Uimaan?

 Kirkas, liplattava vesi aurinkoisena päivänä herättää aina mielikuvan siitä, että olisi mukava mennä uimaan 💧 Tämä siitäkin huolimatta, että tietää veden olevan vielä tosi kylmää.  En ole kovin innokas kylmien vesien polskuttelija, mutta keväisin laituria laskiessa olen usein käynyt uimassa ensimmäisen kerran, jonain vuonna näihinkin aikoihin.  Monethan käyvät tietysti avannossa pitkin talvea. Sellainen ei kuitenkaan ole minua varten.  

Tässä ollaan luontopolulla  ja joki virtaa sulana.  Vastarannalla näkyy lunta. Tällä puolella aurinko oli jo sulattanut lumet. 

 Mökillä jäätä on vielä ihan riittämiin. Laituria ei saa vielä  paikoilleen. 

Arttu oli sitä mieltä, että vesi kun vesi ja keli kun keli. Uimaan olisi päästävä!  Ihan uimaan asti ei Arttua laskettu, mutta tassut kastuivat reilusti. 

Minulla oli jopa eväät mukana! Taisi olla ensimmäinen kerta, vaikka luontopolkuja on tullut kierrettyä useita. Eihän noin lyhyellä matkalla mitään eväitä tarvita, mutta auringon lämmittämällä penkillä oli mukava istuskella. 

Olimme äidin kanssa varautuneet jo kesävarustein, eli kesälenkkarit jalassa.  Polulla oli kuitenkin vielä paljon jäistä ja jopa lumista maastoa 😂 Välillä sai tosissaan katsoa mihin astuu, että ei liukastuisi. Puiset kulkuosiot olivat sulat. 

Arttua ei keli haitannut. Sillä oli kova meno päällä.  

Näin ensimmäiset leskenlehdet! Niitä oli kuitenkin niin paljon, että ovat olleet olemassa varmasti jo jonkin aikaa. Minä en vaan ole sattunut näkemään niitä aiemmin. 

Toisella luontopolulla kävin naapurin kanssa.  Gizmo kulki reittiä edeltä tutkien ja vähän väliä varmisti, että sen emännällä on kaikki kunnossa. 

Yllättävän vähän olivat koirat kiinnostuneita toisistaan, Arttu ehkä vähän enemmän, kuin Gizmo, joka käyttäytyi kohteliaan viileästi.  Tämä oli siis molemmille ensitapaaminen.  

Päivät kuluvat jotenkin tosi hitaasti.  Olo on usein väsynyt ja pää "sumuinen".  Jännityskään ei ole täysin hävinnyt. 

Kävin pitkästä aikaa silmälääkärissäkin, kun nuotit tahtovat mennä epäselviksi soittaessa.  Silmälääkärilläkin oli kai pää vähän sumuinen, koska en saanut jutusta mitään tolkkua, eikä saanut vastaanoton optikkokaan.  Hän järjesti minulle vielä uuden ajan optikon näöntarkistukseen, että saa jonkinlaisen varmuuden niistä vahvuuksista ja mitä kannattaa uusia, mitä ei.   En tiennyt olisinko itkenyt vai nauranut, kun sieltä lähdin.  Ei pysynyt pää mukana tässäkään, mutta se ei tainnut olla pelkästään omaa ansiota 😆 Silmiin oli tiputettu niitä pupilleja laajentavia tippoja. Kotona ihmettelin, kun toinen silmä oli todella musta ja toinen aivan pistemäinen!  Että sellainen tapaus tällä kertaa. 

Pitkästä aikaa kävin kirpputorillakin pyörähtämässä.  Mukaan tarttuivat nämä, sekä kaksi paitaa. Toinen paita oli oikein hyvä, toiseen eivät patikset meinanneet mahtua. Tiedättehän,  neulontapatikset! Aina kiristelee paidan hihat siitä kohtaa 😂  Arvasin näin käyvän, mutta paidan kangas oli niin kivan väristä, että ajattelin käyttää sitä jotenkin muutoin, jos paita itsessään ei ole käyttökelpoinen. 

Vaikka kuuntelen "jatkuvasti" äänikirjoja (jo 21. menossa...), luen silti entiseen tapaan silloin tällöin. Kirpparilta löytyy sopivaa luettavaa. 

Tuon korun ostin askartelukäyttöön. Kukissa on litteä tausta, voi liimata tai roikottaa noista lenkeistä. 

Ruskea kirjanen on nk. valokuva-albumi tai skräppikirja -typpinen. Minulla on näitä 2 isommassa koossa. En ole tehnyt niihin mitään... Nyt ajattelinkin kysyä vähän vinkkejä, mitä näille voisi tehdä.  Heitelkää mahdollisimman erilaisia vinkkejä, vaikka olisivat hassujakin, kiitos! 

Hetken aikaa mietittyäni päädyn siihen, että tänään on tiistai ja toivotan teille siis hyvää tiistaita!