Happea ja hengailua

 

Joulu toi pitkästä aikaa tullessaan migreeninpahalaisen. 4 päivää niivittävässä migreenissä helpottui heti, kun "pääsi" takaisin töihin 😁  Ei ollut kiva, että oli päänsärkyä jouluna, mutta toisaalta sain olla edes pari päivää ihan vapailla, jotta sain levättyä.  

Happi ja raikas ilma tekee hyvää päänsärkyisenä.  Tämä läheinen joenrannan koivikko on minusta aina yhtä kaunis, kuin jostain sadusta.  Kukaan ei ole näköjään vielä hiihtänyt. Yleensä tässä on jonkinlainen latu.

Talventörröttäjiksi jääneet heinät ovat kauniita.  Kaikki kuvat on otettu samalla kävelyreisulla, mutta osa kuvista on aivan sinisiä. 

Veneet ovat talviteloilla. Joen rannassa näkyy joitakin veneitä, ehkä lähellä asuvien kalastelijoiden. 

Joen pinta näyttää jäätyneen kauttaaltaan.  Laiturille ei ole päätynyt istuskelijoita. 

Tarkemmin katsoen keskellä jokea on kasautunutta jäätä ja heikompia kohtia, jopa jäättömiä alueita. 

Ja silti!  Joku on painattanut mopolla rantoja pitkin. 

Toinen "joku" on ilmeisesti halunnut uida avannossa.  Alakuvan vasenta yläkulmaa katsoessa näkee vielä tuon mopon renkaan jäljen, eli läheltä on menty.  Siinä hiippaillessani alkoikin kuulua mopon ääni ja memopeli hurahti ohitseni. 

Joulupukki taisi jotenkin aavistaa, että migreeniä on taas liikkeellä ja toi minulle tämän hienon Zenkuru migreenihatun!  Hattu muodostuu geelitäytteisistä lokeroista, jotka jostain ihmeellisestä syystä alkavat viilentyä, kun hattu laitetaan päähän.  Vaikutus kestää vähän aikaa ja sitten ei enää tunnu viileältä. Hatun voi laittaa jääkaappiinkin, jos siltä tuntuu.  Viileä tuntuu pakottavaa päätä vasten taivaalliselta.  On minulla migreenilääkekin, mutta se auttaa, tai ei auta.  Vaihtoehdot ovat niin sanotusti fifty-sixty 😉

Ennen joulua tein työkavereille pienet joululahjukset.  Olen ostanut kirpputoreilta metallisia rannerenkaita (joita käytettiin silloin Dingon aikoihin 😃).  

Virkkasin kimallelangalla renkaiden ympäri. Samalla virkkasin ripustuslenkin.  Tein summamutikassa nk. unisiepparimaisesti nuo keskiöt neulalla ja langalla. Isot kiiltävät koristeet irrottelin kirpputorilta löytyneestä prameasta kaulakorusta. Ompelin ne, ja alaosan helmet kiinni kaksinkertaisella ompelulangalla. 

Aluksi ei ollut aivan selvää, mitä voisin tehdä ja materiaalien valinnassa auttoi tietysti askartelukissa Merri. 

Ihan mahtavaa, että minulla on sunnuntaista alkaen pari viikkoa vapaata! 

Joulun välipäivätoivotukset Sinulle!

Tervetuloa syntymäpäivilleni!

Hei te kaikki siellä ruutujen toisella puolella! Minulla on tänään syntymäpäivä!  Täytän 4 vuotta.  Elämäni alkutaipaleesta olen jo kertonut aiemmin TÄÄLLÄ joten en nyt enää palaa siihen. 

Minusta 4 -vuotiaan tulee käyttäytyä jo aika arvokkaasti (silloin, kun siltä tuntuu).  Ei pidä riehua ja  rellestää, kuten pentuaikana.  Täytyy muistaa hermojen lepuuttaminen ja riittävä uni. Stressiä on syytä vältellä.  

Elämälle on silti syytä olla utelias ja kiinnostua uusista asioista. Se pitää mielen virkeänä.  Kannattaa myös koetella fyysistä kuntoaan silloin tällöin esimerkiksi kokeilemalla, vieläkö pääsee kiipeilytelineen ylähuipulle ja kuinka ketterästi. 

Ulkoilu on nasta juttu!  Etenkin kesällä. Voi pojat, miten ihanaa oli viime kesänäkin...!

Talvellakin on syytä pyörähtää välillä ulkona, vaikka onkin märkää, kylmää, lumista tai pakkasta.  Lumen allekin on voinut jäädä kaikenlaisia mielenkiintoisia asioita. 

Tässä talossa on ajoittain katkoksia ruoanjakelun suhteen, mutta olen selvinnyt niistä hengissä.  Olen sitkeä kissa ja kestän nälkää useita minuutteja!

Tätä kuvaa katsellessa täytyy ihan ihmetellä, miten pitkät jalat minulla on?!  Niihin tulee paljon helpommin rasitusvammoja, kuin lyhyisiin jalkoihin ja joudun lepuuttelemaan niitä usein. Kohoasento on erityisen hyvä etutassuille. 

Maia ja Sam kävivät minua onnittelemassa, olette parhaat kamut! 

Arttu lähetti onnittelukortin omalla kuvallaan ja muistutti, miten kivaa oli jouluaattonakin yhdessä!  

Gizmo naapurista halusi muistuttaa kesäisellä kuvalla, että nähdään taas viimeistään kesällä.  Minä olen käynyt välillä Gizmolla kylässä. Siellä on rauhallista ja mielenkiintoista. Pystyn olemaan aivan rauhallinen oma itseni koko ajan. 

Maisakin lähetti kuvan itsestään.  Hän väittää tosin, että tuo vasemmanpuoleinen kuva olisi hänestä nuorena... en ihan usko, kun meillä on tuollainen samanlainen kissapatsas pöydällä...  

Ruut kävi onnittelemassa.  Se on kovin innokas, mutta tietää, kuka tässä talossa on isäntänä.  Meillä menee ihan hyvin yksiin.  Ruutilla on kuulemma kotona 2 kissakamua. Minä en ole koskaan nähnyt niitä. Ovat kuulemma kovin arkoja. Ruutin kanssa kuulemma tulevat juttuun.  Ruut on selvästi kissasiedättynyt, joten minäkin tulen sen kanssa toimeen. 

Minä olen nyt sitten vuoden vanhempi, mutta ei se minun elämääni juurikaan hetkauta. Elämä jatkuu entiseen malliin. Hommia on enemmän, kuin jaksaa tehdä ja se vaatii veronsa lepotunteina.  Muistan selvästi, että talven jälkeen koittaa kevät ja sen jälkeen taas ihana leppeä, lämpöinen kesätuuli heiluttelee turkkia..... 

Kiitos kaikille osallistuneille myös siellä ruudun toisella puoella! Pidetään yhteyttä!  💖

Jouluvalmistelut

 Edelleen meillä on Merrin kanssa pieniä erimielisyyksiä uusimman tuolin hallinnasta.  Yllätetty katti katselee hämmentyneenä kameraan, vaan eipä siirry pois tuolilta! Asento on juuri saatu kohdilleen ja päiväunet voivat alkaa 😁

Onneksi jo unohtumaan päässyt sohvan kulmapaikka alkoi taas houkutella Merriä.  Siitä on aikaa, kun se viimeksi suostui tuossa makoilemaan. Nyt kelpaa taas. 

Minä kävin orkesterin kanssa viime sunnuntaina soittamassa. Kauneimmat joululaulut järjestettiin hajautettuna eri kirkkoihin ja koronapassi oli vaatimuksena.  Joitain rohkelikkoja sinne ilmestyikin laulamaan tai kuuntelemaan, mutta suurin osa penkeistä oli tyhjiä. 

Tänä vuonna osallistujia on ollut muutenkin tosi vähän ja rohkaistuin kysymään nippua laululehtisiä vietäväksi kotihoidon asiakkaille. Sain ottaa itse määräämäni kokoisen nipun mukaani.  Monet ovat käyneet aikoinaan Kauneimmissa joululauluissa joulun aikaan. Lehtinen tuo mieleen muistoja ja siitä löytyy laulettavaa. Voidaan laulaa yhdessäkin. 

Vihkosesta löytyy monia tuttuja joululauluja. 

Vieraampiakin on aina mukana, uusiakin. Joululaulujen tarkoitus on kai myös tuoda esille niitä uudempiakin lauluja, joita sitten yhdessä voidaan opetella kanttorin säestyksellä. 

Tänä vuonna Suomen Lähetysseura kerää kolehteina joululaulutilaisuuksissa lahjoituksia ulkomaiseen lähetystyöhön, erityisesti lasten auttamiseksi. 

Olen niin iloinen, kun sain joulusiivoukset tehtyä! Nyt en kyllä aio siivota ainakaan vuoteen! 😂

Suurimman pettymyksen toi Merri, joka oli luvannut auttaa siivouksessa ainakin viihdyttämällä siivoojaa. Se nukkui melkein koko siivouksen ajan!  Oliko reilua?? Ei ollut!  

Joulu voi nyt minun puolestani tulla heti kun ehtii 💖

Kun ei yhtään huvita leipoa jouluksi

 Jouluksi pitäisi kai aina leipoa jotain?  Ehkä se on vain mielikuva. Olin jo päästänyt siitä irti, kun näin netissä yhden erikoisen ohjeen... 

Yksi asia johti toiseen. Aluksi kannattaa tehdä aina useita taikinoita työstettäväksi.  Ajattelin, että vähän vaan leipasen jotain.  Tässä vaiheessa alkoi tuntua ihan älyttömältä, että piti tehdä noin monta taikinaa, koska ne on kaikki myös leivottava, paistettava, maistettava ja pakastettava. 

Tarkoitus oli skipata joulutortut. Mies totesi, että hän sitten tekee ne itse. No joo. Ehkä niitä voisi kuitenkin vähän tehdä.  Viime vuonna tein ensimmäisen kerran rahkavoitaikinaa ja päädyin siihen nytkin.  Ohje löytyi TÄÄLTÄ.

 Oma versioni on tällainen (tupla-annos tietysti ohjeeseen verraten) : 

500g laktoositonta Keiju -margariinia

500g laktoositonta rahkaa

8dl vehnäjauhoja 

2 tl leivinjauhoja. 

Voi olla, että viime vuonna unohtui tuo kauliminen... Tänä vuonna kaulin ja käänsin oikein urakalla.  Kyllä sillä jotain vaikutusta taisi olla, vaikka taikinassa ei olekaan suoranaisesti voita. Taikinankin pidin nyt visusti jääkaapissa leipomishetkeen asti. 

Koska homma oli täysin suunnittelematon, en heti keksinyt millaisia torttuja tekisin.  Taskutorttuja ajatellen kaivoin esiin sen muovisen, pyöreän painallusvälineen.  Älynväläyksenä päädyin kokeilemaan pyörylää sellaisenaan. Tuli aika isoja torttuja. Löysin pienemmän pyörylän, jolla painoin nuo pienemmät, sirot torttuset.  Kaapissa ei ollut edes luumumarmeladia, mutta löytyi omenaa ja mansikkaa. 

Olen tosi tyytyväinen näihin pieniin versioihin!  Joulupöydässä on usein aivan liikaa syömistä ja tekisi mieli maistella montaa lajia. Nyt se on mahdollista. Tomusokeria voi vielä ripotella ennen tarjoilua pintaan, jos haluaa. 

Pullamaakarina olen nyt sisuuntunut sen verran, että lähdin sitkeästi yrittämään pullaakin, vaikka ne menevät usein ihan penkin alle.   Näitä voisi kutsua myös Gonzo -pulliksi,  kuten lapsuudessa nimitimme jättipullia. 

Taikinaan käytin 

Sitruunavissyä 6,6 dl

hiiva

sokeria n.dl

vähän suolaa

tarpeeksi vehnäjauhoja

juoksevaa margariinia 1-2dl

2 kananmunaa

Taikina oli kaikin puolin poikkeuksellinen, kokeiluversio taas. Ohje on omasta päästä. 

Kaulin taikinan levyksi, voitelin laktoosittomalla Keijulla, ripottelin sokeria, käärin rullalle.  Leikkasin viipaleet, jotka jätin pystyyn.  Päälle murskasin Digestiveä ja sinne sekaan margariinia (kuten juustokakkupohjassa). 

Minulla on runsaasti noita paperisia vuokia, osan olen saanut äidiltä. Nyt sain niitäkin käytettyä näissä leipomisissa. 

 

Näihin pulliinkin olen tosi tyytyväinen! Pitää kai alkaa leipomaan ihan suunnittelemattomasti, niin joskus voi vaikka onnistua! 

Nyt seuraa se juttu, jonka takia aloitin leipomisen. Ohje löytyy TÄÄLTÄ.  Tuolta löytyy myös kuva siitä, miltä näiden oikesti kuuluu näyttää... 

MANSIKKAMOCHIT

Jäätelöosa:

purkki kuningatar -mausteista rahkaa (en löytänyt mansikkaa)

purkki vaahtouvaa vaniljakastiketta (en löytänyt mitään vaniljakreemiä Valiolta, onko sitä edes? )

1/4 dl glukoosisiirappia

Vaahdotin vaniljakastikkeen ja lisäsin joukkoon rahkan ja siirapin. Sitten vaan purkki useammaksi tunniksi pakastimeen jähmettymään.  Ohjeen mukaan taikinasta olisi tässä vaiheessa pitänyt vääntää palloja?  Minulla oli varmaan väärä ainesosa, kun en sitä kreemiä löytänyt.   Pakastin siis koko erän.

mochitaikina:

2dl vettä

2dl riisijauhoja

1,5dl tomusokeria

punaista elintarvikeväriä

Kattilassa kiehautetaan kaikki ainekset aloittaen kylmästä ja koko ajan vatkataan reippaasti, kunnes seos alkaa sitkistyä. Sen jälkeenkin vielä vatkataan jonkin aikaa, kun kattila on nostettu liedeltä pois.

Sitten seuraa se kummallisin osa:  Seos laitetaan mikronkestävään astiaan, päälle tuorekelmua, johon painetaan muutama ilma-aukko. Käytetään mikrossa täydellä teholla 1min30s.  

Tämän jälkeen seos näytti tältä. Epäuskoisena tökin sitä lusikalla...

Nyt se piti antaa jäähtyä huoneenlämpöiseksi. 

Jäätyneestä jäätelömassasta muotoiltiin palloja (=könttejä 😄). Tein 3 kerrallaan ja joka välissä loppu massa ja tehdyt pallot piti laittaa pakastimeen.  Mochi -taikinasta otin pieniä eriä, jotka litistin  pöytää vasten tai käsissä.  Taikina tarttui käsiin ja piti käyttää riisijauhoa apuna.  En tietenkään saanut siistejä, ohjeenmukaisia palloja aikaiseksi, mutta päätin laittaa pallerot pieniin muffinssivuokiin. Loppua kohti tekniikka alkoi hioutua.   Luotan siihen, että maku on hyvä, vaikka ulkonäkö ei olekaan täydellinen. 

Käytiin tänään mummolassa ja Merri oli mukana. Se oli aika jännittynyt koko ajan ja puikkelehti paikkoja tutkimassa.  Kerrostalossa kuuluu kaikenlaisia ääniä, joita kotona ei kuulu. Hajutkin ovat erilaisia.  Mummo olisi tykännyt pitää Merriä sylissä, mutta Merri oli eri mieltä.  Se menee muutenkin harvoin muiden, kuin kotiväen syliin.  Vähän sai kuitenkin paijailla. 

Viimeiset valokiekot ovat valmistuneet.  Hamstrasin silloin aiemmin 6 valokaapelia ja kaikki on nyt käytetty. 😂 Ajattelin, että nämä säilyvät vuodesta toiseen, vaikka tänä jouluna eivät kaikki päätyisikään mihinkään. 

Langankulutusta kirjaan näistä 3 x 90g.  Nyt on nämä mohair -tyyppiset langat käytetty, vain muutama loppukerä on enää jäljellä. 

Hyvää viikonloppua!  Ei kannata tehdä mitään, jos ei huvita, mutta jos kokeilee, voi homma viedä pikkurillin lisäksi koko käden! Toisaalta aikaa menee koko päivä ja olo on kuin maratonin jälkeen 😂

Tepastelua lumessa

Raitista ilmaa täytyy välillä käydä haukkaamassa. Samalla kerääntyy muutama kävelykilometri vuoden tavoitteeseen 😁.  

Se alkaa näyttää hiljalleen mahdottomuudelta saavuttaa. 

Löydettiin tiemme uudelle luontopolulle. Arttu oli heti valmiina lähtöön.  Sillä riitti virtaa vaikka toiseenkin kierrokseen. 

Täällä ei näköjään pääse näköetäisyyttä kauemmas tuosta Kymijoesta, vaikka lähtisi mille luontopolulle.  Joen rantaan onkin satsattu paljon näiden kävelyreittien suhteen.  Tälläkin reitillä oli  muutamia vastaantullijoita lumipöppöröstä huolimatta.  Keli oli lähellä nollaa. 

Grillipaikalla ei ollut ruuhkaa. 

Olemme käyneet useilla luontopoluilla, mutta joka ikinen grilli on jäänyt käyttämättä. Muistaakseni ei ole ollut edes eväitä matkassa yhtään kertaa. 

 

Tännekin on rakennettu pitkiä osuuksia lankkupolkua. Joissain paikoissa oli kaiteetkin. Ehkä siksi, että kukaan ei sukeltaisi pöpelikköön 😂

Jossain vaiheessa metsäosuus päättyi ja alkoi pelto-osuus.  Reittiä ei oltu merkitty mitenkään, joten valitsimme itse tämän suunnan. Jäljistä päätellen oli joku muukin tässä kävellyt.  

Olemme kävelleet montaa luontopolkua ja -reittiä ja aika harvassa paikassa on reititys selkeä.  

Tässä kohtaa meikäläisen kunto alkoi jo loppua, mutta matka jatkui, koska muut eivät selvästi vielä olleet valmiita kääntymään. Täältä piti nimittäin kävellä samaa reittiä takaisinkin. 

Artulla ei virta loppunut. Se olisi vielä kääntymiskohdassammekin halunnut jatkaa eteenpäin, mutta kääntyi silti mukisematta ympäri, kun toisetkin.  Artun mielestä on erittäin kyseenalaista päästää ihmisiä kulkemaan sen edellä.  Sen tassujen taakse ja vatsaan alkoi lisäksi kerääntyä painavia lumipompuloita, joita jouduttiin välillä rapsuttamaan pois. 

Alussa Arttu laskeutui tuosta rappujen vierestä, mutta lopussa se yksinkertaisesti pysähtyi rappujen alle ja päätyikin tyytyväisenä nousemaan raput sylissäni.  Puuskuttelin sujuvasti raput ylös koira kainalossa (viimeisillä voimilla).  

 Raput ovatkin hankalat koirille, koska ne on tehty rautaristikoista. Tassut menisivät tuonne väliin.  Syksyisellä Lapinreisulla oli Auttikönkäällä samanlaiset, mutta koirille oli tehty toiseen laitaan laudoista astumapintaa. 

Matkaa ei lopulta kertynyt kuin 4.5 kilometriä, mutta lumenpöpperössä se oli silti raskasta. Ainakin minulle... 

Arttu pääsi jo autoon, kun viereen ajoi autollinen  uusia lenkkeilijöitä. Heillä oli melkein Artun (bichon frisé)  näköinen koira (havanna), joka uteliaana tuli katsomaan Arttua.  Reitillä oli tullut muitakin koiria vastaan, mutta Arttu kiersi ne sujuvasti kaukaa. Tämä oli vähän kiinnostavampi, mutta silti vähän arveluttava. 

Lenkin jälkeen päädyttiin meille kahville. Artun lumipampulat piti käydä sulattelemassa lämpimällä suihkulla. Se antoikin mielellään suihkutella tassut ja vatsan. 

Merrillä oli mielenkiintoisen hajuinen pehva, mutta se ei antanut oikein haistella itseään.  Tuijottelukin käy työstä.  Merriä ainakin väsytti taas koko illan tämän jälkeen. 

Joulu alkaa ollakin jo aika lähellä.  Minulla on vuoden alussa talvilomaa, joten sekin alkaa olla jo aika lähellä 😍 . En tiedä, kumpaa vartun enemmän... tai tiedänhän minä: lomaa. 

Mukavaa keskiviikkoa teille kaikille ja erityisesti juuri Sinulle!