Hännänheiluttajat

 Siinä se vaan kukkii, vaikka lunta on maassa ja mittari näyttää selkeästi pakkasta jo useamman päivän ajalta!  Sanoin aiemmin, että tätä lajia hankin ensi vuonnakin, mutta nyt alan ymmärtää, että tämä sama kukka (eli calibrachoa)  taitaa olla tässä roikkumassa vielä ensi kesänäkin 👀

Kesäautokin jäisine ikkuinoineen päätyy jo talviteloille. Se ei ole niin kestävää lajia, kuin tuo kukka.  Pitkään mies on Imperialilla liikkunutkin. Vähän enemmän olisi noissa ikkunoissa raappaamista ja lumen harjaamista talvella 😁

Merri sai yllätysvieraita. Eivät ne oikeastaan yllättäin tulleet, mutta Merri ei ollut uskonut, kun aiemmin sille asiasta kerrottiin.  Aluksi piti tietysti esitellä komeaa häntäpörhöä ja köyryselkää. Kiipeilypuun ylimmältä tasolta se tuijotteli otuksia, jotka eivät heti edes nähneet sitä. Siitähän se riemu repesi, kun näkivät!  Merri käyttäytyi hyvin korrektisti ja antoi koirien touhuta.  Lopulta se päätti, että kiipeilypuussa on epämukavaa ja siirtyi sohvalle. Sehän on loppujen lopuksi talon väkeä ja ansaitsee paikkansa. 

Koiruuksilla riitti ihmettelemistä viilipyttymäisessä kissassa, joka viis veisasi niiden hössötyksistä ja veteli näennäisesti sikeitä rennossa asennossa.  

Hyvin monien otostenkaan jälkeen eivät kaikki eläimet olleet niin paikallaan, että kuva ei näyttäisi eräiden kohdalla liikahtaneelta..  Merri kyllä ymmärsi, että kuvatessa täytyy olla paikallaan. 

Hieman piti kissankin vaihtaa asentoa, kun kuonolaiset lähestyivät eri suunnilta.  Loppuun asti se kuitenkin säilytti arvokkuutensa ja pysyi sohvalla, omalla paikallaan. 

Lopulta koirat lähtivät ja Merri oli kaikesta tarkkailusta ja sisäisestä jännityksestä aivan väsynyt. Uni maittoi kaiken iltaa. 

Asentoa on välillä vaihdettava, että ei tule makuuhaavoja. 

Vielä meillä on erimielisyyksiä siitä, kuka tuossa uudessa tuolissa saa istua.  Merri päätyi välillä rahin päälle, mutta sekin on mokoma hieman alaspäin viettävä. 

Marraskuun viimeisiä viedään.  Merri odottaa jo kovasti joulupukkia. Ainakin se on ollut kiltti koko vuoden! 

Hassua ja huumonrintäyteistä viikkoa teille kaikille! 

Vittorio Pupujussimus

 Nuotistonhoitajan hommiakin pitää jonkun hoitaa. Sam on lupautunut vapaaehtoiseksi, viraabelitöinä.  Niin kauan kun huilu pysyy hiljaa, on tietysti ehtona.  Sivun käännöt voi hoitaa hännänheilautuksella. 

Huomatkaa taka-alalla kököttävä vanne, joka on kai jumittunut tuonne seinänvierelle. Ainakaan se ei ole pyörinyt enää aikoihin. On ilmeisesti muuttunut soikeaksi, eikä sitä voi enää käyttää 😁

Tästä aiemmin näyttämästäni emännänveitsestä on ollut nyt hyötyä. Mikään ei ole niin ärsyttävää, kun huomata kesken soiton, että sivu, jota katsoo, alkaa hiljalleen kääntyä...  Puukolla se pysyy paikoillaan! 

Gangstapuput eivät puukkoja tarvitse. Ne ovat kovia kundeja ja mimmejä muutenkin.  Lumi Karmitsan Villit vanttuut ja vallattomat villasukat 3 -kirja on nyt otettu käyttöön.  Ohje löytyy kokoon 38 ja 43. Isompi koko syntyy samoin ohjein, mutta paksummalla langalla ja puikoilla. Käytin 7-veljestä ja puikot 3½. Langankulutus 190g.

Gangstapuput ovat pohjimmiltaan kilttejä ja Nörttipupujen hyviä kavereita.  Nörtit ovat jossain tietokoneidensa äärellä, eikä niitä näy täällä meillä. 

Mieluiten puput viihtyvät isommassa porukassa, missä samanhenkisyys saa kukoistaa.  Aurinkolasit tietysti samaa tunnettua peililasimerkkiä, suunnitellut  Vittorio Pupujussimus.

Sukan takaosan kuvioita ihmettelin, kunnes äsken tajusin lukea tarkemmin sukkien esittelytekstin. Ne ovat boomboxeja.  Jouduin kuuklettamaan ne, ennen kuin tajusin, mistä on edes kysymys.  Nyt tajuan nuo raidatkin sukan ylä- ja alaosassa 😂

Pupujen nenät meinasivat unohtua päälipistellä punaisiksi. Piti lopulta ottaa tännekin uudet kuvat.

Pian on taas 7 päivän työputki taputeltu ja kaksi vapaata tiedossa! 😍

Hyvää  viikonloppua!

Haloo, haloo! Saisko valoo??

 Kiekkojen kanssa täällä on pelailtu.  Viime vuonna virkkasin tämän valokiekon ja olisin tehnyt useammankin, mutta kaupassa ei ollutkaan enää noita valokaapeleita.  Tykkään tuosta harmaanruskehtavasta värisävystä. Valoliina sai olla paikoillaan vielä joulun ylikin ihan huoletta. 

Tänä vuonna kävin kahteen otteeseen jo ajoissa katsomassa, onko ledkaapeleita. Toisella kerralla tärppäsi ja ostin heti kolme pakettia. Kaapelit ovat seinäpistokkeella toimivia. Pituutta niillä on 3 metriä. Ostin vain kirkkaita kaapeleita, värillisiäkin olisi ollut. 

Näihin saa upotettua varsin epämääräisiä lankoja, jotka eivät käy mihinkään neuletyöhön.  Lanka on jotain mohairsekotteista akryylilankaa, jossa värit vaihtelevat.   Yksi kerä painaa 150g ja tähän kuluu lankaa 110g.  Koukkuni oli kokoa 5. 

Tällaisissa paketeissa kaapelit myytiin.  Viime vuonna kokeilin virkata  myös ohuen lednauhan  päälle, mutta siitä ei tullut niin kiva (TÄÄLLÄ).  Tämä pysyy paremmin aloillaan.  Hintaa paketilla taisi olla 12-13e.

Tältä näyttää valmis liina valot päällä. 

Aloitin tekemällä 6 ketjusilmukkaa ja kiinnittämällä ne piilosilmukalla lenkiksi.  Lenkkiin virkkasin 12 pylvästä. 

Seuraavalla kerroksella mukaan otetaan kaapeli, joka on aika jäykkää käsiteltävää tässä vaiheessa. Liina on muutenkin aika painava. 

Virkkasin kaapelin päältä venytetyin kiintein silmukoin. Ensimmäisen kerroksen päätteksi täytyy virkata vähän tuhtimmin tuohon kaapelin nupin päälle, että se katoaa näkyvistä, sitten vasta siirtyä seuraavalle kerrokselle. Tämän jälkeen kaapeli kiertyy spiraalina loppuun asti. 

Kaapelin loppupää peitetään taas virkkaamalla. Sitten tein kerroksen 3 ketjusilmukan lenkkejä. Sen päälle vielä 2 kerrosta 5 ketjusilmukan lenkkejä.  Valmiin liinan reunat painoin silitysraudalla nurjalta puolelta suoriksi, varoen näyttämästä rautaa kaapelikohtaan. 

Syntyi vielä kaksi liinaa. 

Melko mitättömän näköisiä ilman valoja, mutta valaistuina ihan kivoja. Voi käyttää pöydällä tai lattialla. 

Hamsteri kun olen, kävin tietysti vielä kolmannen kerran Rustassa ja haalin mukaan vielä 3 pakettia 😜Eihän sitä koskaan tiedä, jos vaikka tarvii ja loppuvat taas kesken!

Sunnuntaitoivotukset kaikille!

Luissa ja ytimissä

 

Syksyn kääntyessä talveksi alkaa ulkona ilma olla vähintäänkin koleaa.  Lunta ei vielä ole ja pakkasiakin vain silloin tällöin. Vettä satelee harva se päivä.  Merriäkään ei enää huvita niin kauaa olla ulkona, vaikka joka päivä se sinne  haluaakin.  Päivän mittaan menee pitkiä aikoja loikoillessa ja päiväunia vedellessä.  Joskus löytyy kummallisia, uusia virikkeitä, joita pitää tutkia. 

Kävin Rustassa etsimässä valokaapeleita ja heti ensimmäisellä reisulla silmä kiinnittyi tähän alla olevaan ovimattoon.  Hypistelin sitä pitkään, mutta jätin hyllyyn.  Kissa muistuttaa erehdyttävästi Merriä pienenä 😍 Toisella valokaapeleiden hankintareisulla en enää päässyt maton ohi, vaan kaappasin sen kainaloon.  Tämä tulee ulko-oven eteen, mutta ei ihan vielä. Odotetaan vielä kuivempia kelejä ja joulua.  Yllä oleva matto päätyy saunan oven eteen, jossa vanha matto alkaa jo pohjastaan murentua. 

Miten väärin on asteikolla 1-10, jos toinen kissa istuu toisen naamalla? Toivottavasti on edes alapesut tullut tehtyä... 

Matot "pyörivät" nyt vielä olohuoneen lattialla ja harmaa matto on selvästi enemmän Merrin mieleen. 

Vaikka pakkasiakin on ollut, on pihalla ihme kyllä vielä jotain kukkijoita!  Arovuokko ja orvokki sinnittelevät kukkapenkissä. 

Varmaa on myös se, mikä amppeli tulee ensi vuonnakin terassille! Tämä kirjava kukka on kukkinut ihan koko kesän, eikä loppua näy.  Kukkia paremmin tuntevat voivat nyt nimetäkin tämän, kukan, jos siltä tuntuu 😄 (lisätty: calibrachoa). 

Tämä on ihan uskomaton väripilkku edelleen, punaisine ruukkuineen. 

Kylmenevinä iltoina on tietysti mukava vetää villasukkakin jalkaan.  Luut ja ytimet kaipaavat lämpöä ympärilleen.  Suuren suomalaisen toivesukkakirjan ensimmäinen malli on nyt neulottu.  Kyseessä on Marjaana Forever -nimiset sukat, jotka on suunnitellut Marjukka Vuorisalo.  Sukat ovat ohjeessa kokoa 42 tai 46, neulottuina puikoilla nro 3 ja niihin sopivalla lankavahvuudella.  Oman versioni tein Venlasta, puikoilla 2½, jolloin sain sukat kokoa 39.  Lankaa kului vaivaiset 55g. 

Sukat aloitetaan kärjestä, mikä oli ihan ok ja onnistui.  Ohjeessa sanotaan, että sukat on neulotttu 3 puikolla, eli kahdella on silmukoita ja 1 neuloo!  Meni vähän yli hilseen.  Sukat voi neuloa myös perinteisellä viiden puikon metodillakin, kuten sitten teinkin.  Terä sujui hyvin, mutta tuo kantapää... voi että se tuotti harmaita hiuksia (vielä entisestäänkin).  Lopulta tein sen kuten ymmärsin, ja lopputulos on tässä. Kanta ei ole vahvistettu.  Se näyttää kummalliselta, mutta jalassa tuntuu yllättävän hyvältä!  Ehkä ohjetta toistaessa tekisin sukat varresta varpaisiin ja kikkailisin ihan tavallisen kantapään. 

Pelkillä luisilla jaloilla kulku voisi olla aika kolisevaa, mutta sukka suojaa ja pehmentää. '

"...kuu paistaa kelmeästi, sukka kulkee keveästi..."  

Muistan vastaavan tekstin 8 luokan lukukirjasta: "Kuu paistaa heleästi, kuollut ajaa keveästi".  Tämä lause on seurannut minua aina muistoissani, joten tämä sukkamalli kosketti siinäkin mielessä 😂

Pysykää lämpiminä, älkää kylmettykö!

Tuolin valtaus

 Minulla on uusi tuoli.  Päädyin hankkimaan nojatuolin, koska sohvan nurkassa on erittäin ergonimisestikin huonoa istuskella ja neuloa.  Tuolin kriteerit olivat muodoltaan sellaiset, että selkänoja täytyy olla mahdollisimman suora, että selkä pysyy suorana. Käsinojien täytyy olla niin matalat ja kaukana istujasta,  että kyynärpäät eivät osu neuloessa. Rahi tuli ihan kauppaan kuuluvana, se ei ollut erityisesti toivelistalla. Koetestauksen jälkeen totean, että nyt tarvitsen jonkinlaisen sivupöydän, tai tarjotinpöydän, jossa on pyörät alla.  Neulonta-asento on nimittäin huonontunut entisestään, kun olen joutunut olemaan lähes kaksinkerroin etukenossa, koska ohjeet täytyy olla jossain, tässä tapauksessa rahin päällä. 

On tässä ollut vielä toisenlainenkin hankaluus.  Eräs nimeltä mainitsematon kissa on päättänyt ottaa tuolin omaan käyttöönsä!  

Voin kuvitella, että se on ajatellut näin: Oooh! Minulle on hankittu uusi huonekalu! Otan tämän haltuun välittömästi!  Älä sinä ihminen edes yritä lähestyä tätä tuolia, kun minulla on päiväunet kesken!

Kuten huomaatte, on tuoli sijoitettu takan viereen. Kovin isoja tulia ei kannata poltella, jos aikoo vieressä neuloa😅

Merri suositteli tuolin kokeilemista myös Ruutille, joka tarttui heti tarjoukseen: Hyvältä tuntuu! Voisin jäädä tähän vaikka yöksi! 

Arttua ei niinkään kiinnostanut tuoli, vaan Ruut.  Arttu on aina niin rohkea, mutta nyt sitä jännitti silminnähden. Leikki kuitenkin sujui hyvin, kunnes innostus lopahti vuorotellen molemmilta puolilta.  Koiruuksilla oli liikaa viihdykettä ympärillään. Lisäksi kissat olivat kateissa!  Hajua oli, mutta yhtään maukujaa ei löytynyt mistään!

Maian mielestä homma saikin pysyä tuolla mallilla. Koirat etsiköön heitä, mutta turhaan.  Sen mielestä kissojen kuuluu saada olla rauhassa ilman häslääviä koiria. 

Sam oli samaa mieltä ja kiipesi vielä korkeammalle. Näennäinen rentous säilyy, ellei kukaan lähesty. 

Koirille oli tarjolla vettä ja kissoille sen lisäksi vielä nappulabaari. 

Ihmisille olin valmistanut Kinderpiirakkaa. En ole pitkään aikaan harrastanut uusien leipomusten kokeilua, mutta tätä piti kokeilla. Lopputulos ei ole kauneimmasta päästä alkuperäiseen ohjeeseen verrattuna, mutta maku on varmasti aika lähellä samaa. 

Ohje on napattu Tarun taikakakuista TÄÄLTÄ.

Maltoin antaa osioiden kunnolla jäähtyä, ja sain tuon pinnankin joten kuten levitettyä. Tämä piirakka maistuu takuuvarmasti tulevalle diabetekselle (anteeksi moinen vertauskuva)!  Makeanhimoisille juuri sopiva herkku. 

Kuvien joukosta löytyi vielä aiemmin tekemieni wienereiden kuva, joten laitan senkin vielä tähän.  Valmiista torttulevyistä saa helposti wienereitä leikkaamalla ne näin, laittamalla paistomarmeladia (vaikka luumun makuista jouluksi), voitelemalla kananmunalla ja ripottamalla päälle raesokeria. 

Vierailupäivän päätteeksi Merri -paralla oli pää aivan pyörällä! Aivan liikaa ohjelmaa.  Lisäksi ihmiset olivat kantaneet sen vessalaatikon eteisen puolelle! Hirveää!   Kävelin Merri sylissä, ja eteisessä se huomasi vessan!  Se pelästyi ja yritti sännätä karkuun. Pari sähistelyäkin tuo väärässä paikassa kököttävä vessa sai 😂

Tästä taas uutta viikkoa aloittelemaan! Joulu hiipii lähemmäs ja lähemmäs.  Pian se on jo aivan nurkan takana! Kääk! Vielä olisi asioita keskeneräisinä, valmiiksi saateltavina!  Jäitä hattuun vaan ja uutta lankaa puikolle! 

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

Kuviot solmussa

 Jännittävä postilähetys saapunut!  Kerroinkin jo aiemmin, että tilasin ompelujoulukalenterin.  Unelmallisen nettisivuja selatessani alkoi tehdä mieli myös paidan kaavoja.  Kovasti tekisi mieli ommella, mutta se taito ei aina ole ihan oman käsityskyvyn mukainen.  Lapsille ompelin paljonkin ennen, mutta itselle vain vähän. Yleensä itselle tehdessä ne kaulukset ja muut yksityiskohdat eivät aina oikein kohtaa sitä todellisuutta. 

Lähetys tuli nopeasti,  noin 3 päivässä. ( Joulukalenteri tulee myöhemmin sähköpostiin ja se on tulostettava). 

Ensin oli iso kirje...jonka sisällä oli vaaleanpunaisella silkkipaperilla päälystetty kaavapaketti. 

Luultavasti ompelutaitoni eivät olleet ollenkaan kiinni kaavoista, vaan jostain ihan muusta 😆 Nyt on kuitenkin suuri luotto näihin papereihin!  Verkkokaupasta löytyy monia erilaisia malleja.  Minä valitsin Satu -paitamalliston kaavat.  

Vielä en ehdi näihin tarttua, mutta tuolla askarteluhuoneen pöydällä nämä odottavat ja jännitys tihenee...  

Ehkä voisi taas mennä käymään kangaskaupassakin? (Tämä ei sitten ole mikään mainos, vaan ihan oma tuuletus 😉).

Uusi sukkamallikirja Sano se sukkasin (Kati Rahikainen) on nyt otettu käyttöön. 

Kirjassa konfirmaatiolahjaksi suunnitellut sukat ovat nimeltään Keltti -solmut. Sukat on suunniteltu 7 -veljekselle, jolloin lopputulos olisi kokoa 43. Tein omat sukkani Nallesta, jolloin koosta tuli pienempi, 39.  Lankaa kului 90g, puikoilla nro 3. 

Sukissa kulkiee koko matkan vekkuli resori, jossa silmukat kulkevat toistuvasti kuviolla 3oikein, 1nurin, 1 kiertäen oikein ja 1 nurin.  Resori jatkuu sukan päällä varpaisiin asti. 

Kuvan veitsi on vain rekvisiittaa, eikä luultavasti kelttiläinen ollenkaan. Se on emännän veitsi, käsityönä tehty ja lahjaksi saatu. 

"Emännän veitsi on perinteinen työkalu, jota talojen emännät kantoivat mukanaan, ja käyttivät kaikkiin päivän askareisiin. Perinteinen emännänveitsi taotaan käsin hiiliteräksestä. Emännän veitsessä ei ollut ennen vanhaan puista kahvaa,  ettei se palaisi, mikäli veitsi unohtuu kuumalle hellalle." (wikipedia)

Hoi emäntä! Onko meillä mitään syötäväksi kelpaavaa?  Ei ainakaan tässä pussissa! 

Merri on oikeasti kiltti kissa, eikä syö pöydältä mitään.  Joskus iskee vastustamaton halu katsoa, mitä pussi tai kassi pitää sisällään 😺

Näillä mennään taas!  Mukavaa viikonloppua juuri Sinulle!

Tulkaa mukaan lomakierrokselle!

Mikä voisi olla mukavampaa, kuin käynti linnassa???  No ehkä jonkun mielestä monikin asia 😁

"Hämeen linna  rakennettiin todennäköisesti 1200 -luvun lopulla sotilastukikohdaksi Ruotsin ja Novgorodin rajalle. Keskiajan lopulla se oli Ruotsin merkittävimpien sukujen, Tott-, Sture- ja Posse -sukujen, hallussa. Nykyisen ulkoasunsa linna sai n.1520. 

Hämeenlinna sai kaupunkioikeudet 1639.  Suuren Pohjan sodan aikana linna oli venäläisten hallussa, mutta palasi Ruotsin kuninkaan hallintaan 1713-1721. Kustaa III:n määräyksestä sen ympärille rakennettiin bastionit ja vallihauta 1770 -luvulla.

1837 päälinna muutettiin vankilaksi arkkitehti C.L.Engelin suunnitelman mukaisesti. Linna avattiin yleisölle 1979 parikymmentä vuotta kestäneiden restaurointitöiden jälkeen." (esitteestä)

Linnaa voidaan käyttää tilauksesta erilaisiin tilaisuuksiin. Nytkin sisemmällä linnanpihalla oli hääkuvaus meneillään, kun meillä oli opaskierros... Toivottavasti ei päädytty kuviin 😆 

Linnoissa vieraillessa jännittävintä on antaa valta mielikuvitukselle.  Ketä linnassa on kulkenut, milloin ja minkälaisilla asioilla? Millaista elämä on ollut ja miten maaima on noina vuosisatoina muuttunut? 

Millaisessa vaatetuksessa on tarennut kulkea? Linna ei ole mikään lämmin paikka oleskella muulloinkaan, talvesta puhumattakaan!  Pimeitä käytäviä, savuisia keittiöitä. Mistä ruoka tuli ja miten se laitettiin? Keittiöapulaiset kantoivat painavia ruoka-astioita paremmalle väelle ja alempi työläisluokka sai olutta ja leipää, harvemmin lihaa tms.  Mitä kaikkea käsityöläiset tekivät ja millä menetelmillä?  Mistä linnan rakennustarvikkeet on paikalle tuotu ja miten ne on saatu hankaliinkin paikkoihin? Onko rakentajilla ollut kylmä, onko tapaturmia sattunut?

Minä olen ainakin yhtenä kysymysmerkkinä, kun katselen linnaa nykypäivänä 😊

Ulkoapäin Hämeen linna ei ole mielestäni niin linnamainen, kuin Turun- tai Olavinlinna.  Outoja ajatuksia herättää myös se, että linnaa on käytetty naisvankilana ja viereisessä rakennuksessa on ollut vielä aika pitkään miesvankila.  Vankilamuseo oli vierailumme aikana suljettu. 

Erikoisen ympäristön linna antoi Nick Ervinckin nykytaidenäyttelylle.  Teoksia oli aseteltuina eri tiloihin, osa ulkonakin.  

Ervinck on belgialainen nykytaiteilija, joka tunnetaan suurista värikkäistä 3D -veistoksista ja 3D -printeistä. Hän hyödyntää teoksissaan kuvia, muotoja ja tekstuureja, jotka ovat peräisin esim. koralleista, dinosauruksista, musteläiskistä, mangasta ja anatomisista rakenteista. Kyborgimaiset veistokset yhdistävät historiallisen kuvakielen nykyteknologian kanssa. Näyttelyssä on lähes 50 teosta. (esitteestä) 

 Näyttely on auki vielä 28.11. asti, kannattaa käydä! 

 Toisenlaisessa ympäristössä teokset olisivat olleet aivan erilaisia. Historiaa huokuva linna oli oivallinen tausta teoksille.  Vierekkäisissä vitriineissä, sulassa sovussa, haarniskaa ja miekkaa, toisessa mielikuvituksellinen kyborgi mutterimaisine aivorunkoineen. 

Linnan historiassa kulkeneiden käsityöläisten, linnanherrojen, ritareiden, hovineitojen... haamut näkevät tulevaisuudessa linnan uudet asukkaat: kyborgit avaruudesta?? Sakarapäiset ja mekaanisen oloiset otukset kulkevat linnan pihoilla ja kapeissa rappusissa ihmetellen ihmisten outoja tekosia.  

Linnan vieressä on Militaria -museo, jonne pääsi yhteislipulla.  Sieltä löytyi Suomen sotiin liittyvää materiaalia ja tietoa.  Pihalla oli vieretysten armeijan  moottoriajoneuvoja. 

Erilaiset käyntikohteet kotimaassa ovat varmasti monelle hyvin tuttuja.  Merkillepantavaa on minusta se, mitä kukakin samoissa kohteissa näkee.   Minä näin alla olevia asioita, miestä kiinnostivat varmasti monet muut asiat. 

Tykkejä oli eri aikakausilta.  Minä en niistä mitään ymmärrä, mutta mieleen tulee, miltä tuntui olla tykinkantaman päässä?  Tärkeä yksityiskohta on myös ollut se, kummalla puolella tykkiä seisot. 

Alla oleva soitin kiinnitti tietysti heti mielenkiintoni!

Millä keinoilla sotasaalis on kulkenut ylikersantin säilytykseen? Kantoiko sen kenties joku hartioillaan puhallellen matkalla vähän kannustavia marsseja muille? 

Rumpu on tainnut kuulua aikojen alusta asti sotivien kansojen varustukseen.  Tämä näyttää hyvinkin kuluneelta ja käytetyltä, erinäisetkin hälytykset ja marssit rytmitelty?

Jääkärimarssi on yksi tunnetuimmista marsseista Suomen maassa. 

Näistä komistuksista tuli heti mieleen Tauno Tukevan Sulotar, sarjassa, jota äskettäin esitettiin uusintana televisiossakin. Lieneekö jompikumpi näistä uljaista yksilöistä puunpurija?  

Hevoset tuskin olivat sotajalalla rajan takaisten sukulaistensa kanssa, mutta päätyivät silti liiankin usein menettämään henkensä käsittämättömissä paikoissa, jonne ihmiset heitä veivät.

Seuraavat kuvat ovat Aulangolta, jossa tulijan vastaanottaa rauniolinna. Me päätimme lähestyä näkötornia kävellen ja kuljimme tämän linnan sisäänkulkutunnelin läpi metsäiselle polulle. Näiden linnaraunioiden alkuperää ja rakentamisvuotta en löytänyt mistään tiedoista (ehkä 1200 -1400 välisenä aikana?). Nykyisin tätä käytetään kesäteatterinakin. 

Aulangon luonnonsuojelualueella sijaitseva kukkula on ensimmäisiä alueita, jotka Suomen maaperästä tulivat esiin jääkauden jälkeen. 

Polulla ensimmäisenä vastaantuleva  Ruusutemppeli, jonka ympärille on ollut tarkoitus rakentaa ruusupuisto.  Näin syksyllä on vaikea sanoa, mitä ympärillä kasvaa ja mitä ei 😆

Aulangon alueella sijaitsi ensin maatalo, mutta alue siirtyi lopulta useiden omistusten jälkeen eversti Hugo Standertskjöldille. Hän kehitti aluetta laajasti kohentamalla rakennuksia, louhituttamalla aitoja, teetättämällä tekojärviä ja niihin saaria, kasvatuttamalla hedelmätarhoja, kasvihuoneita ja lopulta 1907 rakennutti  33 metriä korkean näkötornin.  Alueelle on rakennutettu myös useita huvimajoja ja temppeleitä. 

(Torniin ei muuten päässyt, ja kahvilakin oli suljettu)

Maisema kukkulan laelta aukeaa kauas Vanajavedelle ja ympäröivä metsä on nimeltään Sibeliuksen metsä. Säveltäjä asui paikkakunnalla nuoruusvuotensa ja kertoo tämän näkymän innoittaneen häntä myös Finlandiaa säveltäessä.  Kerrotaan myös Eino Leinon saaneen Aulangolta inspiraatioita runoihinsa. 

"Oi Suomi katso, sinun päiväs´koittaa..."  

Kävelyreittejä on merkitty karhunkierros -merkillä.  Luulen, että alueella kukee oikea karhu, koska kyltti on selvästi karhun kynsien raapima! 

Tornin alta lähtee pitkä ja kiemurainen laskeutuminen rappuja pitkin alemman tason karhuluolaan. 

Kuvanveistäjä Robert Stigell veisti vuolukivisen patsaan verstaallaan Helsingissä. Huvittavaa on, että infotaulussa olevan tiedon mukaan hän lainasi Korkeasaaresta karhunpennun mallikseen. Hoitaminen ei ilmeisesti kuitenkaan sujunut, joten hän joutui palauttamaan pennun ja hakemaan mallinnusta eläinmuseosta. 

Meidän käyntimme aikana patsas oli ainakin kovasti lasten suosiossa. 

Tämän "pömpelin" tietoja en nähnyt, kun oli joku auto parkkeerannut infotaulun eteen. Varmaan sitten joku näistä mainituista huvimajoista tai temppeleistä.  Erikoista on tuo kivikasa ja sen päälle johtavat raput.  Leveähelmaisten rouvien ei ainakaan ole helppoa ollut kulkea huvimajaan. 

(tietoja tähän juttuun olen napsinut infotauluista, sekä wikipediasta).

Kaikki loppuu aikanaan, myös kuvausinto 😂 Iittalan lasikylästä jäi mukaan vain tämä kuva!  Lasimyymälän lisäksi lähellä oli aivan ihana keramiikkapaja, käsityömyymälä, suklaamyymälä. 

Konkreettisesti mukaan lähti kukka-ja lahjapajasta tämä ihanuus!  Siellä oli monta hykerryttävän ihanaa asiaa, eikä valinta ollut helppo. Näin ollen helppo ei ollut myöskään odottelevan osapuolen tilanne 😂

Merrin ihmeteltäväksi päätyivät myös nämä hyönteishotellit, jotka lähtivät mukaan, kotimatkan varrelta, koska niissä oli -70 prosentin hintalappu.

Olen haaveillut itse tekeväni jotain tällaisia, mutta nyt piti ostaa, kun  halavalla sai, kuten Sulo Vileeni aikoinaan.

Loma  on niin sanotusti lusittu ja töissä lähti heti luulot pois. Onneksi loma alkoi alusta lähtien jotenkin hyvällä fiiliksellä ja sain "akkuja ladattua" uusia koitoksia ajatellen. 

 Sain loman aikana tehtyä monta kivaa juttua kotona. Tein useampana päivänä kierroksen luontopoluille, neuloin puikot sauhuten, aloitin joulukorttien tekemisen. Sain vihdoinkin hankittua nojatuolin olohuoneeseen! Sellaisen, jossa on tukeva istua (selkänoja suora ja selkää tukeva) ja kädet mahtuvat neulomaan (käsinojat ei liian lähellä).  Rahikin on.  En ole vielä ehtinyt testailemaan tosi toimissa.  Pääsen vihdoinkin tuolta upottavasta sohvan nurkasta, jonne olen tukenut itseni tyynyjen avulla mukamas hyvään asentoon.  Eipä liene tuo istuminen kaiken kaikkiaan kovin terveellistä, mutta noin huonossa asennossa oleminen ei etenkään sitä ole. Nyt on suuret odotukset! 

Annoin itselleni luvan käydä kangaskaupassakin, eikä ostoksena ollut kuin yksi kangas.  Vilautan sitä myöhemmin, jos siitä lähtee tulemaan sitä, mitä suunnittelen.  Etukäteen esittelyllä on vain huono karma. Tilasin myös ompelujoulukalenterin... Minulla on jo jonkin aikaa ollut ompeluinspiraatio, mutta ei kohdetta.  Saa nähdä, mitä oikein on tulossa! Ainakin saa jännittää mitä kalenterista tulee.  Tilaus on tehty TÄÄLTÄ.    Luultavasti olen vielä helisemässä noiden ompeluasioiden kanssa, intoa on, mutta taitoa ei aina niinkään 😂

Tällä erää toivottelen teille kaikille mukavaa päivän jatkoa!