Pileet pystyyn!

Moikkulis mjau!!   Mulla on tänään synttärit!!!   Täytän jo vuoden!    Minulle on aina sanottu, että vähän kun tästä vielä vanhenen niin alan rauhoittumaan.   Minä olen jo ihan rauhallinen! Katso vaikka!

Olin tosi pieni, kun muutin tähän taloon.  Täällä oli kaikki niin suurta ja outoa.  Merrikin näytti ihan jättiläiseltä. En minä sitä kyllä pelännyt, mutta palvelusväki vähän pelkäsi minun puolesta, kun näytin kuulemma melkein  hiireltä...     Merri aluksi murisi minulle. Se on kertonut myöhemmin, että se ei yhtään käsittänyt, mikä olin. Se ei ollut nähnyt mitään noin pientä sitten oman syntymänsä, ja sen se oli jo melkein unohtanut.   

Minullakin on joskus vähän haikea olo, kun ajattelen sisaruksiani ja vanhempiani.  Olen kuitenkin saanut hyvän kodin ja ennen kaikkea ihan mahtavan isovelikissan! 

Minulla oli pienenä tosi isot korvat, mutta pään kasvaessa ne eivät sitten enää onneksi kasvaneet. 

Minä rakastin Merriä heti alusta asti ihan valtavasti, suorastaan palvoin sitä. Noloa tunnustaa, mutta niin taidan tehdä vieläkin...    Merrillä meni vähän aikaa sen asian ymmärtämiseen, mutta pehmenihän se pikkuhiljaa. 

Hassua katsoa, kuinka Merri makaa tuossa sohvankulmassa.   Nyttemmin siinä makaan minä ;)

Sisua minulta ei ole koskaan puuttunut.   Mrraaaauuhh maailma! Täältä tullaan!! Minulla on kuulemma aika kova ääni. Merrillä on aika  hillitty ääni ja minäkin haluaisin sellaisen, mutta en voi mitään sisäiselle leijonalleni. 

Tiedättekö, Merri oli väsyneenä niiin kiva. Se ei yhtään tajunnut, että roikuin sen niskassa.  Sain pestä sen upeaa turkkia ihan rauhassa.   Olen niin onnellinen, että pääsin Merrin kotiin asumaan. 

Tämä oli aluksi vähän outo juttu.  Minulle laitettiin jotkut valjaat päälle. Ne tuntuivat kummallisilta, mutta totuin niihin pian, kun Merrilläkin on sellaiset.  Olin jo iso poika minäkin!     Pääsin käymään ulkona ensimmäisiä kertoja. Se oli tosi outoa!   Aika kylmäkin siellä oli. 

Nukkumisen kanssa oli heti alusta alkaen vähän ongelmia. Merrillä oli nimittäin näin magee teltta palvelijoiden sängyn jalkopäässä. Tottakai minäkin halusin sinne!  Eihän minua tietysti nukuttanut, mutta halusin olla samassa paikassa, kun muut.  Merri ei halunnut olla minun kanssani samassa paikassa. Se poistui teltasta heti, kun minä hiivin sisään.  

Olisittepa nähneet, miten se teltta lensi pitkin sänkyä, kun sisäinen leijonani pääsi vauhtiin! Lopulta ihmiset ottivat koko teltan pois sängystään. 

Merri nukkuu aina ihmisten kanssa. Minä en aina viitsi. Ihmiset liikkuvat niin paljon, että minä en saa nukuttua.    Jos menen sänkyyn, haluan tietysti sen Merrin lämmittämän paikan. 

Merri makaa usein tässä lipaston päällä. Se kuulemma katselee liikennettä.   Minä en vieläkään oikein ymmärrä, mitä se siinä näkee.    Merriä on paljon kivempi katsella. 

Olin pieni ja tarvitsin paljon unta. Tarvitsen vieläkin.  Opin pian, että ulkona voi nukkuakin.  Kesä oli ihmeellinen! Ulkona oli tosi lämmin.  Viime aikoina siellä on ollut tosi kylmä. En ymmärrä, mihin lämpö katosi.   

Mamma sanoo, että on hyvä, että langat eivät kiinnosta minua liikaa.  

Kyllä minä silti tykkään, kun tehdään yhdessä käsitöitä. Kaavalaatikossa on just sopiva paikka pienille unosille.    Merri on yrittänyt opettaa minua tarkistamaan mamman tekemien käsitöiden lopputulosta.  Minä en vielä osaa olla tarpeeksi huolellinen. On niin monta asiaa, joihin pitää kiinnittää huomiota. 

Olen yrittänyt opetella myös muita kodin töitä. Tässä grillissä oli varmasti jotain vikaa.  Se haisi ihan herkuille, mutta ei sieltä mitään ilmestynyt syötäväksi. 

Painiminen on aina ollut rakas harrastukseni. Aluksi Merrikin tykkäsi painia. Meillä oli iso kokoero, mutta painimme silti ja se oli niin kivaa!!! 

Minä tykkään painista vieläkin!   Merri ei enää viitsisi painia niin usein, mutta minä pakotan sen!   Juoksen sen perässä ja hyökkään. Otan niskalenkin, enkä päästä irti, ennen kuin on  pakko.   Merrillä menee usein hermo, mutta kun minä en voi itselleni mitään!    On pakko painia!!

Merri yritti opettaa minulle leikin, josta se itse tykkää. Minä en ymmärtänyt siitä yhtään mitään.  Mitä hauskaa on katsoa vieressä, kun toinen on osittain  piilossa maton alla??    

Minä tykkään myös Maiasta ja Samista.  Ne ovat meillä usein kyläilemässä ja hoidossakin. Maia on vähän tosikko. Se ei esimerkiksi tykkää ollenkaan painista.  Usein se vaan tuijottelee ja on omissa maailmoissaan.  En ymmärrä tyttökissoja!

Jostain syystä täällä on aina tällainen ruokailujärjestys, kun Maia ja Sam tulevat käymään.   Kun minä kasvan isommaksi, niin sitten minäkin varmaan saan syödä pöydällä. 

Merri ei yleensä tytkkää olla minun lähellä, kun minä aina hyökkäilen ja painin. Merrin nukkuessa voin kuitenkin salaa kurotella hipaisemaan vaikka sen häntää, eikä se huomaa mitään. 

Sitten ovat koirat!   En tajua, mitä ne oikein ovat! Ainakin ne ovat tosi pelottavia.   Olen  nähnyt Artun useamman kerran. Viimeisellä kerralla uskalsin olla jo näköyhteydessä siihen.  Arttu ei ole varmaan edes tajunnut aiemmin, että minäkin asun nykyisin täällä. 

Tykkään vakoilla Merrin touhuja ulkonakin.  Viime aikoina olen uskaltautunut jopa keinuun nukkumaan, vaikka se heiluu. Merri on näyttänyt mallia.  Tässä kuvassa vakoilen, kun Merri tuijottelee naapurin pihalle. Se tekee sitä tuntikausia.  Merri on idolini.  Se on suuri saalistaja.  Minä en vielä tiedä, haluanko olla samanlainen, vai en.  Toistaiseksi olen pyydystänyt vain koppakuoriaisia. 

Tässä minä olen!   Mutta en kauaa..... näin nimittäin juuri jotain mielenkiintoista...

....joten heipat! Mrrraaaaauuuhhhh!!!

t: Frodo, yksivuotias syntymäpäiväsankari