Kranssit ja rapinat

 Aikani katselin jouluista kranssia meidän ovenpielessä (aika pitkään näemmä), kunnes päätin tehdä uuden. Sommitellessa meni monta päivää, kun ei tahtonut tuo inspiraatio ollenkaan lähteä käyntiin.
Näillä eväillä syntyi ensimmäinen kranssi.

Vain kranssista olen maksanut 1,50euroa kirpputorilta. Muut tavarat ovat ahkeran hamstraamisen tuotosta.  Aina kun joku on heittämässä jotain pois, niin minulle kyllä kelpaa.  En tiedä sitten kelpaako lapsille enää siinä vaiheessa, kun minusta aika jättää. 😉 Tuskin tulee riitaa ainakaan mistään. 

Käytin siis tuon puunoksista tai -risuista tehdyn kranssipohjan.

Sukkahousukukkia (löytyipähän näillekin käyttöä).

Pitsiä (sitä löytyy joka lähtöön)

Niintä (lienee muovia) ja keltaista pakettinarua.

Kuumaliimaa kiinnitykseen. 

Tässä on nyt vähän pääsiäistunnelmaakin jo värinsä puolesta.  Joku voi tietysti nähdä tässä myös naapurimaan värejä....

Kävin pitkästä aikaa kirpputorilla. Tänne lähelle on tullut uusi, ja se olikin tosi siisti. En kuitenkaan löytänyt mitään oleellista. Tämä "hedelmäpussi" oli kuitenkin niin vastustamaton, että se piti lunastaa mukaan; mansikoita, vesimelonia, kurpitsaa, omenaa, päärynää. 

Toinen kranssi on tehty taas kirpparipohjaan. Oksat muistuttavat kanervaa, mutta ovat muovia. Siitä huolimatta kranssi karistaa jotain mujua koko ajan. Siinä on pohjana styroxrengas, joka on päälystetty oikealla sammalella, tai vastaavalla. Outo yhdistelmä.  

Outo on myös tämä kanerva/mansikka -yhdistelmä.   Tekokukista karsin usein askarteluihin osasia.  

Tätä aion käyttää vasta kesällä, kun on nuo mansikatkin. 

Sain aamulla tiedon, että olen TAAS voittanut blogiarvonnassa! Tämä on kyllä ihan käsittämätöntä tuuria! Pitää varmaan laittaa onni kiertoon ja pistää lähiaikoina oma arvonta pystyyn. 😸😍 

No tänään tuli postissa reilusti "kalanvalmistusaineksia". 

Nyt jos ei rapise, niin ei sitten koskaan!  Merri on nyt jatkuvasti odottamassa, että joku heiluttaa kalaa, jonka se sai Liisalta arvontavoitossa. Kala on siis narun perässä ja sitä heilutetaan kepillä.  Merrillä on tullut tapa kytätä oven edustalla, että pääsisi ulos omin nokkineen, kun joku tulee sisään. Välillä se onnistuukin, mutta on onneksi aina tullut pian takaisin.  Jahtaamalla on turha yrittää, siitähän se vain tykkää. Viimeksi kun Merri pääsi ulos, heilutin kalaa sisällä ja sieltähän sitä taas tultiin juoksujalkaa!!  Herkkunappuloiden heilutus ei enää oikein toimi. 

Näihin aineksiin pitää käydä käsiksi ihan ajan kanssa. Kiitos Liisalle ! 

Merri tässä ihmettelee, miksi TaikaMatto ei lennä, vaikka se on odotellut jo pitkän aikaa. 

Liisan pyynnöstä TaikaMatto pyörähtää taas lentoon ja Merrikin on tyytyväinen.😻

Tuurilla ne laivatkin seilaa

Viime aikoina on minulla on ollut onnea jo kahdessa arvonnassa! Aiemmin saatiin Merrin kanssa se Liisan arvontavoitto ja nyt tupsahti postilaatikkoon Tanjan arvonnan voitto.
Kuoressa oli hiiren kuva, joten Merri tekee tässä taustatutkimusta ennen kirjeen avaamista.

Voitto oli tämän hienon kotelon sisällä.

Tämä kuva onkin kellahtanut nurin.  Tykkään kaikista korttiaskarteluun liittyvistä asioista ja olisi mukava niitä tehdäkin, mutta jostain syystä ei minun kärsivällisyyteni niihin kovin kauan riitä.  Joulukortit tuli loppuvuodesta tehtyä ja siihen se taas loppui. 

Tästä kotelosta löytyi korvakorut. Osallistuessa sai valita, mitkä olisivat mieleen. Valitsin nämä ja kun katsoo näitä silmälasieni vieressä, niin nehän ovat ihan samaa sävyä! Nappivalinta, ettenkö sanoisi .😍 Kiitos tästäkin paketista!

Tänään on ollut ihanan aurinkoinen päivä. Tuuli puhalteli vain kylmästi. Ystävän kanssa oli tarkoitus lähteä kokeilemaan luistimia, mutta suunnitelmat muuttuivat aamun aikana.  Eväistäkin oli puhetta, mutta sekin suunnitelma muuttui. Jätimme myös pyörän parkkiin ja lähdimme ulkoilemaan kävellen. 

Auringonpaiste lämmitti jo hyvin. Varjoisissa paikoissa oli kylmempi. Kävelytiet olivat todella liukkaita.  Tuuria oli kai siinäkin, että pysyi pystyssä. 

Virtaava vesi on jotenkin rauhoittavaa katseltavaa. Auringonpaiste ja vesi. Mieli tekee tepposen ja pohtii, että olisi kiva mennä uimaan.  Keho ei kuitenkaan ole samaa mieltä! Aika menee niin nopeasti, että eihän tässä ole enää kovinkaan montaa viikkoa uimakeleihin.  Avantouintia en ole harrastanut, kuin joskus lapsena. 

Luonnossa on ihmeellisiä asioita, kuten nyt nämä jääpyörylät! 

Varmastikaan en olisi ulkoilemaan lähtenyt, jos ei ystävä olisi pyytänyt.  Nytkin tuntuu, että tuliko raittiin ilman myrkytys? 😀

Mukavaltahan se ulkoilu tuntuu. Miksi sitä on niin vaikea lähteä, sitä vaan ihmettelen.  

Lopuksi istuimme kahvilassa ja neuloimmekin vähän, eli kaikki kohdillaan. 

Voiko jo toivotella kevätpäiviä?  Talvi tai kevät. Valitse itse. 😊

Leluja ja viritelmiä (varoitus: sisältää reippaasti kissakuvia...)

Aiemmassa arvontavoitossa oli Merrille tehty kalaleluja.  sidoin yhden kalan narun päähän ja siitä tuli heti Merrin paras lelu. Piipunrassi toimii silti edelleen koripallo-ottelussamme parhaiten.
Tässä on kuitenkin kyseessä kunnon kalasaalis!  Merri ei ole ihan siroimmasta päästä kissoja, vaan kunnon roteva poikakissa. Silti se jaksaa hyppiä ja loikkia aivan poikkeuksellisella innolla kalan perässä.  Kaveriakin kala tietysti kiinnosti, mutta Merri oikein murisi lähestyjälle.  Mikäli kala kuitenkin päätyi Samille, niin Merri vetäytyi taas kohteliaasti (vai loukkaantuneena?) kauemmas.

Kun saalis on saatu napattua, sitä otetaan niskasta kiinni ja raahataan kauemmas piiloon. Se, että perässä tulee naru, keppi ja ehkä jopa kepin heiluttaja, ei ole ollenkaan esteenä.

Minäkin halusin tehdä rapisevia kaloja, vaan ei se niin helppoa ollutkaan!  Etsin talosta kaikenlaisia rapisevia muoveja ja jopa leivinpaperia. Yritin tehdä Liisan mallilla, mutta veikkaan, että päälyskankaani oli sittenkin liian paksua. Liisan mallissa on nk vuorikankaan näköistä kangasta päällä ja rapina sisällä on ihan toista luokkaa. Siellähän voi tietysti olla jotain erityisrapisevaa muovia sisällä  ?

Liisa voi ehkä tätä asiaa avata, mikäli se ei ole salainen kalanvalmistusresepti. 😏

2 kalaa ja 1 lintu näkivät päivänvalon.  Lintu oli epätoivoinen yritys herättää kissan mielenkiinto edes höyhenillä, kun rapina ei ole kovinkaan ihmeellinen. 

Pääasiassa tuo lintu näyttää lunnilta, jolla on feniks -linnun pyrstö 😄

Sam tässä testaa, onko Merrin lentävä matto tosiaan aito. 

Maia puolestaan testaa Merrin pahvilaatikkoa.  

Äskeinenkään ylisöpöily ei kuitenkaan takaa ruokarauhaa Merrille. Tämä vierailijakaksikko vetäisee kuppinsa tyhjiksi alta aikayksikön, kun Merri vasta maistelee omaansa.  Ruokarauhan vuoksi on Merrin ruokapaikka kerrosta ylempänä.  Merri ei juuri koskaan syö kaikkea ja se loppu kyllä kelpasi toisten suihin ihan mielellään.  Kohteliasta isännöintiä tämäkin. 

Kävin pitkästä aikaa kirjastossa. Olisin halunnut jotain käsitöihin liittyvää kirjallisuutta lainaksi ideointia varten. Selasin valtavat määrät kirjoja, mutta ei napannut, kuin tuo yksi.  Lisäksi vielä lontoonkielinen kirja kielitaidon kohentamiseksi. Tietysti lempikirjoihini kuuluva Twilight. 😏

Merri: Hei! Katsokaa! Uusia hajuja! Mitä tuolla on kädessään? 

Sam: Ei kannata vaivautua. Ei ole mitään syötävää. 

Maia: Ei kissat edes syö omenoita. 

Loppujen lopuksi Merrillä oli monta päivää seuraa ja seurattavaa. Helliäkin hetkiä nähtiin painin ja peräkkäinjuoksun lisäksi. 

Nyt koitti Merrille taas hiljaisuus ja rauha.  Molemmissa hyvät ja huonot puolensa. Onneksi on kavereita, joita voi aina silloin tällöin kutsua kylään.

Elämän puu

Pari vuotta sitten suunnittelin  tekeväni isomman seinätaideteoksen olohuoneeseen. Ennen valmistumista ehti kuitenkin alkaa olohuoneremontti, joka romutti koko suunnitelman. Olin tehnyt tämän Elämän puu -renkaan aloitusosana (TÄÄLLÄ),  ja reunusvirkannut sen tummansinisellä. Nyt ei sininen enää käy olohuoneeseen. Ajattelin pitkään, että korjaan reunat valkoisiksi. Sain jopa vanhat reunat raksittua pois. Yht´äkkiä tajusin, että voin laittaa tämän ikkunaan, eikä se kaipaa enää mitään ympärilleen.

Tarvikkeet olivat nämä, eli iso rengas, pehmeää rautalankaa (kulta), ohutta rautalankaa, johon pujotin akryylihelmet ja kiersin sen puun oksien ympärille. 

Alkuperäistä isompaa "taideteosta" suunnittelin paperilla tähän malliin. Tarkoitus oli tehdä renkaisiin eri aiheita, kuten aurinkoa ja kuuta, sekä vielä jotain muuta, mitä lie ollutkaan mielessä. 

Elämän puu - nimi löytyy kaikkialta maailmasta, hieman eri taustoin. Skandinaviassa sitä on kutsuttu mm. Kalevalan Iso Tammi -nimellä. Sitä kuvataan ikuisen elämän ja onnellisuuden puuksi, Kalevalassa myös ikuisen lemmen.  Puu on ollut eri kansallisuuksien mytologiassa välillä palmu, välillä tammi. Viimeksimainittu on  innoittanut myös useita valtioita käyttämään sitä nk kansallispuunaan. Nämä tiedot löytyivät netistä. 

Ikkunassa helmien kirkkaus tulee kivasti esille auringonpaisteella. 

Ja tässä sitä taas mennään! Miten joku voi rakastaa tätä maton sisällä kantamista. Asennollakaan ei ole mitään väliä, kunhan on maton sisällä ja matto liikkuu.  Tätä kissaurheilua saisi harrastaa vaikka kuinka paljon, jos vaan jaksaisi. 

Merri saikin taas kavereita yökyläilemään muutamaksi päiväksi. 

Saa nähdä miltä Merrin ilme illalla näyttää, kun nämä vintiöt valtaavat sen nukkumapaikan, eli palvelijoidensa sängyn jalkopään. Viimeksi se yritti puolustaa reviiriään, mutta nämä eivät katsoneetkaan siihen, vaan hyppäsivät sänkyyn ja samantien pitkälleen.  Muiden kissavieraiden kanssa tämä reviirinvartiointi on onnistunut hyvin.  Nyt ei ehkä auktoriteetti riitäkään. 

Hyvää ystävänpäivää!

Hyvää ystävänpäivää Teille Ihmiset ja myös Eläimet, ketä nyt tähän lukijakuntaan kuuluukaan!!

Me saimme Merrin kanssa juuri ystävänpäivän kynnyksellä arvontavoiton Liisalta! Kiitos Sinulle!
Merrin mielestä avaamisvaiheessa parasta oli pakkausmateriaali 😂
Sen kanssa riitti touhua siihen saakka, kun oli lopulta pakko ottaa ne haltuun ja laittaa roskiin.

Hieno ja mystisen näköinen paketti avattiin yhdessä.

Paketille antoi muodon tämä hieno leikkuulauta. En kyllä tiedä, raaskiiko tätä leikkuulautana käyttää, vai jääkö koristekäyttöön.  Sisäinen Askartelijani  huomasi heti, että tuon "just for you" -lipukkeen voi käyttää vielä uudelleen ja laittaa hyvä kiertämään  jollekulle toiselle. 

Olin kyllä ottavinani kuvan koko paketistakin, mutta sitä ei sitten enää löytynytkään. 

Löysin juuri sisustuskahvilasta tämän lyhdyn kympillä. Voitteko kuvitella! Kympillä! Oli niin halpa, että pakkohan se oli ottaa matkaan.  Paketista löytyi sydän -valosarja, joka päätyi tänne tuon siipirikkoenkelin kanssa.  

Paketista löytyi myös kauniita sydänservettejä 💖

Entäs tämä! Liisa oli tehnyt Merrille ihan oman yllätyksen! Rapisevia kalaleluja! Olipa kiva yllätys ja hieno toteutus. Merri on näitä lennättänyt jo ympäri olohuonetta ja niitä voi myös napata kiinni meidän koripalloharjoituksissa.  Merrillä on nimittäin hyvin mielikuvitusrikas perhe 🙀

Tämä alla oleva matto on Merrille myös rakas. Se palaa siihen useasti odottamaan, että se kääritään maton sisään ja kannetaan kierros. Kehräys alkaa melko nopeasti. 

Auringonpaisteista päivää Teille Ystävät  ja kiitos vielä Liisalle paketista! 

Sinisiä sävyjä

Tässä vielä pakkaspäivien lumikuvia.

Kymijoki virtaa reunoiltaan jäätyneenä. 

Tästä kuvasta tulee mieleen joku satu tai tarina; Narnia tai Vihervaaran Anna. 

Lenkkipolku vei vanhalle tehdasalueelle josta olen puhunut jo aiemminkin. 

Sieltä löytyy Kouvolan taideruukki. Kuvanottohetkellä on hiljaista, kun paikka on sulkeutunut. Tosin Pato -klubilla on useina iltoina ohjelmaa. 

Suosittelen käymään paikassa, jos täälläpäin liikut. 

Langankulutusta kasvatin 150grammalla tekemällä uudet kettuset. Toinen sisaruksista jäi aiemmin ilman 😊

Muut tiedot täsmäävät aiempiin sukkiin. Näissä tein pohjan vähän eri värityksellä, että ei tule sekaannuksia.  

Istuskelin sohvalla, neuloin ja katsoin televisiota. Jossain vaiheessa huomasin, että en tajunnut ohjelmasta enää mitään ja silmätkään eivät tahtoneet pysyä auki. Huvittavinta oli, että olin kuitenkin neulonut koko ajan!  No sitä neuletta katsoessa kyllä näki, että ei ollut ihan aivot mukana. Kettujen naamat olivat siirtyneet astetta sivummaksi 😅 Purkamishommiksihan se meni.  Miten voi kädet liikkua, vaikka pää nukkuu??   Onko muille käynyt näin?  Olen kyllä unissakävelijä, mutta että unissaneulontaakin voi harrastaa.  Lisäyksenä vielä, että tässä oli kyseessä ihan päiväaika. 

Neulominen yhdistää....

Joskus tarvitaan erillistä reissukäsityötä.  Isoa tai monimutkaista työtä ei viitsi kantaa mukana.  Ohjeen työntäminen pikkukassiin on myös hankalaa. Junasukka on aina sopivan pieni vaikka pieneenkin käsilaukkuun, eikä sitä tehdessä tarvitse sen kummempia miettiä. 

Nämä sukat ovat valmistuneet palvelutalovierailuilla ja niiden aikana olen nähnyt ja kuullut jos jonkinlaista.  Aika on mennyt ratevasti toisten porukassa, oleskelutilassa istuskellen.  Minulta on kysytty mm. onko meille pieniä tulossa, kun tulee vauvansukkaa. No ei onneksi! 😅

Lanka on Drops Fabel lankaa ja sitä kului 25g. Puikot olivat kokoa 2½, silmukoita 10/puikko.  Kerällä lanka oli tosi nätin väristä, mutta sukissa ei enää ollutkaan.  Tästä päästään taas siihen, että kirjava lanka ei sovi kaikenlaisiin neuleisiin. Näissäkin on tuota nurjaa ja joustinneuletta mukana. Värit eivät vaan pääse oikeuksiinsa, kuten sileässä neuleessa.  En viitsinyt edes kohdistaa värejä, kuten yleensä teen.  Varastoon menevät edellisten junasukkien kaveriksi. 😏

 Lisää neuleita nähtiin Kässäklubin kokoontumisessa.  Ensin tietysti kuva kahvipöydästä, joka usein koetaan illan kohokohdaksi. 😉
Mukava nähdä työkavereita muuallakin, kuin vain töissä. Tunnelma on hmmm.... ehkä hieman rentoutuneempi  😅😋
Kässäklubissamme ei käsitöiden tekeminenkään ole se oleellinen asia, vaan mukana voi olla ilman käsitöitäkin.

Jotain sentään oli tekeilläkin; villapaitaa ja villasukkia.  

Porukassa vierähtää helposti useampi tunti. Tapaamiset ovat aika epäsäännöllisesti, kun kaikilla on vuorotyö. 

Huomenna minulla on, ah, niin ihana vapaapäivä! Merrin kanssa nukutaan varmasti pitkään!!