Merri esittelee

 Ihan rauhassa oltiin yhtenä iltana nauttimassa kesäisestä lämmöstä (kerrankin näin lähekkäin..).  Yht´äkkiä pihaan tuli koira ja Frodo livahti sukkelasti sisätiloihin.  Kyllä se sitten myöhemmin ilmestyi ulkohäkkiin irvistelemään, kun tiesi olevansa siellä turvassa.  

Sehän oli tietenkin Ruut, joka on ollut meillä yökylässäkin. Kyllähän minä Ruutin kanssa (ja muidenkin) toimeen tulen. Pitää vaan heti aluksi näyttää, kuka täällä talossa on se varsinainen isäntä.  Osoitin sille, että meikäläinen voi vaikka näennäisesti torkkua kiikussa, vaikka Ruut on vieressä. Siinä  se sitten istui ja napitti, että eiköhän tehtäis jotain! 

Ajattelin, että mikäs siinä ja pomppasin vesipytyn päälle. Sanoin, että tule nyt sitten tänne. Näytä, pääsetkö?! 

No entäs tämä sitten??!  Ei taida onnistua? 

Lopulta lähdin esittelemään Ruutille meidän pihaa.  Enhän minä sitä tietystikään sille kutsuna esittänyt. Lähdinpähän vaan hiippailemaan pihaa ympäri. 

Vaihtelin välillä suuntaa, että se ei heti hoksaisi, mihin olen menossa (kun en tiennyt itsekään..).   Näytin, että kyllä meikäläinenkin osaa häntää pörhistää! Samaa luokkaa on, kuin Ruutillakin. Pistä nyt tuosta paremmaksi! 

Olihan se pakko myöntää, että on noilla koirilla jotain samojakin mielenkiinnon kohteita. Löydettiin roskiksen läheltä tosi mehevät ruohotuppaat pureskeltaviksi. 

Mammalle sanoin, että ota nyt jotain kuvia noista kukistakin, ennen kuin kuolevat. Tuolla ylhäällä vasemmalla on arovuokko, oikealla ylhäällä alkaa jo alppiruusu kukkia. 

Vasemmalla tietysti syreeni ja oikealla helmililjoja (ehkä..) ja niiden alla omenapuu. Mamma ei sitten osannut leikata sitä keväällä. Rehottaa joka suuntaan, mutta ompas vaan kukassa! 

Tässä minulla oli vielä viime kesänä se kiva riipparaita -maja, jonka alla tykkäsin makailla. Se kaatusi viime talvena, eikä sitä saanut enää pelastettua. Mamma kaivoi sen pois ja istutti minulle uuden tilalle.  Se laittoi samalla näitä kiviäkin vähän uusiksi tähän reunoille. Aika kauan voi mennä, että pääsen pitämään tätä puuta majana! 

Ruut oli meillä kolmena iltana peräkkäin. Frodo väitti, että se ei pelännyt ollenkaan ja esittelee, miten se muka otti rennosti terassilla!   Hohhoijaa, noita sen juttuja taas! 

Yritän tässä vaan sanoa, että ei kannata olla niin ennakkoluuloinen etukäteen.  Koiratkin saattaa jossain määrin ymmärtää meitä kissoja. 

terveisin Merri, nöyrin (😂😂😂😂) palvelijanne

Haaveita ja kuvitelmia

 Jos edelliseen reissukässään meni puoli vuotta,  seuraava valmistuikin sitten ennätysvauhdilla.  En ehtinyt olla edes reissussa 😅 Tarvitsin jotain neulottavaa, jota tehdessä ei tarvitse miettiä mitään ihmeempiä.  Nämä on aloitettu viisuja katsellessa ja Käärijää tietysti mukana 💚 (tuon seikan huomasin kyllä vasta jälkikäteen...) .  Ulkona neuloessakaan ei huvita ottaa sellaista työtä, jossa täytyy katsoa koko ajan kuvion ohjetta.  

Säärystimet, sääryleet, kääryleet, tai mitkä nyt vaan.  Olen useana vuonna ajatellut, että pitäisi tehdä säärystimiä. Tässä vihdoin yhdet. Toisetkin on jo tekeillä, eikä kahta ilman kolmatta, että tulleeko vielä yhdet sitten myöhemmin? 

Lanka on 7 -veikkaa. Värisävy on taas mysteeri, ehkä Tuttifrutti tai  Karamelli?  Tällä kertaa neuloin niin kauan, että sain ihan kaiken langan kuluttettua pois.  Valmiin työn paino on 165g. Puikot olivat kokoa 3½,   18 silmukkaa puikollaan.  Neuloin koko ajan 3 oikein ja 3 nurin.  Pituutta säärystimille tuli 44cm. 

Kävin äidin kanssa kirjastossa kuuntelemassa Tarinakoukkua.  Alun perin tarkoitus on ollut käsitöitä tehdessä kuunnella lukijan valitsemia novelleja ja tekstinpätkiä.  Meitä oli 7 ja 1 neuloi, muut vain  kuuntelivat. Arvatkaa, kuka oli se neuloja? 

Toisen kerran kävin paikallisessa neuletapaamisessa, ensimmäistä kertaa.  Ryhmä löytyi facesta nimellä "Kouvolan neuletapaamiset" ja paikka on ainakin tällä hetkellä Korian ABC.  Sielläkin meitä oli 7. Kuusi  neuloi ja yksi virkkasi (tärkeä fakta).   Ryhmä jää kesätauolle ja jatkuu syyskuussa. 

Kirjastoreisulla lainasin pari mielenkiintoista kirjaa: 

Niina Laitisen kirjasta nappasin alle mieleisiäni sukkamalleja.  Ei liene yllätys, että lähes kaikki olivat kirjoneulesukkia, vaikka kirjassa on paljon myös palmikko- yms. malleja.  Yhdet palmikkosukat kuitenkin läpäisivät mielenkiintoni. 

Nocturne -sukat soivat juuri oikeassa vireessä 🎶  Tykkään erityisesti tuosta takaosan yläreunasta. 

(peukalonikin on näköjään tuppautunut kuvaan 👀)

Kuuleeko yö?  -nimiset sukat (alakuva). 

ylhäällä vasemmalla Mysteriet

ylhäällä oikealla  Lupaan olla  pitkä ja lyhyt versio

alhaalla vasemmalla Hetken maailma on tässä

alhaalla oikealla Sinuun minä jään

Makramee -kirjasta löysin yhden mielenkiintoisen työn ja sekin on aivan liian vaikea, kun ottaa huomioon, että en ole tehnyt yhtään makramee -työtä tähän mennessä 😅  Tiedän, että tämäkin jää tekemättä, mutta saahan sitä ihailla.  Taidan haudata makramee -ajatukseni ja tehdä käsityömessuilta ostamistani langoista jotain ihan muuta.  Voihan siitä virkatakin? 

Minulla on yksi idea, johon ajattelin tehdä osittain ruutuvirkkausta.  Kaivelin esiin kaikki virkkaukseen sopivat puuvillalankani, jotka tietenkin ovat taas oudon värisiä tarkoitusta ajatellen.  Näillä kuitenkin mennään, mitä on.  Virkkasin ensin yhden ohjeen mukaan sellaisen kukka -kuvio -ruudun, mutta se veti ja kiristi ja kupruili joka suuntaan, joten hylkäsin ohjeen.  Se ei jostain syystä istunut tähän lankaan ja koukkuun.  Sitten ajattelin varioida isoäidinneliötä ja sain aikaan tällaisen ruudun. 

Ihmeellistä on kuitenkin se, että toista ruutua tehdessäni kääntymisreunan ruudukko ei ollutkaan enää samanlainen!  Jätin homman hautumaan ja mietin, missä vika.  Jos tekee kaksi samanlaista neliötä, miksi toinen on erilainen?? 

Merri rakastaa edelleen sitä, että ollaan yhdessä yläkerran huoneessa. Se asettuu nautiskellen kangaslaatikkoon päiväunille.  Mikäli käyn alakerrassa pyörähtämässä, se tulee heti perässä, ei halua jäädä yläkertaan yksin.  Juttu on se, että ollaan yhdessä! 

Mistä sinä haaveilet tänään? Mitä aiot tai haluat toteuttaa seuraavaksi?

Jälkipuintia

Otin virkatuista ampparipesistä vielä kuvan mökilläkin.  Olisin halunnut kuvata ne terassilla, jonne ne oli tarkoitettu, mutta siellä oli niin synkkää ja varjoista, että etsin aurinkoisemman paikan. 

 

Vihdoinkin on ollut riittävän lämmin ja tarpeeksi aikaa istua vähän aikaa pihakeinussa neulomassa.  Sain valmiiksi nämä likemmäs puoli vuotta tekeytyneet reissusukkaneuleeni 😊  Lanka on Venlaa, kulutus 45g. Puikot kokoa 2½.  Silmukoita alusta loppuun 16/ puikko. Sukat ovat kokoa 38 ja aion pitää nämä itse.  Ohut sukka istuu hyvin jalkaan.  Mallia ei ole. Neuloin 10 kerroksen välein valepalmikoita. Kantapään vahvistus on ristiinneulottua.  Entä omenat? Painoa 135g ja 150g 😂

Euroviisuista vielä...

  Käärijän sijoitus oli aivan mielettömän hieno, ja vielä suomenkielisellä kappaleella.   Aluksi tunteet olivat pitkälti samaa mieltä, kuin koko mielipiteistä räjähtänyt sometus.  Käärijä kertoi itsekin olleensa pettynyt, koska on niin kilpailuhenkinen.  Hän jopa pyysi anteeksi, että ei voittanut.   Olen todella iloinen, että hänen välitön ja ulospäinsuuntautuva persoonansa sai niin paljon huomiota kaikkialla.  Mieleenpainuvin kuva taitaa olla  95 -vuotiaan fanin ja Käärijän kohtaaminen. 

Kuohunnan jälkeen järki  pääsee taas tunteiden päälle ja  mahdoton Ruotsin mollaaminen alkaa tuntua jo aivan liialliselta.   Jos on säännöt, niiden mukaan mennään.   Sekä Loreen, että Käärijä ovat kumpikin kertoneet kunnioittavansa ja ihailevansa toisiaan.   Ammattiraadeista sekä Ruotsi, että Suomi antoivat toisilleen täydet pisteet.  Senkään  puoleen ei pitäisi olla sanomista.   Leikillisesti ajatellen netin kommentti: " Suomi voitti, mutta Ruotsi maksaa seuraavat viisut", voi hyvinkin olla ihan hyvä 😅

Ehdoteltiin sitäkin, että Käärijä osallistuisi ensi vuonna uudelleen toisenvärisellä bolerolla ja kappaleella, jonka nimi voisi olla vaikka Tsa, tsa, tsaa 😅

Onnittelen Ruotsia ja Loreenia.  Voitto, mikä voitto.   Käärijä sai valtavasti huomiota ja sai Suomen  viisuhistorian toiseksi parhaimman sijoituksen.  Lisäksi hän saanee runsaasti huomiota jatkossakin, mikäli soittolistojen ykköseksi pääseminen jotain voi luvata.  

Alla väsyneitä viisujen katselijoita. Merrillä ei ollut aikaa tuijotella televisiota, vaan se vahti ympäristöä luvattomien kulkijoiden varalta. 

Oikeastaan luvattomia kulkijoita oli aivan muualla.  Aamulla selvisi, että miehen vuokratallille oli yritetty murtautua.  Tuhoa oli tehty ikävällä tavalla.  Poliisi tunnisti tekijän, mutta korvauksista voi varmasti vain haaveilla.   Onneksi sattui olemaan sopiva vakuutus toisessa autossa. Toisen, työn alla olevan auton vaurio, vaikka pieni olikin, oli sitten huomattavasti vahingollisempi.  Muidenkin vuokralaisten autoja oli hajotettu.  Mitään ei siis oltu viety, vain hajotettu ja tärvelty.   

Loman jälkeen työt lähtivät hyvin käyntiin.  Pari päivää töitä ja nyt pari päivää vapaata 😄 Vaikuttaa ihan sopivalta rytmitykseltä. 

Tunteiden ja järjen sopivasti sekoittamaa  päivää teille kaikille! 

Odotusta ilmassa!

 Tänään kaikki viisufanit ja yllättäin aika moni muukin suomalainen jännittää Käärijän menestystä Euroviisuissa.  Käärijä on villinnyt myös persoonana kaikkialla Euroopassa, ja Suomessakin on viherretty ties mitä kohteita 😂 Kappaleesta on syntynyt lukuisia eri versioita somessa.  Tämä vuosi jää viisuhistoriaan aivan varmasti, oli sijoitus mikä tahansa. Pelkästään tähänastisilla meriiteillä Käärijä (ja siinä sivussa me muutkin suomalaiset) on jo voittaja!    Tsemppiä iltaan Käärijä!!!! 

Täällä on vietetty viisuviikkoa lukuisten kissojen kanssa.  Tytärkin on ollut "paluumuuttajana" viisuviikon ajan meillä 😂 Pitää henkisesti valmistautua viisuiluun. 

Sam on kissoista arin, eikä aina halua ulos, vaikka muut menisivätkin.  Se tykkää olla häkissä turvassa. 

Maia, täysin tietämättään, on opettanut Frodolle huonoja tapoja.  Kolmen poikakissan joukossa Maia haluaa osoittaa ajoittain paikkansa kähisemällä toisille. Ihan hyvässä mielessä, täysin ilman taistelun meininkiä. 

Frodo on nyt alkanut myös kähistä ja jopa murista!  Se ei ole ennen harrastanut moista ja herättää siksi huomiota.  Frodo on tosi kiinnostunut Maiasta, mutta samalla se kokee kai paikkansa kotonaan jotenkin uhatuksi.  Voihan se olla ihan pelkkää voiman esittelyäkin. 

Kaikilla  kissoilla on valjaat ja narut. Kukaan ei rettelöi valjaiden laittoa vastaan, eikä välitä, vaikka valjaat olisivat sisälläkin päällä. 

Maia kulkee kuin höyryjuna, kun se on päättänyt mennä jonnekin.  Toisinaan se istuu minuuttitolkulla täysin samassa kohdassa, tuijotellen tyhjyyteen.  Se on Maian maailma 😽

Maia on nätti tyttö! 

Maian lempiharrastuksiin kuuluu mennä luukusta häkkiin ja istua luukun vieressä iän kaiken tuijottelemassa sisään päin. 

Sam rohkaistuu tulemaan ulos, jos siellä on ihmisiä lähellä.  Se säpsähtää silti jokaista risahdusta. 

Käsityötuolini on kovassa käytössä. Välillä siinä nukutaan, välillä kiipeillään. Merri etenkin tykkää olla tuolla ylhäällä, jos joku vielä pyörittää tuolia.  Tässä on mahduttu jopa samaan aikaan tuolille. Frodo apinoi Merriä monessa asiassa, mutta tämän jutun juonta se ei ole vielä ymmärtänyt. 

Ruokailu tapahtuu aina samassa järjestyksessä. Jokainen tietää paikkansa.  Toisen kupilla saa käydä vasta, kun toinen on lähtenyt pois ja mahdollisesti jättänyt jämät. 

Nappuloiden tarjoilu on välillä liian hidasta ja Merri päätti ryhtyä auttamaan.  Sam haaveilee pääsevänsä samanlaisille apajille. 

Tiistain semifinaali-iltana viisutarjoilu näytti tältä.  Vuoden odottelun jälkeen panostus oli kattava, torstaina jo huomattavasti suppeampi.  Tuolloin ei tosin ollut hereillä  kuin 1 😂 Toinen semi oli minusta muutenkin melko pitkäveteinen.  

Tälle illalle on varattu ainakin prinsessakakku. Muuta ei ole vielä päätetty. 

Jännittävää viisuiltaa kaikille Käärijän kannustajille!   Hyvää äitienpäivää huomiselle! 

Nyt se alkaa taas! Euroviisut!

     TÄNÄÄN ON SE PÄIVÄ!!!    

Lehdessä sanottiin osuvasti, että Euroviisut on meille faneille joulu ja uusi vuosi yhdessä 😆

Vuosi on taas odotettu ja tunnelma on alkanut hiljalleen kohota UMK:n myötä. Suomella oli monta hyvää ehdokasta viisuihin. Yksi niistä on nyt taatusti yhdessä oman elämänsä huipputilanteessa.   Netissä on Käärijää kannattanut valtavasti ihmisiä ja nostetta tuntuu olevan. Viisujen seuraaminen on hienoa joka vuosi, mutta vielä hienompaa on päästä seuraamaan oman maan edustajaa, joka vaikuttaa olevan hyvin suosittu.   Itse ajattelen, että on valtava saavutus päästä edes finaaliin ja sen jälkeinen menestys on silkkaa bonusta,  mikäli sitä tulee.   Viisut on itsessään sellainen spektaakkeli, että sitä muistellaan sitten kuluva vuosi aina seuraaviin viisuihin asti 😁   Minullakin on monta suosikkikappaletta jopa vuosien takaa. 

Käärijä on osoittautunut oikein edustusmieheksi kaikin puolin.  Valtava määrä hymyssä suin annettuja haastatteluja, vekkulimieltä ja hyväntahtoisuutta.  Toivon hänelle kaikkea hyvää! 

Tänä vuonna en tehnyt  listausta eri maiden kappaleista.  Antaa viisujen viedä!  

Kissat, etenkin iltakukkuja Frodo iloitsee siitä, että tänään saa valvoa!!    Se ei ehkä malta katsoa viisuja kokonaan. Merri on varmasti uskollisesti ainakin lähistöllä (ihmettelemässä yökukkujia...). 

Nekku -tytär on tulossa mukaan katsomoon ja jää yöksi, joten luvassa taitaa olla Maian ja Saminkin kyläily!  Mahtavaa odottelua! 

Sain eilen valmiiksi tekeillä olleen neulomistyön, eli nämä pitkät sukat. Kevät lämpenee, kesä lähestyy, sukat lämpenee ja pitenee. Niin se vaan menee 😅

Löysin taannoin Novita 4/22 -lehdestä mallin, johon pääsin upottamaan kirjavaa lankaa yksivärisen rinnalle.  Siitä syntyivät nämä "sirkussukat", kuten itse näitä nimitän.  

Oikealta nimeltään kyseessä ovat Anna-Kaisa Nissin suunnittelemat Medaljonki -sukat. 

Lankana käytin 7 -veljestä, enkä millään keksi, mitä tuo kirjava oli nimeltään. Se oli jäänyt jäljelle jostain kaukaisesta sukkaprojektista (eikä loppunut vieläkään täysin).  Kirjavuudesta huolimatta sain värit aika hyvin kohdilleen!   Lankaa kului 230 grammaa. Puikot kokoa 3½.  Sukat kokoa 38. 

Eilisen illan vietinkin sitten taas mallilehtien ja -kirjojen äärellä etsien seuraavaa neulottavaa mallia 😓Tämä päämäärättömyys on niin rasittavaa.  Haluan  neuloa, mutta ei ole mitään ajatusta siitä, että mitä. 

Kootut selitykset: 

Ei ole sopivan väristä  tai paksuista lankaa. 

Ei ole tarpeeksi jotain tiettyä lankaa. 

En halua ostaa uutta lankaa, vaan kuluttaa vanhoja pois. 

Liian iso kaula-aukko, liian kapeat hihat, liian lyhyt helma......

Ei vaan kiinnosta. 

En tiedä kuka käyttäisi. 

Pitäisi olla jotain pientä haastetta. 

Liikaa lehtiä, liikaa vaihtoehtoja....... 

En tarvitse tällaista villapaitaa ja liian iso työ tehdä huvin vuoksi. 

  Lopulta päädyin yhteen  malliin, jonka aloitus luultavasti ajoittuu Euroviisujen alkuun 😛

Ihanan kutkuttelevaa ja viihteellistä viisuiltaa teille, jotka aiotte viisuja katsoa!!!  

Minulla ei ole mitään Käärijä -asusteita, joten Merri ja Frodo saavat edustaa sitä puolta! 

Siivet selkään ja menoksi

 Mikä on parempi, kuin virkattu ampparipesä? Se selviää hieman alempana 😅

Minulle tuli jonkinlainen myöhäisherätys näiden virkattujen ampiaispesien kanssa. Näitähän on ollut nähtävissä jo useita vuosia, mutta en ole koskaan niistä innostunut.  Tässä "tekemisen epätietoisuudessa" olen kuitenkin huomannut virkkaavani palloja.   Etsin oikeita värisävyjä ja löysin kaikenlaisia keriä, jotka ovat jääneet jostain toisesta työstä, tai jotka olivat niin outoja, tai vähäisiä, että niille ei ole löytynyt käyttöä.  Virkkasin kaksinkertaisesta langasta, kiinteillä silmukoilla. 

Näin Omppumadon blogissa, että täyttää voi vaikka paperisilpulla. Tästä mieleni eteni muovimateriaaliin, jota löytyy kotoa yllin kyllin.  Muovi ei haittaa, vaikka kastuisi pallon roikkuessa ulkona.  Yhteen palloon sai tunkea yllättävän paljon muovia!  Isommat muovit saksin pienemmiksi.  Otin oikein tavakseni kerätä muovijätettä, kun  runsas leipäpussien määrä ei riittänytkään kovin pitkälle.  Pelastukseksi tuli kissanruokatilaus, jossa on aina kummallisia muovipötköjä pehmikkeenä. Juuri sopivaa, pehmeää muovia.  Pallo pitää  hyvin ryhtinsä muovitäytteisenä. 

Pesät tarvitsevat kuningattaren. Niitä syntyi tietysti virkkaamalla. Tuntosarvien suhteen olin vähän laiska ja tein vain ketjusilmukkalenkkejä. 

Siiviksi löysin pienen palan valoverhokangasta, josta leikkasin sopivat lentovälineet. 

Parempi, kuin yksi ampiaispesä, on tietysti viisi ampiaispesää!  😆

Lankaa kului suunnilleen 250 grammaa. Tarkkaa määrää oli vaikea punnita, koska pesät täyttyivät jo virkkausvaiheessa muovilla. 

Pesien sanotaan pitävän oikeat ampparit poissa tiloista, joissa niiden ei toivota olevan.  Tähän en jaksa uskoa, mutta koristeena nämä ovat ihan kivoja.  Idea jäi oikeastaan hautumaan, kun ostin viime kesänä yhden tällaisen jostain käsityömyymälästä.  Idea ei siis ole minun. 

Tässä on ehditty käydä kaksilla syntymäpäivilläkin viime aikoina.  Toisessa oli näin kutsuva ovimatto 😄

Onneksi olin asiasta tietämättömänä tehnyt kaksi yksinkertaista korttia samalla aiheella!   Tosin tälle pimeälle puolelle päätyi Yoda, joka varmasti tasapainottaa Voiman molempia puolia.

Toisessa on vastaanottajan lapsuudesta tuttu aihe, eli ilmapallot. 

Minulla on edelleen runsaasti servettejä, joista näitä Star Wars -aiheisia hahmoja olen silpunnut. 

Loppuun kuva Maiasta ja Samista, jotka vierailivat meillä pitkästä aikaa.  Jälleennäkemisen ilo oli molemminpuolinen, jos ei lasketa Maiaa, joka on täysin ilmeetön. Se näyttää aina siltä, kuin viis veisaisi sen ympärillä tapahtuvista asioista 😂

Hyvää päivänjatkoa! Torstai on toivoa täynnä! 

Hei, hei vappu, tervetuloa toukokuu!

 Vappu alkaa vedellä viimeisiään.  Merri ei oikein innostunut vapun vietosta, ei etenkään naamiaismielessä. Se suostui poseeraamaan vain päiväunien välitilassa. 

Perinteiset vappusoitot on soitettu ihan kelvollisessa säässä. Aamusta oli viileämpää ja tarvitsin enemmän kerrosvaatetusta.  Ensimmäinen soitto oli hautausmaalla.   

Yksinäiset rummut näyttävät hautausmaalla etsivän paikkaansa. 

Orkesterimme on sitoutumaton, mutta päädymme keikalle sinne, minne kutsutaan.  Vappu on kovin punainen juhla ja sitä piti käydä kunnioittamassa tällä muistomerkillä.  Aikamoinen porukka tänne saapuikin kukka-asetelmin. Puhettakin saatiin. 

Taas näyttää autiolta, mutta minä olin todistettavasti paikalla, ainakin varjosta päätellen! 

Seuraava soitto oli kotiseututalolla, joka sijaitsee kotiseutumuseon yhteydessä.  Tässä vaiheessa aurinko alkoi lämmittää jo ihan mukavasti, joskin soitto oli sisätiloissa. 

Kotiseututalo on Lars Sonckin  1897 suunnittelema hirsirakennus pienten lasten kouluksi.  Se on siirretty nykyiselle paikalleen 1957.  Nykyisin se toimii kotiseutuseuran ylläpitämä. Siellä toimii museo ja vaihtuvia taidenäyttelyitä. 

Voisin ehkä joskus käydä tutustumassa taloon paremmin ja kirjoittaa siitä ihan oman juttunsa. 

Siitä vaan ovesta sisään ja vappuhulinoihin 😊

Soiton jälkeen saimme simaa ja munkin. 

Soittojen välillä oli pari tuntia. Sain öljyttyä meidän terassin, jonka olin pessyt pari päivää sitten! Ihan mahtavaa!   Minulle on tärkeää vetää puuöljyä terassin pintaan vuosittain  ja nyt sain sen tehtyä näin ajoissa.  💖💖💖💖💖💖

Homman jälkeen äkkiä siistiytymään ja soittokamppeet uudelleen päälle ja menoksi!  Vappuhan on työn juhlaa, siitä ei pääse mihinkään. 

Vappumarssin tahditus ja vappujuhla vielä nupiksi ja sitten olikin vappu pakettiin taputeltuna. 

Siinäpä vapuimmat tarinat.  Hyvä, kun loppui, sanoisi Merri. 

Viime viikko meni lähes kokonaan mökillä puuhommissa. Pisimmät päivät olivat 12 -tuntisia.  Olo oli kuin jyrän alle jäänyt, mutta lopputulos palkitseva. Suurin puuhomma on nyt ohi, vaikkakin "rippeitä" on edelleen. 

Mökki on myös siivottu ja inventoitu valtava määrä täysin turhaa tavaraa kierrätykseen. 

Jäiden lähtö nähtiin yhtenä iltana.  Yksinäinen männynoksa kellui viimeisen lautan päällä ulapalle.  Oksa ei ollut meidän puuhommista 😉

Kuvassa mukana taas tuo komea tervalepän oksa! 

Yhtenä päivänä pidin lomaa mökkihommista, että pääsin Kässäklubiin. Toisilla oli villapaitaprojekteja, joita ihailin antaumuksella.  Minulla oli reissukäsityöni, nilkkasukat, joita olen tehnyt varmaan jo puoli vuotta 😂

Parasta olivat ystävät, yhteiset jutut, eikä lainkaan vähäisimpänä hyvät syömiset. 

 "Vapaapäivänä"  sain vaihdettua lakanat.  Frodo ei nuku meidän kanssamme koskaan öisin. Aivan kuin se olisi sille itsestään selvää, että sänky kuuluu Merrille yöaikaan.  Päivisin sen löytää usein sängystä nukkumasta. Se kaivaa itselleen sopivan pesän ja ottaa rennosti. 

Merri vahtii tarkasti, että pyykkivuori tulee silitettyä sopivin ajoin. 

Viime viikon olin talvilomalla, tämän viikon kesälomalla, ensi viikon kolmenlaisella sekoituslomalla (=Euroviisuloma!). 😍

Kliffaa alkavaa toukokuuta juuri Sinulle!