Ulkoilmaelämää

Aloitetaan kuvalla, joka on otettu jo  pari viikkoa sitten kävelylenkillä. Stonehengen hengessä, mutta mikä (mitkä) ei kuulu joukkoon? 😉

Nyt on lenkkeilyt jääneet tauolle vähäksi aikaa.  Keittiön "jatkojalostus" on vienyt aikaa. On siivoiluja, siirtelyjä, pähkäilyjä.... ties mitä!   Työpäivien jälkeenkin on ollut aika tattis olo.  Selkä on kenkkuillut taas jonkin aikaa ja kipulääkkeiden voimalla mennään. Pelkkä lepäilykään ei tunnu hyvältä. Tietynlainen selän käyttäminen on hyväksi. Tietenkin töissä tulee vähän väliä vastaan tilanteita, jotka saisivat jäädä selän puolesta tekemättä.  Kaatuneen henkilön nostaminen lattialta on erityisen vaikea, jos toinen ei pysty itse auttamaan yhtään.  Aluksi yritetään pelastaa tilanne estämällä kaatuminen/ valuminen ja kun se ei onnistu, autetaan kaatumaan hitaasti ja hallitusti.   Sitten aletaan miettimään, miten sieltä noustaan ylös.  Tällaisiin tilanteisiin ei aina meinaa löytyä järkevää vastausta millään, vaikka olisi kuinka ergonomiakoulutettu tai "kokenut" hoitaja.  Tässäkin kohtaa auttaa vaan mottoni: Tulta päin! Asioilla on tapana selvitä. 

Vähän kerrallaan olen saanut hiottua ja maalattua siistimpään kuntoon tämän meidän vanhan roskakatoksen. Mies on tämän tehnyt naapurin miehen kanssa vuosia sitten, mutta tönö alkoi näyttää jo vähän rähjäiseltä.  Vanhaa mainosta lainatakseni: Pinotexiä pintaan, niin vanhakin näyttää nuoremmalta! 

Minä niin tykkään tuosta maalaamisesta. Siinä näkee työn tuloksen heti.  Nyt vaan miettimään, mikä on seuraava maalauskohde 👀

Tuo pohja oli aluksi pelkkää hiekkaa ja se oli matalammalla kuin reunat, joiden yli roskakuskien piti hinata välillä painavakin roskapönikkä.  Keksin pari vuotta sitten laittaa noita kuviotiiliä pohjaksi, jolloin sain pohjan nousemaan puureunan tasalle.  Nyt on pohja siisti , eikä kerää luntakaan tuonne  turhan paljon täytteeksi. 

Naapurit kävivät lenkillään meidän  keittiötä kurkkaamassa ja rouva huomasi, että olen ostanut pienoiskasvihuoneen.... No en ollut! Enkä ollut huomannut koko isoa laatikkoa terassilla, kun siinä on ollut kaikenlaista remonttiin liittyvää lootaa ja tavaraa jo pitkään.   Mies oli ostanut minulle tämän lahjaksi, kun olin aina haaveillut kasvihuoneesta.   Kiitin nätisti, vaikka tämä ei olekaan sellainen (suuri) kasvihuone, johon voi laittaa vaikka tuolin ja pöydän ja vain ihastella upeiden kasvatusten tuotoksia.  Tässä talossa ei minun lisäkseni ole muitakaan henkilöitä, jotka uskoisivat kasvatustaitoihini. On kuulemma jo nähty vuosien varella. 

Olen sitten tyytyväinen tähän. 

Ihan itse kasasin kehikon, joka olikin yllättävän korkea. 

Merri tarkisti lopputuloksen!  Kestävätkö saumat tuulta ja tuiskua?? 

Arttukin osui juuri vierailulle kasaamisen hetkellä ja se halusi ehdottomasti esitellä valmista kasvihuonepömpeliä. 

Vempeleessä on neljä ritelikköhyllyä, jotka voidaan poistaakin, jos alemmalla hyllyllä on joku korkeampi kasvi.  Vetoketjut voidaan vetää kiinni, jolloin minikasvihuoneesta tulee suojaisampi mahdollista kylmyyttä vastaan. 

Minulla on pari tomaattia ja muutama paprika... niitä nyt yritän tutustuttaa tähän laitokseen. 

Kasvien lisääntyessä pihalla, alkaa kastelullekin olla taas tarvetta. Meillä on ollut nämä kaksi pyttyä jo kauan. Isommasta lähtee letku tuohon pienempään, jolloin sekin täyttyy, vaikka vesi valuukin varaston räystäältä vain suurempaan. 

Viime kesänä Merri  halusi kiipeillä reunalla ja putosi tietysti veteen.  Vesi oli aika ylhäällä ja kissa pääsi erittäin vikkelästi omin voimin pytystä pois. Ei se sinne enää sen jälkeen yrittänytkään. 

Tässä on nyt mahdollinen vaaratilanne, jos pytty onkin vaikka puolillaan, eikä kissa saa itseään vedettyä reunalle.   Pyysin näihin kansia. Ajattelin jotain sellaista rautalankaverkkotyylistä juttua.  Mies teki tällaiset!  Minusta erityisen nokkela idea kaikessa yksinkertaisuudessaan. Tynnyreiden omat kannet, joista toinen on rei´itetty ja vesi pääsee tynnyriin. Tukevaa ja siistiä.  kansi on helppo poistaa, kun kastelukannulla ottaa vettä.  Milloinkahan Merri keksii, että kannen päälle voisi mennä makoilemaan...

Kuvan ottamisen jälkeen tuolle letkulle on vielä tehty aukko, jolloin pienemmänkin tynnyrin kansi menee ihan kunnolla kiinni. 

Työpäivän jälkeen auton sivupeilissä roikkui yllätys!  Kotona avasin pussukan ja sieltä paljastui työkaverin kasvattamia retiisejä!  Ihana ylläri 😋

Minulla on mukavia työkavereita 😍

Neulomisessa on ollut nyt monen päivän tauko. En vain ole ehtinyt.  Olen ollut niin väsynyt ja epämääräisesti vaihtuvien työvuorojen sekoittama, että erehdyin luulemaan tätä viikkoa jo Euroviisuviikoksi... voi rähmä miten noloa!    Onneksi kuitenkin kaikki ilo on vielä edessäpäin. Tiistaina semifinaali ja torstaina toinen, jossa Suomikin on mukana. Viikon päästä sitten finaali.  

Vähän ihmetyttää, miten kisat lopulta aiotaan järjestää, kun tämä koronatilanne on edelleen aika äkisti muuntuva.  

Ihanaa päivän jatkoa Sinulle!