Lääkärihoitaja

 

Lääkärihoitaja Merri työssään. Se on ottanut valvovan asennon sohvan läheisyydessä.  Sohvalla makaa sen tärkein potilas, Frodo, joka on lähes sukua sille ja siksi tärkeä.  Härnäilevä pikkuvelikissa on taju kankaalla.  Hengitys kulkee kuitenkin tasaisesti, mikä on tärkeintä. Potilaan silmät ovat auki.

Tilanne eskaloitui pari tuntia sitten, kun Frodo joutui kantorepussa eläinlääkärille ja  kissapoika kastroitiin.  Merri, joka itsekin on poikakissa, ei oikein ymmärrä tuollaisen toimenpiteen päälle....  Aikamoista puoskarointia, se ajattelee ärtyneenä. 

Tehty mikä tehty ja nyt on Frodo nukkunut jo pari tuntia.  Merri on seurannut tilannetta tarkasti ja poistunut vain syömään, vessaan, ulos ja lähi-ihmisen sylittelyyn... kerrankin saa olla rauhassa... hups!  Ajatukset karkailevat, vaikka huoli pikkukissaveljestä on kova. 

Frodo haisee kummalliselta ja tiputtelee pissaa alleen 5-10gtt/ min. Merri komentaa ihmisen laittamaan muovia ja pyyhettä Frodon alle.  

Hetkellisen selän kääntämisen aikana potilas tipahtaa sohvalta!  Se raahautuu metrin päähän lattialle ja tuijottaa tyhjyyteen. Mikä nyt neuvoksi? Tapahtuiko hoitovirhe? Lääkärihoitaja Merri miettii ankarasti ja komentaa taas ihmisen laittamaan pehmikettä lattialle. Suuta kostutetaan vedellä, mutta Frodo on ihan muissa maailmoissa.  Hengitys kulkee edelleen oudoista asennoista huolimatta.  Takapuolesta on tullut vähän verta, joka siivotaan pois. 

Jälleen odotetaan ja annetaan potilaan nukkua.  Uni paras lääke on, kuten  laulussakin sanotaan.  Aikaa kuluu ja Merrille tulee nälkä.  Se menee palvelutiskille ja saa annoksensa.  Samassa henkilökunnan tiloihin raahautuu Frodo, jonka kuulo taitaa olla tajunnan tasosta huolimatta hyvä.  Sille annetaan pieni määrä märkäruokaa, jonka syötyään se on aivan tyytyväinen. Se etsii parasta nukkumapaikkaa ja torkahtelee vähän väliä.  

Lääkärihoitaja Merri toteaa, että potilas alkaa jo hiljalleen ymmärtää ympäristöään. Se on jopa "käväissyt" alakerrassa vessassa, vaikka sinne on raput alas ja jälleen ylös! Mistä löytyi voima tällaiseen liikehtimiseen?? 

Iltaa kohti potilas virkistyy silminnähden.  Se kiipeilee ja hyppii lähes tavalliseen tapaan penkeille ja yrittää jopa Merrin ruokakupille, pöytätasolle, kuten ennenkin.  Ruokaa pyytäessä se pitää huomattavasti pienempää ääntelyä, kuin ennen.  Onko väite äänen tason muuttumisesta näiden operaatioiden jälkeen sittenkin totta, vai urbaani legenda?? 

Illalla vireys on jo painitasolla, mikä ärsyttää lääkärihoitaja Merriä, joka odottaa potilaalta kunnioittavampaa käytöstä aiempien tapahtumien jälkeen.  Potilas on ehkä jotenkin maaninen?  Pitäisikö se nukuttaa uudelleen?

Potilas joutuu jäämään vielä tarkkailuun ja saa nukkua henkilökunnan kanssa samassa sängyssä. Se osoittaa jälleen liikaa kiintymystään lääkärihoitajaansa kohtaan, joka kiusaantuneena siirtyy toisen huoneen sohvalle koko yöksi. 

Aamulla todetaan, että potilas on jo lähes kokonaan parantunut, eikä kanna kaunaa  aiemman onnettomuuden aiheuttajillekaan.  Siitä on tullut aikuinen, kuten isovelikissastaankin. Nyt pitäisi vaan alkaa käyttäytyä sen mukaisesti...

Rauhallista päivänjatkoa! Pitäkää syke sopivalla tasolla ja muistakaa hengittää! 

 Terveisin lääkärihoitajakissa Merri, jonka sanelusta tämä hoitokertomus on kirjoitettu.