Onnittelukortisto

Lyhyesti sanottuna päädyin askartelemaan jonkinlaisen onnittelukortin.  Olen tehnyt joskus kauan sitten vastaavanlaisia.  Minulla on sellainen mielikuva, että otin mallia Enkulin tekemästä jutusta, mutta en enäää löydä sellaista mallia. Tällaisella oli joku hieno nimi. Sitäkään en enää muista 😂

LISÄYS:  Enkuli kävi muistuttamassa, että nämä ovat HYLSYKIRJOJA!  Miten en muistanut yhtään tuota nimeä 😊 . Enkulin hylsykirjat löytyvät hänen bloginsa sivupalkista kohdasta hylsykirjat ja linkkinä TÄÄLTÄ.  Siellä voi käydä ihailemassa 💗 Sieltä minäkin aikoinaan tämän jutun löysin ja kokeilin. Nyt vaan muistui mieleen ja kokeilin uudelleen. 

Kaikki alkoi wc -paperirullista.  Niitähän varmasti meistä jokainen on oikein keräillyt varastoihinsa....  Tarkoitus oli aluksi käyttää niitä ei -huuhtoutuvia, mutta ne olivat jotenkin paksumpaa pahvia ja päädyinkin noihin huuhtoutuviin. Tuskin kukaan yrittää huuhtoa korttiaan niin, että sen sisus katoaa? 

Varmasti juuri tuollaista askartelua varten olin ostanut muinoin tuon rullan molemminpuolista kontaktiteippimuovia.  Liimasin siitä kaistaleen wc -rullan päälle ja toiselle puolelle jotain askartelupaperia.  Teippi pitää kaiken tiiviisti kiinni. Liimakin olisi varmaan käynyt, mutta sen kuivattelu olisi ollut hitaampaa. Yli jääneen reunan käänsin rullan sisäpuolelle. Rei ´ittimellä tein reiät kulmiin.   Koristelin rullat kaikella mitä löysin, eli kiiltokuvilla, pitseillä, tarroilla, kuvilla, lehdistä leikatuilla jutuilla jne. 

Mitä en olisi säästänyt kaappeihin ja laatikoihin? No en osaa sanoa 😆 Joka tapauksessa yhdestä margariinirasiasta löytyi vaatteista irrottamiani, pahvisia hintalappuja.  Valitsin sopivimmat, jotka mahtuivat rullien sisään.  Koristelin laput samoin, kuin rullat ja laitoin niihin vetimeksi narua tai nauhaa. Osassa oli jo valmiina. 

Pujotin reikien läpi renkaan, johon laiton roikkumaan sekametelilaatikosta löytyneitä juttuja.  Yhtenä osasena tuo papukaijalukko (kiitos Stansta!). 

Alakuvassa koko komeus kokonaisuudessaan.  Yhteensopivaan tyyliin olisi  voinut kiinnittää huomiota, mutta minä en ole niin tarkka 😉

Alla kollaasina kuva jokaisesta kolmesta "sivusta", molemmin puolin kuvattuina. 

Alakuvassa kuvattu nuo rullien sisään työnnetyt kortit. 

Aina on mukavaa, kun voi harrastaa porukalla!  Merri oli taas useaan otteeseen pöydällä pitämässä seuraa ja valitsemassa materiaaleja. Frodo kävi lähinnä katsomassa, missä Merri on, mutta ei jaksanut kiinnostua korttiaiheesta.  Tavaratkin pysyivät pöydällä hyvin, kunhan piti huolen siitä, että liima ei jäänyt esille...   

Hauskaa vappua kaikille! Se onkin jo noin lähellä, eikä viikon päässä, kuten olin kuvitellut...

Uimaan?

 Kirkas, liplattava vesi aurinkoisena päivänä herättää aina mielikuvan siitä, että olisi mukava mennä uimaan 💧 Tämä siitäkin huolimatta, että tietää veden olevan vielä tosi kylmää.  En ole kovin innokas kylmien vesien polskuttelija, mutta keväisin laituria laskiessa olen usein käynyt uimassa ensimmäisen kerran, jonain vuonna näihinkin aikoihin.  Monethan käyvät tietysti avannossa pitkin talvea. Sellainen ei kuitenkaan ole minua varten.  

Tässä ollaan luontopolulla  ja joki virtaa sulana.  Vastarannalla näkyy lunta. Tällä puolella aurinko oli jo sulattanut lumet. 

 Mökillä jäätä on vielä ihan riittämiin. Laituria ei saa vielä  paikoilleen. 

Arttu oli sitä mieltä, että vesi kun vesi ja keli kun keli. Uimaan olisi päästävä!  Ihan uimaan asti ei Arttua laskettu, mutta tassut kastuivat reilusti. 

Minulla oli jopa eväät mukana! Taisi olla ensimmäinen kerta, vaikka luontopolkuja on tullut kierrettyä useita. Eihän noin lyhyellä matkalla mitään eväitä tarvita, mutta auringon lämmittämällä penkillä oli mukava istuskella. 

Olimme äidin kanssa varautuneet jo kesävarustein, eli kesälenkkarit jalassa.  Polulla oli kuitenkin vielä paljon jäistä ja jopa lumista maastoa 😂 Välillä sai tosissaan katsoa mihin astuu, että ei liukastuisi. Puiset kulkuosiot olivat sulat. 

Arttua ei keli haitannut. Sillä oli kova meno päällä.  

Näin ensimmäiset leskenlehdet! Niitä oli kuitenkin niin paljon, että ovat olleet olemassa varmasti jo jonkin aikaa. Minä en vaan ole sattunut näkemään niitä aiemmin. 

Toisella luontopolulla kävin naapurin kanssa.  Gizmo kulki reittiä edeltä tutkien ja vähän väliä varmisti, että sen emännällä on kaikki kunnossa. 

Yllättävän vähän olivat koirat kiinnostuneita toisistaan, Arttu ehkä vähän enemmän, kuin Gizmo, joka käyttäytyi kohteliaan viileästi.  Tämä oli siis molemmille ensitapaaminen.  

Päivät kuluvat jotenkin tosi hitaasti.  Olo on usein väsynyt ja pää "sumuinen".  Jännityskään ei ole täysin hävinnyt. 

Kävin pitkästä aikaa silmälääkärissäkin, kun nuotit tahtovat mennä epäselviksi soittaessa.  Silmälääkärilläkin oli kai pää vähän sumuinen, koska en saanut jutusta mitään tolkkua, eikä saanut vastaanoton optikkokaan.  Hän järjesti minulle vielä uuden ajan optikon näöntarkistukseen, että saa jonkinlaisen varmuuden niistä vahvuuksista ja mitä kannattaa uusia, mitä ei.   En tiennyt olisinko itkenyt vai nauranut, kun sieltä lähdin.  Ei pysynyt pää mukana tässäkään, mutta se ei tainnut olla pelkästään omaa ansiota 😆 Silmiin oli tiputettu niitä pupilleja laajentavia tippoja. Kotona ihmettelin, kun toinen silmä oli todella musta ja toinen aivan pistemäinen!  Että sellainen tapaus tällä kertaa. 

Pitkästä aikaa kävin kirpputorillakin pyörähtämässä.  Mukaan tarttuivat nämä, sekä kaksi paitaa. Toinen paita oli oikein hyvä, toiseen eivät patikset meinanneet mahtua. Tiedättehän,  neulontapatikset! Aina kiristelee paidan hihat siitä kohtaa 😂  Arvasin näin käyvän, mutta paidan kangas oli niin kivan väristä, että ajattelin käyttää sitä jotenkin muutoin, jos paita itsessään ei ole käyttökelpoinen. 

Vaikka kuuntelen "jatkuvasti" äänikirjoja (jo 21. menossa...), luen silti entiseen tapaan silloin tällöin. Kirpparilta löytyy sopivaa luettavaa. 

Tuon korun ostin askartelukäyttöön. Kukissa on litteä tausta, voi liimata tai roikottaa noista lenkeistä. 

Ruskea kirjanen on nk. valokuva-albumi tai skräppikirja -typpinen. Minulla on näitä 2 isommassa koossa. En ole tehnyt niihin mitään... Nyt ajattelinkin kysyä vähän vinkkejä, mitä näille voisi tehdä.  Heitelkää mahdollisimman erilaisia vinkkejä, vaikka olisivat hassujakin, kiitos! 

Hetken aikaa mietittyäni päädyn siihen, että tänään on tiistai ja toivotan teille siis hyvää tiistaita!  

Kässäklubi kokoontui

 Alkuun kissakiintiökuva:   Näin ne sukat valmistuvat!  Niihin on aina pakattu hyviä ajatuksia, rentouttavaa efektiä ja  lämpöä runsain mitoin. 😻💝 Ehkä myös jonkinverran kissankarvoja. 

Neulontatuolini on edelleen vetävä ilmestys olohuoneessa. Se on varattu hyvin suuren osan vuorokaudesta. 

Sitten varsinaiseen neulomiseen.  Kässäklubi on taas kokoontunut. Tällä kertaa osallistujia oli 3, sekä yksi nuorisolainen auttamassa nyyttikestien keventämisessä. 

Tutuksi tullut kuva meneillään olevista käsitöistä on alempana.  Minulla oli päättely meneillään. Se sujuu sutjakasti toisten seurassa.  Yhdellä oli keskeneräisiä käsitöitä, joista useampi eteni illan aikana useilla kerroksilla. Yksi on erikoistunut isoäidinneliöihin, joiden käyttöön annamme vinkkejä mitä villeimmillä ideoilla.  

Kässäklubi ei ole rajattu käsitöiden tekemiseen, vaan mukaan mahtuvat kaikki, joita tapaaminen kiinnostaa, myös ilman käsityötä. Ruuhkaa ei ole ollut 😁😂

Minä sain Arabia -sukkalehdestä  neulotut Petronellat pääteltyä. Lanka on 7 veljestä, jota kului arviolta n.180g (en päässyt punnitsemaan).  Valitsin tuon pienemmän koon ja päätin kärjen koossa 37-38. Kantapään ja kärjen osalta tein taas omin päin, ilman ohjetta. 

Aiempien kokemusten perusteella katsoin taas netistä, miltä nuo astiat kuvissa näyttävät ja totesin, että väri on valittava toisin, kuin ohjeessa.  Siinä tuo kuvioväri on rusehtavaa (ainakin minun silmissäni) ja astioissa enemmän punertavaa.  Oikeaa sävyä ei tuntunut kotoa löytyvän, kunnes löysin tämän. Pussissani ei ollut enää vyötteitä jäljellä, joten en ole ihan varma, onko kyseessä Lapin taika, vai Kuura sävynä (vai jokin muu?). Lienee jo poistunut valikoimista?  Joka tapauksessa langan joukossa on kimaltavia säikeitä ja ne sopivat tähän malliin kuin nenä päähän. Olipa kerrankin nappi valinta! 

Mallin on suunnitellut Marita Karlsson.

"Tuntemattoman suunnittelijan 1950 -luvulla suunnittelema yksinkertainen ja herkkä Petronella -koriste koostuu kukkien ja lehtien punaisista ääriviivoista. Pelkistetty koriste esiintyi Greta-Lisa Jäderholm-Snellmanin muotoilemissa EP-astioissa. Tuotannossa Petronella -astiat olivat vuosina 1951-1952." (lehden teksti)

Kässäklubin tärkeä osuus kahvittelu kilpailee onnistuneesti käsitöiden kanssa.  Välillä ollaan jossain kahvilassa, välillä jonkun kotona. Viimeksi mainitussa tapauksessa on perinteenä nyyttikestit, jolloin jokainen tuo jotain. 

Minulla alkaa kotona valmiiden sukkien laatikko täyttymään, mutta näille sukille löytyikin yllättäin käyttäjä 💝 

Jaloissa kuvattuna sukkien kuviointi tulee vielä paremmin esille. 

Voisin vielä mainita nuo pöydässä olevat pötköt, jotka innostuin leipasemaan.  Olen viime aikoina innostunut smarrig tv:n videoista ja napannut niistä joitain ohjeitakin muistiin.  Meni aika kauan, ennen kuin pääsin toteutukseen asti.  Minulla tuo keskittymiskyky on ollut viime aikoina vähän huono ja viimeisimmät reseptit ovat menneet ihan omille laduille, kuten nämäkin.  Eilen tein yhtä ruokaa ja nostin pakkasesta ison määrän jauhelihaa sulamaan. Aloittamisen hetkellä tajusin, että reseptissäni ei ole ollenkaan jauhelihaa....  Suunnitelmat menivät taas uusiksi, koska jauheliha oli pakko käyttää. 

Näissä tangoissa on taikinana pitsataikinamaiset ainekset: 1,3dl vettä, 5g kuivahiivaa, 5g sokeria, 250g vehnäjauhoja, 5g suolaa, 5g valkosipulijauhetta (jota en käyttänyt), 0,4dl öljyä. 

Minulla menivät mittasuhteet ohjetta kirjoitettaessa vähän pieleen tuon nesteen osalta, mutta uskoisin tuon olevan oikea määrä.  Tämän ohjeen videota en ole löytänyt korjatakseni virheeni.  Ohjeissa on käytetty usein grammamääriä, joka sotki ajatukseni ja sai miettimään, miten ihmeessä olen päässyt lääkelaskut läpi.... 

Täytteeseen tulee 250g keitettyä perunaa muusattuna, pippuria, suolaa, valkosipulijauhetta (jokainen voi kai laittaa mitä haluaa), sekä 150g juustoraastetta (tässä mozzarellaa). 

OMIN PÄIN laitoin vielä raastettua salamia ja 2 kananmunaa, syystä, jota en pysty perustelemaan 😂

Näistä piti ohjeen mukaan tulla sellaisia isoja, karjalanpiirakan muotoisia juttuja, mutta kesken homman päätin toisin ja tein kepakoita. Kaulin taikinan levyksi ja leikkasin suorakaiteen muotoisia paloja, joiden keskelle laitoin täytteen, käänsin reunat päälle ja asetin paistumaan reunat alaspäin.  Päät jäivät auki. Ennen paistoa voitelin kepakot kananmunalla ja ripottelin päälle juustoraastetta. 

Siinäpä se. Ehkä kannattaa etsiä ohje myös netistä, jos määrät jäivät ihmetyttämään 😉

Tänään iloitsen mm. teidän aiempaan juttuun kirjoittamistanne kommenteista, pyykkien kuivattamisesta ulkona (terveiset Saaripalstan Sailalle , joka tekee näin ympäri vuoden😄), sekä rauhallisesta ja aurinkoisesta aamusta 😍

Hyvää viikonloppua juuri Sinulle!

Sisustelua ja ulkoilua

 Kevät alkaa tuntua jo lämpimältä, lumimäärästä huolimatta.  Merri viettää paljon aikaa ulkona ja Frodo katselee sitä häkistä käsin.   Ihmeellistä tuo kissojen taiturimaisuus tasapainoilussa, sekä tilan tuntemuksessa.  Ikkunaluukusta päädytään korkeuksiin ja ulkoilutilan lattia on monen tason päässä alhaalla. Yhtään ei ole pelkoa, että pieni kissakaan astuisi ohi reunan. 

Äitini teki näin hienon oleskelualustan hyllytasolle!  Hän tekee paljon käsitöitä ja aloitti jämälangoista ympyrän virkkaamisen.  Matto on kaksipuolinen ja virkattu reunoistaan yhteen. Tähän kului paljon jämiä!  Lisäksi se on lämmin.   😻😻 Kissat kiittää 💝

Ennestään hyllyllä oli yksi huovutettu alunen. Edellinen paksumpi alunen oli jo niin kulahtanut, että piti heittää pois aikoja sitten.  Eikös vaan olekin viihtyisää näin sisustettuna? 😉

Frodo on suostunut pitämään valjaita yllättävän hyvin. Liekö Merrin esimerkki vaikuttanut? Kyllä se silti hassusti voimistelee välillä. Ei varmaan muista, että selän puolella "hankaa" valjaat. 

Kummallakin on nyt valjaiden ja talutushihnan jatkeena vielä tuollainen ohut ja kevyt naru, jonka kanssa pääsee melko pitkälle.  Arvata saattaa, että ovat vähän väliä kiinni jossain tai toistensa naruissa 😁  Juuri tämän otoksen jälkeen Frodo päätti mennä katsomaan terassin alle, mitä sieltä löytyisi.  Olin niin varma ulkoilijoiden selviytymisestä, että pyörähdin sisällä. Se riitti. Kissa oli täydellisessä jumissa terassin alla maukuen surkeasti. Terassin lattialankkujen välistä näkyi, missä kissa oli. Yritimme katkaista narua ja saada kissan vapaaksi. Yleensä kissa pääsee valjaista irti hädän tullen, mutta nyt ei näyttänyt onnistuvan. Juuri kun olimme jo ihan hädässä asian suhteen, niin Frodo päätti vaihtaa suuntaa ja käveli muina kissoina vastakkaiseen suuntaan. Se käveli  rappujen alle, josta saimme sen irrottamalla suojalevyn. Olipas projekti. Nyt on vahdittava koko ajan Frodon ollessa ulkona (ei ole enää yrittänyt) ja suunniteltava/ toteutettava jonkinlaisten suojien laitto terassin maavaran peitteeksi.  Toisella puolella onkin sellainen.  Näin pieni kissa tosin taitaa päästä ihan mistä vaan, jos sitä tarpeeksi kiinnostaa. Pitää varttua, että se kasvaa Merrin kokoiseksi 😁

Lunta on tosiaan vielä paljon pihallakin, vaikka reunamilta on sulaminen jo hyvää vauhtia käynnissä. 

Aluksi Frodoa pelotti ulkoilu. Nyt se ei kuitenkaan pelkää enää niin paljoa ja kulkee rohkeasti sellaisiinkin paikkoihin, jonne Merri ei ole mennyt edellä.  Tuo häntä on aina niin mainio, kun se on usein ihan tikkusuorana ylöspäin 😅

Omat päivät kuluvat taas sairasloman merkeissä. Kävin 3 päivää töissä toteamassa, että ei tule nyt mitään. Aika järkyttävää todeta, että ei pysty, vaikka kuinka haluaisi.  Omasta mielestä tervehtymisen pitäisi tapahtua sormia napsauttamalla, mutta eihän se ole realismia.  Suurin syyllisyys toisten työtaakan lisäämisestä on väistynyt.  Suurennuslasini on nyt kiinnittynyt omaan itseen, että mikä minussa oikein on vikana? Netistä löytyy montakin vastausta, mutta yritän olla tekemättä diagnoosia 😂 Oliko se niin, että hoitoalan ihmiset ovat hankalimpia potilaita?? 

Keskustelu työpsykologin kanssa jätti merkittäviä mietinnän aiheita, joita varmasti mieli työstää vielä pitkään.  Olosuhteet eivät juurikaan muutu, joten itseä pitää muuttaa.  Se rauhoittuminen ja itselleen armollisena oleminen, sekä vähempi suorittaminen ovat avainasioita. MUTTA KUN MINÄ OLEN SELLAINEN!   Paitsi nyt. Nyt olen aivan väsynyt.  

Maailmassa on nyt paljon pahempiakin asioita, kuin oma olo, joten pitää lakata valittamasta. 

Kyllä niitä pieniä ilon aiheita löytyy ympäriltä paljonkin, kun vaan osaa katsoa 💖

Kiitos kommenteista ja voikaa hyvin!

Pääsiäinen

 Krookukset ovat jo täydessä kukassa seinustalla. Vajaan parin metrin päässä lumikinoksista. 

Samaan aikaan toisaalla...

...uimaan ei vielä pääse. Ei myöskään melomaan. Tosin tämä kanootti ei tainnut kulkea viime kesänäkään.  

Käytiin mökillä katsastamassa lumitilanne. 

Tuleeko kesällä puolukoita? Ei tiedä vielä. 

Alppiruusun kukkia kuitenkin tulee. 

Kiikuttelusta ei vielä kannata haaveilla.

Lunta oli vielä metrin kerros avoimilla paikoilla. Puiden alla vähän vähemmän.  

Grillikodalle pääsi pitkävartisilla saappailla kahlaamalla.  

Pääsiäiskoristeet on kaivettu esille. Näistä perinteisistä tipuista on saatu monet naurut. Melkein kaikki jaksavat edelleen seistä omilla jaloillaan. 

Frodokin sai esimakua lintupaistista. 

Käytiin kyllä keskustelu siitä, että oikeat linnut on jätettävä rauhaan. Merristä ei ole tässä kohtaa opastajaksi. 

Sen verran voin avata, että töihin meneminen ei sujunut ja fiilis on nyt sen mukainen. 

Ei auta, kuin katsella ja kuunnella. 

Kiitos aiemmista kommenteista!  Aurinkoista pääsiäistä. Täällä ainakin paistaa tänään täydeltä terältä ja lämpöäkin on kai luvassa. 

Tyynyliinat

Minulla on käytössä 2 tyynyä, joista toinen on niin iso, että tavallisen tyynyliinan ahtaminen sen päälle tekee siitä pinkeän ja mahdottoman.  Tein pari vuotta sitten joulutyynyliinoja, jotka ovat olleet jatkuvasti käytössä, koska muita yhtä isoja ei ole. 

Lisäksi käsityöhuoneessani on ihan kohtuuton määrä kankaita, joille en ole saanut tehtyä juuri mitään.  Homma lähti tästä kissakankaasta jota olen pyöritellyt useita kertoja vuosien aikana.  Jotain olen joskus tehnytkin ja jäljelle on jäänyt epämääräisen muotoisia osia, jotka eivät tuntuneet riittävän mihinkään.  Pengoin laatikot ja nostelin esiin kaikki mahdolliset ja mahdottomat kankaat, jotka sopisivat tyynyliinoihin.  

 

Tästä kokoelmasta syntyi pari reilun kokoista kissatyynyliinaa.

Kissa -aihe nostatti esiin taianomaisia kissahetkiä.

 

Frodo: Minä haastan sinut nyt kaksintaisteluun!

Merri: Kangistu pikkukissa!  Selätin sinut hetkessä!

Frodo: Hahaa! Mutta minäpä taion sinut sammakoksi!

Merri: Tämä keskustelu ei ole vielä päättynyt! Taio nyt sitten sieltä maasta, kun et pääse enää edes jalkeille!

Näissä toisissa tyynyliinoissa on jotain otuksia.

Ne ovat sudenkorentoja. 

Olin ostanut näitä kuviokankaita vuosien varrella käsityömessuilta.  Harmitti, kun ne olivat niin kauniita, mutta liian pieniä mihinkään.  Päädyin ompelemaan lisää tyynyliinoja  tällä samalla  tyylillä.  Liitin aina pääliosaan reunukset yksivärisestä kankaasta ja takaosan taitteineen samasta yksivärisestä. 

Kirpputorilta ostin joskus verhot, jotka lopulta päätyivät keittiöön kapoiksi, koska yläosan teksti ja kuvio oli se JUTTU.  Verhojen muu osa oli valkoista, hieman röpelöistä (ehkä intianpuuvillaa?) kangasta.  Langansuunta ei nyt välttämättä täsmää joka sivulla,  mutta eipä tuo haitanne, kun ei ole venyvä kangas, eikä varsinaisia kuvioita. 

Kaikki tyynyliinat eivät lopulta ole niin isoja, kuin oli tarkoitus, koska näin harrasteompelijana en aina saanut kappaleita sopimaan toisiinsa ja tyynyliina pieneni 😁

Mikäli joku ihmettelee, voiko tyynyliinan, jossa on pelkkiä suoria saumoja,  saada ommeltua jotenkin pieleen, mutta ainakin minä sain. 

Päivien kuluessa tyynyliinamäärä lisääntyi.  Luulin tämän mustikkaisen kankaan olevan jo kokonaan käytetty, mutta vielä löytyi tämä pieni liuska.  Olen aiemmin tehnyt siitä tyynyliinoja. 

Jokohan tämä tyynyliinojen ompeleminen alkaa riittämään?  Toisaalta se on helpottanut ompeluintoani omalta osaltaan.  Ompeluintoa tai ylipäänsä jonkin tekemisen iloa, kummin päin vaan.  Sain myös vähennettyä kangasmäärää jonkin verran.  Yksivärisistä kankaista löytyivät nuo verhonjämät. Lisäksi vaaleansininen oli lakanakangasta, josta olin joskus yrittänyt tehdä pussilakanan.  Kesken oli jäänyt. Ehkä olin tajunnut, että ei siinä ole mitään järkeä. En vaan käsitä, miksi en ollut tajunnut sitä silloin, kun olin ostanut kankaat, aika monta pakkametriä kuitenkin...  Sitten tuo vihreä on jäänyt verhoista, jotka myös itse ompelin. Kapat olivat tuolloin se varsinaine idea ja ne onnistuivatkin hyvin. Lakanamainen sivuverhokangas oli hieman outo.. No, tähän siitäkin osa upposi, niin ei ole mennyt aivan hukkaan. 

Mikäli joku miettii, miten ne työt ovat alkaneet sujua, voin sanoa, että pari päivää on tehty ja 2 päivää edessä, sitten 4 vapaata.  Totean taas, kuten kerran ennenkin, että menin sittenkin liian aikaisin töihin.  Sisäinen puristus ja sydämen pompottelut eivät ole kadonneet.  Keskittymiskyky  käy vajaalla. Pelottaa, että teen virheitä, vaikka luen ohjeet varmuuden vuoksi moneen kertaan. Asiakkaatkin ovat suurimmaksi osaksi täysin tuttuja.  Saan tehdä vähän aikaa kevennettyä asiakaslistaa, kiitos siitä!  Samaan aikaan näen, että ne "puuttuneet" työt ovat nyt työkavereilla...    

Ajatus siitä, että pitäisi olla tehokkaampi, ei katoa päästä. Se, että ei pääse siihen pisteeseen, lisää ahdistusta.  Minulla on nimettyjä, omia asiakkaita, joiden asioista haluaisin olla kartalla, mutta en ole ehtinyt niihin perehtyä. Luotan työkavereihin, että hommat ovat hoidossa, kuten varmasti ovatkin.  Työyhteisö on erittäin hyvä ja koen saavani tukea.  

Annan nyt kärsivällisesti ajan ja päivien kulua ja katson sitten, mihin suuntaan tilanne etenee. En halua antaa periksi. Toivottavasti se johtaa oikeaan suuntaan. 

Mukavaa päivänjatkoa teille kaikille!

 

Kielo

 Kevään parhaat hetket ovat Merrin mielestä käsillä (vai tassuilla?).  Katolta tipahtelee lunta pieniä määriä kerrallaan, välillä isojakin.  Niiden kulkua on aivan mahdotonta olla seurailematta!  Paras paikka niiden katseluun on kiikun katoksen päällä.

Siitä pääsee kiipeämään vieläkin ylemmäs. Voi leikkiä vaarallista peliä tasapainoilemalla terassin kattoparrujen päällä.

Taustalla näkyy, kuinka paljon täällä on vielä lunta!  Korkeat kinokset edelleen.  

Tartuin vihdoin siihen Arabia sukkalehteen.  Ei meinannut millään löytyä kiinnostavaa mallia ja aloin sitten tehdä näitä, koska ovat lyhytvartiset ja lankaa löytyi varastosta sopiva määrä.  Malli on Mia Sumellin Kielo.   Lanka on Nallea, jota kului 90g, puikot kokoa 3. Sukkien kooksi tuli n.40.

Kuvassa tuo vaalean punainen erottuu ihan hyvin, mutta neuleessa se on aika haalea. Samaa sävyä näyttäisi silmämääräisesti olevan, kuin lehdessäkin. Värikoodeja en katsonut. 

Tekstissä mainitaan, että "Raija Uosikkisen hentoa Kielo -koristetta käytettiin vuosina 1960-70 AR -astiastossa. Kielo -siirtokuvalla koristettua asitastoa, johon kuului mm erilaisia kulhoja, tarjoilulautasia sekä kaadin, myytiin sekä vaaleanpunaisena että vihreänä."

Lehden lankavärit eivät mielestäni kaikissa malleissa ihan vastaa astian oikeaa väriä.  Teräosan kuvion jälkeen en enää katsonut ohjetta, vaan jatkoin omin sävelin loppuun. 

Joutsenet on jälleen bongattu joelta! Niitä on ollut jo jonkin aikaa. Tämä kuva on kävelyreitin varrelta, mutta kotimmekin on aika lähellä jokea, ja keväällä joutsenet huutelevat aika kovallakin äänellä.  Sorsatkin ovat päivän uintireisullaan.  Suunta eri, kuin joutsenilla. 

Alla kuva-arvoitus: mikä mahtaa olla kuvassa?

Huomenna aion lähteä testailemaan töihinpaluuta.  Lievää ahdistusta on ollut asian suhteen jo muutaman päivän ja yöllä tietysti näin jo kaikenlaisia uniakin aiheesta.  Valinta oli kuitenkin oma.  Jonkin aikaa on jo tuntunut, että jos en lähde nyt, niin kohta lähteminen on vielä vaikeampaa.   Elämä on  ollut niin hidastempoista viime aikoina, että paluu hektiseen työtahtiin tuntuu ihan mahdottomuudelta.   Ruokailuvälitkin ovat varmasti ihan liian pitkiä, kun on tottunut kotona oleilemaan jääkaapin läheisyydessä. Vaakakin vahvistaa tämän faktan.  Pitänee ottaa jotain syötävää autoon, että voi käyntien välissä haukata jotain.  Kotihoidon ruokatauot on kyllä muutenkin välillä hoidettava paikasta toiseen ajellessa, että ei siinä sen puoleen mitään ihmeellistä ole.   Auto toimii helposti myös liikkuvana toimistona puhelimitse asioita selvitellessä. 

Työkavereita ja asiakkaita on jo ikävä 😀  

Sunnuntaitoivotukset Teille Kaikille!