Joulukortit

 Pitkällisen aloittamisen ja sitkeän jatkamisen tulos on vihdoin nähtävillä. Joulukortit ovat valmistuneet!  

Tämän vuoden teema oli kierrätys.  Joku saattaa muistaa aiemmin näyttämäni kuvan pahvilaatikosta, joka oli pullollaan vanhoja kortteja, joita en ole raaskinut heittää pois.   Pitkään painiskelin sen ajatuksen kanssa, että voiko jonkun lähettämän kortin lähettää jollekulle toiselle.  Osa lähettäjistä on kadonnut jo autuaammille kortinlähetysmaille. Toki katsoin sivuun itselle tärkeitä kortteja, jotka pidän säästössä.  Olisi aika kamalaa, jos taakse liimatut asiat irtoaisivat ja näkyviin tulisi vanha teksti 😱

Olen joskus ostanut jättirullan kaksipuolista kontaktitarraa (varmaan ihan väärä nimi), jossa paperi irtoaa tarramuovin molemmin puolin irti.  Voin vakuuttaa, että liima tarttuu ja pitää kuin tauti (anteeksi jos asiaton sanonta, näin hoitoalalla näitä tulee viljeltyä 😂).  Liimasin kortin takaosaan tämän tarramuovin ja sen päälle vielä  jouluista askartelupaperia. Sinne jäi tekstit piiloon! Ei aukea vaikka yrittäisi rapsuttaa!

Liimasin ensin kaikkiin takapuolelle kaikkia kotoa löytyneitä koristekuvia ja kaikkea mahdollista, mitä löysin (edes melkein aiheeseen liittyvää).  Tämä homma kesti päiväkausia, kun liimaaminen alkoi aina kyllästyttää. Jätin liimatut kortit painojen alle. 

Lopulta koristelin vielä kaikkien korttien etupuolia ja takapuolia pienin tarroin ja liimattavin nk.paljettitähdin yms.  Näitä liimauksia kuivattelin näin hassusti.  Kortti piti olla pystyssä, kun liimauksia tuli molemmin puolin.  Lisäksi oli tärkeää pitää takapuoli tiiviisti tuolissa, eli kortit mahdollisimman lähelle pöytää, jossa askartelin 😂

Pari tulostettua kissakuvaakin päätyi kortin takaosaan. Maisa ja Merri komeina!

Kortteja syntyi noin 40. Kuten huomaatte, jos kuvasta vaan saa selvää, muokkasin myös näitä alkuperäisiä korttikuvia pienin koristein. 

Takaosiin piti käyttää runsaasti mielikuvitusta, koska en halunnut ostella mitään uusia koristeita, kun lootat pursuavat mitä ihmeellisintä silppua ja kuvaa. 

Kyllä näistä ainakin omasta mielestäni tuli ihan persoonallisia kortteja.  Ensi vuonna uudet kujeet, tänä vuonna tällaiset. 

Minulle kävi töissä ihan kamala juttu, josta olen edelleen kovin surullinen.  Ajoin asiakkaalta toiselle ja tien yli juoksi orava. Näin sen jo kaukaa.  Eikös sieltä ollut tulossa toinenkin orava perässä. Hiljensin tietysti vauhtia ja olisin laskenut oravan tien yli, mutta se jäi jumittamaan oikeaan reunaan.  Ajoin hiljalleen siitä  ohi ja silloin se itsemurhakandidaatti hyökkäsi päin autoa!  Näin peruutuspeilistä, että se jäi makaamaan sinne keskelle lumista tietä!  Minulla oli opiskelija mukana ja yhdessä nousimme autosta ja menimme  katsomaan, josko oravaparka jäi kitumaan; häntä vaan kerran heilahti ja jalat 😓

  Minä nyt en olisi siihen uskaltanut koskea, vaikka kurre olisikin kitunut, mutta reipas opiskelijani kaivoi taskusta paperia ja nosti kuolleeksi todetun oravan hellästi tien reunalle, silitti vielä ja puhui nätisti.   

  Ihan kamalaa oli myös sen toisen oravan katselu sieltä läheisen puun oksalta. Varmaan sekin oli ihan kauhuissaan.  Minua itketti vielä pitkän aikaa ja itkettää vieläkin, kun ajattelen.  Onneksi se pikkuinen kuoli nopeasti, eikä jäänyt kitumaan. Oli kai lyönyt päänsä törmäyksessä.  Ehkä se pääsi nyt oravien taivaaseen, jossa on pähkinöitä röykkiöittäin ja kaverit ottavat sen tervetulleeksi joukkoonsa. 

Huomenna ollaan jo toisessa adventissa, joulu lähestyy, sekä tietysti itsenäisyyspäivä.  Huomenna on myös meidän puhallinorkesterimme konsertti.  Siitä voin kirjoittaa sitten myöhemmin. 

Rauhallista joulun odottelua ja ajelkaa varovasti...