tiistai 26. syyskuuta 2017

Kun mies saa toivoa sukkia

Pitkin syksyä olen kuullut jos jonkinlaisia sukkatoiveita. Lopulta tuli hetki, jolloin oli tartuttava toimeen. " No minkälaiset sukat nyt sitte tehään?"  "Haluaisin Mopar -sukat."
Jahas. No sehän on helppoa, edellyttäen, että ensin otetaan selvää mikä on Mopar ja miten siitä sukat tehtäisiin.  Logo löytyi. Mopar on Chrysler -autojen yhteisnimittäjä. Tavaramerkki, joka tuottaa, huoltaa ja varmaan paljo muutakin toimintaa. Se pitää sisällään automerkkejä, kuten Dodge, Chrysler, Imperial jne.
   Tein logosta ensin ruutupaperille mallin ja siitähän se sitte lähti etenemään. Kuviot piti tehä päälipistelemällä, kun eivät oikein ois muuten onnistuneet järkevästi.  Neuloin ensin sukat niin pitkälle, että kärjet jäi auki. Näin oli helpompi pistellä jalan päälle tulevat kuviot.
  Kuviot piti toistaa 6 kertaa, joten meinas alkaa jo vähän pitkästyttämään moinen homma, kun en oo mikään huippupistelijäkään.
  Tälläset niistä nyt sitte tuli. Ei nyt mitkään täydelliset, mut erittäin hyvät kuitenkin. 😃
Sukat on tehty Nalle langasta. Langankulutus 115g ja puikot nro 3. Sukat sopii jalkaan, jonka koko on noin 40-41.

perjantai 22. syyskuuta 2017

Halpaa ja ilmaistakin

Kirppiskierros tuotti aarteita. Noita metallirannerenkaita olen aiemmin käyttäny joulukoristeissa, mut noin paksuja mulla ei oo ollu. Mielessä ois yks projekti, johon voisin tollasta käyttää. Renkaat on usein kirpparilla useiden kappaleiden könttihinnalla. Koruista voi irrotella osia, jotka sellaisenaan esim. askiskaupasta ostettuina on jo kalliimpia. Viinirypäleitä en meinannu ostaa, mut olivatkin vielä kirpparihinnasta -50%, joten lähtivät mukaan. Niistä vois tehä vaikka kranssia. Ehkä kuitenkin vasta kesällä? Eivät ehkä sovi talvikranssiin?
 
Yks ilta lenkiltä palatessa oli terassin pöydällä pussi, jossa oli nää kirjat! Päällä luki, että lukemista kiertoon, terveisin naapuri. Olipa mukava yllätys! Nää on muutenkin aika min tyyppisiä kirjoja, enkä ollu lukenu niistä vielä yhtäkään.  Lukemistoon siis ja sitten kiertoon. 

Neulehommissa on jostain syystä taas sukkaa tulossa...   Sukat on jo melkein valmiit, mut niihin tulee päälipistelyä, jota on helpompi tehä, kun sukkien kärki on vielä aukinaisena puikoilla. Kuvio on kummassakin sukassa 3 kertaa, joten se on pisteltävä yhteensä 6 kertaa. On kyllä vähän rasittavaa hommaa, eikä ees luista ihan toivomallani tavalla.  Vaan kaippa ne siitä hissukseen valmistuu nekin. 

Mukavaa viikonloppua kaikille!

maanantai 18. syyskuuta 2017

Kirja-arvostelu


Kirjan tiedot

Prinssi jolla ei ollut sydäntä
Kirjailija: Anu Kuusenoksa
Kustantaja: Scarabe Kustannus
ISBN: 978-952-7133-11-8
Tuotemuoto: Pehmeäkantinen
Sivumäärä: 544
Koko: 12 x 19
Kieli: Suomi
Julkaisuajankohta: 4.8.2017

Fantasiakirjojen ystävänä odotin mielenkiinnolla tuttavan kirjoittaman kirjan julkaisua. Yllätyksekseni  kuulin julkistamistilaisuudessa kirjoja olevan tulossa vielä useampiakin, eli tarinasta oli tulossa sarjamuotoinen.  Minusta on aivan upeaa, että joku saa aikaiseksi kirjan, etenkin, jos ei ole aikaisempaa kirjailijataustaa.  Lisäksi haluan aina kannustaa tuttaviani, jotka luovat jotain, ihan mitä tahansa.  Luovuus on aina mahtava juttu!
Aloitin kirjan lukemisen tavalliseen tapaani, eli lähinnä iltaisin ennen nukkumaanmenoa.  Tämä ei ole paras tapa päästä kiinni juoneen, kun lukuaika on kerrallaan niin lyhyt.  Juoni katkeaa useasti ja uudelleen mukaan pääseminen kestää hetken.   Minua vaivasi myös pitkään se, että kirjoittaja oli tuntemani henkilö ja tarina nivoutui jotenkin vääjäämättä tähän henkilöön, vaikka hänellä ei ollut käsittääkseni  itse tarinaan mitään yhteyttä.  Mietin, että mitähän se henkilö on tässä kohtaa ajatellut ja miltähän on tuntunut kirjoittaa juuri tätä kohtaa. Loppua kohti pääsin irti tästä ja itse tarina vei mukanaan.
  Tarina kertoo Aurora nimisen tytön kasvusta nuoresta aikuisuuteen.  Alku on omalla tavallaan jotenkin mieleenpainuva ja menee hetki tajuta sanan ”hirviö” tarkoitus.  Sana onkin moniselitteinen. Kertomuksen edetessä  löytyy selitys sekä tarinasta, että lukijan omasta mielikuvituksesta.  Sijainnin kuvaus tuntuu todelta, oman kotimaan paikalta.  Sen sijaan  suomalaistytön ja vampyyrin rinnakkaiselämä tuntuu jotenkin epätodennäköiseltä. Tässä kohtaa olisin kaivannut muutenkin laajempaa kuvausta Auroran lapsuuden tapahtumista ja kasvuvuosista uudessa elämäntilanteessaan. Aikuisuus tuli jotenkin liian nopeasti.
  Auroran kulkeutuessa maailmalle vampyyrien liittyminen tarinaan tuntuu todemmalta ja syy lähtöönkin on selkeä. Matkaa olisi ehkä voinut kuvailla laajemminkin, samoin muiden vampyyreiden kohtaamista.
  Tarinan päähenkilön todellisuus tuntuu vaikealta käsittää. Syynä voi olla se, että aiemmin lukemieni tarinoiden henkilöt ovat aina sijoittuneet joko muualle maailmaan, tai kuvitteelliseen maailmaan.  Onko Suomessa vampyyreita?  Vaikea uskoa. Toisaalta jossain päin maailmankaikkeutta voi olla, vai mitä?
Kertomus tuo tullessaan vampyyrien maailman sääntöjä ja tapoja, jotka vakiintuvat tarinan edetessä.  Vampyyreissa on ”pahiksia” ja ”hyviksiä”, vaikka vampyyreiden jo itsessään katsotaan olevan ”pahiksia”. Nämä verilinjat eivät mässäile ihmisverellä loputtomiin, vaan syövät sivistyneesti vain tarpeeseen.   Vampyyrin kuulo on ihan omaa luokkaansa, yritetään kohteliaisuudesta  olla kuuntelematta toisten elämää, vaikka asutaan lähekkäin. Verilinjojen  ja jälkeläisten ”hoitaminen”   tapahtuu mielenhallinnalla hyvinkin tarkasti.  Totteleminen ylempää kohtaan on ehdotonta, vaikka käskyt olisivatkin epämieluisia. Vampyyrillakin on tunteet. Toisen lajitoverin kuolema  tuottaa surua, kun taas elämän hyvät asiat ilahduttavat; voi esim. leikitellä uusilla vaatteilla ja kengillä.
  Päänvaivaa yhteisössä tuottaa  Judas –niminen vampyyri, jolla ei ole mitään verisiteitä. Kukaan ei voi ohjailla häntä, vaan hän päättää itse tekemisistään. Hänen voimansakin tuntuvat olevan erittäin suuret. Toiset eivät oikein tiedä miten suhtautua häneen.  Judas itse harhailee mielensä syövereissä yrittäen päästä selvyyteen omasta minäkuvastaan.  Kirjan lopussa asiaan saadaan selitys.  Judaksen elämä ja sen käänteet alkavat loksahdella paikoilleen, mukaan lukien Judaksen kiintymys Auroraan.
 Kirjan henkilöitä kuvataan tarinan ulkopuolelta yksittäisinä henkilöhahmoina. Näin kirjailija on saanut kertomukseen laajuutta ja hahmoja on helpompi ymmärtää.  Vuosisatoja vanha vampyyri on nähnyt jos jonkinlaista elämää. Oman ihmishahmon historia kummittelee tavoissa ja ajatusmaailmassa, vaikka nyky-yhteiskunta onkin aivan erilainen. Yksi sivuhahmoista jäi jostain syystä itselleni mieleen, Manolo,  uhrautuvainen, tottelevainen ja jopa empaattinen vampyyrimies.

Suosittelen kirjaa muillekin, jotka etsivät aina uudenlaisia fantasiakertomuksia.  Jään mielenkiinnolla odottamaan tarinaan jatkoa. 

perjantai 15. syyskuuta 2017

Pinkelmäiset

Aiemmin oli vihreät Vihermäiset ja nyt on vaaleenpunaset pinkelmäiset.  Nää olen tehny osin Anelmaisohjeesta, osin kuvasta ja osin päästäni. 
 
Nää on taasen 7 -veikkaa, jota kulu 295g nelosen puikoilla. Alotussilmukoita oli 17/ puikko.
Resorin jälkeen lisäsin joka puikolla 2 silmukkaa.  Näitä lisäsilmukoita sitte kaventelin nilkkaa kohti niin, että ennen kukkaraitaa oli 15s/ puikko ja sen jälkeen 14/puikko. Jalkaterässä ohjeenmukasesti 13/puikko.  Näihinkin on tehty nauhakuja valmiiksi. 
Tykkään tosta kantapääkuvioinnista ja käytän sitä usein muissakin sukissa.  Kantapäätä teen harvemmin just niinku ohjeessa. Kerään silmukoita kantapään jälkeen niin paljo kun näyttää tarvivan ja säädän kiilakavennukset ja värinvaihdot sitte sen mukaan. 
Sukka on tehty jalkaan, jonka koko on 40. Pituus on aika reilu.  Kukkien keskelle kiinitin taas akryylihelmen, joka kimaltelee kivasti valossa.  

Voi että on aina kiva nähä, mitä puikoilta putoaa! :) Ei sitä aina itekään tiiä, kun alottaa. :)

lauantai 9. syyskuuta 2017

Sälää

Viilenevät ilmat saa minussa aikaan sen, että käsityöt keskittyy taas pääosin neulontaan. Keskenerästen neuleiden esittely ei tuo hyvää onnea, olen huomannu. Olen monesti joutunu purkamaan tekeleet, kun eivät ookkaan hyvät. Joten ei neuleita tällä kertaa. 😊

Kirppiksellä tuli käytyä pitkästä aikaa. Mukaan tarttui jotain pientä juttua. Iso kuppi hamsteri Pörrölle tuli heti käyttöön. Tykkää kiipeillä kuppiin kaivelemaan hiekkaa. Yöpöydälle oottelemaan löyty lukemista. Yleensä ostelen kirpparilta kirjoja ja laitan ne sitte taas kiertoon.  Enkeli oli niin erilainen, kun muut kotiin kertyneet enkelit, että sekin päätyi mukaan. Noihin puisiin juttuihin olen vaan aina niin heikkona, että piti ottaa toi pieni mökkikin matkaan. En vielä tiiä, miten aion sitä käyttää. 
Anopilta sain lootan. Se on jo sinällään hyvä erilaisten juttujen säilytykseen, mut on sen sisältökin mukava. 

Kaikenlaista pientä sälää sisällä. Vähän harmittaa välillä, kun tulee hamstrattua kaikenlaista, mut toisaalta on kivaa, kun alkaa tehä jotain, niin on mistä ottaa.  Asioita voi käyttää niin monella tavalla muutenkin, kun mitä oikeesti olis tarkotus. Anoppi teki aikanaan niitä sukkahousukukkia ja nää jäi jälelle. Nyt ei oikein enää jaksa näperrellä. 

 
Nyt on jo niin syksynen keli, että oli ihan pakko jo siistiä terassilta kesäsempiä juttuja pois. Syksy on minusta aina jotenkin ankeaa aikaa, kun luonto hiipuu. Toki luonnon antimet on mukavia; puolukat, sienet jne.  Toisaalta syksy tuo mukanaan monia kesätauolla oleita juttuja, jotka on mukavia; orkesteriharjotukset alkoi, työporukan kässäklubi kokoontuu jälleen ja telkusta alkaa monta hyvää musaohjelmaa, joiden parissa neulominen sujuu sutjakasti. 😉

tiistai 5. syyskuuta 2017

Vihermäiset

No ei kun Anelmaiset. 
Mutta vihreäsävyiset sellaiset. En tykkää kauhean kirjavista sukista, eikä näissäkään oo niin montaa väriä, kuin ohjeessa. Parasta ois, jos vois mennä vaan kahella värillä. Täs mallissa on kuitenkin mukavinta se, että aina on yllätys millaset sukat tulee, kun väriä vaihtelee. Siksi näitä on kiva tehä ihan kokeiluluontosesti. 
Lanka on 7 -veljestä, jota kulu 280g, puikot nro 4. Varteen lisäsin muutaman kerroksen, ehkä jonkun 8 ylimäärästä. Sukan suuhun on tulossa vielä nauha. Mul on kotona iso lootallinen kaikenlaisia nauhoja, mut eipä ollu tietysti taas tähän sopivaa. Töihin mennessä kävin sen kuitenkin kässäkaupasta ostamassa ja järkytyin hintaa. Jos on lanka kallista, niin on kyllä tilpehööritkin. 1,5m pitsinauhaa makso 4.80e.
Sukan koko on 40. Terään lisäsin vain yhen lisäkerroksen. 
Tein toisenlaisiakin kukkia, mut ne ei oikein näyttäny kivalta näiden kanssa, joten tein sitte vaan yhenlaisia, vaikkakin erivärisiä. Kukkien keskiöksi ompelin akryylihelmen. 

Langankulutus täl langal on ihan eri luokkaa, kun ohuemmalla.  Tarkotan painoa. Kesällä tuntu, että lankaa ei kulu juur ollenkaan, kun lopputulos oli aina niin kevyttä.  Ohuempien puikkojen ja lankojen jälkeen tää oli myös tosi nopeeta neuloa. Oli ihan hassua, kun oli niin paksuntuntuset puikot käsissä ja sukan pituus koheni silmissä.

Näillä aion vielä osallistua Enkulin musiikkihaasteeseen.  Sinne voi osallistua minkälaisella työllä tahansa, kun joku yhtymäkohta musiikkiin löytyy.  Kaikki mukaan!