Kissoja vai kässyjä?

Jokainen väsähtää joskus....

Eilen oltiin kylässä ja Merrillä meni kaikki energia kiertää kaikki paikat ja juosta kilpaa kavereiden, Sivin ja Knutin kanssa. Kotiin palattua se heittäytyi heti matolle kupeelleen. 

Pari päivää sitten meiltä lähtivät toiset kaverit, jotka olivat hoidossa muutaman päivän. Aika meni Merrillä niin rattoisasti, että ei paljon muistanut palvelijoita olevankaan, paitsi ruoka-aikoina, jolloin se oppi maukumaan toisten mukana. 

Tässä ollaan ötökkäjahdissa Maian kanssa. Ihmettelin, että mitä siellä nyt niin tarkkaan tutkitaan, mutta lattialla kulki pikkuinen ötökkä. Kumpikin kissa  oli niin terävänä vahdissa pitkän aikaa. Kaksi päätä vastakkain ja silti ötökkä karkasi.  😅

Sam ei ötököistä perustanut, vaan veteli sikeitä. Se onkin tämän joukkueen nuorin, hienoisesti.

Nyt löytyi jo leikki, johon kaikki voivat osallistua.  Merrin perushauskuus; mennään maton alle piiloon ja vartutaan, että joku kurmottaa maton päältä.  Maia vahtii häntää ja Sam pohtii, pitäisikö kävellä päältä vai räpsäyttää korville. 

Tässä blogissa on nykyään kai enemmän kissoja, kuin kässyjä, vaikka peruslinja onkin käsityöblogi. 😏

Mietin, että katsotaanko täällä mieluummin vain käsitöitä, vai (mieluummin vain) kissojakin.

Nämä reissukäsityönä kulkeneet nilkkasukat on tehty Nallesta kolmosen puikoilla. Kirjava lanka sopii hyvin tuohon osuuteen, missä on noita perusväristä nostettuja silmukoita.  1 kerros oikeaa mustaa, 2 kerrosta kirjavalla (3s kirjava, 1 nostettu musta). Lankaa kului 60g. Sukat ovat minulle, kokoa 38. Pidän tosi usein mustia sukkia....jostain syystä....mustaa....eli minun sukat! 

Tuubapipo

Tuubistin paras kaveri on toinen tuubisti, joka tuntee huilistin, joka voi tehdä tuubapipon, jonka tuubisti voi antaa kaverilleen lahjaksi.
Kuvaaminen oli vähän haasteellista, kun pipo on reilun kokoinen ja sopivan kokoista kulhoa ei löytynyt.  Tällä pipolla ei ole nokkaa, vaikka se tässä saattaa siltä näyttää, taikinakupin takia...
Asiasta tietoiset voivat todeta, että taustalla olevaa nuottia ei voi tuuballa soittaa; väärä nuottiavain ja menee liian korkealta.

Pipo on tehty Venlasta, jota kului 55g. Puikot kokoa 2½.  Menee reiluun päänkokoon., n.61cm.

Yläosan kavensin näin. 

Aloitushan tapahtui tästä kuvionpalasta, jonka kuvittelin lisääväni suorakaiteenmuotoiseen, yksiväriseen pipo-osuuteen.  En kuitenkaan osannut määritellä silmukkamäärää oikein ja sovitus ei tuottanut tulosta, ennen kuin oli jo työ aika pitkällä. Päätin tehdä yksivärisen pipon, jonka päälle ompelin tämän kuviokappaleen. 

Silmukoita oli kuviossa 30. Yksiväriseen osaan loin 170silmukkaa ja lisäsin resorin jälkeen 10 silmukkaa. Valmista, tähän lankaan sopivaa pipo-ohjetta en löytänyt ja vetäisin hatusta (piposta) nämä silmukkamäärät. 

Ensimmäiset versiot ovat aina ns. prototyyppejä. Aina pitäisi tehdä toinen ja kolmaskin, ennen kuin kaikki mitat ja määrät täsmäisivät. 

Tuuba -kuvion malli löytyy Ravelrysta ilmaisena ja Pinterestistä selkeämpänä ruutukuviona. 

Kuviopalasen yläosan kiinnitin muuhun osioon silmukoimalla. Tästä ei jäänyt juuri mitään jälkeä neuleeseen. 

Mökillä käväistiin palelemassa. Jäät olivat vielä visusti järven pinnassa ja jonkin verran luntakin pihalla. Merri oli tarkkana taas metsän hajujen kanssa.  Se kävi kokeilemassa kävelyä jäällä ja ihmettelemässä pientä sulakohtaa rantaviivan tuntumassa.
Merriä kai vähän jännittää, kun sille tulee aina tarve kyöhnätä ihmisten lähellä. Ties mitä hajuja siellä metsässä on, mistä me ihmiset emme tiedä mitään.

Haaste

Sain Kristiinalta haasteen.

Kysymys numero 1: Mikä on blogisi tarina ja kuinka se alkoi

Aloitin blogin pitämisen Vuodatuksen puolella 18.8.2007. Idea lähti hiljalleen siitä, että olin pitkään katsellut leivonta- ja kakkublogeja aivan ihmeissäni niiden upeista kuvista.  Vasta myöhemmin sain ahaa- elämyksen, että jos on kakkublogeja, on varmasti käsityöblogejakin! No olihan niitäkin 😊 Aikani niitä selailin ja sitten uskaltauduin itsekin yrittämään. Käsitöitä olen tehnyt lapsesta asti, joten se tuntui omimmalta alueelta.
Jossain vaiheessa Vuodatus kaatui, mutta toimi taas uudelleen ihan riittävän hyvin, kunnes 2016 vuoden lopulla alkoivat kuvat näkyä aina kyljellään.  Sellainen toimimattomuus ärsytti minua niin paljon, että uskaltauduin siirtymään tänne Bloggerin puolelle, eli vuoden 2017 alusta.
Blogin päätarkoitus on käsitöiden ylöskirjaaminen, ohjeiden, silmukkamäärien ym. juttujen muistio. Palaan usein etsimään jotain vanhaa työtä, ja katsomaan, miten siinä nyt menikään ne silmukat ja muut, tai paljonko kului lankaa ja mitä lankaa.
Blogissa on mukavaa myös lukijoiden ja kaikkien muidenkin vierailijoiden kommentit ja vastavuoroisuus. Hienoa on edelleenkin nähdä, mitä muut ovat keksineet, jos vaikka itsekin innostuisi kokeilemaan.

Kysymys numero 2: Mitä intohimo sinulle tarkoittaa

Luovuus ja sen eri toteutumismuodot ovat minulle intohimo. Välillä tulee pakonomainen tarve aloittaa jokin uusi käsityö ja oi sitä tuskaa, jos ei heti keksi, mitä tekisi!   Mielikuvituksen käyttö ja useiden päivien ajatustyö jonkin asian toteuttamisessa ovat toteutuksen suola.
Intohimo minulla on myös musiikkiin. Soitan, kuuntelen, lauleskelen. En osaa olla hyräilemättä ja teen sitä usein ihan tahattomasti (perheenjäseneni mielestä se on ainakin kaupassa liikkuessa vähän ärsyttävää...).
Olen huomannut suorittamisen  olevan minulle intohimo. Haluan tehdä loppuun asti asian, jonka olen aloittanut, "vaikka henki menisi". Usein se on ihan palkitsevaa, mutta usein myös aivan hullua hommaa.

Kysymys numero 3: Mitä teet rentoutuaksesi

Käsityöt ovat minulle rentoutumismuoto. Ne vievät ajatukset johonkin muuhun, kuin kiireeseen ja stressiin. Rentoudun myös töiden jälkeen kahvin ääressä. Nautin aamupaloista, jotka voi syödä rauhassa, ilman, että täytyy lähteä johonkin.
Musiikki on rentouttavaa. Riippuu mielentilasta, mitä musiikkia soitan tai kuuntelen. Yleensä pidän kaikista genreistä, mutta mieluiten kuuntelen rockia, suomipoppia, räppiä, puhallinmusiikkia ja EUROVIISUJA 😍😍
Aiemmassa elämänvaiheessa oli aika, jolloin olin erittäin stressaantunut. Silloin menin lenkille, korvanapit korvissa ja kuuntelin rentoutusmusiikkia, tai klassista musiikkia. Edes sanoja ei saanut olla, niihin jäi mieli jotenkin kiinni. Pelkkä musiikki sai ajatuksen vapautumaan ja kulkemaan omia polkujaan musiikin soidessa taustalla. Parhaimmillaan musiikki nostattaa suuria tunteita.
Illalla lukeminen rentouttaa.
Nauraminen tietenkin rentouttaa ja ihanien ihmisten seura. Usein tahattomat hassut tilanteet ovat parhaita.
Perhe ja läheiset ovat tietysti tärkeitä, puhumattakaan MERRISTÄ

Kysymys numero 4: Mikä on viimeisin matkasi

Viimeisimmästä matkastani (Lissaboniin) kirjoitin äskettäin täällä blogissa.

Kysymys numero 5: Matkustatko yleensä yksin vai ryhmässä

Kaksin tai ryhmässä. Autolla ajelu yksinään pitempää matkaa on myös mukavaa.
Henkilökohtainen Mekaanikkoni ei ole näköjään saanut vielä autoa toimintakuntoon! 😲

Kysymys numero 6: Unelmakohde, jonne olet aina halunnut matkustaa

Ei tule mieleen. En ole kovin innokas matkustelija.


Kysymys numero 7: Mikä on viimeisin kirja, jonka olet lukenut

Barak-Ressler Aliza: Itke, tyttö pieni, jonka voitin blogiarvonnassa. Kirjoitin siitä jonkinlaisen kirja-arvostelunkin tänne blogiin.

Kysymys numero 8:Lempikirjallisuuslajisi

Luen mielellään fantasia -kirjallisuutta, mutta myös jännitys ja dokumentaarinen teksti kiinnostavat. Ostan kirjani usein kirpputorilta tai saan  niitä jostain muuten vaan, aika harvoin käyn kirjastossa.
Olen aika hidas lukemaan, kun luen yleensä vain iltaisin, enkä edes joka ilta.
Tällä hetkellä odotan jatko-osaa tälle kirjasarjalle.

Kysymys numero 9: Mitä tykkäät jakaa sosiaalisessa mediassa

Hassuja, omituisia, vakavia, erikoisia....tapahtumia, esineitä, asioita. Kaikkea itseäni kiinnostavaa, vaan ei liian henkilökohtaista.

Kysymys numero 10: Mikä on suhteesi asuinpaikkaasi

Pidän asuinpaikastani, enkä kaipaa muualle.

Tämän haasteen saa ottaa mukaansa kuka haluaa. Mikäli näin teit, olisi kiva käydä katsomassa vastauksesi, jätä kommenttiin maininta haasteen vastaanottamisesta. 😻

(Kaikki jutussa olleet kuvat, ovat olleet täällä blogissa jo aiemminkin).

Taivassukat

Taivassukat Facebookin Neulomuksia sydämestä -ryhmän keräykseen. 

Malli on oma. Putkisukkaa, kuten oli pyydetty.5 kerrosta oikeaa, 6. kerros aina 1 o, 1n. 

Lanka Miamia, langankulutus 160g, puikot kokoa 4. 

Revontulihuiviin valitsin kahdesta vaihtoehdosta tämän, kun väri oli jotenkin niin aurinkoinen. Nyt näyttää kyllä vähän syksyiseltäkin näissä väreissä. 

Aloitusvimma, eli startitis on taas iskenyt. Pitäisi saada aikaiseksi myös tuubapipo. Aloitin tästä aihiosta ja ympärille pitäisi muodostua pipo... mitenkähän homma etenee...nähtäväksi jää, minullekin. 😊

Kirpputorillakin tuli pyörähdettyä pitkästä aikaa.  Monta silmää näkee aina paremmin, kuin 2 silmää, sanoo sanonta. Päätin tarttua haasteeseen ostamalla silmäpakkauksen. 

Aiemmat kynsikkäät olivat aika hankalat tehdä pitkillä puikoilla, kun sormikkaiden tekeminen on muutenkin olevinaan hankalaa. Löysin lyhyet bambupuikot. Kassalla miesmyyjä ihmetteli, miksi näitä bambupuikkoja menee niin paljon, mikä niissä on niin erinomaista. Piti häntä siinä hieman valaista asiasta. Tosin nämä kirpputorin halvat puikot eivät varmaan ole laadultaan niitä parhaimpia,mutta sormikashommassa varmaan ihan välttävät. 

Ostin myös sudokun, jonka aion viedä palvelukodissa asuvalle "nimettömälle miehelle", kun menen sinnepäin. 

Merri on käynyt taas mummolassa. Siellä on paljon tutkittavaa, eikä sylissä malta olla, kuten mummo toivoisi. Merri on saanut mummolta luvan olla pöydänkulmalla katselemassa ikkunasta ulos. Kerrostalossa jännitystä aiheuttavat myös seinien ja oven takaa kuuluvat äänet. 

Meilläkin kävi vieras, naapurin Gizmo -koira. Se on tosi kiltti ja rauhallinen. Tulivat Merrin kanssa heti aika hyvin juttuun. Pidemmällä vierailulla ehtisi varmaan tutustua jo oikein hyvin. Nyt meni vaan haisteluksi ja lähestymiseksi.  Ensin katsotaan toiseen suuntaan....

...kun pyydetään katsomaan kameraan, niin silloin tietysti katsotaan, ainakin melkein. 😊

Upeimmat pääsiäiskuvani.... luulisin....

Juhlapäivinä on aina parasta se, kun voi kaivella vanhat, tutut ja rakkaat koristeet taas esille.
Nämä tipuset ovat kyllä parhaimmasta päästä, joilla saa naurut aikaiseksi. Oikealla on varmaan isä ja vasemmalla takana äiti, edessä 2 lapsukaistipua. Isällä on tainnut jäädä parta ajamatta, sen verran pörheä on tuo kasvopuoli.

 Näitä tipuvekkuleita meillä oli aluksi 2, mutta toinen on jo päätynyt Manan majoille. Mandariineissakin on pääsiäisen värit?

Tästä häkkyrästä tykkään kovasti. Se löytyi kerran kirpputorilta. Siinä on irrotettava pääliosa. 

Näitä kukkosia tuli virkattua joitain vuosia sitten. Nekku oli vielä koulussa ja heidän luokallaan oli pääsiäismyyjäiset.  Tein kukkoja myyjäisiin runsain mitoin ja kaikki menivät.  Näillä kukoilla on oma persoonansa kullakin. Tuo tuossa edessä on erityisen paksun höyhenpeitteen omaava kultakukkonen. 

Kukkojen alle saa piilotettua vaikka pääsiäismunan, koska ne ovat onttoja ja pohjattomia. 

Nekkukin teki oman kukkonsa, jolla on jostain syystä kultainen sarvi päässä. Tämä kukko on pienempi ja selvästi lapsi vielä.

Se poseeraa tuon samaisen henkilön koristeleman kaktusruukun vierellä. Sen olen saanut lahjaksi. 

Tässä on pupuperhe, joka on, ikävä sanoa, yhtä onttoa porukkaa, kuin kukotkin. 

Tämä koriste on säilynyt kauan. Se on tehty vanhempi-lapsi -kerhossa yli 20 vuotta sitten. 

Oho! Vahinkokuva iski väliin! No älkää nyt jääkö kovin pitkäksi aikaa surkuttelemaan minun tomaatintaimiani....  Ne ovat oikein todiste siitä, että en ole kovin vihreäpeukaloinen nainen. Nämä upeat taimet ovat sentään kasvaneet jo helmikuusta asti... kuivuivat vähän reisun aikana... Jotkut ovat vielä elävien kirjoissa ja toivon niiden heräävän henkiin, kun aurinko paistaa. 

Puolisoni paprikat ja chilit ovat jo paljon paremman näköisiä. Niitä ei olekaan hoitanut sama hortonomi, kuin tomaatteja. 

Katse ylös!!

Ja alas!!

Merri sai nyt tämän virpomisoksan, kun himoitsi sitä niin pitkään. Siinä on kaikki kohdillaan: höyhenet ja piipunrassit. 

Kahvittelua ja neulontaa

Vapaapäivä lähtee mukavasti käyntiin ystävän kanssa kahvilassa.

Meillä on melkein aina sama, hyväksi todettu paikka, jossa on rauhallista istua pitempäänkin neuloen ja kahvia hörppien.  Joulunaikaan paikka oli koristeltu runsain jouluvaloin ja koristein. Nyt oli panostettu pääsiäiseen ja kevääseen. 

Kuva on vähän tumma ja pupu näyttää enempi mörköltä 😂

Toinen osasi hienosti asettautua aikakauden tunnelmaan kelta-valkoisella sukkaneuleella..... kun taas toinen (minä) tikuttelin mustaa ja harmaata (iloisia kevään värejä). 

Olin istuskelun aluksi pohtinut sellaista asiaaa, että ihme, kun kukaan ei tule kyselemään, mitä me olemme tekemässä. Ei siellä kahvilassa nimittäin ole näkynyt muita neulojia millään kerralla.  Tällä kertaa sellainenkin kysely sitten tapahtui! 2 naista tuli katsomaan, mitä neulotaan. Innostuivat asiasta ja päättivät heti, että seuraavalla kerralla tulevat kahville neuleiden kera.  Olimme siis uranuurtajia tällä "ihmeellisellä" toiminnalla. Ainakin vähän harvinaisempi näky. 

Ennen lähtöä minulle iski se hurja paniikki, että minkä käsityön sitä ottaisi mukaan. Olisin halunnut aloittaa jonkun uuden työn, enkä noita mustia sukkia. Hivottelin jo noita ihania vironvillavyyhtejä, mutta enhän minä niitä ehtinyt keriä. 

Kotona päätin keriä ne nyt saman tien, että seuraavalla kerralla olisivat käyttövalmiita. 

Vein vyyhdinpuut ja kerimälaitteen pihalle. Merri ulkoili narussa ja valjaissa lähellä ja minä pyörittelin lankaa. Olen ostanut vyyhdinpuut kirpputorilta ja kerimälaite on peräisin äidiltäni, jolla oli aiemmin neulekone. 

Tuossa taka-alalla hienosti kevättä odotellen on jo betonista tekemäni kukkapurkki, jossa syksyinen calluna ruskottaa kauniisti. Hyvin kuvauksellinen tilanne siis taas. 

Lankojen värisävyt ovat herkullisia.  Aikeissa on aloittaa Revontuli -huivi. Meneeköhän yöunet, jos en heti keksi, kummasta aloittaisin...

Hetkinen......

Merrin kiintiökuva/ postaus meinasi unohtua. Tässä Merri kaverinsa Samin luona, kun olimme poissa kotoa. Merrin ilme on erittäin paljonpuhuva ja Sam puolestaan on kukkona tunkiolla.

Putkia ja palikoita

Palmusunnuntaina kävi sentään 1 virpoja.  Lapsonen oli kaiketikin itse tehnyt vitsansa, sillä jännityksen kohottua huippuunsa, hän ei olisi raaskinut luopua vitsasta, saati sitten heilutella sillä ketään kohti.  Vasta kun suklaamunia löytyi kaapista, suostui hän vaihtamaan vitsan niihin. Näytti vieläpä hämmästyneeltä, kun niitä oli useampi.  Heti vaan isoin auki ja suklaata suuhun (ja kasvoihin, käsiin, paitaan... 😊)

Kun Merri kuuli lapsen ääniä, se päätti "rohkeasti" heti siirtyä sivummalle. Sillä on takana vähän jännittäviä kokemuksia lapsista, oudoista otuksista, joita näkee vain harvoin. Mikäs sitä on ollessa yleensä kahden aikuisen seurassa; harvemmin kuuluu kiljahduksia!  Takaa-ajoistahan Merri kyllä tykkää ja niitä harrastetaankin päivittäin.  Nyt on lempijuttu se, että juostaan peräkkäin ja Merri säntää suorinta tietä lentävälle matolle. Lentoon se ei enää halua, vaan heittäytyy heti kyljelleen odottamaan möyhennystä. Mitä rankempi möyhennys, sitä kovempi kehräys. 

Asiaan. Tämä lapsukainen halusi kokeilla Merrin putkilelua.  Melkein kokonaan pääsi sisään, kunnes huomasi, että ei ehkä pääsekään enää ulos! Siitä tuli vähän paniikkia.  Putkea piti kuitenkin kokeilla useita kertoja. 😁

Merri katseli riittävän etäisyyden päästä tapahtumia. Välillä se katosi täysin omiin oloihinsa. 

Kun talossa on vieraita, alkaa joku aina väkerrellä tämän kuution parissa. 

Saimme alkuvuodesta tuliaisiksi tällaisen niksilaatikon. Palikoista piti saada kasattua kuutio.
Kasasin sitä useamman kerran, kunnes, vahingossa, löytyi oikea tapa ja sain kuution kasaan.
Hajotin sen uudelleen, että muutkin pääsevät yrittämään. Ohjeetkin toki ovat olemassa, mutta ei niitä saa katsoa!

Osaset lojuivat keittiön pöydällä uskomattoman kauan. Vähän väliä joku yritti niitä kasaan ilman tulosta. En saanut niitä kasaan enää minäkään, vaikka se oli jo kerran onnistunut. 

Lopulta homma onnistui ja kuutio on kasassa!  

Huvittavinta on, että meillä kävi äskettäin vieras, joka istui vajaa 10 minuttia  palikoiden kanssa ja sai kuution kasaan. Joillain vain on taito hyppysissä ja hahmotuskyky tallella, ei voi muuta sanoa. 

Toisaalta useammalle on jo käynyt niin, että menee ensin helpolla kasaan ja toista kertaa ei millään. 

Ihanaa katsella näitä krookuksia, jotka nousevat ensi kertaa maan pinnalle. Tietysti ne ovat nyt väärässä paikassa, kun en osannut syksyllä suunnitella paikkaa oikein. Täytyy siirtää ne kukinnan loputtua johonkin muualle. Tähän haluaisin laittaa useamman pienen kasvilavan. 

Tänä vuonna en aio kasata lavaa 30 cm:n palikoista, kuten viime vuonna näytöstyylisesti tein. Nyt voin jo myötää, että se oli vähän huono idea, vaikka kestikin viime kesän ja ajoi asiansa. 

Laitoin jotain muitakin sipuleita, mutta mitä ja mihin?? Ken tietää. 😊

Mukavaa jännitystä seurailla mistä ilmestyvät. Ensi syksynä laitan kyllä lisää sipuleita. Juuri tällaisia, jotka voivat putkahtaa vaikka nurmikolle. 

Viininpunaista

Tässä taas yksi sukkamallikokeilu.  Sukka näytti kuvassa  jotenki erikoiselta, joten halusin kokeilla mallia. Erikoisuus oli lopulta kuitenkin vain kiertyvät, nostetut silmukat, vaikka kuvassa näytti jonkinlaiselta palmikolta.

Lanka on 7 -veljestä, puikot 3½, langankulutus 160g. 

Sukat sopivat jalkoihin, joiden koko on n.38. Minulla oli eri lanka, kuin ohjeessa, jossa tein isomman version, eli olisi pitänyt tulla kokoa 40/41. 

Lanka on myös eri väristä. Sukkien nimi on Viininpunaista. 

Ohjeen löysin tästä lehdestä, jonka sain joku aika sitten. Siinä on muitekin sukkaohjeita, mutta tämä oli eniten minua miellyttävä malli. 

Kantapään tein vahvistettuna, ohjeesta poiketen. Kärkikin on oma versio. Samoin kiilakavennukset. No jäikö siihen enää muuta ohjeesta katsottavaa? 😂

Tämä kuva on otettu ennen lumisateita. Nyt ei ole enää noin aurinkoista, joskaan lumi ei kuitenkaan tullut jäädäkseen. Lumitilanne on sulanut lähes ennalleen. Vielä löytyy silti nietoksia pihalta. Seinän vierusta on sulana. Merri ilahtuu maan tuoksuista. 

Alkoi viimein valjeta, mihin ne krookuksen sipulit tuli syksyllä istutettua!