Seireenit, kirja-arvostelu

Kirjan tiedot

Nimi: Seireenit

Kirjailija: Anu Kuusenoksa

Kustantaja: Varjo Kustannus

ISBN 978-952-68953-0-07

Tuotemuoto: pehmeäkantinen

Sivumäärä: 390

Julkaisuvuosi: 2018

Kieli: suomi

Fantasiasarja Auroran tarina on saanut jatkoa.  Ensimmäinen osa Prinssi jolla ei ollut sydäntä
 (aiempi arvosteluni) jatkuu kirjassa Seireenit.  Aikaa tarinoiden välillä on kulunut vuosi ja Auroran elämä vampyyrien parissa, Italiassa,  on vakiintunut.  Pohdittavaksi jää, miten paljon ällistystä ja hämmentäviä tilanteita tapahtui välivuoden  aikana, Aurora kun tuli sen aikana raskaaksi ja sai lapsen.     Tämä on mahtanut olla hirmuinen mullistus sekä hänen, että vampyyrien elämässä.   Tilanne on kuitenkin tasaantunut  lähes ylirauhalliseksi. Harva tavallinenkaan äiti voi sanoa elämänsä olevan niin seesteistä, kuin tarinan päähenkilöllä on. Aiemman käsitykseni mukaan vampyyrin kanssa lapsen saava nainen ei selviä tästä hengissä, mutta tässä tarinassa lainalaisuudet on määritelty uudelleen.  Ihmisen ja vampyyrin saamasta lapsesta saatiin viitteitä jo edellisessä osassa.   

Elämässä, myös vampyyrien elämässä (energiassa), on ylä- ja alamäkiä. Onnellinen elämä rikkoutuu nopeasti, kun jälkeläisten hoitamiseen tottumaton Maria –vampyyri  aiheuttaa tahattoman kaaoksen.  Hyvän ja pahan, valon ja varjon tasapaino rikkoutuu.    Koko vampyyrien sukukunta vedetään mukaan.  Ensimmäisten vampyyrien energia , joka näyttäisi syntyneen tyhjyydestä ja levinneen ympäri maailmaa,  nousee tavoitelluimmaksi asiaksi. Voiko vampyyrien joukkoon nousta yksi ylitse muiden, ohjaten kaikkia verilinjoja? Milloin vampyyri kuolee, vai kuoleeko?  Voiko energian tasapaino synnyttää aivan uuden vampyyrilajin? Aiemman kirjan hillitty vampyyrien ruokahalukin saa kirjassa aivan uusia muotoja.  Vampyyrejä ympäröivät aurat vahvistuvat ja heikkenevät, kuvaten kunkin vampyyrin luonnetta ja tunnetiloja. Salaiset keskustelut alkavat olla harvinaisia. Ajatuksetkin kulkevat pitkin verilinjoja, kuin huuto hiljaisuudessa.

Kertomuksesta löytyy paljon tuttuja hahmoja, mutta mukaan mahtuu uusiakin; ihmisiä, sekä vampyyreitä.  Yksi ihmisistä ei kuitenkaan saanut niin sanotusti palkkaansa, vaan unohdetaan alkumetrien jälkeen, häiriten hieman lukijan oikeustajua.

Hahmoista mieleenpainuvin on vanhin vampyyrihahmo Amir, joka syväluotaa elämäänsä kauas ennen ajanlaskun alkua. Hän on kunnioitettu ja mahtava vampyyrihahmo, joka osaa muunnella energian muotoa ikivanhoin taioin. Hänet vedetään mukaan loppuhuipennukseen, joka jättää hänen kohtalonsa auki tarinan seuraavaakin osaa varten.  Amirin käytös on paitsi hallitsevaa, yllättäen myös huvittavaa, kun hän miettii ihmiskuntaa ja sen taitoja verrattuna vampyyreihin.

Kirjailija on toisen kirjansa kanssa päässyt  selvästi  paremmin vauhtiin. Teksti on sujuvampaa ja virheettömämpää.   Asioiden taustoja on kerrottu  enemmän, kuin ensimmäisessä kirjassa.  Syvyyttä on saatu myös historiaan kiinnittyvillä faktoilla, joita on ripoteltu pitkin tarinaa.  Näitä varten on kirjailijan täytynyt tehdä  taustatyötä.  Kirja on suunnattu aikuisille ja nuorille (kirjailijan mukaan).  Tässä toisessa osassa aikuismaisuus on uskottavampaa, kuin ensimmäisessä osassa, joskin sitä voisi ehkä vielä työstää seuraavaan osaan.   Juoni on ajoittain turhankin nopeasti  aiheesta toiseen hypähtelevää, vaikka hyppyjä onkin sidottu  näppärästi  toisaalla tapahtuvaan aikaan ja paikkaan.  Suomeen liittyvät asiat kiinnittyvät aiempaa uskottavammin tarinaan.

Kertomuksen kulku on loppuun asti ennalta arvaamaton ja jättää useita avoimia kysymyksiä seuraavaan osaan, joka ilmestynee ensi vuonna.  Alun seesteinen elämä muuttuu kaaokseksi ja veriseksi loppuhuipennukseksi.  Tapahtumia on jatkuvasti, mutta jossain vaiheessa hieman ”tepastellaan paikallaan”.  Tarkoituksena on  ehkäpä kasata asioita loppuvyöryä varten? Juoni ei silti missään vaiheessa lopahda, vaan kulkee loppua kohti ryhdikkäästi. 

Jos pidät fantasiakirjallisuudesta, suosittelen ehdottomasti aloittamaan Auroran tarinan  Prinssistä  jolla ei ollut sydäntä  ja lukemaan Seireenit  perään.

Ensimmäisen kirjan kustantaja oli Scarabe, joka lopetti toimintansa. Kirjailija päätti perustaa oman kustannusyhtiön, Varjo Kustannuksen, joka jatkaa Auroran tarinan kustantamista. Mukaan mahtunee myös muiden kirjailijoiden teoksia julkaistavaksi.