perjantai 30. joulukuuta 2022

Cherrytalesin talviversio

 Tampereen kässämessuilla näin Lankajengin kojun ja päätin yllättää Irkun 😉 

Eihän se sukkaohjeen ostaminen vielä ollut mikään iso yllätys, mutta halusin kertoa ostoksestani vasta, kun sukatkin olisivat valmistuneet.  Tässä ne nyt ovat!  



Värimaailma on hieman erilainen, kuin ohjeessa...  Sukat valmistuivat myös aika hitaasti, mikä ei ollut ohjeen syy 😏

Tuollahan näkyy tosiaan tuo Lankajengin nettiosoite.  Kyseessä on neuleohjekauppa, jossa voi kuka tahansa olla osallisena ostajana tai myyjänä.  Tarjolla on myös vuosijäsenyys (50e), jolloin saa kuukausittain uuden neuleohjeen sähköpostiin ja muitakin oheisetuja.  Kaupassa myydään eri suunnittelijoiden ohjeita, lankoja, jämälankoja, kirjoja..  
Tämä ei ollut mikään maksettu mainos, vaan ihan omaa mielenkiintoa aiheeseen.  Näin tarkasti en ollut itsekään sivuja ennen lukenut.  Näillä tiedoilla voisin kuvitella toistekin käyväni kaupan sivuja tutkimassa. 


 Minulla oli tarkoitus käyttää omasta lankakaapistani löytyviä  värejä. Halusin hieman rauhallisempia värisävyjä, kuin ohjeessa. Sävyt eivät kuitenkaan ottaneet löytyäkseen ihan suosiolla. Mukana oli mm. vaaleanpunaista ja kirkkaanpunaistakin, mutta purin niiden osalta kaiken neulomani.   Näin jälkikäteen katsottuna olisi tuota vihreää voinut käyttää enemmänkin, vaikka resoriosuuksiin. Tällä kertaa tämä väritys. Ohjehan on nyt tallessa ja voin joskus toteuttaa sukat erivärisinäkin. 
Lankana käytin Nallea, jota kului 160grammaa kolmosen puikoilla.  Puupuikkoni ovat jostain syystä aavistuksen ohuemmat, eli noin 2,75. Ovatkohan ne ohentuneet kovasta käytöstä? 😂
Sukat ovat kokoa 38 ja aivan täsmälleen oman jalkani kokoiset kaikin puolin. 
Terveiset vaan sinne Irkulle omaan blogiinsa ja kiitos ohjeesta! 😊




Päätin tehdä vapaillani jotain poikkeavaa ja sain päähäni lähteä käymään mökillä.  Se on talvisin ihan kylmillään, eikä siellä viitsinyt kovin pitkää aikaa viettää, mutta vähän talvitunnelmointia kuitenkin sain. Nappasin äidin matkaan.  Hän piti yllä pienoisia takkatulia ja minä touhusin lumen kanssa.  Evääksi juotiin vissyä ja syötiin viime kesältä jääneitä perunalastuja 😋


Lunta oli jonkin verran. Sitä oli pyryttänyt jotenkin epätasaisesti ja lähipäivien kosteammat ilmat olivat tehneet siitä paikoitellen jopa hankikantoista.  Nyt oli pikkupakkanen. 


Yritäpä nähdä metsää puilta!  Minä näen jopa järven, joka on kokonaan jään peitossa. Sinne en uskaltanut hiippailemaan.  Ei ole mitään tietoa jään kantavuudesta tällä hetkellä... ja olen vähän arka.  


Olin pukeutunut aika paksusti ja vielä hikisempi olo tuli, kun sain päähäni tehdä pihatielle lapionlevyisen kinttupolun.  Kova oli homma, mutta sisu ei antanut periksi luovuttaa. Loppupäivän (ja vähän vieläkin) ranteet ovat kiukutelleet monessa muussakin hommassa.  
Ajattelin, että jos tuohon tekisi toisen lapionlevyisen kinttupolun, siinä olisi jo oikeastaan autolle kulkuväylä.... 😂
Kuvassa oikealla, puun vieressä on alppiruusu. 

Tuolla metsässä tuli mieleen yksi edesmenneen tuttavan kertoma juttu suppilovahveroiden keräämisestä. Hänen mielestään noita sieniä voi kerätä vielä lumien tultuakin, kun työntää vaikka lumikolalla lumet pois tieltä. Tämä oli niin uskomaton tarina, että se on pyörinyt vuosittain sienikautena mielessä.  Mökin tontilla kasvaa suppilovahveroita....  vaan mistä sitä kolaisi, jos ei muista, missä niitä kasvaa..?   Aika kova homma oli jo tuossa kinttupolussakin.  Mikäli sieniä lähtisi etsimään, pitäisi kolailla varmaan joku vähän isompi alue......     Jätin asian vielä hautumaan 😉



Uusi vuosi jo nurkan takana häämöttelee. Arki jatkuu ja sen myötä vanhat, sekä mahdolliset uudetkin kujeet.  Viettäkää turvallista viikonloppua, etenkin, jos aiotte olla tekemisissä rakettien kanssa. 

keskiviikko 28. joulukuuta 2022

Lintuja, kissoja ja koiria

Merri haluaa esittää suurkiitokset saamistaan lukuisista onnitteluista!  Löytyihän se yllärikuva sieltä seasta 😄  Joku oli näkevinään Matti Näsänkin kuvien joukossa 😂   Kohti uutta päivää ja uusia haasteita, nautiskelua elämästä ja  tulevan kesän auringonsäteistä.   


Vielä yhdet esittelemättömät joululahjasukat ovat tässä.  Sukat ovat Fazer -Novita -lehdestä Eucalyptus -sukat. Lankana näissä on 7 -veikka, 3½ -puikoilla. En muistanut punnita, joten sanon nyt vaikka että 100grammaa.  Lintujen punaiset osiot on jälkipistelty. Sukat ovat kokoa 38. 

Mukaan vielä Eucalyptus -karkkipussi, vaikka se ei nyt ihan joulunmakuja olekaan 😂


Viime jouluksi tein Merrille kravatin juhlan kunniaksi.  Pienemmäthän saavat yleensä aina isommilta jääneitä vaatteita jne, joten Frodo sai nyt tuon pienemmän. Merrille valmistui vähän isompi kravatti. 


Merri ei ensin halunnut tulla näytille kravatissaan, vaan piiloutui verhon taakse. Ehkä se halusi vaan tunnelmoida punatulkkujen seassa.  
Löysin kaupasta viime syksynä kirppikseltä löydetyn tyynyliinan mukaiset verhot. 


Tältähän se kravatti nyt näytti...  Merri on jo kuin aikamieskissat ainakin!  Frodon kravatti keikkui selän puolella suurimman osan aikaa. 



Muuten oli meno aattona rauhallista ainakin kissapuussa.  Merrikin oli ahtautunut yhdelle tolpalle makaamaan. Harvoin se siellä nykyään viihtyy, kun on niin kapea alusta.  Frodoa ei vielä näy. 
Maia ja Sam ovat jähmettyneet seuraamaan tilannetti kumpikin omalla tavallaan: Sam tuijottaa, Maia torkkuu silmät auki. 


Frodo löytyi hyvästä piilopaikasta, jonne se oli livahtanut, kun alkoi tulla liikaa väkeä ovesta sisään. 
Ilmeistä voi päätellä, että nyt on melkein jo tosi kyseessä.  Merri on ainoa, jona pysyi näennäisen rauhallisena. Se on tottunut käsittelemään kaikenlaisia vieraita tietoisena omasta arvovallastaan. 


Nämä veijarit saivat kyllä kaiken huomion 😄
Vasemmanpuoleinen Ruut on ollut meillä yötäkin, ennen Frodon aikaa. Unna on nuori koira.  Kumpikin käyttäytyi silti kohtuullisen rauhallisesti. Kissat tietysti kiinnostivat. Kaksi kissaa asustaa koirien omassa kotonakin. Niitä ei vieraina nähty. 
Frodo ei ole vielä koskaan pystynyt olemaan samassa huoneessa yhdenkään koiran kanssa, vaan on tehnyt paniikkipaon jo pelkän kuulohavainnon perusteella.  Nyt se haettiin muiden kissojen seuraksi kiipeilytelineelle, jossa se pysyi lopun iltaa. 

Takana näkyvä kuusi ei ole kissoja juurikaan kiinnostanut!  Oli vähän epäilys, että Frodo näyttää sille uuden sijainnin, mutta rauhallista on ollut. 


Frodo suorastaan jähmettyi telineelle, pitäen häntää kiemuralla, kuin kameleontti. Häntä oli tarrautuneena telineeseen tiukasti. Varmasti Frodo pelkäsi väsyessään putoavansa lattialle, koirien tassuihin. 😏


Sain vihdoinkin jouluisen työputken tehtyä ja pääsen rauhoittumaan jälkijouluisiin tunnelmiin.  Viime päivinä ehtikin jo koko kroppa huutamaan Hoosiannaa joulun kunniaksi.  Seuraava työpäivä on ensi vuonna!   Nyt kun saisi vielä tehtyä jotain mainittavaa (vaikka vain ihan pientäkin..), että koko vapaaputki ei menisi ihmetellessä.  Mitään tekemättömyys on ihan ok, mikäli se ei jää päälle. Tulee mieleen viime kesä ja pitkä sairasloma, kun ei saanut mitään oikein edes alulle. 

Pian pääsee tekemään vuoden koontia kuluneen vuoden asioista 😊

Mukavaa loppuvuotta sinne sun tänne! 

tiistai 27. joulukuuta 2022

Merri 5 vuotta tänään

 

Minulla on synttäripäivä!  Sen kunniaksi mamma halusi koota blogista vanhoja kuvia elämäni varrelta.  
Katsoa saa, vaan ei koskea! 
Sekaan on ujutettu joku kuva, joka ei ole minusta. Löydätkö?

















































Nyt vaan katse kohti kesää ja lämpöä!  Terveisin jo aikuisikään ehtinyt Merri

lauantai 24. joulukuuta 2022

Hyvää joulua!

 Hyvää joulua Teille kaikille! 


Frodo makailee kiinalaisen keinoeläimen taljan päällä jännittyneenä ja Merri tähyilee, josko joulupukkia jo näkyisi..... 



Rauhallista joulunaikaa juuri Sinulle!

tiistai 13. joulukuuta 2022

Oi ja voi

 Vielä joitain päiviä sitten oli näinkin vähälumista, kun kävimme testaamassa uudet kuntoportaat.  Ne ovat aivan kävelymatkan päässä meiltä.  Pituutta portailla ei ole hirveän paljon, mutta riittävästi kuitenkin, jotta sai 4 kertaisella nousulla ja laskulla hien pintaan.  Askelmat ovat melko matalia, mutta leveitä, jotta saa ihan reilun askelluksen otettua. 

Tuosta hien pintaan  nousemisesta onkin tullut minulle ihmetyksen aihe.  Minulla oli nimittäin tuolloin vähän liikaa päällä 😂  Se ei ollut se ihmetys, mutta kuntosalikäynneillä minulla ei tule juuri lainkaan hiki! Mistä ihmeestä tämä johtuu??  Ystävä pyysi heti aluksi ottamaan pyyhkeen mukaan ja minä hämmästelin, että miksi ihmeessä, kun ei ole kuitenkaan tarkoitus käydä suihkussa samalla reisulla.  Kertaakaan en ole joutunut katumaan, että en uskonut.  Ainoa, missä tulee vähän hiki pintaan on sellainen cross fit -laite. Siinä liikun yleensä alkajaisiksi 10 minuuttia. Sen  jälkeen hiki alkaa hiljalleen lasehtia, vaikka käytän montaa  muutakin laitetta käynnin aikana.  Painoja olen hieman lisännyt alkuajoista, mutta enempää en itseäni rikkomatta voi lisätä, eikä ole tarkoituskaan. Teen useita toistoja ja sarjoja kaikissa laitteissa.  Vaatteet saattavat tuntua vähän nihkeiltä, mutta muuten ei tule ollenkaan hiki. Tulee tunne, että teen jotain "kevytliikkeitä" 😂  Netistä olen myös tutkaillut, mikä voisi olla syynä moiseen ja ymmärtänyt, että ei se ihan tavatontakaan ole. 

Tätä miettiessäni olen tajunnut, että eihän minulla töissäkään tule ihmeemmin kuuma, vaikka suihkuttelen ihmisiä kuumaksi muuttuvissa suihkutiloissa.   

Muistan myös Ajan pyörä -kirjasarjasta  Aes sedait, jotka pystyivät sulkemaan mielenhallinnalla kylmän ja kuuman itsensä ulkopuolelle vaikeuksitta.  Ehkä minä olenkin noita (sarjassamme omituiset ajatuksenjuoksut.... 😂).


Merriä ei lumi ihmeemmin haittaa. Ainoastaan pissapaikat alkavat olla vähissä ja hiirenhajut katoavat.  Yhtenä päivänä se kuitenkin nappasi hiiren, joka käveli suurin piirtein suoraan sitä kohti.  Talvellakin voi hiirestää! 
Alakuvankin lumimäärä on vielä lastenkengissä verrattuna tähän päivään. Lunta on tullut vaikka millä mitalla, eikä loppua näy nytkään. Koko päiväksi on edelleen luvassa lumisadetta. Minulla on iltavuoro ja mielessäni pohdin jo, että kulkeeko auto lumikinoksissa ja mitä jos ei kulje? Sitten olen isossa pulassa.  Vitsailu kotihoidon työmahdollisuuksista "raikkaassa ilmassa ja reippaassa ulkoilussa" on huvittavaa, mutta ei enää siinä kohtaa, kun se muuttuu todeksi. 


Pitkästä aikaa pääsin toteuttamaan toivesukat, joihin ei ollut mitään mallia.  Eihän näissäkään paljon ollut tuota kuviointia, mutta hetken aikaa kuitenkin pyörittelin rasteja ruuduissa, että sain tällaiset aikaiseksi.  


Lanka on Nallea, kulutus 95grammaa, puikoilla numero 3.  Sukat sopivat jalkaan, jonka koko on n.42. 
Sukkiin liittyy tarina, jonka ehkä kuulen myöhemmin...     


Tämä veijari ei niin kovin välitä lumesta ja kylmästä. Se siirtyy melko nopeasti ulko-oven viereen partioon.  Kyllä se vähän aikaa tarkenee lumessakin tarpoa ja ihmetellä.  Omassa ulkoiluhäkissään kissat kyllä käyvät muutaman kerran päivässä ihan mielellään. Siitähän pääsee nopeasti lämmittelemään.  😻😺


Odotettu kirjasarjan jatko-osa saapui minulle eilen postin mukana. 
Aurorasta alkanut vampyyrikirjasarjan kuudes osa on ilmestynyt. 
Aiemmista osista olen kirjoitellut täällä (alimmainen on 1. osa):


Blogia  selatessa tajusin, että olen ennen kirjoitellut paljon enemmän lukemieni kirjojen "arvosteluja".  Nykyisin kuuntelen melkein pääasiassa  äänikirjoja. Niistä on jotenkin hankalampi kirjoittaa, kun ei ole sitä konkreettista kirjaa käsissään.   Tällä hetkellä on aktiivisesti menossa Teemu Keskisarjan Viipuri 1918.   Kirjan kirjoittaja, historioitsija, on varmaan monelle tuttu televisiostakin. Hänen tapansa kertoa ja kirjoittaa on niin  viihteellinen (jos tällaista sanaa voi käyttää sodan kuvauksesta), että sitä väkisinkin seuraa suurella mielenkiinnolla. Esiin on nostettu asioita, jotka suuressa kuvassa jäävät muilta huomiotta.  Kannattaa kuunnella  tai lukea, jos historia kiinnostaa. 

Tämän päivän tunnuslause tulee olemaan vanha tuttu "eteenpäin, sanoi mummo lumessa!". 

Reipasta päivää lumitöiden merkeissä niille, jotka lapioon joutuvat tarttumaan. 
Leppoisaa päivää niille, joita lumityöt eivät henkilökohtaisesti kosketa.  

Pidetään taas tänäänkin Suomi pyörimässä!

torstai 8. joulukuuta 2022

Ahdasta, tilavaa ja sopivaa

 Pikkuisten joulujen isot (ja pikkuinen) paketit.  Kässäklubin luultavasti vuoden viimeinen tapaaminen käsitöiden ja kahvittelun merkeissä, unohtamatta sitä parasta, eli hyvää seuraa! 

Minulla oli kaikkein pienin paketti, joka herätti jostain syystä jonkinlaista epäuskoa. Etenkin lähempää tarkasteltuna 😅   Pari päivää aiemmin olin palaamassa töistä kotiin ja vilkuttelin portilla naapurille ja naapurin pikkupojalle.  Pysäköin auton ja keräilin tavarani autosta. Hämmästyin, kun joku oli tuonut pienen paketin portaille. Katselin sitä ihmetyksen vallassa ja mielessä ehti jo pyöriä vaikka mitä selityksiä asialle.  Päädyin siihen, että tuo naapurin poika olikin keksinyt tuoda pikkuisen lahjapaketin yllätykseksi meille.  Otin paketin käteen ja ihmettelin sen köykäistä painoa ja mietin, mikä voi olla niin pientä ja kevyttä.   Silmäily paljasti, että kädessäni oli styroxkuutio, joka oli kääritty harsokankaaseen 😂 Nostin katseeni ylöspäin ja hoksasin oven vieressä edellisenä päivänä ulkoistamani jouluisen kranssin. Siinä oli muutama täsmälleen samanlainen paketti koristeena 😄 Yksi oli tippunut otolliseen paikkaan joko itsekseen, tai sitten lintujen auttamana. 

Pistin sitten tämän pikkuisen paketin kiertoon Kässäklubissa! Paketit arvottiin ja vasta sitten nostin ko. paketin saaneelle sen oikean paketin pöydän alta.  

Lopputuloksena voin sanoa, että nauru pidentää ikää 😂 


Minun paketissani oli suklaan ja jouluisten servettien lisäksi tällainen pieni joulutähti, samettimaisella pintatuntumalla. 


Laitoin siitä kuvat siksi, että tuo kiinnitys oli minusta aika nerokas, vai mitä? En olisi odottanut näkeväni tuollaista nk. hupparinnauhankiristyshelmeä (maratonsana, ehdottomasti hirsipuukäyttöön!) tällaisessa käytössä, mutta mikä ettei!  Askartelu- ja ompelumateriaaleja voisi muutenkin käyttää ristiin paljon enemmän. 


Joulu se tulla jollottaa!  Meidän kuusennauhamme ja latvatähti ovat olleet ihan omaa  luokkaansa jo usean vuoden ajan, joten tajusin viimein panostaa asiaan kauppareisulla.  Yleensä vajavaisuus on tullut esiin vasta kuusta koristellessa, kun kukaan ei enää ole menossa kauppaan. 
Frodoa kiinnosti kovasti tuo nauha ja miltä se maistuu.  Aika pikaisesti piti ostokset laittaa jemmaan, koska ne ilmeisimmin maistuivat erittäin hyvälle. 
Frodo on muutenkin niin vilkas, että kuusen laittaminen olohuoneeseen on hieman arveluttavaa.  Merriä ei ole koskaan kiinnostanut, kuin alimpien oksien koristeet.  Sille onkin laitettu ihan omia, särkymättömiä koristeita sinne juuri siksi.  Frodo saattaa kuitenkin olla toista maata, joten särkyvät koristeet lienee paras jättää ihan suosiolla varastoon. 


Laitan vielä  muutaman otoksen itsenäisyyspäiväjuhlatunnelmista.  Vieraille oli varattu kahvi- ja kakkutarjoilu.  Esiintyjät saivat  yllättäen myös lounaan!    




Tilaisuus striimattiin kaupungin omalle kanavalle.  Ennen juhlan alkua ääni- ja kuvahenkilöt asentelivat paikoilleen kameroita, mikrofoneja ja valaistusta. Mikrofoniin soittaminen on aina vähän kyseenalaista, kun siinä kuuluu sitten ne kaikki virheetkin. Ei sen  puoleen, että niitä edes tulisi 😜!  Pois se minusta! 



Kotona oli itsenäisyyspäivän vietto täydessä käynnissä.  Kissoilla oli omat yksiönsä. Merri mahtui jopa makaamaan omaansa! 


Frodo: Tässä ollaan kuin sillit suolassa!'
Merri: Jos sinä edes näkisit sillin, niin varmaan ymmärtäisit, että se olisi ruokaa. 


Merri: Vie se haiseva häntäsi kauemmas nenästäni!
Frodo: Ei pidä paikkaansa! Ei se haise, se on juuri puhdistettu!



Vielä on pari soittokeikkaa Kauneimmissa joululauluissa, kahdessa eri kirkossa.  Sen jälkeen alkaa joululoma silläkin saralla.  
Yritän lomalla muistaa/ ehtiä soittamaan kotona. Puhallinsoittimissa on  aina tuo äänentuotto vähän ontuvaa, jos on ollut pitkään soittoväliä.  Ei ole kiva mennä alkuvuodesta harkkoihin, jos joutuu pinnistelemään äänen kanssa.   Ainahan sieltä tietysti ääni tulee, mutta äänen laatu ei ole hyvä, jos ei harjoittele. 
Lisäksi olen tehnyt jo etukäteen uudenvuodenpäätöksen, että hankin uudet esiintymisvaatteet ja lopetan niiden liian pienten kanssa tiristelyn. Lienevät vuosien myötä pesuissa kutistuneet 😅.  Minulla on yksi virallinen orkesteripuku, mutta muiden orkestereiden tapahtumissa on koodina aina musta puku tms. (jos ei lasketa sitä dirndl -mekkoa, joka oli äskettäin päälläni..). 
Kerran oli tilanne niin  paha, että jouduin hätäpäissäni ostamaan isommat housut yhden keikan lähestyessä.  Oli todella epämukava olo, kun persus roikkui ties missä ja puntit olivat vähintään metrin levyiset.  Se oli sillä kertaa niin traumaattinen kokemus, että seuraavalle keikalle sain taas vanhat housut mahtumaan  päälle. 

Pieniä murheita ja isoja iloja.  Onneksi elämä ei ole liian tasapaksua. 

Olkoon torstai toivoa täynnä Sinullekin!