Ahdasta, tilavaa ja sopivaa

 Pikkuisten joulujen isot (ja pikkuinen) paketit.  Kässäklubin luultavasti vuoden viimeinen tapaaminen käsitöiden ja kahvittelun merkeissä, unohtamatta sitä parasta, eli hyvää seuraa! 

Minulla oli kaikkein pienin paketti, joka herätti jostain syystä jonkinlaista epäuskoa. Etenkin lähempää tarkasteltuna 😅   Pari päivää aiemmin olin palaamassa töistä kotiin ja vilkuttelin portilla naapurille ja naapurin pikkupojalle.  Pysäköin auton ja keräilin tavarani autosta. Hämmästyin, kun joku oli tuonut pienen paketin portaille. Katselin sitä ihmetyksen vallassa ja mielessä ehti jo pyöriä vaikka mitä selityksiä asialle.  Päädyin siihen, että tuo naapurin poika olikin keksinyt tuoda pikkuisen lahjapaketin yllätykseksi meille.  Otin paketin käteen ja ihmettelin sen köykäistä painoa ja mietin, mikä voi olla niin pientä ja kevyttä.   Silmäily paljasti, että kädessäni oli styroxkuutio, joka oli kääritty harsokankaaseen 😂 Nostin katseeni ylöspäin ja hoksasin oven vieressä edellisenä päivänä ulkoistamani jouluisen kranssin. Siinä oli muutama täsmälleen samanlainen paketti koristeena 😄 Yksi oli tippunut otolliseen paikkaan joko itsekseen, tai sitten lintujen auttamana. 

Pistin sitten tämän pikkuisen paketin kiertoon Kässäklubissa! Paketit arvottiin ja vasta sitten nostin ko. paketin saaneelle sen oikean paketin pöydän alta.  

Lopputuloksena voin sanoa, että nauru pidentää ikää 😂 

Minun paketissani oli suklaan ja jouluisten servettien lisäksi tällainen pieni joulutähti, samettimaisella pintatuntumalla. 

Laitoin siitä kuvat siksi, että tuo kiinnitys oli minusta aika nerokas, vai mitä? En olisi odottanut näkeväni tuollaista nk. hupparinnauhankiristyshelmeä (maratonsana, ehdottomasti hirsipuukäyttöön!) tällaisessa käytössä, mutta mikä ettei!  Askartelu- ja ompelumateriaaleja voisi muutenkin käyttää ristiin paljon enemmän. 

Joulu se tulla jollottaa!  Meidän kuusennauhamme ja latvatähti ovat olleet ihan omaa  luokkaansa jo usean vuoden ajan, joten tajusin viimein panostaa asiaan kauppareisulla.  Yleensä vajavaisuus on tullut esiin vasta kuusta koristellessa, kun kukaan ei enää ole menossa kauppaan. 

Frodoa kiinnosti kovasti tuo nauha ja miltä se maistuu.  Aika pikaisesti piti ostokset laittaa jemmaan, koska ne ilmeisimmin maistuivat erittäin hyvälle. 

Frodo on muutenkin niin vilkas, että kuusen laittaminen olohuoneeseen on hieman arveluttavaa.  Merriä ei ole koskaan kiinnostanut, kuin alimpien oksien koristeet.  Sille onkin laitettu ihan omia, särkymättömiä koristeita sinne juuri siksi.  Frodo saattaa kuitenkin olla toista maata, joten särkyvät koristeet lienee paras jättää ihan suosiolla varastoon. 

Laitan vielä  muutaman otoksen itsenäisyyspäiväjuhlatunnelmista.  Vieraille oli varattu kahvi- ja kakkutarjoilu.  Esiintyjät saivat  yllättäen myös lounaan!    

Tilaisuus striimattiin kaupungin omalle kanavalle.  Ennen juhlan alkua ääni- ja kuvahenkilöt asentelivat paikoilleen kameroita, mikrofoneja ja valaistusta. Mikrofoniin soittaminen on aina vähän kyseenalaista, kun siinä kuuluu sitten ne kaikki virheetkin. Ei sen  puoleen, että niitä edes tulisi 😜!  Pois se minusta! 

Kotona oli itsenäisyyspäivän vietto täydessä käynnissä.  Kissoilla oli omat yksiönsä. Merri mahtui jopa makaamaan omaansa! 

Frodo: Tässä ollaan kuin sillit suolassa!'

Merri: Jos sinä edes näkisit sillin, niin varmaan ymmärtäisit, että se olisi ruokaa. 

Merri: Vie se haiseva häntäsi kauemmas nenästäni!

Frodo: Ei pidä paikkaansa! Ei se haise, se on juuri puhdistettu!

Vielä on pari soittokeikkaa Kauneimmissa joululauluissa, kahdessa eri kirkossa.  Sen jälkeen alkaa joululoma silläkin saralla.  

Yritän lomalla muistaa/ ehtiä soittamaan kotona. Puhallinsoittimissa on  aina tuo äänentuotto vähän ontuvaa, jos on ollut pitkään soittoväliä.  Ei ole kiva mennä alkuvuodesta harkkoihin, jos joutuu pinnistelemään äänen kanssa.   Ainahan sieltä tietysti ääni tulee, mutta äänen laatu ei ole hyvä, jos ei harjoittele. 

Lisäksi olen tehnyt jo etukäteen uudenvuodenpäätöksen, että hankin uudet esiintymisvaatteet ja lopetan niiden liian pienten kanssa tiristelyn. Lienevät vuosien myötä pesuissa kutistuneet 😅.  Minulla on yksi virallinen orkesteripuku, mutta muiden orkestereiden tapahtumissa on koodina aina musta puku tms. (jos ei lasketa sitä dirndl -mekkoa, joka oli äskettäin päälläni..). 

Kerran oli tilanne niin  paha, että jouduin hätäpäissäni ostamaan isommat housut yhden keikan lähestyessä.  Oli todella epämukava olo, kun persus roikkui ties missä ja puntit olivat vähintään metrin levyiset.  Se oli sillä kertaa niin traumaattinen kokemus, että seuraavalle keikalle sain taas vanhat housut mahtumaan  päälle. 

Pieniä murheita ja isoja iloja.  Onneksi elämä ei ole liian tasapaksua. 

Olkoon torstai toivoa täynnä Sinullekin!