Tuolin valtaus

 Minulla on uusi tuoli.  Päädyin hankkimaan nojatuolin, koska sohvan nurkassa on erittäin ergonimisestikin huonoa istuskella ja neuloa.  Tuolin kriteerit olivat muodoltaan sellaiset, että selkänoja täytyy olla mahdollisimman suora, että selkä pysyy suorana. Käsinojien täytyy olla niin matalat ja kaukana istujasta,  että kyynärpäät eivät osu neuloessa. Rahi tuli ihan kauppaan kuuluvana, se ei ollut erityisesti toivelistalla. Koetestauksen jälkeen totean, että nyt tarvitsen jonkinlaisen sivupöydän, tai tarjotinpöydän, jossa on pyörät alla.  Neulonta-asento on nimittäin huonontunut entisestään, kun olen joutunut olemaan lähes kaksinkerroin etukenossa, koska ohjeet täytyy olla jossain, tässä tapauksessa rahin päällä. 

On tässä ollut vielä toisenlainenkin hankaluus.  Eräs nimeltä mainitsematon kissa on päättänyt ottaa tuolin omaan käyttöönsä!  

Voin kuvitella, että se on ajatellut näin: Oooh! Minulle on hankittu uusi huonekalu! Otan tämän haltuun välittömästi!  Älä sinä ihminen edes yritä lähestyä tätä tuolia, kun minulla on päiväunet kesken!

Kuten huomaatte, on tuoli sijoitettu takan viereen. Kovin isoja tulia ei kannata poltella, jos aikoo vieressä neuloa😅

Merri suositteli tuolin kokeilemista myös Ruutille, joka tarttui heti tarjoukseen: Hyvältä tuntuu! Voisin jäädä tähän vaikka yöksi! 

Arttua ei niinkään kiinnostanut tuoli, vaan Ruut.  Arttu on aina niin rohkea, mutta nyt sitä jännitti silminnähden. Leikki kuitenkin sujui hyvin, kunnes innostus lopahti vuorotellen molemmilta puolilta.  Koiruuksilla oli liikaa viihdykettä ympärillään. Lisäksi kissat olivat kateissa!  Hajua oli, mutta yhtään maukujaa ei löytynyt mistään!

Maian mielestä homma saikin pysyä tuolla mallilla. Koirat etsiköön heitä, mutta turhaan.  Sen mielestä kissojen kuuluu saada olla rauhassa ilman häslääviä koiria. 

Sam oli samaa mieltä ja kiipesi vielä korkeammalle. Näennäinen rentous säilyy, ellei kukaan lähesty. 

Koirille oli tarjolla vettä ja kissoille sen lisäksi vielä nappulabaari. 

Ihmisille olin valmistanut Kinderpiirakkaa. En ole pitkään aikaan harrastanut uusien leipomusten kokeilua, mutta tätä piti kokeilla. Lopputulos ei ole kauneimmasta päästä alkuperäiseen ohjeeseen verrattuna, mutta maku on varmasti aika lähellä samaa. 

Ohje on napattu Tarun taikakakuista TÄÄLTÄ.

Maltoin antaa osioiden kunnolla jäähtyä, ja sain tuon pinnankin joten kuten levitettyä. Tämä piirakka maistuu takuuvarmasti tulevalle diabetekselle (anteeksi moinen vertauskuva)!  Makeanhimoisille juuri sopiva herkku. 

Kuvien joukosta löytyi vielä aiemmin tekemieni wienereiden kuva, joten laitan senkin vielä tähän.  Valmiista torttulevyistä saa helposti wienereitä leikkaamalla ne näin, laittamalla paistomarmeladia (vaikka luumun makuista jouluksi), voitelemalla kananmunalla ja ripottamalla päälle raesokeria. 

Vierailupäivän päätteeksi Merri -paralla oli pää aivan pyörällä! Aivan liikaa ohjelmaa.  Lisäksi ihmiset olivat kantaneet sen vessalaatikon eteisen puolelle! Hirveää!   Kävelin Merri sylissä, ja eteisessä se huomasi vessan!  Se pelästyi ja yritti sännätä karkuun. Pari sähistelyäkin tuo väärässä paikassa kököttävä vessa sai 😂

Tästä taas uutta viikkoa aloittelemaan! Joulu hiipii lähemmäs ja lähemmäs.  Pian se on jo aivan nurkan takana! Kääk! Vielä olisi asioita keskeneräisinä, valmiiksi saateltavina!  Jäitä hattuun vaan ja uutta lankaa puikolle! 

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!