Syystunnelmia

Viimeisiä kesän rippeitä ihmetellen, Merri päivystää lehtimajassaan.  Syksy pudottaa hiljalleen lehdet ja majasta tulee riisuttu versio. 

Mitäs se mamma siellä huhuilee?   Tulenhan minä katsomaan! 

Jotkut kesäkukista ovat sitkeämpiä, kuin toiset.  Tähän ruukkuun ostin näitä taimia 2. Olivat tosi ohuita ja vain muutama kukka.  Sittemmin olen saksinut kuolleet kukat aina pois, jolloin kukinta on lisääntynyt huomattavasti. Ei näköjään pieni viileyskään haittaa. 

Märkä nurmikko ei ole kovin mukavaa, mutta ei se silti estä Merriä tallustelemasta tuttuja reittejään.  Naapurin pihalla ei ole edelleenkään "mitään", tiukasta syynäilystä huolimatta.  Joitain hiiriä sieltä rohkeni aidan alitse tulla kesän aikana.   Vai pitäisikö sanoa entisiä hiiriä? 

Hyvä valinta oli myös tämä amppeli, joista toinen samaan aikaan ostettu pääsi kuivahtamaan loppukesästä. Tämä oli sitkeämpi.  Nuo värilliset amppelit ovat kivoja.   Olen säästänyt ne aina saamistani amppelikukista. Tässä taisi joskus tulla meille mansikkaa. 

Kaikki eivät ole niin innoissaan märästä nurmikosta.  Pitää kuitenkin seurata isompaa uloskin, ainakin katsomaan mitä Merri tekee. Wc -käynti ulkona on aina mieluisampaa, kuin sisällä. 

Frodon silmät ovat usein vähän surumielisen näköiset. Johtuukohan se noista kulmista?   Painihalujen kohdatessa ei toiminta kuitenkaan näytä yhtään surulliselta 😏

Arttukin kävi yhtenä päivänä kylässä.  Merrin mielestä Arttu on vanha tuttu, eikä sitä huolestuta yhtään Artun touhotus.  Vähän voi haistellakin  kamua pitkästä aikaa.  Koiramainen vauhti ei kuitenkaan ole Merrille ominaista, vaan se ottaa rauhallisesti katsomalla vierestä.  

Missä sitten oli Frodo?  Ennen se katosi aina ihan kokonaan, kun kuuli, että Arttu on oven takana.  Kesällä se sai olla häkissä, kun Arttu pyöri terassilla.  Sekin oli Frodolle jo melkein liikaa, vaikka Arttu ei tainnut edes nähdä sitä ulkoilutilan ylähyllyllä. 

Tämä sen sijaan on jo selvää edistystä, että Frodo ei mennyt piiloon, vaan tähyili tapahtumia hieman kauempaa. Se istui sisärappusilla ja Artun tullessa lähemmäs se meni luukusta ulos tuijottelemaan.  Vähän piti Arttua hillitä, että se ei menisi tekemään liian läheistä tuttavuutta.  Pelokkaasta kissasta ei koskaan tiedä, mitä se tekee puolustautuakseen.   Ehkä Merrin esimerkki kuitenkin tuo tuloksia.

Rapuista aasinsillalla toisiin rappuihin.  Näistä tunnelmista palasimme eilen kotiin ja arkeen.   Kuvia on valtavasti ja niiden asettaminen jonkinlaiseen järjestykseen on niin aikaa vievää, että saatte hieman odotella, mitä on tulossa 😊😎

Arki kuitenkin aina koittaa loman jälkeen, kuten tänäänkin.    

Mukavaa viikon alkua Teille Kaikille!