Taidenäyttelyssä, metsän siimeksessä

 Talviturkki on heitetty jo moneen kertaan. Tuntuu, että se ei ensimmäisellä kerralla lähtenyt kokonaan.  Laituria ei mökillä edelleenkään ole laskettu veteen, mutta kahlaamalla pääsee, ja crocsitkin puhdistuvat kahlatessa 😄

Aika on mennyt töitä, vapaita ja menoja sovitellessa. Yhtään käsityötä ei ole valmistunut, vaikka olen aloittanut niitä jatkuvasti lisää. Ehkä se on jopa se syy?   

Mökillä vietin vuoden ensimmäiset yöni äskettäin. Minulla on vähän ristiriitaiset tunteet mökkeilyä kohtaan. Toisaalta olisi kiva vain olla, mutta en sitten osaakaan. Pitää aina keksiä jotain tekemistä.  Ei niin, että pitäisi raataa niska limassa (vaikka ei sekään ole poissuljettu ajatus), vaan jotain näkyvää pitäisi saada aikaiseksi.   

Tällä kerralla väänsin äidin tekemät kukkapenkit  jonkinlaiseen kuntoon.  Metsäisessä ympäristössä metsittyy helposti.    Samalla sain kaivettua tyhjäksi ex -kukkapenkiksi muuttuvan kohdan, johon on tulossa ajan myötä jonkinlainen terassinlaajennus ja kissahäkki. 

  Vesitihku ei haitannut niinkään, kuin hyttysparvi, joka navigoi joukkonsa pääni ympärille.  Välillä piti juosta sisälle karkuun. 

Nukuin jotenkin huonosti ja päänsärky oli paikalla jo heti aamusta.  En millään viitsinyt lähteä kotoa hakemaan päänsärkylääkettä ja viimein päädyin ajelemaan lähikylän sivuapteekille ibuprofeeniostoksille.  Onneksi särky talttui ilman migreenilääkettä. 

Takaisin palasin Verlan kautta 

Kalliomaalaukset eivät vieläkään/ edelleenkään näy. Mietin, josko pitäisi mennä jonain yönä veneen kanssa tuohon kallion kupeeseen ja piirtää ne uusiksi.  Lapsuudessani näkyivät vielä haaleasti punaisella maalatut metsästäjät ja hirvet.  Nytkin voi nähdä mielikuvituksen silmin, kuinka 4800-3800 vuotta eaa, luovuuden puuskassa olevat taiteilijat maaliastioineen ja suteineen ovat hahmottelemassa jonkinlaisissa veneissä tasapainoillen,  kallioseinämään kuvioita. 

Verlasta olen kirjoittanut useita kertoja, mm. täällä, josta löytyy linkkejä muihinkin juttuihin. 

Kävin katsastamassa Verlan käsityöpuodit. Mukaan lähti sytykesipsejä ja trikoopipo.  Olisin tykännyt kangaspannasta, mutta minulla on niin uskomattoman  luisu pään muoto, että pannat luiskahtavat omille teilleen ennen kuin ehdin sanoa kissa.   Olen melko kateellinen pyöreäpäisille ihmisille, joilla on ihanteellinen pään muoto juuri pantoja ajatellen. 

Päiväkahvit tuli nautittua kahvilassa.  Oli aika kylmä ilma, mutta onnistuin istahtamaan penkille, jonka alla helotti patteri kuumana 😅

Mökille palattuani päätin toteuttaa idean, jonka aihe on Taide -wc. Varastoa siivotessa tuli esiin monta äitini maalaamaa taulua.  Taiteilija itse oli vaatimattomuudessaan sitä mieltä, että ne voi heittää kaatopaikalle. Se olisi ollut silkkaa vääryyttä! 

Päätin naputella taulut vessan seinille, vaikka huussi ei olekaan kyllin tasokas paikka taidenäyttelylle. Parempi kuitenkin näytillä, kuin kaatopaikalla. 

Nyt meillä on kerta kaikkiaan  taiteellinen wc!  On linnunlaulua, tuulen havinaa, silmäniloa seinillä ja järvimaisema, jos haluaa pitää oven levällään täysistunnon aikana.   Mikäli joku piipahtaja ihastuu johonkin tauluun, voidaan tilaa pitää jopa taidelainaamona! 

Yritin sommitella kahdelle seinälle omanlaisensa kokonaisuudet. 

Alakuvassa oleva sumeus johtuu täysin minusta, eli kuvaajasta.  

Alla on vielä videokin tästä taide-elämyksestä. 

Kissat ovat olleet aiemmin keväällä mukana mökillä.  Laitan siitä reisusta vielä muutaman kuvan.  Merri on ollut aiemminkin mökillä, mutta välissä on pari vuotta.  Se ei ilahtunut automatkasta, kuten ei Frodokaan, mutta asettui tutulle sohvalle makaamaan, tutkittuaan kaikki koloset.  Äitini on virkannut komean peitteen sohvan päälle jämälangoista. 

Frodo ei selvästikään tajunnut koko juttua ja ihmetteli koko ajan, missä se oikein on. Sopiva piilo- ja nukkumapaikka löytyi kuitenkin puusohvan alalaatikosta. 

Vessa oli Frodon mielestä kokeilemisen arvoinen. 

Tavarat ovat vielä missä sattuu, kun paikkoja on yritetty järjestellä.  Tilasin muutaman korkean kaapin, jotka tuodaan paikalle ensi viikolla. 

Merrillä riitti ihmettelemistä ikkunan äärellä. Eniten hämmästystä aiheutti valtava vesimäärä, joka aaltoili puiden takana.  Vähän enemmän vettä, kuin juomakupissa tai ämpärissä. 

Kumpikin kissa halusi ulos ja lopputulos oli jatkuva narujen solmiutuminen toisiinsa.  Pelottaa, että kissat pääsevät livahtamaan ulos, tai rimpuilemaan valjaista irti.  Olisi kamalaa, jos Merri tai Frodo joutuisi eksyksiin.  Tämän takia kissat ovat käyneet mökillä vain kerran.  Tuleva kissahäkki varmaan helpottaa tilannetta. 

Soittoharjoituksia ja -keikkoja on ollut jonkun verran. Huomenna olen lupautunut tuuraamaan huilistiystävääni toisen orkesterin esiintymisessä.  Mukavaa soitella jotain muuta, kuin mitä omissa soittoporukoissa soitellaan. 

Yksi ulkokeikka oli kuluneella viikolla. Oli vähän viileää ja sovittiin, että laitetaan virallinen soittotakki, ulkokeikkoja varten hommattu.  Nappasin takin henkarista mukaan.  Takki on musta ja etuosassa on pienellä orkesterin logo.  Paikan päällä vetäisin takin päälle ja ihmettelin hetken aikaa vetoketjua, joka oli keltainen.... muistin, että olisi ollut valkoinen.  Logoakaan ei ollut. Olin napannut mukaan miehen työtakin, joka oli kyllä aika paljon saman näköinen ja tuntuinenkin. Selässä ei sentään ollut mitään mainostekstiä😂 Ei se paljon muiden takeista eronnut, paitsi että se oli minulle aika isokin 😅 Saipahan taas hyvät naurut! 

Hei taas ja tuulettakaa päätänne aina ajoittain, jos se tuntuu täyttyvän liikaa!