C´est la vie!

 Hei! Täällä halutaan esitellä uusi huonekalu!  Frodo haluaa ensimmäisenä esitellä nojatuolista käsin näkyvää sivuprofiilia. 

Tälläinenhän tämä nyt on. Täyteen lastattu heti alusta alkaen.  

Näyttää olevan jykevää tekoa, mutta tässä päällä voi nojailla vain tähän toiseen laitaan. 

Etsin alkuvuodesta jotain siirreltävää pöytää, jota voisin käyttää tämän nojatuolin edessä, kun neulon.  Usein on joku ohje, jota pitäisi seurailla. Rahi on tähän asti ollut minulla pöytänä, mutta voitte varmaan kuvitella, miten ergonominen on istuma-asento, kun pitää olla lähes kaksinkerroin rahin päällä lukemassa ohjetta 😂

Minulla on työkaveri, joka päätti, että hoitotyö loppuu nyt, ja lähti rohkeasti opiskelemaan uutta ammattia. Hänestä tuli puuseppä ja työtä on riittänyt.  Näitä pienempiä töitä olisi kuulemma kiva tehdä, mutta niihin ei meinaa millään riittää aikaa, kun on isompia remontteja yms. tekeillä.  

Minulla ei ollut kiire, joten pöytä antoi odotella itseään. Odotus kannatti, sillä nyt minulla on omien piirrosten mukainen, siirreltävä neulontapöytä.  Pöydässä on siis pyörät alla. 

Voihan tämän ääressä tietysti syödäkin, jos katsoo vaikkapa televisiota samaan aikaan 😂 (siitä ei kuitenkaan sen enempää). 

Kovassa testauksessahan tämä pöytä on ollut. Frodo arveli, että pöytä voisi olla vähän matalampi, koska se ei oikein yletä ottamaan sieltä mitään. 

Viime kesänä aloitin näiden sukkien neulomisen.  Kantapää oli erikoinen ja homma hyytyikin lopulta pitkäksi aikaa siihen, että en vain käsittänyt, miten se siitä etenee.   Muutaman kuukauden hauduttelun jälkeen tajusin, että ainoa järkevä vaihtoehto olisi purkaa kantapää ja tehdä ihan perinteinen, ruutukuviota myötäillen. 

Lanka on Venlaa. Sitä kului 95grammaa. Puikot olivat kokoa 2,75 (outo koko, mutta mittataulukon mukaan näin on).  Sukat sopivat jalkaan, jonka koko on n.39. 

Mallihan on Lumi Karmitsan Villit vanttuut & vallattomat villasukat 3 -kirjasta C´est la vie. 

Frodo on sitkeä tuolinvaltaaja.  Se saattaa ahtautua nojatuolin sivulle, vaikka minä istuisin siinä, eikä toisaalta lähde pois, jos minä ahtaudun siihen.  Merrikin joskus oleilee siinä kanssani yhtäaikaa, mutta sille tulee aika äkkiä hiki. 

Frodo osaa ottaa rennosti. Neulominen on välillä hankalaa, kun puikot heiluvat kiinnostavasti. Lanka pitää myös muistaa kuljetella tuolta tuolin toiselta sivulta. Ei tästä ole kauaa, kun kehuin, että Frodo ei langoista välitä. Yhden neulomissession aikana ihmettelin, kun vaaleampi lanka yht´äkkiä loppui. Frodo istui hipihiljaa tuolin alla katsomassa, kun sen pureskelema lanka kipusi ylöspäin minua kohti. 

Minulla oli monta ajatusta mielessä, mitä neulon seuraavaksi ja sitten se neulojan jumi iski kuin puun takaa!   Että mitä voisi seuraavaksi neuloa??  Ei ole oikeita lankoja joihinkin ohjeisiin, ei oikeita värisävyjä jne.   Jotkut mallit eivät useamman katsoman jälkeen sittenkään kiinnosta.    

Pyydän anteeksi, kun en ole ehtinyt hirveästi kirjopittelemaan ja lukemaan toistenkaan blogeja. Kaikki päivät tuntuvat olevan niin täynnä ohjelmaa, että tunnit loppuvat vuorokaudessa kesken.  Lisäksi ompelupuolella alkaa hyytävä loppusuora olla käsillä, kun ensi sunnuntaille pitäisi olla jo valmista! Mieluummin jo vähän aikaisemmin, että ei tarvisi niin hermoilla ompeluajan kanssa.     

Lupaan parantaa tapani heti, kun se on mahdollista.

Kiitos Teille blogikaveruudesta ja viehkeyttä päiviinne 😉

Aasinsiltoja

 Nyt tulee aikamoista sekamelskaa.   Aloitetaan vaikka siitä, että tämähän on oikeastaan käsityöblogi. Tätä palaan aina säännöllisin ajoin hämmästelemään, kun eksyn kirjoittelemaan jotain ihan muita juttuja.  

Miten olisi vaikka uusimman Novita -lehden top nelonen, eli minun suosikkini ensisilmäyksellä. 

Lehti on saanut inspiraationsa jugend -arkkitehtuurista, kuten kannessakin jo sanotaan.  Päätoimittaja myös kehottaa neulomaan, sillä mikä olisi parempi sähkönsäästövinkki, kuin lämmintä neuletta yllä! Alkulehdillä mainostetaan myös Juhlan aika -peitto -KALia ja joulusukka -KALia. Lisäksi tulossa on näköjään Kalevala -Novita -neulelehti. Voi hyvä ihme! Tässä kohtaa tulee jo hikipisaroita otsalle, sillä edelliset yhteistyölehdet ovat jääneet varsin vähiin tuotoksiin  itselläni! 

Uusin juttu (ainakin minulle) on swonchoksi nimetty neule, jossa näyttää poncho ja villapaita kohtaavan.  Poncho, jossa on hihat!  Kaareva helman muoto antaa mahdollisuuden upeisiin kirjoneulekuvioihin. 

Jugend arkkitehtuuri on inspiroinut suunnittelija Joona Höriä, joka on käyttänyt pääkaupunkiseudun rakennusten ornamentteja ja luontoaiheita palmikkoneuleissaan.  Hän voitti myös aiemman Novitan kaarrokeneulekilpailun Syyshohtoneuleellaan. 

Lähestyvä joulu on antanut lehdelle oman leimansa mm. sukkien ja  lapasten merkeissä. Lehdestä löytyy myös runsas isä-lapsi -neulemallisto.

Oma top -neloseni on alla:

1) Pitkissä sukissa on mahdollista yhdistää kirjavaa lankaa yksiväriseen ja lopputulos on varmasti aina vähän eri näköinen. Kirjavien lankojen käyttö on välillä aika haasteellista, etenkin, jos mieluusti neuloo kirjoneuleita. 

2) Ronja Södersvedin suunnittelemat lapaset herättivät heti ajatuksen, miten käyttää joitain kotona olevia lankojani. 

3) Sonja Nykäsen Piparkakku -kaarrokeneule on mielestäni kivan näköinen. Se on kuitenkin ohjeistettu 7 -veikalle, joka on minusta vähän kutisevaa. En muutenkaan käytä juuri ollenkaan paksuja villapaitoja.  Kuviointi ja malli on kuitenkin kiinnostava. 

4) Jugend -neuletakki on hieno! Tykkään  pitkistä villatakeista. 

Tässä oli siis pieni lyhennelmä lehdestä. Jokainen näkee sen varmasti erilaisin silmin. 

Neuleista siirrytään askarteluun.... 😉

Lelu, joka kaikessa halpuudessaan on kissoille mieluisa. Talous- tai wc -paperirullasta leikataan n.1-2cm renkaita, jotka pujotellaan nk. palloksi.  

Tälle pallolle löytyi heti vientiä! 

Vaivihkaa päästiin kissoihin, joista siirrytään sujuvasti koiriin 😃

Mökillä käytiin nostamassa laituri kuivalle maalle. Se on aina mökkeilyn ikävimpiä puolia.  Arttu ja Unna pääsivät juoksemaan pitkin metsäistä tonttia. Unna on vielä niin nuori, että sen kimeä haukku sai Artun hieman järkyttymään. Arttu on yleensä se, joka on intoa täynnä kuin ilmapallo. Nyt oli tilanne vähän päinvastainen.  

Arttu taisi olla ainoa, joka tällä kertaa kävi, jos ei nyt aivan uimassa, niin ainakin kastautumassa. 

Makkaranpaistoa talkooporukalle.   Nähtävää ja haisteltavaa oli mökillä niin paljon, että koirilla oli selvästi vaikeuksia päättää, mihin suuntaan kulloinkin haluaisi juosta. 

Tunnustan, että en ole tänä syksynä kerännyt mustikoita, puolukoita, enkä mitään muutakaan.  Se yksi sienireisu aikoja sitten oli poikkeus, joka vahvistaa tämän tarinan.  Mökin tontilla on kuitenkin kaikenlaista, jos sattuu paikalle oikeaan aikaan.  Kun näkee muutaman suppilovahveron, ovat silmät siitä hetkestä lähtien jatkuvasti etsimässä lisää.  Lopulta sain ihan kivan suppissaaliin melko helpolla. 

Neulokset etenevät aika hitaasti. On ollut kaikenlaista hommaa, työpäiviä, 4 päivän migreeniä ja muuta härdelliä.   Rauhoitin mieltäni käymällä selän magneettikuvassa ja lääkärissä.  Reippaan kipulääkekuurin jälkeen sain vihdoin  ilmoittauduttua sinne kuntosalille, jota jo taisin aiemmin hehkutella...    Ajatuksena on vahvistaa alaselkää tukevia lihaksia, jotta tilanne pysyisi hallinnassa. 

Minulle on myös sattunut kaikenlaista höperöä, kuten se, että tilasin migreenin jälkihuuruissa (tai sormen lipsahduksella) ambulanssia numeropalvelusta.   Olin tosi iloinen, kun mies toisessa päässä heti ymmärsi, että halusin siis ambulanssin!  Sitten hän kyllä huomautti, että taisit soittaa väärään numeroon.  Tämä nauratti henkilöä, jolle olin autoa tilaamassa ja pelkäsin, että se oikea ambulanssi ei sitten tulekaan, kun kaiutinpuhelun taustalla hekottelee henkilö, joka muka tarvitsee apua.  Onneksi auto tuli nopeasti ja sen hoitajatkin olivat oikein hyväntuulisia ja mukavia.  

Pari päivää sitten "hommasin" itselleni parkkisakon työpäivän päätteeksi.  Minulla on autossa automaattiparkkikiekko, joka on ollut    kätevä. Sehän siis näyttää automaattisesti seuraavan puolituntisen, kun auto pysähtyy.   Ehdin olla parkissa vajaan tunnin, mutta sinä aikana oli jo P-pirkko,  tai P-Petteri käynyt laputtamassa, vaikka käy yleensä melko harvakseltaan ko. paikassa.  Kiekkoon oli tullut joku häiriö, eikä kello ollut käynnistynyt!  Ja mikä ärsyttävintä, se on taas sen jälkeen toiminut moitteettomasti.  Hetkellinen toimintahäiriö ja sattuma maksoivat minulle 50e 😟  

Ei auta itku markkinoilla. Mustan huumorin kautta voidaan vaikka todeta, että hoitotyö on kutsumusta, josta voi silloin tällöin vaikka vähän maksaa 😉

Parempaa onnea Sinun päivääsi tänään!

Pileet pystyyn!

Moikkulis mjau!!   Mulla on tänään synttärit!!!   Täytän jo vuoden!    Minulle on aina sanottu, että vähän kun tästä vielä vanhenen niin alan rauhoittumaan.   Minä olen jo ihan rauhallinen! Katso vaikka!

Olin tosi pieni, kun muutin tähän taloon.  Täällä oli kaikki niin suurta ja outoa.  Merrikin näytti ihan jättiläiseltä. En minä sitä kyllä pelännyt, mutta palvelusväki vähän pelkäsi minun puolesta, kun näytin kuulemma melkein  hiireltä...     Merri aluksi murisi minulle. Se on kertonut myöhemmin, että se ei yhtään käsittänyt, mikä olin. Se ei ollut nähnyt mitään noin pientä sitten oman syntymänsä, ja sen se oli jo melkein unohtanut.   

Minullakin on joskus vähän haikea olo, kun ajattelen sisaruksiani ja vanhempiani.  Olen kuitenkin saanut hyvän kodin ja ennen kaikkea ihan mahtavan isovelikissan! 

Minulla oli pienenä tosi isot korvat, mutta pään kasvaessa ne eivät sitten enää onneksi kasvaneet. 

Minä rakastin Merriä heti alusta asti ihan valtavasti, suorastaan palvoin sitä. Noloa tunnustaa, mutta niin taidan tehdä vieläkin...    Merrillä meni vähän aikaa sen asian ymmärtämiseen, mutta pehmenihän se pikkuhiljaa. 

Hassua katsoa, kuinka Merri makaa tuossa sohvankulmassa.   Nyttemmin siinä makaan minä ;)

Sisua minulta ei ole koskaan puuttunut.   Mrraaaauuhh maailma! Täältä tullaan!! Minulla on kuulemma aika kova ääni. Merrillä on aika  hillitty ääni ja minäkin haluaisin sellaisen, mutta en voi mitään sisäiselle leijonalleni. 

Tiedättekö, Merri oli väsyneenä niiin kiva. Se ei yhtään tajunnut, että roikuin sen niskassa.  Sain pestä sen upeaa turkkia ihan rauhassa.   Olen niin onnellinen, että pääsin Merrin kotiin asumaan. 

Tämä oli aluksi vähän outo juttu.  Minulle laitettiin jotkut valjaat päälle. Ne tuntuivat kummallisilta, mutta totuin niihin pian, kun Merrilläkin on sellaiset.  Olin jo iso poika minäkin!     Pääsin käymään ulkona ensimmäisiä kertoja. Se oli tosi outoa!   Aika kylmäkin siellä oli. 

Nukkumisen kanssa oli heti alusta alkaen vähän ongelmia. Merrillä oli nimittäin näin magee teltta palvelijoiden sängyn jalkopäässä. Tottakai minäkin halusin sinne!  Eihän minua tietysti nukuttanut, mutta halusin olla samassa paikassa, kun muut.  Merri ei halunnut olla minun kanssani samassa paikassa. Se poistui teltasta heti, kun minä hiivin sisään.  

Olisittepa nähneet, miten se teltta lensi pitkin sänkyä, kun sisäinen leijonani pääsi vauhtiin! Lopulta ihmiset ottivat koko teltan pois sängystään. 

Merri nukkuu aina ihmisten kanssa. Minä en aina viitsi. Ihmiset liikkuvat niin paljon, että minä en saa nukuttua.    Jos menen sänkyyn, haluan tietysti sen Merrin lämmittämän paikan. 

Merri makaa usein tässä lipaston päällä. Se kuulemma katselee liikennettä.   Minä en vieläkään oikein ymmärrä, mitä se siinä näkee.    Merriä on paljon kivempi katsella. 

Olin pieni ja tarvitsin paljon unta. Tarvitsen vieläkin.  Opin pian, että ulkona voi nukkuakin.  Kesä oli ihmeellinen! Ulkona oli tosi lämmin.  Viime aikoina siellä on ollut tosi kylmä. En ymmärrä, mihin lämpö katosi.   

Mamma sanoo, että on hyvä, että langat eivät kiinnosta minua liikaa.  

Kyllä minä silti tykkään, kun tehdään yhdessä käsitöitä. Kaavalaatikossa on just sopiva paikka pienille unosille.    Merri on yrittänyt opettaa minua tarkistamaan mamman tekemien käsitöiden lopputulosta.  Minä en vielä osaa olla tarpeeksi huolellinen. On niin monta asiaa, joihin pitää kiinnittää huomiota. 

Olen yrittänyt opetella myös muita kodin töitä. Tässä grillissä oli varmasti jotain vikaa.  Se haisi ihan herkuille, mutta ei sieltä mitään ilmestynyt syötäväksi. 

Painiminen on aina ollut rakas harrastukseni. Aluksi Merrikin tykkäsi painia. Meillä oli iso kokoero, mutta painimme silti ja se oli niin kivaa!!! 

Minä tykkään painista vieläkin!   Merri ei enää viitsisi painia niin usein, mutta minä pakotan sen!   Juoksen sen perässä ja hyökkään. Otan niskalenkin, enkä päästä irti, ennen kuin on  pakko.   Merrillä menee usein hermo, mutta kun minä en voi itselleni mitään!    On pakko painia!!

Merri yritti opettaa minulle leikin, josta se itse tykkää. Minä en ymmärtänyt siitä yhtään mitään.  Mitä hauskaa on katsoa vieressä, kun toinen on osittain  piilossa maton alla??    

Minä tykkään myös Maiasta ja Samista.  Ne ovat meillä usein kyläilemässä ja hoidossakin. Maia on vähän tosikko. Se ei esimerkiksi tykkää ollenkaan painista.  Usein se vaan tuijottelee ja on omissa maailmoissaan.  En ymmärrä tyttökissoja!

Jostain syystä täällä on aina tällainen ruokailujärjestys, kun Maia ja Sam tulevat käymään.   Kun minä kasvan isommaksi, niin sitten minäkin varmaan saan syödä pöydällä. 

Merri ei yleensä tytkkää olla minun lähellä, kun minä aina hyökkäilen ja painin. Merrin nukkuessa voin kuitenkin salaa kurotella hipaisemaan vaikka sen häntää, eikä se huomaa mitään. 

Sitten ovat koirat!   En tajua, mitä ne oikein ovat! Ainakin ne ovat tosi pelottavia.   Olen  nähnyt Artun useamman kerran. Viimeisellä kerralla uskalsin olla jo näköyhteydessä siihen.  Arttu ei ole varmaan edes tajunnut aiemmin, että minäkin asun nykyisin täällä. 

Tykkään vakoilla Merrin touhuja ulkonakin.  Viime aikoina olen uskaltautunut jopa keinuun nukkumaan, vaikka se heiluu. Merri on näyttänyt mallia.  Tässä kuvassa vakoilen, kun Merri tuijottelee naapurin pihalle. Se tekee sitä tuntikausia.  Merri on idolini.  Se on suuri saalistaja.  Minä en vielä tiedä, haluanko olla samanlainen, vai en.  Toistaiseksi olen pyydystänyt vain koppakuoriaisia. 

Tässä minä olen!   Mutta en kauaa..... näin nimittäin juuri jotain mielenkiintoista...

....joten heipat! Mrrraaaaauuuhhhh!!!

t: Frodo, yksivuotias syntymäpäiväsankari

Oodi luovuudelle

 Viime viikkoisesta Barcelonan -matkasta on niin paljon kuvia, että oli todella vaikeaa alkaa koota niistä yhtenäistä juttua.  En saa millään kaikkea haluamaani mahtumaan yhteen kirjoitelmaan, joten aloitan Antoni Gaudista (1852-1926), jonka vaikutus näkyy kaikkialla kaupungissa. Hän syntyi Riudomsissa, mutta eli ja vaikutti  suurimman osan elämästään Barcelonassa.  Lapsesta asti reumatismista kärsineen Gaudin kerrotaan herkistyneen näkemään ja kuulemaan ympäristöään  muita tarkemmin. Tämä vaikutus näkyy myös hänen ammatissaan arkkitehtinä. (Tiedot henkilöstä ja rakennuksista olen löytänyt Wikipediasta). 

Kaupungissa on kaksi Gaudin suunnittelemaa taloa, jotka ovat upeita nähtävyyksiä.  Mielikuvituksellisia ovi- ja ikkuna-aukkoja, kaaria, parvekkeita!   Talo on rakennettu 1877. Gaudi uudisti sitä vielä n.30 vuotta myöhemmin. 

Casa Battlóon olisi päässyt sisäänkin, mutta tyydyimme ihailemaan sitä vain ulkoa.  

Nuo ikkunanpielet ja lasimaalaukset ikkunoissa  ovat kerrassaan upeita!   

Tulee mieleen, että täällä meidänkin  omassa, betonihelvetiksikin markkinoidussa, kaupungissa olisi voinut vähän käyttää kaarevampaa betonia rakennusten muotoiluun, niin lopputulos olisi ollut kerrassaan toisenlainen. 

Tällainen fantasiamaailmaan hurahtanut katsoja näkee parvekkeilla ilmiselvät hampaat 😃

Casa Milà on rakennettu 1906.  Ei ole ihan perinteinen kerrostalo tämäkään!   Barcelonassa on  paljon kaunista rakennustyyliä, mutta nämä kaksi taloa kyllä erottuvat muista selkeästi. 

Siistiä ja "saumatonta".   Ei pyykkiä roikkumassa missään tms. 

Siis MITÄ tuolla parvekkeiden reunoilla on??   

Opiskeluaikoinaan Gaudi tutustui ja ystävystyi rahakkaaseen Eusebi Güelliin (tässä kohtaa piti opetella netistä, miten saan läppäriltä tuon saksalaisen yyn..eli Alt+sivunäppäimistön 129). 

Güell omisti Muntanya Pedelan kukkulalla alueen, jonne  halusi rakennuttaa puistokaupunginosan.  60 tontista hän sai myytyä vain 2 ja päätti rakennuttaa taitavaksi tuntemallaan Gaudilla sinne rakennuksia.  Puiston rakennukset/ rakennelmat ovat valmistuneet 1900-1914 aikana.  

Gaudi käytti luonnon muotoja ja halusi säilyttää ne mahdollisimman pitkälle koskemattomina.   Hän rakennutti mielikuvituksellisia pylväskäytäviä ja polkuja. 

Ajatelkaa, mikä valtava mielikuvitus ja lisäksi taito ja mahdollisuus toteuttaa villeimmätkin ideansa!   Tähän päälle vielä ystävän rahahana ehtymättömästi auki. 

Tämä ei ole ihan niin vanhaa tekoa 😁

Gaudi rakennutti itselleen talon, jossa asui ainakin rakennustöiden ajan. Nykyisin siinä on Gaudi -museo. 

Kukkulalla on kaksi kaupunkiin näyttävää näköalapaikkaa, joista toista hallitsee suuri risti -rakennelma. 

Alla olevasta rakennuksesta en löydä tietoa. Luulin sitä kirkoksi, mutta en ole varma, onko se sitä. Kiinnittäkää huomio katon mosaiikkipintoihin ja ulkoneman kukkaveistoksiin. Niitä ja vastaavanlaisia ornamentteja ja patsaita tulee myöhemmin lisää. 

Pääportista rappuja ylös on ns. Sadan pylvään sali, seinätön komeus jälleen upein yksityiskohdin höystettynä. 

Sisäkatossa on kaakelimosaiikkia ja kuvioita.  Salin varsinainen pylväsmäärä on 84 ja pylväistä monet ovat tarkoituksellisesti kallellaan.  Gaudi halusi kokeilla kehittämäänsä rakennustekniikkaa ja  muotoja. 

Salista hieman ylöspäin on upea nk. toritasanne, valtavan laaja alue, joka on ympäröity sekä suurilla palmupuilla, että kaarevalla, kaakelein koristetulla penkkiseinämällä.

Keskellä suurta portaikkoa on liskomainen patsas, joka symboloi lohikäärmettä. Näyttää minusta aika kiltiltä.

Heti pääportin sisäpuolella on kaksi kertakaikkiaan piparkakkumaista mielikuvitustaloa. Gaudin ideana oli, että näissä paviljongeissa ei ole yhtään suoraa kulmaa. 

Talojen sisään emme jaksaneet jonottaa.

Epäilen, että nämä alla olevat matkamuistot eivät ole Gaudin suunnittelemia, mutta hänen inspiroimiaan kuitenkin 😍

Mies valitsi tuon viitosen omiin tarkoituksiinsa.  Kissat ovat matkamuisto viemisiksi. 

Lehmäpilli (jota äkkiseltään kissaksikin luulin..) on tarkoitettu Merrille (Frodo sai muuta). Se täytetään vedellä ja se visertää puhallettaessa linnun lailla. Toistaiseksi ei ole syntynyt suurtakaan kiintymystä tuliaiseen. 

Muki on tietysti minulle (ja ehkä miehellenikin..). 

Nyt päästään vasta siihen upeimpaan luomukseen!  Se on niin suuri, etten millään saanut sitä edes kokonaan kuvaan.  Sagrada Familia -kirkko.  Nimi merkitsee pyhää perhettä. Rakennustyöt on aloitettu 1882 F.P. Villarin johdolla, mutta jo vuotta myöhemmin Gaudi sai työn haltuunsa ja muutti suunnitelmat omanlaisikseen. Rakennustöitä on tehty jo toistasataa vuotta ja ne ovat edelleen kesken.  Suunnitelma laajeni jatkuvasti ja elämänsä 16 viimeistä vuotta Gaudi jopa asui kirkossa. 

Kirkon suunnittelua on myöhemmin tehty tietokoneellakin, jolloin työ on  nopeutunut. Kirkko on silti vielä keskeneräinen. Gaudi suunnitteli siihen 18 tornia, joista sai elinaikanaan valmiiksi vain yhden. Tällä hetkellä torneja on 8.  Tornit kuvaavat opetuslapsia, evankelistoja, Neitsyt Mariaa ja Kristusta. 

Uusin osa erottuu värinsä puolestakin vanhasta. 

Basilikakaksi nimetty kirkko on alusta alkaen rakentunut nimettömien lahjoitusten varassa, vielä tänä  päivänäkin.  

Espanjan sisällissodan aikana kirkko selvisi vähin vaurioin. 

Kirkon ulkokuori on täynnä mitä ihmeellisempiä veistoksia ja ornamentteja.  oven yläpuolella on minun silmiini joulukuusi.. 😉

Kuvatut hahmot ovat Raamatun henkilöitä ja tapahtumia. 

Käsittämättömän pientä ja yksityiskohtaista kaiverrusta!   

Katsokaa noita taustalla näkyviä  ikkunoita.

Sitten niitä Gaudin hedelmiä...

... ja kukkia.

Pääsimme kirkkoon sisälle vasta toisella yrittämällä, koska liput piti ostaa aikamääräisesti, 15 minuutin sisäänmenovälein. Kaikki ajat olivat ensimmäisellä yrittämällä täynnä.  

Sisään piti silti vielä jonottaa. Jouduimme laittamaan tavarat läpivalaisuun ja kulkemaan metallinpaljastimen läpi, kuten lentokoneeseen mentäessä. Vartijoita oli runsaasti. 

Kirkon alttarinäkymä urkuineen. Kristus roikkuu ristillä (ristikin roikkuu). 

Sisätilakin oli aivan henkeäsalpaavan kaunis!  Kirkko näyttää samaan aikaan hyvin vanhalta ja kuitenkin uudelta.   Valtavia pylväitä ja korkea holvimainen katto. Seinämät täynnä yksityiskohtia.  Raput torneihin (hissikin taisi olla).   Emme ostaneet torniinpääsyyn oikeuttavaa lippua, joten liikuimme vain pääkerroksessa. 

Seinillä oli valtavia, koristelasein peitettyjä ikkunoita, joissa oli aina erilaiset väriteemat. 

Sinistä, vihreää, keltaista, punaista. 

Kyllähän tässä tuli väkisinkin TeSa mieleen 😄

Ulkoa tulevassa auringonpaisteessa ikkunoista siivilöityvä, värjäytynyt valo oli upeaa katsottavaa.   

Kirkko on todella upea kokemus kaikin puolin!

Basilika on nimetty Unescon maailman perintököhteeksi 2005. 

Kirkon sivulla olevassa museossa näytettiin kirkon rakennusvaiheita, suunnitelmia ja tekniikoita.  Mm. tällaisia työkaluja on kirkon teossa käytetty. 

Toivottavasti isompiin osiin on saatu vähän jykevämpää kalustoa. 

Miettikää millainen määrä kaivertamista kirkossa on ollut/ on edelleen!

Kirkon pihalla kukkii pienin sinisin kukin tämä havupuulta näyttävä kasvi. 

Antoni Gaudí suunnitteli joitakin rakennuksia myös Barcelonan ulkopuolelle. Hänet tunnettiin omapäisenä ja helposti hiiltyvänä henkilönä, jonka takia hän joutui välillä vaikeuksiin tilaajien ja maksajien kanssa.  Eräs projekti jäi häneltä täysin kesken, kun hän ns. heitti hanskat tiskiin itsepäisyyksissään.  Kuvaavaa on, että hän joutui jopa putkaan kerran, kun ei suostunut puhumaan poliisin kanssa. 

 Eräänä päivänä, ollessaan 74 -vuotias, hän lähti päivittäiselle kävelylleen, joutuen raitiovaunun töytäisemäksi.  Niukasti elänyt ja nukkavierusti pukeutunut Gaudi ei saanut heti edes kyytiä sairaalaan, koska ihmiset eivät häntä tunnistaneet ja luulivat humalaiseksi.  Sairaalassa hän menehtyi vammoihinsa. Hautajaisiin osallistui tuhansia barcelonialaisia. Mestari haudattiin Sagrada Familian kryptaan. 

(mainitsen vielä uudelleen, että käytin tätä kirjoittaessani Wikipediaa). 

Näköjään joudun kirjoittamaan matkasta vielä lisää (mikäli jaksatte lukea...tai siitä huolimatta 😂).

Gaudin aikaansaannokset eivät mitenkään ole verrattavissa neulomiseen tai muuhun käsityöhön, mutta väitän silti, että luovuus tuottaa ihmeellisiä asioita; pienimuotoisena tai valtavana. On upeaa, että voi toteuttaa ideoitaan.   Noin valtava mielikuvitus on ihmiselle rikkaus 💖 

Tällaisia ajatuksia ja suurta kunnioitusta herätti tämän  katalonialaisen miehen elämän aikaansaannokset.