Päiväretki kesäiseen Kotkaan

 Langinkoskella on kaunista aurinkoisena kesäpäivänä.  Siellä on joskus tullut käytyä ennenkin, mutta ei pitkään aikaan.  Jostain syystä emme myöskään ennen olleet käyneet tuon keisarillisen kalastusmajan sisällä.

Suomen suuriruhtinaskunta (kuulostaa oudolta, mutta näin siinä esitteessä lukee) rakensi aikanaan Aleksanteri III:lle kesähuvilan hyvien kalastusvesien äärelle. Keisari vietti paikassa aikaansa vuosina 1888-1894, muutamia päiviä kerrallaan. Sitä vastoin häntä seurannut Nikolai II kävi paikalla vain kerran, muutaman tunnin ajan, vuonna 1906. 

Alakuvassa Aleksanteri III ja puolisonsa Maria Feodorovna (syntyjään Tanskan prinsessa).

Paikalla ollut opas kertoili mielenkiintoisesti tuosta ajasta ja tapahtumista enemmänkin, mutta meidät ohjattiin korona-veitikan takia toiseen suuntaan, joten päädyimme keittiöön. 

Pienen infolehtisen tiedon mukaan keisariperhe teki itse ruokansa ja  kaikki oli muutenkin hyvin yksinkertaisesti järjestetty.  Ruokaa tehtiin siiasta ja lohesta, jota kalastettiin  viereisestä koskesta. 

Vaikka keisarillinen väki kävi harvakseltaan kalastusmajalla, piti henkilökunta silti koko ajan huolen paikan kunnosta. 

Näitä rautoja vähän ihmeteltiin, onko ne jotain vohvelirautoja vai mitä..?

Sisävessat olivat tietysti tärkeä osa keisarillista arkea. Niitä löytyy talosta jopa kaksi. Veikkaanpa, että eivät niin omatoimisia olleet, että olisivat ne itse tyhjentäneet. 

Yläkerrasta löytyy perheen lepotiloja, vaikka yöt perhe viettikin laivallaan. 

Moni kalusteista on Aleksanterin aikaisia, mutta esim. tekstiilit ovat huomattavasti uudemmalta ajalta. 

Alakerrassa on suurempi tila, sali, joka toimi esitteen mukaan seurustelu- ja ruokailutilana.  Matkaseurue oli usein noin parinkymmenen hengen suuruinen. 

Tätä huonetta käytettiin myöhemmin venäläisten sotilaiden toipilaskotina, vuosina 1915-1916, eli Krimin sodan jälkeen (?).  Yläkerrassa on edelleen kapeita sänkyjä tältä ajalta. 

Keisariperhe oli ortodokseja ja uskonnon tärkeys näkyy myös kalastusmajan läheisyyteen rakennettuna pienenä kappelina.

Sisällä uskonnollisia kuvia, joista meikäläisen heijastus näkyy keskimmäisessä... (huippukuvaaja liikenteessä 😂).

Tässä 1889 -vuoden seurueen kokoonpano. 

Vesistö aivan kalastusmajan vieressä on mieleenpainuva kuohuineen. Kuvat tietysti taas latistavat tunnelmaa, mutta virtaava vesi ja kalliot ovat aina jotenkin koskettavia. 

Yksinäinen puu kasvaa sitkeästi veden keskellä. Eipä ainakaan kuole kuivuuteen. 

Keisari lähetti vuosittain muutaman kalastajan kesäksi paikalle. Kalasaalista lähetettiin Pietarin hoviin asti.  Kalastajille oli rakennettu oma, vähän pienempi kalastusmaja huvilan läheisyyteen. 

Veneillä oli oma paikkansa.  

Tosin kalastus tapahtui harvinaisella kalastustyylillä, heittäen nuottaa veden äärelle rakennetuilta puu- ja kivirakenteilta. 

Langinkoski on rauhoittavaa katseltavaa. Alue on säilynyt kävijämäärästä huolimatta luonnon mukaisena. Polkuja ja kallioita, sekä puisia siltarakenteita myöten pääsee kulkemaan alueella.  On penkkejä ja pöytiä, joissa voi vaikka nauttia eväät. 

Alueella on kaksikin kahvilaa, joista toinen oli maanantai-päivänä suljettu. Toisessa oli myytävänä myös joitain käsitöitä ja muita tuotteita. 

Me jätimme kahvit väliin ja kävimme ostamassa kaupungilta eväät, jotka nautimme meren rannalla, Katariinan meripuistossa (siitä kirjoitin viime vuonna TÄÄLLÄ). 

Kaupungilla ajelimme ristiin rastiin jonkin aikaa. Mitään kaupoilla kiertelyä emme jaksaneet harrastaa. Sapokan satamassa kohtasimme paikallista väestöä ja kävimme lopulta Maretariumin kahvilassa kahvilla. 

Pakko kirjoittaa vielä viimeöisestä unesta: Heräsin aamulla ja olin myöhässä töistä. Siinä ihmetellessä tajusin, että minullahan on vesirokko! 😂 

Ei minulla ihan aikuisten oikeasti mitään vesirokkoa ole koskaan todella ollutkaan. Toivottavasti tämä ei ole enneuni 😆

Hyvää viikonloppua Teille Kaikille!