Keittiöremontti (ennen-jälkeen -kuvat)

 Tervetuloa uuteen keittiöön!  Valoisuutta on saatu, kun sitä toivottiinkin. Kuvia oli taas vähän haasteellista ottaa, kun kahdella seinällä on ikkuna. Verhoista ei vielä ole tietoakaan...

Takana, ikkunan yläpuolella näkyy yksi lamppu ja tuohon katon mustaan koloon pitäisi tulla vielä yksi. 

Vanha pöytä ja tuolit eivät nyt ihan natsaa tähän miljööseen, mutta sille seikalle huiskaisemme kintaalla 😂

Vanhat tammipuiset kaapistot päätyivät museotaloon elämään uutta elämäänsä.  Kulmakaapistotkin jäivät historiaan. 

Kulma katosi ja ovi leveni. Suoraa linjaa kaapistossa ovelta asti. 

Alaosat ovat pelkkää laatikostoa. 

Lankkukattokin lähti lampolan katoksi.  

2 tiskiallasta vaihtui yhteen (tähän ratkaisuun olen edelleenkin vähän epäluuloisella kannalla).  

Seinälaatat vaihtuivat taustalevyyn. 

Hella vaihtui liesitasoon ja erilliseen uuniin. Mikro upotettiin kaapistoon. 

Kahvinkeitin meni rikki...

Yläkaapistoa on madallettu n.7cm, koska tässä talossa ei asu kovin pitkänhuiskeita ihmisiä. 

Kaapistojen sävy on yläosastaan valkoinen ja alaosastaan vaalean harmaa. 

Alakuvassa näkyy tiskialtaan alla 2 roskislaatikostoa, niin pääsee kunnolla lajittelemaan. 

Tiskikone oikealla kaappiin upotettuna. 

Liesituuletin on huippuimurilla toimiva. Erittäin hiljainen entiseen verrattuna!

Jääkaappi -pakastin -kombo joutui eroamaan. 

Jääkaappi päätyi nurkkaan ja pakastin huoneen vastapäiseen nurkkaan.

Jääkaapin viereen tuli mieleinen taso, joka tuo myös tilan tuntua. 

Tasot ovat melamiinia. Kivitasoja suunniteltiin ihan tosissaan, mutta lopulta mieli muuttui niiden painon takia. Ikkunan alle olisi kuitenkin pitänyt laittaa melamiini. 

Ikkunaseinällä oli ennen 3 komeroa yläkaappeineen. 

Vasemmalle jäi korkea komero, joka on siivouskomero. Sen viereen ylä- alakaappiyhdistelmä, joka tuo taas avaruutta välitason muodossa. Pakastin se siellä nurkassa kököttää. 

Ikkunan alaosa on niin matalalla, että mitään kaappia ei oikein voinut siihen laittaa, etenkään, kun seinän alaosassa on patteri.  Päädyimme laittamaan uudelleen tason samaan paikkaan. Ennen oli 4 laatikkoa, nyt 3. Tukijalka oli tarpeellinen nytkin. 

Kaappien väli jää senkin takia hieman kapeammaksi, kun seiniin on laitettu eristelevyä.  Pärjääkö ensi talvena aamukahvia juodessa ilman villasukkia? Epäilenpä sitäkin vahvasti, että ei 😆

Tällaista pitkää laatikkoa toivoin, ja sain. 

Tällainen mekanismikomero nähtiin keittiöfirmoja kierrellessä ja kumpikin ihastui siihen heti.  Nuudelikaapin nimellä kulkeva kaappimme. 😉 Tänne saa kaikki kuivaruokapakkaukset ja pussukat. Oven avauksella hyllytkin siirtyvät ulospäin. 

Lamppu ei heti ottanut löytyäkseen.  Valaisinliikkeessä kuljimme kumpikin aikamme kattoon tähyten ja päädyimme saman lampun alle!   Näinä vuosikymmeninä on näköjään makukin kehittynyt täysin samaan suuntaan 💕

Lattiamateriaali on vinyylilankkua, joka ei ole ihan hirveän altis kosteudelle, mutta ei kestä liottamistakaan.  Merri päättää välillä sanoa huiskis vesikupille, joten asialle piti tehdä jotain.  Eläinkaupasta löysin tällaisen ruoka-alustan.  Nappula -torni on edelleen käytössä ja kunniassaan!

Siinä se nyt on! Joku pyysi ensimmäisissä remonttipostausten kommenteissa, että näyttäisin ennen -jälkeen -kuvia.   Olihan näitä nyt kiva katsoa peräkkäin itsekin. Aika synkeältä tuo vanha keittiö näyttikin, ainakin tämän uuden rinnalla.  Nyt tämä saa kestää  niin kauan, kuin meissä henki pihisee.  

Kesäinen villatakki

Tarpeeksi kun yrittää ja neuloo neulomistaan, niin joskus voi osua nappiin.  Tämä(kään) ei ollut sellainen neule 😂

Yläkuvassa väri on oikea.  Alustava suunnitelma oli tehdä tämä itselle... sellainen kesäinen, 2/3 -hihainen neule kivan tuntuisesta langasta. Muuten ihan kiva, mutta eihän tämä minulle sovi. Sama vanha virsi taas.  Käsialakin natsaa ohjeen silmukka- ja kerrosmääriin, mutta valitsin väärän koon (en osaa sanoa miksi).  En tiedä, olisiko tästä tullut minulle neule sittenkään, vaikka koko olisi ollut oikea. 

Neuleessa on vain yksi nappi tuolla etureunan yläosassa. Sitä ei oikeastaan ole vielä valittu. Muutama vaihtoehto olisi. 

Jos ei mahdu minun päälleni, niin valitaan pienempi ja sirompi malli.  

Kaulus on tarkoitus olla tuollainen aika laaja, ei niin kaulaa myötäilevä.  Helmaa tein hieman pitemmäksi, kuin mallin ohjeessa. 

Hihat ovat raglan -malliset. 

Toimii myös "action " -tilanteissa. 

Etureuna auki. 

Suuri Käsityölehti 5/2009.  Lanka nimetöntä (sisältää viskoosia 70% ja pellavaa30%).  Langankulutus 390grammaa.  Värisävy on vahingossa aika lähellä tuota lehden kuvaa. 

 Pitkät puikot 3½. Pyöröpuikot kaulukseen.  En ole pitkään aikaan neulonut pitkillä puikoilla. Oli taas jotenkin outoa pidellä niitä käsissään. 

Olihan tätä nyt kiva tehdä, sitä ei käy kieltäminen.  Viime aikoina on ollut jotenkin pää tyhjä tulevista neuleinspiraatioista. Olen selaillut valtavat määrät vanhoja käsityölehtiä, joista tämäkin malli löytyi.  

Euroviisut on tietenkin katsottu alusta loppuun!  Hyvä Suomi! Näin hyvin ei olla pärjätty viisuissa juuri koskaan!  Kiva oli katsella, kun pisteitä ropisi tasaiseen tahtiin. Niin monesti on oltu lähes nollilla, jos ollaan edes päästy finaaliin. Onnea Blind Channel! 

Viisuista löytyi taas monta muutakin "kivaa kipaletta". Minulla oli monta suosikkia, kuten Ukraina, Norja, Islanti, Italia, Ranska.  Tällä kertaa pistelaskutus saatiin pidettyä hyvin jännityksen puolella. Usein voittaja on alkanut selvitä jo aikaisessa vaiheessa.  Huvittavaa, miten vieläkin löytyi maita, jotka äänestivät automaattisesti naapuriaan..  

Merri jaksoi katsoa kisat loppuun asti.  Se halusi nauttia musiikista nk. Voice of Finland -tyyppisesti, eli selkä esiintyjiä kohti.  Korvien asennosta voi yrittää päätellä tilannetta. 

Tässä on vielä aika semi -neutraali kuunteluasento. Mikään ei ole kiinnittänyt Merrin huomiota.

Jotkut kappaleet jopa naurattivat.... 

Joidenkin kappaleiden aikana oli hyvä käydä nappailemassa vähän välipalaa. 

Ahaa! Nyt kiinnostaa! Mikäs tämä soriseva ja pärisevä laulaja oikein on? 

Pistelasku on niin jännittävä, että ei uskalla edes katsoa!

Minulla on ollut aamuvuoroviikonloppu, eli unta jäi viime yölle 3½ tuntia ennen töihin menoa.  Olin kyllä varustautunut valvomiseen 2 tunnin päiväunilla.  

Aamulla pyöri vielä töissäkin päässä yksi melodia : Ukrainan kappale 😊

Mietin, että miksi ei voisi olla yksi sellainen radiokanava, joka soittaa vaan pelkkiä Euroviisuja?  Nykyään on muutenkin hirmu monta eri aiheista radiokanavaa. Minä ainakin kuuntelisin! 

Väläytän vielä kuvan juuri ilmestyneestä kirjasta. Se on jatkoa aiemmin esittelemilleni Auroran tarina -sarjan kirjoille.   Minulla  on vaan nykyään niin hidas lukutahti, että voi mennä aikaa, ennen kuin tämä on luettu. 

Aiemmista osista olen kirjoittanut näin: 

Prinssi jolla ei ollut sydäntä

Seireenit

Kymmenentuhannen kuningatar

                                                          Olemattomien jumala

Eilen sain uudet työvuorolistat ja havahduin siihen, että minullahan on kahden viikon kuluttua ensimmäinen, viikon mittainen kesälomapätkä!  Tuo tuli melkein puun takaa, kun aika on mennyt niin nopeasti.   Tänä kesänä lomani on kolmessa erässä.  En tiedä, ehtiikö siinä kesälomatunnelmaan, mutta näin sain järkättyä edes vähän aikaa miehen kanssa yhteistä lomaa. 

Nyt on lähdettävä suunnittelemaan, mitä seuraavaksi neuloisi..... moikka! 

Kylässä

 Olen varttunut tässä jo useita päiviä ja viikkojakin, mutta Merri ei näköjään tule käymään.  Kaikkea muuta kulkee tiellä ohitse ja meidän pihaankin, mutta ei Merri.  Aikaa on kulunut niin paljon, että välillä unohdan, mitä olin odottamassa. Siinä välissä voi vähän haukahtaa muillekin kulkijoille.   Aina kun haukun, niin emäntä sanoo, että ei se tänne tule, se on naapurin Kalle.  En minä sille viitsi haukkua.  Joskus olen ihmetellyt, että kuka se Kalle oikein on, kun en oikeastaan ole edes nähnyt sitä. 

Hei! Nyt keksin!  Lähdenkin itse Merriä katsomaan! 

Mahtavaa nähdä Merri! Mitä tehdään??? Juostaanko kilpaa?? Tarjoatko ruokaa??  Ollaanko hippaa?? Mitä tehdään!?? Sano jo!!!   Oletko piilossa siellä tuolilla, vai mitä?? Tarkoittaako tuo sitä, että olet tulossa leikkimään?? Oletko?? 

Huh, huh Arttu! Koitahan nyt pysyä nahoissasi!  Ei tässä elämässä noin hoppu ole mihinkään.  Minä olen sillä kannalla, että ensin katsellaan ja kuunnellaan, sitten vasta liikutaan. 

Ja ohimennen sanoen..... nappuloihini et sitten koske. Vettä voit juoda.  Eikä sitten tulla liian lähelle tai näytän, että minäkin osaan olla nopea tarvittaessa. 

Eikö me Merri voitais mennä tuonne yläkertaan??  Miksi sinä täällä rappusissa yksin makaat? 

Arttu, Arttu!  Oletko edes katsonut sitä elokuvaa, josta minäkin olen nimeni saanut, Merri, alias Meriadoc Rankkibuk.    Olen mukana siinä Taru Sormusten Herrasta elokuvassa.  Siinä on se velho, jos olet huomannut.   Sillä on yksi sanonta, joka pyörii kielen päällä nyt juuri! 

You shall not pass !!!!! 

Sivistymätön koira! Ei olllut kuulemma nähnyt sitä elokuvaa ja kiipesi vauhdilla ohi ihan muina koirina!  Olen sanaton! 

Ai sanaton?? Minä en ole!  Mikä tämä on? Nukutko tässä?  Haisee ihan sinulle ainakin, ehkä myös muille kissoille, missä ne on? 

Älä mene sinne laatikkoon, Arttu! 

Entäs tämä? Mikä tämä on?  Onko tämä sinun piilopaikkasi?? Minulla mahtuu tänne vain pää. Täällä on myös vähän pimeää.....  Mahtavasti sisustettu, kylläkin! 

Nyt minun täytyy Merri lähteä kotiin!  Tulen sitten joku toinen kerta uudelleen! Oli kiva nähdä taas!  Menen katsomaan sitä naapurin Kallea, josko näkyisi.  Jää sinä katsomaan sitä  velhoa. 

Olen niiii....iiiiin väsynyt!   Kissojen taito on näyttää täysin rentoutuneelta koirien lähellä, mutta silti jokainen solu on täydessä valmiudessa!  Nyt on syytä vetää ainakin 4 tunnin päiväunet! 

Viihtyisää Euroviisuviikkoa, käski tuo mamma sanoa........

Ulkoilmaelämää

Aloitetaan kuvalla, joka on otettu jo  pari viikkoa sitten kävelylenkillä. Stonehengen hengessä, mutta mikä (mitkä) ei kuulu joukkoon? 😉

Nyt on lenkkeilyt jääneet tauolle vähäksi aikaa.  Keittiön "jatkojalostus" on vienyt aikaa. On siivoiluja, siirtelyjä, pähkäilyjä.... ties mitä!   Työpäivien jälkeenkin on ollut aika tattis olo.  Selkä on kenkkuillut taas jonkin aikaa ja kipulääkkeiden voimalla mennään. Pelkkä lepäilykään ei tunnu hyvältä. Tietynlainen selän käyttäminen on hyväksi. Tietenkin töissä tulee vähän väliä vastaan tilanteita, jotka saisivat jäädä selän puolesta tekemättä.  Kaatuneen henkilön nostaminen lattialta on erityisen vaikea, jos toinen ei pysty itse auttamaan yhtään.  Aluksi yritetään pelastaa tilanne estämällä kaatuminen/ valuminen ja kun se ei onnistu, autetaan kaatumaan hitaasti ja hallitusti.   Sitten aletaan miettimään, miten sieltä noustaan ylös.  Tällaisiin tilanteisiin ei aina meinaa löytyä järkevää vastausta millään, vaikka olisi kuinka ergonomiakoulutettu tai "kokenut" hoitaja.  Tässäkin kohtaa auttaa vaan mottoni: Tulta päin! Asioilla on tapana selvitä. 

Vähän kerrallaan olen saanut hiottua ja maalattua siistimpään kuntoon tämän meidän vanhan roskakatoksen. Mies on tämän tehnyt naapurin miehen kanssa vuosia sitten, mutta tönö alkoi näyttää jo vähän rähjäiseltä.  Vanhaa mainosta lainatakseni: Pinotexiä pintaan, niin vanhakin näyttää nuoremmalta! 

Minä niin tykkään tuosta maalaamisesta. Siinä näkee työn tuloksen heti.  Nyt vaan miettimään, mikä on seuraava maalauskohde 👀

Tuo pohja oli aluksi pelkkää hiekkaa ja se oli matalammalla kuin reunat, joiden yli roskakuskien piti hinata välillä painavakin roskapönikkä.  Keksin pari vuotta sitten laittaa noita kuviotiiliä pohjaksi, jolloin sain pohjan nousemaan puureunan tasalle.  Nyt on pohja siisti , eikä kerää luntakaan tuonne  turhan paljon täytteeksi. 

Naapurit kävivät lenkillään meidän  keittiötä kurkkaamassa ja rouva huomasi, että olen ostanut pienoiskasvihuoneen.... No en ollut! Enkä ollut huomannut koko isoa laatikkoa terassilla, kun siinä on ollut kaikenlaista remonttiin liittyvää lootaa ja tavaraa jo pitkään.   Mies oli ostanut minulle tämän lahjaksi, kun olin aina haaveillut kasvihuoneesta.   Kiitin nätisti, vaikka tämä ei olekaan sellainen (suuri) kasvihuone, johon voi laittaa vaikka tuolin ja pöydän ja vain ihastella upeiden kasvatusten tuotoksia.  Tässä talossa ei minun lisäkseni ole muitakaan henkilöitä, jotka uskoisivat kasvatustaitoihini. On kuulemma jo nähty vuosien varella. 

Olen sitten tyytyväinen tähän. 

Ihan itse kasasin kehikon, joka olikin yllättävän korkea. 

Merri tarkisti lopputuloksen!  Kestävätkö saumat tuulta ja tuiskua?? 

Arttukin osui juuri vierailulle kasaamisen hetkellä ja se halusi ehdottomasti esitellä valmista kasvihuonepömpeliä. 

Vempeleessä on neljä ritelikköhyllyä, jotka voidaan poistaakin, jos alemmalla hyllyllä on joku korkeampi kasvi.  Vetoketjut voidaan vetää kiinni, jolloin minikasvihuoneesta tulee suojaisampi mahdollista kylmyyttä vastaan. 

Minulla on pari tomaattia ja muutama paprika... niitä nyt yritän tutustuttaa tähän laitokseen. 

Kasvien lisääntyessä pihalla, alkaa kastelullekin olla taas tarvetta. Meillä on ollut nämä kaksi pyttyä jo kauan. Isommasta lähtee letku tuohon pienempään, jolloin sekin täyttyy, vaikka vesi valuukin varaston räystäältä vain suurempaan. 

Viime kesänä Merri  halusi kiipeillä reunalla ja putosi tietysti veteen.  Vesi oli aika ylhäällä ja kissa pääsi erittäin vikkelästi omin voimin pytystä pois. Ei se sinne enää sen jälkeen yrittänytkään. 

Tässä on nyt mahdollinen vaaratilanne, jos pytty onkin vaikka puolillaan, eikä kissa saa itseään vedettyä reunalle.   Pyysin näihin kansia. Ajattelin jotain sellaista rautalankaverkkotyylistä juttua.  Mies teki tällaiset!  Minusta erityisen nokkela idea kaikessa yksinkertaisuudessaan. Tynnyreiden omat kannet, joista toinen on rei´itetty ja vesi pääsee tynnyriin. Tukevaa ja siistiä.  kansi on helppo poistaa, kun kastelukannulla ottaa vettä.  Milloinkahan Merri keksii, että kannen päälle voisi mennä makoilemaan...

Kuvan ottamisen jälkeen tuolle letkulle on vielä tehty aukko, jolloin pienemmänkin tynnyrin kansi menee ihan kunnolla kiinni. 

Työpäivän jälkeen auton sivupeilissä roikkui yllätys!  Kotona avasin pussukan ja sieltä paljastui työkaverin kasvattamia retiisejä!  Ihana ylläri 😋

Minulla on mukavia työkavereita 😍

Neulomisessa on ollut nyt monen päivän tauko. En vain ole ehtinyt.  Olen ollut niin väsynyt ja epämääräisesti vaihtuvien työvuorojen sekoittama, että erehdyin luulemaan tätä viikkoa jo Euroviisuviikoksi... voi rähmä miten noloa!    Onneksi kuitenkin kaikki ilo on vielä edessäpäin. Tiistaina semifinaali ja torstaina toinen, jossa Suomikin on mukana. Viikon päästä sitten finaali.  

Vähän ihmetyttää, miten kisat lopulta aiotaan järjestää, kun tämä koronatilanne on edelleen aika äkisti muuntuva.  

Ihanaa päivän jatkoa Sinulle!

 

Itkettääkö?

 Pakko esitellä tätä Tee -se -itse -kokin uutta ruokakokeilua!  

Työkaveri kertoi kasvattavansa munakoisoja. Minä sitä ihmettelin (kun en saa mitään muutakaan kasvamaan), että mitä hän niistä koisoista sitten tekee. Sain selvityksen, sekä linkkejä ohjeisiin. 

Siitä se sitten lähti. Ostin 2 munakoisoa. Siivuttelin ne niin, että jäivät vielä kannan puolelta kiinni. 

Munakoisoja kuuluu itkettää. Sain tähänkin ohjeet, mutta googlettelin silti vielä itsekin. Oli erilaisia ohjeita ja sitten seuraavaksi ohje, että ei tarvitsekaan itkettää!  Minä olen niin häijy kokki, että päätin joka tapauksessa itkettää.  Ripottelin hienoa meriruokaa jokaiseen halkioon ja jätin koisot vajaaksi tunniksi itkeskelemään yksikseen.   2 munakoisoa sai aikaan desin verran kyyneleitä.  Nyt piti tietysti miettiä, että pullotetaanko kyyneleet??  Jotkut kuulemma silläkin ansaitsevat jotain 👀🎵🎶

Huuhtelin väliköt kylmällä vedellä ja puristelin kasvikset kuivemmiksi.  Laitoin jokaiseen väliin vaihtelevasti halloumia ja tomaattia.  

Avasin leikatut osat  ja levitin ne viuhkaksi uunivuokaan.  Päälle ripottelin juustoraastetta ja maustoin grillauskastikkeella (jota laitan nykyään kaikkialle, että se edes joskus loppuisi...) .

Uunissa 180 astetta  noin puoli tuntia ja lopputulos on tässä. 

Itkunsa itkeneet munakoisot.  Hyvä ruoka, parempi mieli. 

Ihan hyvää tämä oli, mutta ei vedä vertoja kesäkurpitsalle.  Kokeilen joskus vielä leikata näistä kiekkoja ja itketyksen jälkeen maustella ja grillailla niitä, tai sitten paistaa. 

Tämä oli siis elämäni ensimmäinen kerta, kun tein jotain näistä kasviksista.  

Onko sinulla hyviä vinkkejä munakoisoruokiin, tai vaikka joku muu kiva kasvisruokaohje?