Saapassukat turvakenkiin

Olen jo jonkin aikaa tehny näitä sukkia reissuneuleena. Halusin sukat, joita voin pitää näiden kenkien kanssa. Kengät on "perua" pojaltani, joka muutti joitain vuosia sitte kotoa.  Nää on ihan uskomattoman hyvät jalassa ja pidän näitä melkein päivittäin. Nyt minulle vasta kerrottiin, että nää onkin turvakengät. 😂 Yhtä kaikki, nää on hyvät jalassa.

Onhan minul muitakii sukkii, mut kaikki on ollu ihan väärän värisiä. Minul on vihreet housut ja kaipasin niihin sopivia sukkia. Sukkien resori on tehty valepalmikolla yläosastaan. Puikot nro 3, lanka 7 -veikkaa 130g, silmukoita 14/puikko, paitsi terässä päälipuikoilla 13s.

Minul on myös punaset housut ja haaveissa, että tekisin niihinkin sopivat saapassukat. Takkikin on harmaa tai punanen.  Nyt pitää olla niin sävy sävyyn, että oikein! 

Sukat kelpais jalkaan muillekin .😀

Meillä on verhot ikkunassa ja liukuovikaapisto lähes valmiiksi kasattu.  Piakkoin pääsen pyyhkimään hyllyt ja täyttämään ne kaikella tarpeellisella (ja tarpeettomalla...). 😀

Sukat kohti polvea ja sen yli

Pitkään ja hartaasti olen tehny näitä sukkia. Nyt vihdoin valmis!

Ohjeen näihin löysin pitkän selaamisen jälkeen Moda 4/2014 -lehestä.

Lanka ei oo samaa kun ohjeessa, vaan Nallea. Saattoi hiukan muuttaa kokoa suuremmaksi, tai sitte se oli vaan min käsiala. Lankaa kulu 215g.  Puikot kokoa 3. Sukkien koko on 38. Pituus sukan suusta kantapään pohjaan on 65cm.  Ohje oli selkeä. Tein pienimmän koon mukaan. Mallikertoja tuli varteen 11,5 ja terään 2,5. Varsi venyy leveyttäkin ihan kivasti tarpeen mukaan. Näitä voi pitää ylhäällä, tai rypyssä alhaalla. Sukan suussa ei ole resoria, eikä mitään nauhakujaa.

Olohuonetilanne on hieman pysähdyksissä. Kaupasta löyty TV -taso ja sohvapöytä, mut ne piti tilata.  Verhoja etin kaupasta metritavarana, mut en löytäny, eikä meiän "kylässä" oo kun yks kangaskauppa. Selailin nettikauppojen kankaita hirveät määrät, kunnes löysin tän. Se oottelee vielä pakallaan, kun ei verhotangotkaan oo vielä paikallaan.  Kaikki toiminta pysähty, kun saatiin sohva ja telkku taas oikeille paikoilleen. 😉

Uskomatonta, miten nopeesti aika nykyään menee! Pian ollaan jo helmikuulla. Runebergin tortut alkaa jo muistumaan mieleen. Laskiaispullan olen jo syönytkin. 😊

Suunnitelmia

Nyt on niin hidas neulomus menossa, että valmista ei tule. Siinä on edettävä 20 kerroksen sykäyksissä joten pienessä ajassa ei viiti tehä mitään. Nyt huomaa, miten tulee muulloin neulottua, muutamakin kerros välillä pienessä välissä. 

No mutta muuta on tehty. Esimerkiksi tätä:

Takan ympärillä olleet laatat olen saanu maalattua sinisistä vaalean harmaiksi. Ei ne noin karmeet oo ennen ollu, vaan yläkuvassa on saumat jo vedetty pensselillä. 😉

Huoneesta tulee kaikin puolin aika vaalee. Tarkotus ois tuoda väriä verhoilla, tyynyillä jne. Ja tietysti meiän punasella sohvalla, josta en luovu! 😊

Kävin vähä fiilistelees yhes sisustuskaupassakin. Pyörittelin tälläsii lootia yhteen ja mietin, saisko niistä kivan olkkarinpöyän, jos laittais lasin päälle ja renkaat alle. 

Tuleva verhokangas? Ehkä vähä synkkä kuitenkii. En muista, koska oisin ostanu verhokangasta oikein kapalta. Yleensä munklaan vanhojen verhojen kanssa eri yhistelmiä, tai ostan kirpparilta kivoja verhoja. Niistä voi aina tehä ompelemalla jotain ihan toisenlaistakin juttua. Ei tarvii olla mitään ihan perinteistä. Nyt tarviin kolmeen ikkunaan samaa sarjaa, niin voi olla pakko ostaa kaupasta. Se on sitte eri asia laitanko sellasenaan, vai ompelenko jotenkii. 

Oon realisoinu huonekaluja myymällä, lahjottamalla ja siirtämällä toisiin huoneisiin. Olkkari on nyt aika tyhjä. Mietin, laittaisko sinne ehkä jotain tällästä. 

Pikku puolipöytäkin on söpö. Kävis vaikka ikkunan alle. 

Jos siirrän keittiön pöyän olkkarin toiseen päähän, ja ostan keittiöön pikkupöyän, niin tarviin lisää tuolejakin. Tässä ois yks vaihtoehto. 

Tämmönenkin pöytäyhdistelmä ois ihan toimiva, eikä niin perinteinen. 

Tää ois aika hauska nk käsityöpöytänä. Jos lähtee kylille, niin voi ottaa käsityöt mukaan pöytineen päivineen. Kahvasta vaan kiinni ja menoksi. 😉

Tää seinäkoriste miellytti silmää. Pitää kesällä kattoo mökillä tarpeita, jos sais vaikka ite tehtyä jotain vastaavaa. Ei siinä mitään valojakaan tarvis olla. 

Mitään ei oo vielä ostettu, eikä ees päätetty. Kävin useammalla kirpparilla, mut mitään sen suuntastakaan huonekalua ei löytyny. Muistin tän sisustusliikkeen ja siellä oli just sellasta kivaa henkeä noissa huonekaluissa, jota haluisin. Kävin myös huonekaluliikkeissä ettimässä inspiraatiota. Myös kuormalavajuttuja olen pähkäilly.  TV -taso on vähä mutkikas juttu, mut ehkä semmonenkin jostain löytyy. Toivon vaan, että osaan hillitä itteäni tossa etsinnässä, kun minussa on vähä tota hamsterin vikaa. 😀

Jos jollain on jotain kivoja ehdotuksia, niin niitäkin otetaan vastaan. 

Vuoden ekat on sama kun viime vuoden vikat

Viime vuosi päättyi leijonasukkiin ja niillä tää vuosikin alkoi. Remppamies sai vielä omat sukkansa.  Lankaa kulu 100g, eli langankulutus vuodelle 2018 on aloitettu. Siitä on vielä pitkä matka sinne reiluun kuuteen kiloon. 

Kirpparilla pyörin kattomassa huonekaluvarastot, mut ei oikein tärpänny.  Yöpöydälle kuitenkin kannoin lisää tavaraa. 😉

Virpi Hämeen-Anttilaa en muista koskaan lukeneeni, joten pitää tutustua. Telkussa on ainakin mainostettu joskus ja siitä jääny korvan taakse. Anne Holtin kirjoja muistan lukeneeni aiemminkin. 

Vaikka netti on ohjeita pullollaan, oli toi pieni muffinssikirja jotenkin hellyyttävä ja tarttu mukaan.  Aika näyttää, tuleeko siitä jotain tehtyä. 

Kokkaamisesta puheen ollen olen ihan kivasti saanu käytettyä joulun jämiä ruuanlaitossa. Kinkku päätyi osin pakastimeen ja osin lasagneen. Juustoja on ties mitenmontaa laatua vieläkin. Niistä voi raastaa lähes joka ruuan sekaan vähän. Ois muutenkin kiva aina saada kaappeihin kerääntyneitä juttuja käytettyä hiljalleen pois, että ei tarvii heittää roskiin. 

Nyt pääsin alottamaan ihan uuenlaista neuletta. Sukat tosin taasen kyseessä. Malli on vanhasta Moda -lehestä vuodelta 2014. Saapas nähä mitä tästä työstä tulee. Ekaa kertaa jonkun mallin teko on aina vähän sellasta prototyyppijuttua ja jos tekee useammat, tietää, missä pitää tehä toisin. Kuvaa ei vielä voi laittaa, kun se tuottaa huonoa onnea. 

Vähän päivässä, paljon viikossa

Meillä on remontti ollu jo pari kuukautta. Jouluna oli tauko ja paikat siistittiin suurinpiirtein. Ensin piti remontoida keittiö, mut jostain syystä remppa alkokin makuuhuoneessa. Sieltä se laajeni olohuoneeseen, kun huoneiden välinen seinä purettiin. Nyt on siis tulossa avara olohuone. 2 lasta on muuttanu aikoja sitte muualle, joten tilaa on, toisin kuin ennen vanhaan. Muutettiin sitte se makuuhuone alimmaiseen kerrokseen (lue luolaan).  Nyt ei enää aamulla osaa herätäkään, jos ei oo kello soittamassa; ei kuulu ääniä, eikä valo löydä pienestä katonrajaikkunasta sisään.  Puhumattakaan kaikista niistä tavaroista, jotka on siirretty remontin tieltä muihin huoneisiin.

Vielä puuttuu toisen puolen tapetit ja kaikki ne kuuluisat "puuttuvat listat", jotka jää aina joka rempassa viimesiksi, tai jopa puuttumaan. 

Minul on yläkerras nk käsityöhuone, joka myös varastohuoneenakin tunnetaan.  Sielä on ollu vuodesohva, jota ei oo käyttäny kukaan aikoihin. Viimein löyty sillekin uusi omistaja ja sain sen tilaa viemästä pois. Sen tilalle köijäsin noita vaaleanruskeita kirjahyllykaapistoja, jotka on ollu olkkarissa.  Kohta meillä on hieno olkkari, mut kalusteena vain sohva. 😊

Ajatuksena minul olis lähteä ajan kanssa kiertämään huonekalukirppareita, jos löytyis jotain persoonallista. Jos ei, niin sit pitää viel katastaa noita huonekalukauppoja.  En tarkalleen tiiä mitä haluan, mut sen kyllä tiiän, mitä en halua.  Varmaan päätös syntyy, kun "se oikea" tulee vastaan. 

Olkkarissa on ollu semmonen tuuletinlamppu, joita oli joskus joka paikassa. Se oli tummanruskea, eli ei käyny ollenkaan uuteen värimaailmaan. Ostin vaaleaa kalustelakkaa ja vetelin sillä ruskeat, puiset osat.  Ihan tyytyväinen en oo, etenkään jos läheltä kattoo. 

Toisaalta, onko pakko kattoo läheltä, kun kauempaakin voi kattoa. 😉

Suurin harmitus on se, että telkku ja rakas digiboxini ei ole nyt toiminnassa.  Toisessa telkassa näkyy jotain, mut ei tallennuksia. Nyt oikein huomaan, miten riippuvainen oon ollu telkusta. Se on melkein aina auki, kun neulon. Puikot heiluu huomaamatta.

Joulun jälkeen on tullu katottua DVD:ltä kaikki Harry Potterit taas kertaalleen.  Sitä ennen Star Warsit, Hobitit ja Taru sormusten herrasta. Meillä on nuorimmaisen kanssa sama elokuvamaku.  Kun kattoo useamman kerran, voi jo keskustella tarinoiden "syvemmistä ulottuvuuksista", kun toinen tietää, mistä mikäkin johtuu.  Tästä voi päätellä, että jonkinlaiset perintötekijät vaikuttaa jälkikasvussakin. 😊

  Koska minulla on aina töitä kun muut on vapaalla, on minulla nyt vapaata, kun muut on töissä. Nyt voi siis keskittyä taas vaikka neulomiseen!

Vanhan vuoden "saavutukset"

Aluksi toivotan kaikille täällä pistäytyjille hyvää ja luovuuden poluilla antoisaa uutta vuotta 2018! On oikein mukavaa, kun käytte ja kommentoittekin. 😊

Nyt seuraa se vuoden mukavin hetki, eli voi tehdä listoja! Ja niitähän miä oikein rakastan.

Käsityöpuolella sain lankaa kulutettua yllättävän vähän, vaikka puikot on ollu käsissä melkein joka päivä. 6815g on lopputulos. Se, paljonko sitä on kannettu sisäänpäin, ei ole oleellista. 😉

Neulomalla sain aikaseksi 43 paria sukkia, lisäksi vain hihatin ja kaulaliina.  Mistä moinen sukkavillitys? Ei tietoa. Jotenkin ne vaan oli mukavimpia. En oikein pidä huiveja, tai pipoja, eikä isompia neuleitakaan tule pidettyä, seisovat kaapissa. Sukat on sopivan pieni kohde kokeilla erilaisia juttuja, harvoin edes ohjeen mukaan. Aina pitää vähän muokata. Joulun alla sain sen Suomi 100v -herätyksen (tosin jotain synty jo kesemmällä, mut ilman erityistä ajatusta).  Anelmaiset koukutta jatkuvasti, kun on kiva kattoa mikä lopputulos tulee aina mistäkin väriyhdistelmästä.
Virkkaamalla syntyi 2 huivia.
Ompelemallakin sain aikaseksi yhen tunikan, joka on sinänsä hämmästyttävää, että yleensä käytän ompelukonetta vain lähinnä korjaamiseen tai muokkaamiseen. Alkuinnostus saattaa olla kova, mut se lopahtaa hyvin usein työn edetessä.
Lisäksi on joukko päästä pöllähtäneitä ideoita pitkin vuotta. Betonityöt vei kesällä aika paljon aikaa ja tuotoksia näkyykin pihalla edelleen. Osa on kannettu talveksi turvaan. Maalasin myös niitä kiviä ihan hirveän määrän. Pingiinit sai jäädä pihalle, koska nyt on oikein niiden vuodenaika. 😊

Kirjoja tuli luettua pitkin vuotta melko hitaaseen tahtiin.

Blaedel Sara: Vain yksi elämä
Gerritsen Tess: Hiljainen tyttö
Gerritsen Tess: Eloonjäänyt
Jansson Anna: Murhan alkemia
Järnefelt Arvid: Huligaani
King Stephen: Musta torni osa 1; Revolverimies
Kotilainen Arto: Rakkain ja surkein yö
Kuusenoksa Anu: Auroran tarina nro 1, Prinssi jolla ei ollut sydäntä
Lehtolainen Leena: Luonas en ollutkaan
Mankell Henning: Ennen routaa
Oksanen Sofi: Stalinin lehmät
Palmén Aili (toim.): Sylvi Kekkosen muisto
Rowling J.K.: Harry Potter ja kirottu lapsi
Weis & Hickman: Mustamiekka osa 1; Mustamiekan taonta

Yöpöydälle on kerääntynyt jotain omituisia kirjoja, joista Huligaani ja Rakkain ja surkein yö ovat osoituksena. Gerritsenin kirjat ovat aina hyviä jännäreitä. Musta torni ei kolahtanut ollenkaan, vaikka sitä on niin kehuttu. Myöskään Mustamiekka -sarja ei lukulistallani jatkunut.   Potter oli selkeä pettymys, odotukset olivat liian kovat. 
Mielenkiintoinen uutuus oli tuttavan kirjoittama esikoiskirja Aurorasta. Siihen on tulossa jatkoa vielä 2 osaa.  
Mieleenpainuvin näistä oli kuitenkin Sofi Oksasen kirja. Huomaan yhä edelleen pohtivani siinä kirjoitettuja asioita ajoittain. 
Sylvi Kekkosen elämäkin tuntui kiinnostavalta, vaikka kirja ei ollutkaan suoranaisesti elämänkerta. 

Ennen luin paljo enemmän. Nykyisin tulee luettua lähinnä joskus iltaisin. 

No entäs se liikkuminen?  Pidän edelleen kirjaa olemattomasta liikkumisestani. Sanon olemattomasta, koska innostus siihen on niin jaksottaista ja pysähtyy välillä täysin.  En koe olleeni missään elämän vaiheessa mitenkään erityisen liikunnallinen. Muut harrastukset on aina olleet liikkumisen edellä. 
Pääasiallisimpina liikkumismuotoina olen jo vuosien ajan laskenu pyöräilyn ja kävelyn kilsoja.  Tavotteena on aina ollu päästä edellisvuoden kilsojen yli. Lisäksi kävelyssä ois kiva päästä tuhanteen kilsaan vuodessa. Tänä vuonna kävely oli ihan ok, mut ei tuhatta kilsaa, eikä ees ylitystä toissavuoden ennätyskilsoihin. Vajetta jäi vain 32 km! , enkä niitä viittiny loppuvuoden kävelylamassa kävellä. Hyi minua!!  2016 -kilsat sain kuitenkin ylitettyä; kävelykilsat 2017 oli 774,4km (2016 oli 488,7)
Pyörä kulki viime vuonna vain 159km (2016 - vuonna 364 km).  Viime vuonna en hakenu kun yhen pyöräilyleiman kaupungin pyörävaelluskortista, vaikka se joskus on ollu ihan nastaa hommaa. 



Nyt ei muuta, kun uusiin tavoitteisiin!!! Kohti ääretöntä ja sen yli (lainatakseni Buzz Lightyearia). 

(Edellisvuoden koonnin voit lukea täältä, jos kiinnostaa).