Kielo

 Kevään parhaat hetket ovat Merrin mielestä käsillä (vai tassuilla?).  Katolta tipahtelee lunta pieniä määriä kerrallaan, välillä isojakin.  Niiden kulkua on aivan mahdotonta olla seurailematta!  Paras paikka niiden katseluun on kiikun katoksen päällä.

Siitä pääsee kiipeämään vieläkin ylemmäs. Voi leikkiä vaarallista peliä tasapainoilemalla terassin kattoparrujen päällä.

Taustalla näkyy, kuinka paljon täällä on vielä lunta!  Korkeat kinokset edelleen.  

Tartuin vihdoin siihen Arabia sukkalehteen.  Ei meinannut millään löytyä kiinnostavaa mallia ja aloin sitten tehdä näitä, koska ovat lyhytvartiset ja lankaa löytyi varastosta sopiva määrä.  Malli on Mia Sumellin Kielo.   Lanka on Nallea, jota kului 90g, puikot kokoa 3. Sukkien kooksi tuli n.40.

Kuvassa tuo vaalean punainen erottuu ihan hyvin, mutta neuleessa se on aika haalea. Samaa sävyä näyttäisi silmämääräisesti olevan, kuin lehdessäkin. Värikoodeja en katsonut. 

Tekstissä mainitaan, että "Raija Uosikkisen hentoa Kielo -koristetta käytettiin vuosina 1960-70 AR -astiastossa. Kielo -siirtokuvalla koristettua asitastoa, johon kuului mm erilaisia kulhoja, tarjoilulautasia sekä kaadin, myytiin sekä vaaleanpunaisena että vihreänä."

Lehden lankavärit eivät mielestäni kaikissa malleissa ihan vastaa astian oikeaa väriä.  Teräosan kuvion jälkeen en enää katsonut ohjetta, vaan jatkoin omin sävelin loppuun. 

Joutsenet on jälleen bongattu joelta! Niitä on ollut jo jonkin aikaa. Tämä kuva on kävelyreitin varrelta, mutta kotimmekin on aika lähellä jokea, ja keväällä joutsenet huutelevat aika kovallakin äänellä.  Sorsatkin ovat päivän uintireisullaan.  Suunta eri, kuin joutsenilla. 

Alla kuva-arvoitus: mikä mahtaa olla kuvassa?

Huomenna aion lähteä testailemaan töihinpaluuta.  Lievää ahdistusta on ollut asian suhteen jo muutaman päivän ja yöllä tietysti näin jo kaikenlaisia uniakin aiheesta.  Valinta oli kuitenkin oma.  Jonkin aikaa on jo tuntunut, että jos en lähde nyt, niin kohta lähteminen on vielä vaikeampaa.   Elämä on  ollut niin hidastempoista viime aikoina, että paluu hektiseen työtahtiin tuntuu ihan mahdottomuudelta.   Ruokailuvälitkin ovat varmasti ihan liian pitkiä, kun on tottunut kotona oleilemaan jääkaapin läheisyydessä. Vaakakin vahvistaa tämän faktan.  Pitänee ottaa jotain syötävää autoon, että voi käyntien välissä haukata jotain.  Kotihoidon ruokatauot on kyllä muutenkin välillä hoidettava paikasta toiseen ajellessa, että ei siinä sen puoleen mitään ihmeellistä ole.   Auto toimii helposti myös liikkuvana toimistona puhelimitse asioita selvitellessä. 

Työkavereita ja asiakkaita on jo ikävä 😀  

Sunnuntaitoivotukset Teille Kaikille!