Taikasilmät

 Näitä sukkia on tehty pitkään ja hartaasti!  Syynä taitaa olla neulojan muut hommat, kesä ja malttamattomuus istahtaa neulomaan.  Ensin neuloin sukat mallikuvion mukaan ja sitten tein päälipistelyt vihreällä, valkoisella ja keltaisella (joka oli ihan turhaa, kun se ei erotu ollenkaan tuolta perusväristä). 

Lumi Karmitsan Taikakettusukat, lyhyempi malli. Nimen taika piilee ohjeen mukaan silmissä ja niinhän se taitaa olla. Silmät vievät huomion.  

Ohje löytyy kirjasta Villit vanttuut ja vallattomat villasukat 3. 

Lankana käytin Nallea, puikot kokoa 3. Sukille tuli painoa 110grammaa ja sopivat jalkaan kokoa 38. 

Molemmin puolin on sama kuviointi, vaikka kantapää katkaiseekin sen takana. 

Uudet neuleet on laitettu alulle, kokeiluluonteisesti.  Frodo tykkäsi olla mukana aloittamistilanteessa. 

Kuumuus on saanut kummassakin kissassa vireille aikamoisen karvanlähdön.  Usein toistuva kampaaminen pitää talon sisäisen karvakaaoksen hieman aisoissa.  Merrillä on etenkin niin paksu alusvilla. Sen turkki on sileää ja pehmeää, kun taas Frodolla on hieman karkeampaa. 

Yhtenä iltana laitoin ilmalämpöpumpun päälle, kun oli niin hirveän kuuma. Voi sitä hämmennystä, kun kissat juoksivat ulkoa sisään ja olikin viileämpää 😄 Etenkin Frodo äimisteli selvästi tilannetta.   

Pumppua on käytetty toistaiseksi aika vähän.  Kaihtimet ovat kiinni ja iltaisin ikkunat auki, kun ilma on ehtinyt viilentyä.  

Uusi käsityö on valmistunut myös mieheni käsistä.  Aihiosta upeudeksi valmistunut Chrysler Newport 2d HT, vuodelta 1969, on  puhjennut uudelleen loistoonsa.  Auto on käsitelty sisältä ja ulkoa täysin uudelleen.   Mies on tehnyt kaiken pääosin itse, mutta esim. penkkien päällystämisessä ja katon nahkaosan kiinnittämisessä hän on käyttänyt apukäsiä. Äskettäin auto  läpäisi myös katsastuksen. 

Tähän se yksi roisto heitti silloin äitienpäiväyönä kiven juuri maalatun pellin päälle. Voitte kuvitella harmin määrän. (Se toinen, tallin pihalla ollut auto meni lopulta vakuutusyhtiön lunastukseen kaikkien vaurioidensa takia). 

Montako autoa näet kuvassa?? 

Minä justiinsa huomasin, että meikäläisen "työauto" kuvastuu kiillotetusta pellistä 😅

Juhannus meni kokonaan töissä.  Lauantaina käväisin töiden jälkeen mökillä saunomassa ja uimassa.  Kaupungilla oli tosi rauhallista ajella, kun kaikki olivat mökeillään tai  muuten vaan viettämässä juhannusta omissa oloissaan. 

Kävin hoitamassa Mallaa ja Mikoa päivittäin.  Ne olivat aika hissukseen, kun ei kotona ollut sitä tavanomaista hyörinää.  Tulivat kuitenkin katsomaan, kuka sieltä oikein tulee. Kummankin pää näkyi jo  ikkunassa, kun olin vasta tulossa 😃 Tämä kissamummo vei hännäkkäille vähän tuliaisiakin, joista sisarukset nuolivat tyylikkäästi vain soosit ja jättivät sattumat. 

Yläkuvassa Malla ja alakuvassa Miko. 

Juhannus on nyt vietetty, kukin tavallaan, ja päästään keskikesän tunnelmiin.  Minullakin kesäloma lähestyy hiljalleen.  

Käsitöiden- tai muiden mieluisien asioiden täyteisiä päiviä teille kaikille!  

Tajusiks sie?

 No en miekään, tai oikeastaan miäkään, kuten täällä päin sanotaan 😂

Yläkerran käsityöhuoneessani on näillä keleillä ihan valtavan kuuma, suorastaan sauna, jos jotain alkaa tekemään. Esimerkiksi lattialla konttailu ja kankaan mittailu on selkäpiitä hiostuttavaa.  Se ei estä käsityönystäviä kokoontumasta yhteen!  Merri heittäytyi sentään paljaalle lattialle aivan reporankana, mutta Frodo etsi työstettävän patjan päältä lämmittävän paikan. 

Sain ystävältä pyynnön laittaa puusohvan istuinpatjan päälle uuden päälisen.  

Liekö tämä epäonninen patjaressukka sukua sille Putoushahmolle, Lapin Patjalle?  Tämä ei osannut puhua, mutta lyön vaikka vetoa, että se olisi voinut sanoa tuon saman hokeman: "Met olehma musikaalista sukua!"  Hahmo oli näyttelijä Heikki Rannan hahmo, joka pärjäsi kummallisuudestaan huolimatta yllättävän hyvin kisassa.

Aloitin ratkomalla irti vetoketjun, joka oli tosi vahvaa tekoa, aivan soiva peli edelleen (tajusiks sie?). 😄

Vanhan kankaan poiston jälkeen hämmästyin ihan tosissaan!  Mikä kumma on lohmaissut patjasta palasia pois ja kuka kumma on ajan saatossa päättänyt harsia palaset taas paikoilleen???   Näitä katsellessa tuli jostain kumman syystä mieleen Anthony Hopkins tai tohtori Frankenstein, niin olivat komeita tikkejä!

Suorakaiteen muotoinen pala oli hieman huonommin tikattu, joten jouduin graavisti pistelemään siihen lisää tikkejä, että sain patjan pysymään kokonaisena. Minulla ei ollut uutta superlon  -palaa ja tarkoitus oli muutenkin vain tehdä uusi päälinen patjaan.  Pinnan alla piilee salaisuus 😂

Sain uuden päälyskankaankin projektin mukana. Kyseessä on vanha verho. Se ei ole mitään verhoilukangasta, mutta kohtuullisen tukevaa kuitenkin.  Melkein tukevampaa, kuin se vanha. 

Kyllä tällä istuinpehmikkeellä pääsee taas muutamia vuosia eteenpäin, ellei  patja lähde Lapin Patjan kanssa ison lätäkön taakse musiikkimarkkinoille ja muutu jenkkisängyksi. 

Vanha vetoketju upposi melko nätisti uuteenkin pääliseen. 

Tämä oli tuunausta ja kierrätystä, jos mikä! 

Itse homma ei loppujen lopuksi kestänyt kauan, mutta 30 asteen lämpötilassa meinasi tulla hiki. Lisäksi Merri sai oikein villikohtauksen, kun aloin pujotella uutta patjapussia paikoilleen.  Se yritti vaikka mitä, että olisi päässyt mukaan hommaan.  Lopulta se juoksi häntä aivan puuhkana ympäriinsä.  Merrillä harvemmin menee niin lujaa 😂😹

Asiasta toiseen. Kävin yhtenä iltana tyttären kanssa Kouvolan Milljazzissa.   Upeat nuoret soittajat olivat suorastaan virtuooseja ja kappaleiden sisällä kuultiin useita sooloja.   Aluksi kuultiin soitannollisia kappaleita, sitten mukaan tuli laulaja Sami Saari, joka taitaa olla myös aikamoinen legenda suomalaisen soulin ja jazzin alalla.    Illan päätteeksi musiikki muuttui vauhdikkaammaksi, kun lavalle nousi varusmiessoittajien houseband.  Arvasin oikein, että Chachachaatahan sieltä saattaa tulla ja niinhän siinä kävikin.   

Ihan loppuun asti emme jaksaneet olla, kun aamulla oli taas töihin lähtö.  Hieno konsertti joka tapauksessa.  Esitys olikin näköjään toiseksi viimeinen tällä kiertueella ja viimeinenkin esitys on jo mennyt.   Nämä tapahtumat ovat ilmaisia. Ihmisiä oli valtavasti pitkin puistoaluetta, osa aika kaukanakin pitämässä picniciä ja kuuntelemassa musiikkia.  Neulojiakin näkyi joukossa 💚

Nyt on juhannus  todella lähellä, joten lienee jo paikallaan toivottaa hyvää juhannusta kaikille! 

Mökkitunnelmia taas

 Mökkikuvia taas, kun käsitöitä ei näytä valmistuvan.  Mikäli olette jo kyllästyneet näihin, niin hypätkää yli...

Äiti on istuttanut vuosien varrella useita alppiruusuja tontille.  Nyt on niiden kukinta-aika. 

Mustikoitakin näyttää tulevan edes jonkinverran, kuten Merri ja Frodo tässä näyttävät miettivän.  Tiivis tuijotus ikkunasta ulos oli mökkireisun suosikkihomma. 

Pakollinen järvikuva tervalepän kera. Uimassa olen käynyt jo useita kertoja. 

Autoonkin on löytynyt jo kokoluokkaan sopivampi peräkärry 😂 (vanha kärrykuva täällä)

Kilpikonna ja västäräkki paistattelevat päivää sulassa sovussa. 

Merri ihmetteli, miksi taidenäyttelyyn tulijoita ei nyt ole, vaikka aiemmin oli jonoksi asti. 

Sen jälkeen se etsi tien kotia kohti. On hyvä olla tiedossa, mihin suuntaan lähdetään, kun poistutaan mökiltä. Merrin hiippaillessa mökin pihalla, on 90 % prosentin varmuudella suunta juuri tuo poistumistie. Mikä lie kissanvaisto ohjailee. 

Olen myllännyt äidin aikoinaan tekemiä kukkapenkkejä parempaan kuosiin. Reunuskasvi on levinnyt hyvin ja kukkii  kauniin värisenä monessa paikassa. 

Frodo on hieman epävarma kotiinlähtösuunnasta. Siksi se pitää parempana pysytellä mökin lähellä ja mieluiten seinien sisäpuolella.  

Maassa näkyy sammalia, jotka mies on putsannut katolta. 

Minä kävin läpi kaikki betonilaatat, mökin edestä aina saunalle ja rantaan asti.  Aikamoinen homma olikin, mutta sain sammaloituneet pinnat jälleen puhtaiksi. 

Atsaleat kasvavat ihan hyvin, mutta eivät taida kukkia lainkaan.  Kotonakin on ollut vähän vaisua kukintaa, kun jänikset ovat taas napsineet latvuksia. 

Alppiruusut sen sijaan kukkivat monessa kohdassa. 

Keväinen puuhomma on jo onneksi taakse jäänyttä. 

Mökin edessä olevan kukkapenkin pengerrys näkyy taas hyvin, kun siistin reunuksen molemmin puolin. Kuten näkyy, mustikoita voi poimia melkein heti, kun astuu mökin ovesta ulos.

Olen istutellut alennustaimia ympäri ämpäri. 

Tonttujen vartioimat isot padat olivat tyhjillään kovin ankean näköisiä, joten niihinkin piti istuttaa vähän jotain. 

Mutterimajan (grillikatoksen) seinustoilla on pitkiä ruukkuja, joihin olen istuttanut pelakuita. Osa ehti jo vähän kuivahtaa ja kukinnot hiipuivat, mutta onneksi nämä kukat tekevät heti uusia. 

Pikkupatakin sai kukkia.  Mistähän nämä kaikki padat ovat oikeastaan peräisin, jäin nyt miettimään. 

Yhden taannoisen kesän heinäseiväsviritelmä  vaati myös jotain kantaakseen. 

Istutin kotona paljon ruusupapuja ja ne lähtivätkin niin hyvin kasvamaan, että sain harvennettua niistä osan mökillekin. 

Saunan ja mökin edessä oleviin ruukkuihin tämännäköiset asetelmat.  Seinusta on näköjään jäänyt kuraiseksi laattaoperaation jäljiltä...    

Olisittepa nähneet, miltä minä näytin 😂

Jotain liljaakin kasvaa yhdessä paikassa. 

Viime vuonna isän muistoksi istutettu alppiruusu ei taida vielä tänä vuonna kukkia. 

Oli pakko ottaa kuva näistä kissakaveruksista! 

Autossa oli nimittäin jonkin aikaa melkoinen kuoromauúnta ja vuoromauúnta, kunnes äkkiä hiljeni. Pakko oli katsoa, mitä nyt tapahtuu. Frodo näyttää aivan pyörtyneeltä 😂

Molemmilla on oma kuljetuskoppansa, että ei tarvitse kaverin hermoilua ihan kylki kyljessä kuunnella. 

Juhannusta kohti mennään.  Minä olen töissä koko juhannuksen, mutta ehkäpä ehdin pyörähtää mökillä ainakin ilta-aikaan.    

Hyvää kesää ja lämpöä juuri Sinulle! 

Taidenäyttelyssä, metsän siimeksessä

 Talviturkki on heitetty jo moneen kertaan. Tuntuu, että se ei ensimmäisellä kerralla lähtenyt kokonaan.  Laituria ei mökillä edelleenkään ole laskettu veteen, mutta kahlaamalla pääsee, ja crocsitkin puhdistuvat kahlatessa 😄

Aika on mennyt töitä, vapaita ja menoja sovitellessa. Yhtään käsityötä ei ole valmistunut, vaikka olen aloittanut niitä jatkuvasti lisää. Ehkä se on jopa se syy?   

Mökillä vietin vuoden ensimmäiset yöni äskettäin. Minulla on vähän ristiriitaiset tunteet mökkeilyä kohtaan. Toisaalta olisi kiva vain olla, mutta en sitten osaakaan. Pitää aina keksiä jotain tekemistä.  Ei niin, että pitäisi raataa niska limassa (vaikka ei sekään ole poissuljettu ajatus), vaan jotain näkyvää pitäisi saada aikaiseksi.   

Tällä kerralla väänsin äidin tekemät kukkapenkit  jonkinlaiseen kuntoon.  Metsäisessä ympäristössä metsittyy helposti.    Samalla sain kaivettua tyhjäksi ex -kukkapenkiksi muuttuvan kohdan, johon on tulossa ajan myötä jonkinlainen terassinlaajennus ja kissahäkki. 

  Vesitihku ei haitannut niinkään, kuin hyttysparvi, joka navigoi joukkonsa pääni ympärille.  Välillä piti juosta sisälle karkuun. 

Nukuin jotenkin huonosti ja päänsärky oli paikalla jo heti aamusta.  En millään viitsinyt lähteä kotoa hakemaan päänsärkylääkettä ja viimein päädyin ajelemaan lähikylän sivuapteekille ibuprofeeniostoksille.  Onneksi särky talttui ilman migreenilääkettä. 

Takaisin palasin Verlan kautta 

Kalliomaalaukset eivät vieläkään/ edelleenkään näy. Mietin, josko pitäisi mennä jonain yönä veneen kanssa tuohon kallion kupeeseen ja piirtää ne uusiksi.  Lapsuudessani näkyivät vielä haaleasti punaisella maalatut metsästäjät ja hirvet.  Nytkin voi nähdä mielikuvituksen silmin, kuinka 4800-3800 vuotta eaa, luovuuden puuskassa olevat taiteilijat maaliastioineen ja suteineen ovat hahmottelemassa jonkinlaisissa veneissä tasapainoillen,  kallioseinämään kuvioita. 

Verlasta olen kirjoittanut useita kertoja, mm. täällä, josta löytyy linkkejä muihinkin juttuihin. 

Kävin katsastamassa Verlan käsityöpuodit. Mukaan lähti sytykesipsejä ja trikoopipo.  Olisin tykännyt kangaspannasta, mutta minulla on niin uskomattoman  luisu pään muoto, että pannat luiskahtavat omille teilleen ennen kuin ehdin sanoa kissa.   Olen melko kateellinen pyöreäpäisille ihmisille, joilla on ihanteellinen pään muoto juuri pantoja ajatellen. 

Päiväkahvit tuli nautittua kahvilassa.  Oli aika kylmä ilma, mutta onnistuin istahtamaan penkille, jonka alla helotti patteri kuumana 😅

Mökille palattuani päätin toteuttaa idean, jonka aihe on Taide -wc. Varastoa siivotessa tuli esiin monta äitini maalaamaa taulua.  Taiteilija itse oli vaatimattomuudessaan sitä mieltä, että ne voi heittää kaatopaikalle. Se olisi ollut silkkaa vääryyttä! 

Päätin naputella taulut vessan seinille, vaikka huussi ei olekaan kyllin tasokas paikka taidenäyttelylle. Parempi kuitenkin näytillä, kuin kaatopaikalla. 

Nyt meillä on kerta kaikkiaan  taiteellinen wc!  On linnunlaulua, tuulen havinaa, silmäniloa seinillä ja järvimaisema, jos haluaa pitää oven levällään täysistunnon aikana.   Mikäli joku piipahtaja ihastuu johonkin tauluun, voidaan tilaa pitää jopa taidelainaamona! 

Yritin sommitella kahdelle seinälle omanlaisensa kokonaisuudet. 

Alakuvassa oleva sumeus johtuu täysin minusta, eli kuvaajasta.  

Alla on vielä videokin tästä taide-elämyksestä. 

Kissat ovat olleet aiemmin keväällä mukana mökillä.  Laitan siitä reisusta vielä muutaman kuvan.  Merri on ollut aiemminkin mökillä, mutta välissä on pari vuotta.  Se ei ilahtunut automatkasta, kuten ei Frodokaan, mutta asettui tutulle sohvalle makaamaan, tutkittuaan kaikki koloset.  Äitini on virkannut komean peitteen sohvan päälle jämälangoista. 

Frodo ei selvästikään tajunnut koko juttua ja ihmetteli koko ajan, missä se oikein on. Sopiva piilo- ja nukkumapaikka löytyi kuitenkin puusohvan alalaatikosta. 

Vessa oli Frodon mielestä kokeilemisen arvoinen. 

Tavarat ovat vielä missä sattuu, kun paikkoja on yritetty järjestellä.  Tilasin muutaman korkean kaapin, jotka tuodaan paikalle ensi viikolla. 

Merrillä riitti ihmettelemistä ikkunan äärellä. Eniten hämmästystä aiheutti valtava vesimäärä, joka aaltoili puiden takana.  Vähän enemmän vettä, kuin juomakupissa tai ämpärissä. 

Kumpikin kissa halusi ulos ja lopputulos oli jatkuva narujen solmiutuminen toisiinsa.  Pelottaa, että kissat pääsevät livahtamaan ulos, tai rimpuilemaan valjaista irti.  Olisi kamalaa, jos Merri tai Frodo joutuisi eksyksiin.  Tämän takia kissat ovat käyneet mökillä vain kerran.  Tuleva kissahäkki varmaan helpottaa tilannetta. 

Soittoharjoituksia ja -keikkoja on ollut jonkun verran. Huomenna olen lupautunut tuuraamaan huilistiystävääni toisen orkesterin esiintymisessä.  Mukavaa soitella jotain muuta, kuin mitä omissa soittoporukoissa soitellaan. 

Yksi ulkokeikka oli kuluneella viikolla. Oli vähän viileää ja sovittiin, että laitetaan virallinen soittotakki, ulkokeikkoja varten hommattu.  Nappasin takin henkarista mukaan.  Takki on musta ja etuosassa on pienellä orkesterin logo.  Paikan päällä vetäisin takin päälle ja ihmettelin hetken aikaa vetoketjua, joka oli keltainen.... muistin, että olisi ollut valkoinen.  Logoakaan ei ollut. Olin napannut mukaan miehen työtakin, joka oli kyllä aika paljon saman näköinen ja tuntuinenkin. Selässä ei sentään ollut mitään mainostekstiä😂 Ei se paljon muiden takeista eronnut, paitsi että se oli minulle aika isokin 😅 Saipahan taas hyvät naurut! 

Hei taas ja tuulettakaa päätänne aina ajoittain, jos se tuntuu täyttyvän liikaa!