Tyynyliinat

Minulla on käytössä 2 tyynyä, joista toinen on niin iso, että tavallisen tyynyliinan ahtaminen sen päälle tekee siitä pinkeän ja mahdottoman.  Tein pari vuotta sitten joulutyynyliinoja, jotka ovat olleet jatkuvasti käytössä, koska muita yhtä isoja ei ole. 

Lisäksi käsityöhuoneessani on ihan kohtuuton määrä kankaita, joille en ole saanut tehtyä juuri mitään.  Homma lähti tästä kissakankaasta jota olen pyöritellyt useita kertoja vuosien aikana.  Jotain olen joskus tehnytkin ja jäljelle on jäänyt epämääräisen muotoisia osia, jotka eivät tuntuneet riittävän mihinkään.  Pengoin laatikot ja nostelin esiin kaikki mahdolliset ja mahdottomat kankaat, jotka sopisivat tyynyliinoihin.  

 

Tästä kokoelmasta syntyi pari reilun kokoista kissatyynyliinaa.

Kissa -aihe nostatti esiin taianomaisia kissahetkiä.

 

Frodo: Minä haastan sinut nyt kaksintaisteluun!

Merri: Kangistu pikkukissa!  Selätin sinut hetkessä!

Frodo: Hahaa! Mutta minäpä taion sinut sammakoksi!

Merri: Tämä keskustelu ei ole vielä päättynyt! Taio nyt sitten sieltä maasta, kun et pääse enää edes jalkeille!

Näissä toisissa tyynyliinoissa on jotain otuksia.

Ne ovat sudenkorentoja. 

Olin ostanut näitä kuviokankaita vuosien varrella käsityömessuilta.  Harmitti, kun ne olivat niin kauniita, mutta liian pieniä mihinkään.  Päädyin ompelemaan lisää tyynyliinoja  tällä samalla  tyylillä.  Liitin aina pääliosaan reunukset yksivärisestä kankaasta ja takaosan taitteineen samasta yksivärisestä. 

Kirpputorilta ostin joskus verhot, jotka lopulta päätyivät keittiöön kapoiksi, koska yläosan teksti ja kuvio oli se JUTTU.  Verhojen muu osa oli valkoista, hieman röpelöistä (ehkä intianpuuvillaa?) kangasta.  Langansuunta ei nyt välttämättä täsmää joka sivulla,  mutta eipä tuo haitanne, kun ei ole venyvä kangas, eikä varsinaisia kuvioita. 

Kaikki tyynyliinat eivät lopulta ole niin isoja, kuin oli tarkoitus, koska näin harrasteompelijana en aina saanut kappaleita sopimaan toisiinsa ja tyynyliina pieneni 😁

Mikäli joku ihmettelee, voiko tyynyliinan, jossa on pelkkiä suoria saumoja,  saada ommeltua jotenkin pieleen, mutta ainakin minä sain. 

Päivien kuluessa tyynyliinamäärä lisääntyi.  Luulin tämän mustikkaisen kankaan olevan jo kokonaan käytetty, mutta vielä löytyi tämä pieni liuska.  Olen aiemmin tehnyt siitä tyynyliinoja. 

Jokohan tämä tyynyliinojen ompeleminen alkaa riittämään?  Toisaalta se on helpottanut ompeluintoani omalta osaltaan.  Ompeluintoa tai ylipäänsä jonkin tekemisen iloa, kummin päin vaan.  Sain myös vähennettyä kangasmäärää jonkin verran.  Yksivärisistä kankaista löytyivät nuo verhonjämät. Lisäksi vaaleansininen oli lakanakangasta, josta olin joskus yrittänyt tehdä pussilakanan.  Kesken oli jäänyt. Ehkä olin tajunnut, että ei siinä ole mitään järkeä. En vaan käsitä, miksi en ollut tajunnut sitä silloin, kun olin ostanut kankaat, aika monta pakkametriä kuitenkin...  Sitten tuo vihreä on jäänyt verhoista, jotka myös itse ompelin. Kapat olivat tuolloin se varsinaine idea ja ne onnistuivatkin hyvin. Lakanamainen sivuverhokangas oli hieman outo.. No, tähän siitäkin osa upposi, niin ei ole mennyt aivan hukkaan. 

Mikäli joku miettii, miten ne työt ovat alkaneet sujua, voin sanoa, että pari päivää on tehty ja 2 päivää edessä, sitten 4 vapaata.  Totean taas, kuten kerran ennenkin, että menin sittenkin liian aikaisin töihin.  Sisäinen puristus ja sydämen pompottelut eivät ole kadonneet.  Keskittymiskyky  käy vajaalla. Pelottaa, että teen virheitä, vaikka luen ohjeet varmuuden vuoksi moneen kertaan. Asiakkaatkin ovat suurimmaksi osaksi täysin tuttuja.  Saan tehdä vähän aikaa kevennettyä asiakaslistaa, kiitos siitä!  Samaan aikaan näen, että ne "puuttuneet" työt ovat nyt työkavereilla...    

Ajatus siitä, että pitäisi olla tehokkaampi, ei katoa päästä. Se, että ei pääse siihen pisteeseen, lisää ahdistusta.  Minulla on nimettyjä, omia asiakkaita, joiden asioista haluaisin olla kartalla, mutta en ole ehtinyt niihin perehtyä. Luotan työkavereihin, että hommat ovat hoidossa, kuten varmasti ovatkin.  Työyhteisö on erittäin hyvä ja koen saavani tukea.  

Annan nyt kärsivällisesti ajan ja päivien kulua ja katson sitten, mihin suuntaan tilanne etenee. En halua antaa periksi. Toivottavasti se johtaa oikeaan suuntaan. 

Mukavaa päivänjatkoa teille kaikille!