Tepastelua lumessa

Raitista ilmaa täytyy välillä käydä haukkaamassa. Samalla kerääntyy muutama kävelykilometri vuoden tavoitteeseen 😁.  

Se alkaa näyttää hiljalleen mahdottomuudelta saavuttaa. 

Löydettiin tiemme uudelle luontopolulle. Arttu oli heti valmiina lähtöön.  Sillä riitti virtaa vaikka toiseenkin kierrokseen. 

Täällä ei näköjään pääse näköetäisyyttä kauemmas tuosta Kymijoesta, vaikka lähtisi mille luontopolulle.  Joen rantaan onkin satsattu paljon näiden kävelyreittien suhteen.  Tälläkin reitillä oli  muutamia vastaantullijoita lumipöppöröstä huolimatta.  Keli oli lähellä nollaa. 

Grillipaikalla ei ollut ruuhkaa. 

Olemme käyneet useilla luontopoluilla, mutta joka ikinen grilli on jäänyt käyttämättä. Muistaakseni ei ole ollut edes eväitä matkassa yhtään kertaa. 

 

Tännekin on rakennettu pitkiä osuuksia lankkupolkua. Joissain paikoissa oli kaiteetkin. Ehkä siksi, että kukaan ei sukeltaisi pöpelikköön 😂

Jossain vaiheessa metsäosuus päättyi ja alkoi pelto-osuus.  Reittiä ei oltu merkitty mitenkään, joten valitsimme itse tämän suunnan. Jäljistä päätellen oli joku muukin tässä kävellyt.  

Olemme kävelleet montaa luontopolkua ja -reittiä ja aika harvassa paikassa on reititys selkeä.  

Tässä kohtaa meikäläisen kunto alkoi jo loppua, mutta matka jatkui, koska muut eivät selvästi vielä olleet valmiita kääntymään. Täältä piti nimittäin kävellä samaa reittiä takaisinkin. 

Artulla ei virta loppunut. Se olisi vielä kääntymiskohdassammekin halunnut jatkaa eteenpäin, mutta kääntyi silti mukisematta ympäri, kun toisetkin.  Artun mielestä on erittäin kyseenalaista päästää ihmisiä kulkemaan sen edellä.  Sen tassujen taakse ja vatsaan alkoi lisäksi kerääntyä painavia lumipompuloita, joita jouduttiin välillä rapsuttamaan pois. 

Alussa Arttu laskeutui tuosta rappujen vierestä, mutta lopussa se yksinkertaisesti pysähtyi rappujen alle ja päätyikin tyytyväisenä nousemaan raput sylissäni.  Puuskuttelin sujuvasti raput ylös koira kainalossa (viimeisillä voimilla).  

 Raput ovatkin hankalat koirille, koska ne on tehty rautaristikoista. Tassut menisivät tuonne väliin.  Syksyisellä Lapinreisulla oli Auttikönkäällä samanlaiset, mutta koirille oli tehty toiseen laitaan laudoista astumapintaa. 

Matkaa ei lopulta kertynyt kuin 4.5 kilometriä, mutta lumenpöpperössä se oli silti raskasta. Ainakin minulle... 

Arttu pääsi jo autoon, kun viereen ajoi autollinen  uusia lenkkeilijöitä. Heillä oli melkein Artun (bichon frisé)  näköinen koira (havanna), joka uteliaana tuli katsomaan Arttua.  Reitillä oli tullut muitakin koiria vastaan, mutta Arttu kiersi ne sujuvasti kaukaa. Tämä oli vähän kiinnostavampi, mutta silti vähän arveluttava. 

Lenkin jälkeen päädyttiin meille kahville. Artun lumipampulat piti käydä sulattelemassa lämpimällä suihkulla. Se antoikin mielellään suihkutella tassut ja vatsan. 

Merrillä oli mielenkiintoisen hajuinen pehva, mutta se ei antanut oikein haistella itseään.  Tuijottelukin käy työstä.  Merriä ainakin väsytti taas koko illan tämän jälkeen. 

Joulu alkaa ollakin jo aika lähellä.  Minulla on vuoden alussa talvilomaa, joten sekin alkaa olla jo aika lähellä 😍 . En tiedä, kumpaa vartun enemmän... tai tiedänhän minä: lomaa. 

Mukavaa keskiviikkoa teille kaikille ja erityisesti juuri Sinulle!