maanantai 18. lokakuuta 2021

Poro muuttuu hirveksi

 Onko kyseessä uudelleensyntyminen eri kehossa, vai miksi tätä voisikaan sanoa, jos on ensin poro, sitten yht´äkkiä hirvi. Sarvet ja leukaparta taitavat olla eroina. 


Isot puikot tuntuivat aika koheloilta käsissä. Valmista syntyi melko nopeasti, mutta koko ajan oli tunne, että ei tule riittävän tiivistä. Lopulta kuitenkin oli ihan ok. Kostutin kaikki lopuksi, niin ulkonäkin vähän tasaantui. 


Pyydettiin isoja hirviaiheisia lapasia. Kyllähän minä nekin tein, mutta lisäksi syntyi pipo, kun lankaa tuntui olevan.  Lanka on Isoveljeä. Lapasiin sitä kului 115g ja pipoon 130g. Puikot kokoa 5 ja 6. 5½ olisin toivonut/ tarvinnut, mutta ei minulla olllut. Tyydyin näihin, kun isoilla puikoilla on loppujen lopuksi aika vähän käyttöä. 
Ohje molempiin löytyy lehdestä Novita talvi 2011.  Olen joskus tehnyt ohjeenmukaiset porolapaset ja se muistui tässä kohtaa mieleen.  Poro on kuitenkin poro ja hirvi on hirvi.  Kaivoin esiin ruutupiirroksen hirvestä, jota käytin tuossa taannoin hirviaiheisiin sukkiin. Muokkasin tuon eläinkuvion uusiksi, että se sopi tarkoitukseen. 


Merrille on ihan sama, onko joku poro vai hirvi, kunhan ei tule pihalle pyörimään.
  
Illalla voi ottaa rennosti vaikka eteisen lattialla, kun on koko päivän ollut sisällä ja ulkona ja sisällä ja ulkona. 
Tämä asento taitaa olla ominainen kaikille kissoille. Se on aina yhtä hassun näköistä. 



Käsivarressa on nyt kolminkertainen koronarokote -sarja.  Siitä huolimatta joutuu töissä kulkemaan toimistossa, sekä asiakaskäynneillä maskien kanssa. Alan olla jo aika väsynyt moiseen.  Raskasta on olla aina vaan maskien kanssa oli sitten kyseessä suihkutus, palaveri, toimistotyöt, tai mikä tahansa.  Jos on opiskelija tai muu henkilö mukana kierroksella, ei maskia voi riisua edes autossa, käyntien välillä.

Kahdesta ensimmäisestä rokotteesta tuli hyvin lieviä oireita, kolmannesta ei mitään. 
Kaupoissa näkee vielä aika paljon maskeja, mutta maskittomien määrä on selvästi lisääntynyt.  Itsellä alkaa olla aika ristiriitainen olo vapaa-ajan maskin käytöstä. Toistaiseksi en ole siitä luopunut, kun tulee aina mieleen, että saatan viedä tartunnan tahattomasti töihin jollekin huonokuntoiselle vanhukselle. 

Täytyy sanoa, että sympatiaa ei kovin paljon riitä henkilöille, jotka eivät rokotetta ota. Poislukien tietysti sellaiset, jotka eivät terveydellisestä syystä voi sitä ottaa.   Äskettäin tapasin myös henkilön, joka kertoi, että ei ole pitänyt maskia ollenkaan koko pandemian aikana, koska se on täysin hyödytön. Perustelutkin olisin saanut, mutta päätin tylysti olla epäkohtelias ja jättää hänet selittämään asiaa itselleen. 

Vähän tuli nyt negatiivissävytteistä settiä tähän loppuun.  Yritän jatkossa taas kaivella ne positiiviset asiat tuolta mielen syövereistä ja porskuttaa eteenpäin. 

Mahdollisimman miellyttävää viikon aloitusta kaikille Buzz Lightyearin sanoin: Kohti ääretöntä ja sen yli! (elokuvasta Toy Story 😃).



lauantai 16. lokakuuta 2021

Lintuset

 Merri tuossa muistutti, että ei ole vähään aikaan ollut mitään arvontaa. Asiahan täytyy korjata 😃



Linnut ovat Merrinkin mielestä oiva aihe arvonnalle.  


Kommentoi alla seuravasti: 
Kirjoita jokin lintuaiheinen sananlasku, sanonta tai muu vastaava lyhyt lausahdus.  Mikäli et muista mitään olemassaolevaa, niin voit aivan hyvin itsekin keksiä sellaisen.  Nyt on lupa vaikka vähän hassutellakin 😀

Kaikki viimeistään 31.10 kommentoineet osallistuvat arvontaan.  
Mikäli haluat ryhtyä lukijaksi, se on ihan kiva juttu, mutta arvontaa varten se ei ole välttämätöntä, kunhan vaan löydän jonkin yhteystiedon, millä saan sinut kiinni, jos voitat tuon yllä olevan lintuaiheisen setin. 

Aloitan sanonnat tällä perinteisellä "parempi pyy pivossa, kuin 10 oksalla" -lausahduksella. 
Onnea arvontaan!

tiistai 12. lokakuuta 2021

Kankaita kiertoon

 Arvatkaapas porukat mitä tuo mamma teki? Se on pengannut jo pari päivää kankaita ja mitä se löysi? Risan tyynyliinan! Voi hyvä ihme, että meikäkissaa jaksoi naurattaa!



Se ompeli siitä sitten kassin, kuten Stansta ehdotti. Nyt se aikoo kantaa siinä ruokaa kaupasta kotiin.
Tuo silmälasipäinen poika salama otsassaan, on kuulemma joku "poika joka jäi eloon" jossain hyökkäyksessä kun se oli vauva. 


Toisella puolella on myös sen kaveri, Ron.  Sillä taas on sellainen lemmikki, että minäkin tykkäisin siitä... se on rotta nimeltä Kutka!  Voisin ottaa vastaavanlaisen lemmikin koska tahansa. Tämä muuttui kyllä sitten kuulemma ihmiseksi. Todella outoa! 
Kahvat mamma raapaisi kokoon vanhojen reppujen hihnoista.  Jostain vanhoista tuulipukukankaista, tai niiden vuoreista syntyi vuori tähänkin kassiin.  Olisi kuulemma ollut liian ohut yksinään.  Kyllä se itsekin myöntää, että tuntuu, kuin kantelisi tyynyliinaa kainalossaan 😂


Minä ehdotin, että käytä nyt mamma tämä kissakangas, jonka ostit aikoja sitten sieltä messuilta. Minusta tämä on huomattavasti upeampaa, kuin nuo pojat.  Leikkaa tuosta hännän osoittamasta paikasta. Tämäkin kassi tarvitsee vuorikankaan. 


No mitä minä sanoin?! Tuli todella komea kassi ja repun hihnoja löytyi taas kahvoiksi.  Tällä kassilla kehtaa tosiaan mennä kauppaan!  Varmasti mahtuisi monta herkkutikkuakin!


Tässä kassissa on kuulemma vuoriosakin onnistunut todella hyvin, verrattuna tyynyliinakassiin. 


Parasta koko jutussa oli se, kun saatiin mamman kanssa viettää yhteistä laatuaikaa askarteluhuoneessa, pitkästä aikaa. Se sai tämän huoneen vihdoinkin siivottua ja pöydällä mahtuu taas koisimaan. 


Laatuaikaa toivottelen teillekin siellä ruutujen toisella puolella. 

perjantai 8. lokakuuta 2021

Pukeudutaan lämpimästi

Merri on suunnitellut käyttävänsä jatkossa korvaläppiä, jos sen korvia palelee, tai ympärillä on liian äänekästä.  Läppien asettelu tuottaa hieman ongelmia, mutta kärsivällinen luonne kyllä kestää asettelun. 


Kyseiset, ihastuttavat karvaiset korvaläpät löytyivät meidän talvivaatevarastosta, kun etsin itselleni lämpimämpiä ulkovaatteita.  Perusvaatetuksena oli  alusvaatteiden lisäksi pitkät kalsarit, collegehousut ja tuulihousut, pithähihainen paita ja villapusero (olipahan kerrankin käyttöä!), villasukat ja talvikengät. Lisäksi löytyi paksu kaulaliina, toppatakki ja pipo, jonka päälle voi tarvittaessa nostaa hupun. Tässä soitossa ei tarvittu virallista soittokunnan pukua, koska se ei ole riittävän lämmin, eikä soittajia edes paljon näkynyt. 
 Käsiin kynsikkäät, koska sormet täytyi jättää vapaiksi.  Ylemmät on aikanaan mummoni neulonut ja alemmat olen tehnyt myöhemmin itse. Molemmat toimivat hyvin. 




Kyseessä oli perinteinen palokunnan soihtumarssi, jossa soittajat istuvat  kuorma-auton lavalla ja soittavat. Aina ei tietysti ole ollut näin, vaan soittajatkin ovat marssineet. Puhaltaminen ja käveleminen ovat aika rankkaa puuhaa yhtäaikaa ja porukka pieneni vuosi vuodelta. 
Perinne on niin vanha, että en löytänyt edes tietoa, milloin se on alkanut. Vapaaehtoispalokunta on perustettu paikallisen teollisuuden ja sahojen turvaamiseksi. Sittemmin se on yhdistynyt valtakunnallisen palo- ja pelastuslaitoksen kanssa, toimien kuitenkin edelleen omana yksikkönään (toivottavasti en puhunut tietämättömyyttäni kovin paljon palturia). 

Rummut ovat marssin ydin, koska rytmiähän tässä haetaan askellukseen.  Usein on ainakin isorumpu ja vähintään 1 pikkurumpu käytössä.  Itsekin 9 -vuotiaana soittoharjoittelijana olen aloittanut marssiurani pikkurumpalina, kun ei soitto vielä sujunut riittävän hyvin. Meitä oli silloin useita "keskenkasvuisia" rumpuja raahaamassa.  Voin sanoa, että pikkurumpukaan ei ole kovin pieni ja sen kanssa käveleminen ei ollut helppoa.  Kivaa kuitenkin oli! 
Alakuvassa on isorumpu.


Tämännäköisen auton lavalle kiivettiin tikkaita myöten. Jokaisella oli oma istuin ja teline, sekä nuottivalo. Osalla tuo valo oli otsalamppu, mutta oli myös monenlaisia telineisiin kiinnitettäviä pikkuvaloja, kuten itsellänikin. Istuimme selkä menosuuntaan. 
 En tullut laskeneeksi soittajien määrää, mutta 15 voi olla aika lähellä.  


Ilta hämärtyi nopeasti ja valolle oli tarvetta.  Pyykkipojat ovat myös soittajan perusvarustusta ulkosoitoissa.  Nuotit on työnnetty muovitaskuihin, jotta sateen sattuessa ne eivät menisi pilalle.  Tosin sateessa kastuneet muovilaput ovat aika huonoja näkyväisyyden kannalta joka tapauksessa: onko kyseessä pisara, vai puolinuotti? 😅
Tuona iltana ei satanut ja ilmakin oli kohtuullisen lämmin. Oli ensimmäinen vuosi, jolloin ei palellut ollenkaan. 
Normaalisti soittimeni on poikkihuilu, mutta ulkosoitoissa ja etenkin marsseilla tarvitaan pienempää versiota, piccoloa, jossa on kimeämpi ja kantavampi ääni. 


Paloautot valmistautuvat lähtöön järjestäytymällä letkaksi.  


Edessä kulkee osa autoista, jonka jälkeen soittajat kuorma-autolla, sitten kävelevät soihtujen kantajat, eli palomiehet. Jonon hännillä tulee vielä palopäällikön auto yms. (ainakin luulen näin). 
Ihmiset kerääntyvät matkan varrelle katselemaan.  
Itsekin olen monesti kävellyt tuon pitkän reitin. Muistan, että katuvalot on sammutettu (ja nuottien näkyväisyys surkea ilman lamppuja) ja joku on lähettänyt taivaalle ilotulitteita.


Jonon hännillä tuli vielä tämä "hieman vanhempi" paloauto. 


Yleensä tämän soiton jälkeen on tosi kylmä ja sauna on tarpeen. Nytkin olin sen "tilannut" valmiiksi, vaikka ei sitten ollutkaan kylmä. 

Ennen oli paljon enemmän soittomarsseja. Vappuna saattoi olla neljäkin eri paikkakunnalla olevaa vappumarssia ja sitten vielä muut soitot päälle. Kerran meillä oli jopa oma konsertti siihen nupiksi. Siinä vaiheessa kaikki olivat kyllä aivan väsyneitä.  
Nykyään marssit ovat vähentyneet, soittajat ovat vähentyneet ja katsojatkin ovat vähentyneet.  Itse olen ollut kymmeniä vuosia mukana erilaisissa marsseissa, mutta moni lähipiirini ihmisistä ei edes tiedä että on joku marssi, tai että milloin se on, saati sitten, että lähtisi katsomaan.  Monelle  tämä on kuitenkin osa perinteitä ylläpitävää toimintaa ja näkyvyyttä paikkakunnalla.

Netistä etsin jotain pätkää tapahtumasta ja löysin tällaisen vanhan, vuodelta 2010 olevan otoksen.  


 Mukavaa päivänjatkoa taas kaikille!

tiistai 5. lokakuuta 2021

Asettelua ja mallinnusta

 Merri! Nosta häntä pystyyn, että saadaan mallia kissakuviosta. 

No en varmasti nosta...



Enkä nouse enää edes istumaan. Tee kissakuvioitasi mistä haluat!
Korkeintaan voin viihdyttää sinua läheisyydelläni, kun neulot. Joko muuten lähdettäisiin nukkumaan...?


Onneksi Maia ja Sam ymmärsivät yskän ja asettautuivat malliksi. Ainakin Sam asettautui edes sinne päin. Poseeraus on kuitenkin tyylikäs. Täytyy kuvitella häntien asento. 


Löytyihän se malli! 
Oikeastaan se löytyi Pinterestistä, vapaasti käytettävistä kuvioista.  Nämä sukat ovat vähän isommat, nk. 5 -vuotiaan jalkaan. Nyt mallailin vaan niihin edellisiin ja tein vähän isommat.  Käytin 1 silmukkaa/ puikko enemmän, kuin aiemmissa. Sukan jalkaterässä on sama silmukkamäärä. Varsi ja terä ovat vähän pitempiä.  Lankana edelleen Nalle, jota kului 85g.   Tuo tumma väri on viininpunaista tai tummaa violettia, miten vaan sen haluaa nähdä. Itse epäilin, että onko sittenkin ruskeaa jonkun muun silmissä, mutta ei ollut 😂   Minun silmissäni nämä värit välillä tekevät kepposia. 


Tämän vuoden ensimmäiset (ja ehkä ainotat 😏) hyväntekeväisyysneuleet vein eilen Asunnottomien keräykseen. Nuo lapaset ovat kyllä äidin tekemät.  Vähän jäi  mietityttämään, että ei taida täällä olla asunnottomia. Vastaanottaja kertoi, että ne viedään paikalliseen työttömien toimitilaan, josta ne jaetaan eteenpäin.  
Ehkä ne löytävät tiensä jonkun kehoa tai mieltä lämmittämään. 


Eipä tässä muuta tällä kertaa.  Mukavaa tiistaita kaikille!

sunnuntai 3. lokakuuta 2021

Laiturin nosto

 Syksy on jotenkin ankeaa mökkeilyaikaa. Ilma on kolea, eikä uimaankaan viitsi mennä mahdollisen nuhakuumeen ja sitä seuraavan koronatestin pelossa.  Ennen tuli käytyä useinkin uimassa laituria laskettaessa ja nostettaessa, eli aikaisin keväällä ja myöhään syksyllä.  Laiturin siirtely ei ole mitään kevyttä hommaa. Tarvitaan vahvoja nostajia ja yhteensopivia aikatauluja.  Vedessä lionnut puulaituri on imenyt itseensä kaiken mahdollisen painon.   Sitä ei voi jättää talveksi järveen, koska jäät vievät sen mennessään.  Uuden laiturin hankinnastakin on ollut puhetta, mutta toistaiseksi mennään tällä.


Arttukin oli mukana ihmettelemässä, minne laituri hävisi. Sillä oli kova homma vahtia, missä kukakin oli.  Seurattavaa oli niin paljon!  Hirmuinen juoksuvauhti paikasta toiseen.  Taisi nyt olla vesi Artullekin liian kylmää. 


Talkoolaisille makkaraa grillikatoksen suojissa. Minulla oli niinkin iso homma, kun tulien sytyttäminen ja puiden lisääminen. Siihenkin sain apua... 
Nostajia oli lopulta niin monta, että minua ei tarvittu.  Eipä se tällä selällä mitään järkevää olisi ollutkaan. 


Linnutkin ovat jättäneet kesämökkinsä.  Maassa lojuu kanootti, jota ei käytetty koko kesänä. Minä siitä tykkäisin, mutta aina on melontaseuralaisena joku, jonka mielestä ei mene melominen yksiin.  Kanootti on siis jäänyt paikoilleen. Ehkä ensi kesänä taas.. jos saan jonkun pehmitettyä seuraksi. 



Mökin tontti on ihan pelkkää metsämaata. Sieltä on kerätty yhdet jos toisetkin marjat ja sienet.  Mustikoita on vieläkin runsaasti, vaikka maku onkin jo vähän vetinen. Puolukkaakin olisi jäljellä.  Yllätys, yllätys, löysin suppilovahveroita! En ole koskaan tajunnut mökin pihasta niitä etsiäkään. Olihan ne sitten kerättävä ja pienen edestakaisin tepastelun jälkeen oli muovipussi puolillaan.  Tänä syksynä en ollut suppilovahveroita vielä kerännytkään. 



Arttu oli vähän pahoillaan, kun Merri ei tullut mukaan, vaan veteli makoisia päiväunia toisten paiskiessa hommia! 

Arttu: Mitä sinä Merri täällä makaat!? Olisit vaan sinäkin tullut raittiiseen ulkoilmaan. 

Merri: Älä häiritse!  ja varoitan: jos aiot hypätä tähän viereen, niin pudotaan lattialle molemmat!  Minulla on paino niin pieni, että voin maata tässä sohvan jalkatuella, eikä sohva notkahda. Sinun painoasi se ei kestä. 




perjantai 1. lokakuuta 2021

Pinkviinisukat

 Kohti etelänapaa ja sen yli! Porukalla matkaaminen on paljon hauskempaa! Osa pingviineistä kulkee pareittain, osa jonoissa.  Kaikilla on sama määränpää!


Olipas mukava tarttua välillä pienempään neuletyöhön. Valmista tulee huomattavasti nopeammin 😍
Nokkien jälkipistelyt ja lankojen päättelyt sujuivat kuin ohimennen Kässäklubissamme.  Kuten kuvasta huomaatte, ei Kässäklubin ainoa tarkoitus ole käsityöt 😋
Itse olin raahannut paikalle myös kasan lehtiä, joista haluan päästä eroon.  Osittain onnistuinkin. 


Pingviinisukat on tehty noin 3 -vuotiaan jalkaan.  Itselleni muistiin laitan, että aloitussilmukoita oli 12/puikko, resorin jälkeen 4s lisäys, hiljalleen kavennusta nilkkaa kohti, jossa 11s/puikko, jalkaterässä alla 2 x 11 ja päällä 2 x 10s. 
Lanka on Nallea, puikot kokoa 3 ja langankulutus 80g. Toiveena oli myös tuo vaaleanpunainen, eli pinkki. 
Noiden mittojen kanssa olin vähän ymmälläni. Tämä alempi kuva on napattu Novitan sivulta. Tein kengännumeron 30 mukaisesti osittain. Aloitussilmukat samat, kantatilkku 22krs ja silmukat 22.  Pohjan pituus ennen kavennuksia ja sen jälkeen tuntui ihan käsittämättömältä lukemalta. Lopullinen mitta on 18cm näissä sukissa. Toisaalta omakin jalkani on "vain" 23 cm varpaista kantapäähän?? , ja kokoa 38!    


Neulominen on ollut hankalaa jo jonkin aikaa.  Sohvan takana oleva jalkalamppuni sanoi sopimuksen irti ja alkoi haisemaan ihan kärvähtäneelle.   Ulkoistin sen nopeasti ja päätin hankkia uuden.  Kiersin parissa valaisinliikkeessä, mutta mieleistä ei löytynyt.  Vaikka edellinen lamppu oli vanha, oli sellainen uusista vaihtoehdoista taas parhaimpana esillä. En halunnut ostaa ihan samanlaista.  Rajoittavana tekijänä oli myös joidenkin lamppujen huteruus, valokatkaisijan sijainti lattiatasolla tai huonosti puhdistettava pintamateriaali.  Sohvan takana olevaa lamppua ei niin vaan napsauteta päälle sieltä lattiatasolta. Joutuisi roikkumaan pää alaspäin sohvan selkänojan ylitse ja sohva kallistuisi, jolloin pää osuisi seinään. Tämäkin on kokeiltu, kun vanhaa lamppua piti rassata hetken edestakaisin pistokkeestaan 😂

Päädyin tilaamaan lampun nettikaupasta, josta keittiöönkin oli tilattu pari lamppua.  Sieltähän se sitten tuli vajaassa viikossa, mutta lamput puuttuivat!  Olin niin odottanut, että nyt alkaa näkemään, eikä tarvitse enää hämärissä sihtailla. Kattovalon kirkkaampaa osiota kun ei saa käyttää, jos huoneessa on muita henkilöitä, koska se kuulemma killittää silmään. 
Tilauslomakkeen mukaan lamput olisi pitänyt tulla mukana, joten laitoin sähköpostia. 


Väliajalla kyllästyin hämäryyteen ihan tosissaan ja hain yläkerrasta tyhjän panttina olevan pikkuisen seinälampun. Ongelmana oli, miten sen saa osoittamaan oikeaan suuntaan.  Uuden lampun  varret ovat kuitenkin niin joustavat joka suuntaan, että kiepautin lampun niiden väliin 😅


Tällä menolla on pingviinisukatkin tehty. 


Vihdoin tulivat postissa myös lamput. Ne ovat led -valaisimet, eivätkä kuumenna neulojan pääkoppaa, kuten aiemman lampun valo.  Näkyvyys on erittäin hyvä.  Mikään kaunotar, tai olohuoneen esteettisin esine tämä vempain ei nyt ole, mutta kaikkea ei taida saada, vai mitä luulette..? 
Näiden hauskojen pompuloiden ansiosta ensimmäinen ajatus lampun ulkonäöstä on Jar jar Binks Tähtien sodasta. Vain lurppakorvat puuttuvat. 


Toivotan teillekin valoisia hetkiä syksyn pimeyteen!

tiistai 28. syyskuuta 2021

Solmu

Sopivan vaatteen neulominen minun menetelmilläni on todellista hakuammuntaa.  En tee mallitilkkua, enkä käytä ohjeenmukaista lankaa. Mitä muuta voi odottaa?  Muistelen aiempia neuleitani tältä vuodelta ja aina on ollut koon kanssa ongelmia. Olenko oppinut jotain? En. 😂 

Kaupassa kulkiessa huomasin yllätyksekseni, että nk. slipoverit tai liivit (miksi niitä nyt haluaakaan nimittää), ovat kokeneet uuden tulemisen.  Slipoveri ei koskaan ole ollut minun vaatteeni.  Näkymä jäi kuitenkin sen verran kiertelemään pääkoppaani, että se aiheutti dèjá vu -ilmiön.  



Etsintää ja lehtien selailua: löytyi ajattelemani neulemalli kaukaa menneisyydestä. Olin jättänyt lehden taitteelle tuosta kohdasta, koska malli oli mielenkiintoinen.  Ikinä en saanut sitä puikoille.  Nyt oli tullut sen aika! 
Arja Viitalan "Keltainen toppi"  -ohje löytyy vanhasta Novita lehdestä 3/2003.  Ohjeessa on käytetty lankana Butterfly -lankaa. Minulla oli jäljellä samaa lankaa, kuin aiemmin tekemässäni neuletakissa ja halusin käyttää sitä.  Langassa on pellavaa ja viskoosia.  Se on melko painavaa ja laskeutuu näin ollen kivasti. Pyöröpuikot olivat kokoa 3½. Liivi on kuitenkin tehty 3 kappaleena.  Solmu on aika vekkuli. Se tehtiin pujottamalla toisen etukappaleen kohdalla reunakaistele aiemman kappaleen vastaavaan aukkoon. 


Tein ensin kokoa L, joka osoittautui virheeksi.  Mikä pettymys, kun pääsin kokeilemaan valmista työtä.  En heittänyt pyyhettä kehään, vaan laitoin saman tien puikoille koon S.  Pidensin samalla helmaa ja liivin pituutta muutenkin.  Solmua olisi saanut vielä siirtää ylöspäin, mutta en hoksannut. 
Punaiselle liiville tuli painoa 380g ja siniselle 345g.



Sinisen liivin kanssa koko on sopiva!  Siniharmaa väri on suosikkini muutenkin. Tuo murrettu punainenkin olisi ollut tavallaan ihan kiva, koska yritän usein tuoda väriä tähän musta-valkoiseen elämäääni. 


Ompas kivoja kuvia: päättömiä torsoja 😂


Tässä vielä mustalla puserolla. 


Kumman sinä valitsisit?
Maia ottaisi sinisen, koska se sopii sen silmien väriin 💝


sunnuntai 26. syyskuuta 2021

Suhteellisen suloista sunnuntaita!

 Aloitetaan kiintiökissakuvalla 😺



Vähän samoilla meiningeillä ovat minunkin päiväni kuluneet työpäivien jälkeen.  Onneksi on välillä vapaatakin.  Tänään sain yht´äkkiä ajatuksen, että tehdäänpä pullaa! Minullahan on sellainen pullatrauma, että en vaan osaa tehdä mieleistäni pullaa.  Välillä kuulen erilaisia kikkoja, mitä toiset minulle suosittelevat ja sitten taas kokeilen, ihan samoin tuloksin.  Joka kerta päätän, että enää en pullaa leivo. Ajan kuluessa ajatus himmenee ja tulee uusi into kokeilla jotain uutta. 

Reisussa ostettiin markkinoilta niitä rahkamunkkeja ja ne olivat tosi hyviä. Siitä sain ajatuksen, että pullataikinaankin voisi lisätä rahkaa.  Tuumasta toimeen. 

Rahkapullat á la Sartsa:

n.4 dl maitoa (kevytmaitojuoma)

hiiva

kevytrahka (200g)

hunajaa n.3-4rkl (en laittanut sokeria ollenkaan, kun näistä hunajapurkeista pitäisi päästä eroon)

1tl suolaa

1 kananmuna

margariinia (sininen Keiju) n.100g

vehnäjauhoja riittävästi (jäi kupin pohjalle enää ½dl 😆)

Leivoin pullista korvapuustimaisia (sisällä Keijua ja sokeria) ja laitoin ne paistumaan pullavuokiin, koska minulla on kaikenlaisia paperisia vuokia niin paljon. 

Voiteluun kananmunaa ja päälle raesokeria.


Näistä tuli ihan mukiinmeneviä! Kyllä se rahka pullaankin toi jotain erilaista makua.  Niin tohkeissani olin paistohommissa, että viimeisestä pellistä jäi raesokeri pois...  Aina tulee jotain sanomista! 
Toisaalta viimeisen pellin pullat olivat hieman parempia! 
Positiivista on myös se, että pullat irtoavat paperivuokista. Aina ei ole ollut niin hyvä tuuri. 

Aiempien sukkakirjojen jälkeen tuntuu vähän nololta kertoa, että minulla on nyt myös tämä...

(laitan ihan pienen kuvan vaan..)


Puolustukseksi sanon vaan, että sain tämän lahjaksi 😍

Onhan se nyt tästäkin etsittävä se top -kutonen:
Vasemmalta oikealle
1.Marita Karlssonin Sampo -sukat. Tämä oli oikeastaan aika huvittavaa, koska huomasin vasta sukkakuvan jälkeen, mistä astiasta kuvio oli otettu. Meillä oli lapsuuden kodissa tuollaiset lautaset!  Kaikista näistä sukkakuvista pisti tuo malli ensimmäisenä silmään. 
2. Heini Perälän Pomona -sukat. Tämäkin on ihan tunnettu mallikuvio. Sukkaan on poimittu kuvio useasta sarjan astiasta.
3.Minttu Wikbergin Emilia I -sukat. Tämä astiakuvio on minulle ihan vieras, mutta sukissa erityisen suloinen. 
4.Marita Karlssonin Ali -sukat. Tämäkin on ihan tuttu astiakuvio. 
5. Minttu Wikbergin Köökki -sukat. Tämänkin kuvion muistan noiden suola - yms. astioiden kupeesta. 
6. Niina Laitisen Aurinkoruusu -sukat valitsin ihan siksi, kun ovat nimensä mukaisesti niin aurinkoisen näköiset. 


Edellinen neuletyö on nyt valmistunut, mutta ei vielä kuvauskelpoinen. Kostuttelin sen ja jätin "hautumaan".  Pitkän neulomisrupeaman jälkeen on kiva tarttua taas sukkaneuleeseen, mutta mikä on seuraava työ?  Haluaisin tehdä yhdelle ystävälle paranemissukat, mutta ihan heti ei löytynyt lankaa. Siitä turhautuneena nappasin mietintäneuletta varten ihan perussukkalankaa ja aloin tikutella. 
Uudelleen kävin kaivelemassa lankavaraston läpi ja olinkin löytävinäni eri värieristä harmaita lankoja. Niitä voisi käyttää sukan eri osissa niin, että sävyero ei näy. Sitten muistinkin, että minunhan piti tehdä niitä pikkutyttöjen sukkia, joita oli pyydetty.  Olin ehtinyt jo tulostella pari neulekuviotakin valmiiksi, mutta ne jäävät nyt odottelemaan.  
Yht´äkkiä minulla onkin niin monta juttua "jonossa", että en edes ymmärrä, milloin pääsen näihin uusiin malleihin käsiksi 😆. On tämä neule-elämä ihmeellistä! 

Suhteellisen suloista sunnuntaita Teille Kaikille!