Palanen kesäistä Verlaa

Kesä on jo pitkällä, mutta nyt vasta pääsin ensimmäisen kerran piipahtamaan tehdasmuseon liepeillä.  Museossa ei tällä kertaa tullut käytyä, kun se on jo useammankin kerran nähty.  Voisihan siellä tietysti olla eri esittelijöitä, kuin aiemmin, jos yksityiskohdat olisivat hieman erilaisia. 

Kalliomaalaus, joka vielä lapsuudessani näkyi, on kadonnut kokonaan näkyvistä. Tietoisuus siitä, että se on siinä ollut ja miten se on mahdollisesti siihen maalattu, luo kuitenkin mielikuvia historiasta. 

 Verlasta olen kirjoittanut useaan otteeseen,  TÄÄLLÄ  ja TÄÄLLÄ JA TÄÄLLÄ. 

 

Pytingiltä kalliomaalausten luo on näköjään rakennettu puusiltaa, jossa infotaulut kertovat kylän historiasta.  Kesäisin paikalla käy paljon ihmisiä sekä omilla autoilla, että turistibusseilla.  Verlahan on UNESCO:n maailmanperintökohde. 

Puusillalta veteen päin tähytessä voi bongata sorsaemon poikueineen.  Hyvin on poikaset opetettu pysymään perässä. Vesi on sentään tuonne oikealle, padolle päin, aika voimakkaasti virtaava.

Infotaulussa näkyy minun kuvajaiseni lisäksi Verlan kyläläisiä menneiltä ajoilta. Verlassa on toiminut pahvitehtaan myötä kyläkauppa ja -koulu ja varmaan muutakin toimintaa.  

Vesistöstä maalle päin, ylös rinnettä ja metsään, löytyy hiidenkirnuja, sekä kylän entinen, yhteinen kokoontumispaikka kalliolla. 

Kiskot veden alta vanhalle tehtaalle päin....

...jatkuen entisaikaan maakannaksen yli takaisin vesistöön, ohitettuaan padon. Siitä ovat kiskoja myöten työläiset vetäneet ja työntäneet täysiä puukuormia pienellä junavaunulla tarvittaviin paikkoihin. 

Tehtaan patruuna asusteli pytingissään, jonka puutarhasta löytyy  paljon 1900 -luvun alun kukkia, kuten ukonhattua, syysleimua, tuoksuorvokkia... (vakoilin tiedot netistä 😊)

Kahvila on nykyään muuttunut melkein liian hienoksi tarjouksineen. Kalakeittoa on toki tarjolla, mutta mikäli ei ole kalan ystävä, ei vaihtoehtoja ole kovin montaa.  Kahvileipätarjontaa ei tullut niin tarkkaan katsottua.  Minulle maistui skagen -vohveli oikein hyvin. 

(Ainakin tänä vuonna on myös toinenkin ravintola taas auki museoalueen ulkopuolella).

Hyönteishotellin voi tehdä näinkin.  Verlan käsityömyymälöistä löytyy kaikenlaisia käsitöitä. 

Minulle löytyi nippu käsintehtyä, moniväristä kartonkia korttipohjiksi ja uusi pipo. Huomatkaa hillitty väri, mutta kuitenkin veikeät kissanviikset 😻.

Mökillä sain kerättyä puoli ämpärillistä mustikoita. Olen aina kerännyt mustikat käsin, mutta nyt oli niin valtava laiskotusväsymys, että päädyin koukkimaan poimurilla (meinasin kirjoittaa puimurilla..). Kantoja jäi hirveästi kiinni marjoihin, joita oli kyllä aika runsaasti. 

Arttu esittelee taas tähyilytyyliään.  Se sai kaiken huomion, kun Merri ei edes suostunut miettimään mökille lähtemistä. Se ilmaisi hyvin selvästi jo kassien ilmestyessä terassille, että se ei muuten ole lähdössä mihinkään. Alkukesästä se sentään kerran uskaltautui matkaan.  Alakuva onkin siltä reissulta. 

Nämä kuvat ja tapahtumat ovat olleet jo ennen lomaa. Silloin paistoi aurinko, nyt on laitettava jo villasukkaa jalkaan ihan tosissaan. Eilen tehtiin pikkureissu ja oli ihan siinä ja siinä tarkeniko kesävaatteissa. Tänään näyttää vielä kalseammalta. 

Parasta on kuitenkin se, että ei tarvitse lähteä töihin 😜. Yöllä näin kyllä niin ahdistavaa unta töistä, että oksat pois.  Tein uutta asiakaslistaa ja siihen tuli valtavasti nimiä. Uusia asiakkaita oli pilvin pimein. Jossain vaiheessa huomasin, että minulla oli ympärillä kirjapinoja joista otin aina yhden kirjan kerrallaan. Kirjan kirjoittaja oli se uusi asiakas.  Sanoin pomolle, että ei näitä pysty kukaan enää tekemään ja hän sanoi, että  älä valita, kaikki tehdään kuitenkin. Onneksi heräsin, kun olin listalla kirjaimessa L. Tiedä häntä, miten pitkäksi lista olisi lopulta venynyt... 😅 

Näen kyllä aina unia, mutta nyt epäilen lukemani Unikirjan vielä vaikuttavan asiaan.  Se on kyllä mielenkiintoista luettavaa, joskin unettavaa 😏

Väsyttävin terveisin, Sartsa ja Merri