tiistai 7. heinäkuuta 2020

Kuusenoksa Anu: Olemattomien jumala

Olemattomien jumala
kirjoittanut Anu Kuusenoksa
pehmeäkantinen, sivuja 356
kansikuvitus Antti Tahvanainen



Aiemmin kirjoitettu Auroran tarina:

Tämä kirja on itsenäinen jatko-osa tuolle kolmiosaisella alkutarinalle. 

Aluksi meni vähän aikaa hahmottaessa, mistä löytyy yhtymäkohtaa  aiempaan tarinaan. Kertomus etenee loogisesti ja kerää mukaansa hahmoja kaikkialta maailmasta.  Vampyyreiden maailma ei tunne rajoja, eikä rajoituksia. Vain päivä ja yö säätelevät heidän elämäänsä. Ruokailutottumukset vaihtelevat, vaikka pääruoka-aine, veri, on sama. 
Aiemmin tiettyihin paikkoihin keskittynyt kerronta hajoaa ympäriinsä, kooten vampyyrejä yhteen verilinjoja pitkin ja jopa yhteistyöhön keskenään. Aiemmat Ikhropoliksen tapahtumat hajottivat verilinjat, osa kuoli lähes kokonaan. 
Nyt on ilmaantunut yhteinen vihollinen, joka on voitettava. 

  Kuningattareksi noussut Aurora ajaa omia pyrkimyksiään, palauttaakseen menneen takaisin elämäänsä. Hänen voimansa ovat nousseet käsittämättömälle tasolle ja hän tekee omalla tavallaan yhteistyötä Amirin kanssa. Apuna on voittamaton 10 000 kuolemattoman armeija. Yksisilmäisen kuningattaren sisimmästä ei löydy enää juuri mitään yhtymäkohtaa suomalaiseen Auroraan, kaltoinkohdeltuun tyttölapseen. 
Ainoa päämäärä on rakkauden palauttaminen, mutta voiko sitä enää korjata kaiken tapahtuneen jälkeen? 
Nykyaikaisiakaan keinoja ei kaihdeta käyttää. Lääkäri pystyy korjaamaan mitä vain? Vaan kuinka käy itse lääkärin? 

Tarinasta löytyy vielä entisiäkin hahmoja, vaikka heistä moni tuhoutui aiemman kirjan lopussa. Vaikka vampyyreillä ei olekaan rajoja, heidän eletty elämänsä kuvastuu puheissa ja teoissa, pukeutumistyyleissä. Tuntuu aivan uudelta ajatukselta, että venäläinen ruhtinatar päätyy jatkamaan elämäänsä kuolemattomana. Entä miksi  vironkieli aina jaksaa naurattaa suomalaisia? No, tämä Heiki on ainakin tarinan ehdottomasti mieleenjäävimpiä hahmoja. 
  Hahmokavalkadi hämmentää loppua kohden. Tulee mieleen jopa vampyyrien oma "saippuasarja"; kuollaan, ei kuolla, kuollaan...  Lähteekö tarina luontevasti vielä jatkumaan näistä lähtökohdista? 
  Luoko vampyyrien energia uusia muotoja?  Kuka on Mikael ja miten jatkuu hänen tarinansa?  Näistä kuultaneen seuraavassa teoksessa. 

Ilmastonmuutos puhututtaa ihmisiä. He eivät kuitenkaan ole ainoat maapallon asukkaat, joita se koskettaa. Vampyyrit näkevät selvästi, että loppu lähenee, tavalla tai toisella. Ihmisten välinpitämättömyys asuinalueistaan ihmetyttää.  Elämän lyhykäisyys ei tuo riittävästi vastuuta? Tuhansien vuosien elämänkokemuksella näkee paremmin. 

Kirjoitustyyli on kehittynyt aiempien julkaisujen myötä laajemmaksi. Faktatieto on asettunut uomiinsa, eikä tunnu enää niin luennoivalta.  Se luo kuitenkin yksityiskohtia kerronnalle. 
Odottamattomat tapahtumat vaanivat nurkan takana. Mikään ei pääty ennalta-arvattavasti.  Loppuosan jännittävä huipennus pitää lukijan mukanaan. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentoinnista! Iloa päivääsi!