Kirja-arvostelu

Kirjan tiedot

Prinssi jolla ei ollut sydäntä

Kirjailija: Anu Kuusenoksa

Kustantaja: Scarabe Kustannus

ISBN: 978-952-7133-11-8

Tuotemuoto: Pehmeäkantinen

Sivumäärä: 544

Koko: 12 x 19

Kieli: Suomi

Julkaisuajankohta: 4.8.2017

Fantasiakirjojen ystävänä odotin mielenkiinnolla tuttavan kirjoittaman kirjan julkaisua. Yllätyksekseni  kuulin julkistamistilaisuudessa kirjoja olevan tulossa vielä useampiakin, eli tarinasta oli tulossa sarjamuotoinen.  Minusta on aivan upeaa, että joku saa aikaiseksi kirjan, etenkin, jos ei ole aikaisempaa kirjailijataustaa.  Lisäksi haluan aina kannustaa tuttaviani, jotka luovat jotain, ihan mitä tahansa.  Luovuus on aina mahtava juttu!

Aloitin kirjan lukemisen tavalliseen tapaani, eli lähinnä iltaisin ennen nukkumaanmenoa.  Tämä ei ole paras tapa päästä kiinni juoneen, kun lukuaika on kerrallaan niin lyhyt.  Juoni katkeaa useasti ja uudelleen mukaan pääseminen kestää hetken.   Minua vaivasi myös pitkään se, että kirjoittaja oli tuntemani henkilö ja tarina nivoutui jotenkin vääjäämättä tähän henkilöön, vaikka hänellä ei ollut käsittääkseni  itse tarinaan mitään yhteyttä.  Mietin, että mitähän se henkilö on tässä kohtaa ajatellut ja miltähän on tuntunut kirjoittaa juuri tätä kohtaa. Loppua kohti pääsin irti tästä ja itse tarina vei mukanaan.

  Tarina kertoo Aurora nimisen tytön kasvusta nuoresta aikuisuuteen.  Alku on omalla tavallaan jotenkin mieleenpainuva ja menee hetki tajuta sanan ”hirviö” tarkoitus.  Sana onkin moniselitteinen. Kertomuksen edetessä  löytyy selitys sekä tarinasta, että lukijan omasta mielikuvituksesta.  Sijainnin kuvaus tuntuu todelta, oman kotimaan paikalta.  Sen sijaan  suomalaistytön ja vampyyrin rinnakkaiselämä tuntuu jotenkin epätodennäköiseltä. Tässä kohtaa olisin kaivannut muutenkin laajempaa kuvausta Auroran lapsuuden tapahtumista ja kasvuvuosista uudessa elämäntilanteessaan. Aikuisuus tuli jotenkin liian nopeasti.

  Auroran kulkeutuessa maailmalle vampyyrien liittyminen tarinaan tuntuu todemmalta ja syy lähtöönkin on selkeä. Matkaa olisi ehkä voinut kuvailla laajemminkin, samoin muiden vampyyreiden kohtaamista.

  Tarinan päähenkilön todellisuus tuntuu vaikealta käsittää. Syynä voi olla se, että aiemmin lukemieni tarinoiden henkilöt ovat aina sijoittuneet joko muualle maailmaan, tai kuvitteelliseen maailmaan.  Onko Suomessa vampyyreita?  Vaikea uskoa. Toisaalta jossain päin maailmankaikkeutta voi olla, vai mitä?

Kertomus tuo tullessaan vampyyrien maailman sääntöjä ja tapoja, jotka vakiintuvat tarinan edetessä.  Vampyyreissa on ”pahiksia” ja ”hyviksiä”, vaikka vampyyreiden jo itsessään katsotaan olevan ”pahiksia”. Nämä verilinjat eivät mässäile ihmisverellä loputtomiin, vaan syövät sivistyneesti vain tarpeeseen.   Vampyyrin kuulo on ihan omaa luokkaansa, yritetään kohteliaisuudesta  olla kuuntelematta toisten elämää, vaikka asutaan lähekkäin. Verilinjojen  ja jälkeläisten ”hoitaminen”   tapahtuu mielenhallinnalla hyvinkin tarkasti.  Totteleminen ylempää kohtaan on ehdotonta, vaikka käskyt olisivatkin epämieluisia. Vampyyrillakin on tunteet. Toisen lajitoverin kuolema  tuottaa surua, kun taas elämän hyvät asiat ilahduttavat; voi esim. leikitellä uusilla vaatteilla ja kengillä.

  Päänvaivaa yhteisössä tuottaa  Judas –niminen vampyyri, jolla ei ole mitään verisiteitä. Kukaan ei voi ohjailla häntä, vaan hän päättää itse tekemisistään. Hänen voimansakin tuntuvat olevan erittäin suuret. Toiset eivät oikein tiedä miten suhtautua häneen.  Judas itse harhailee mielensä syövereissä yrittäen päästä selvyyteen omasta minäkuvastaan.  Kirjan lopussa asiaan saadaan selitys.  Judaksen elämä ja sen käänteet alkavat loksahdella paikoilleen, mukaan lukien Judaksen kiintymys Auroraan.

 Kirjan henkilöitä kuvataan tarinan ulkopuolelta yksittäisinä henkilöhahmoina. Näin kirjailija on saanut kertomukseen laajuutta ja hahmoja on helpompi ymmärtää.  Vuosisatoja vanha vampyyri on nähnyt jos jonkinlaista elämää. Oman ihmishahmon historia kummittelee tavoissa ja ajatusmaailmassa, vaikka nyky-yhteiskunta onkin aivan erilainen. Yksi sivuhahmoista jäi jostain syystä itselleni mieleen, Manolo,  uhrautuvainen, tottelevainen ja jopa empaattinen vampyyrimies.

Suosittelen kirjaa muillekin, jotka etsivät aina uudenlaisia fantasiakertomuksia.  Jään mielenkiinnolla odottamaan tarinaan jatkoa.