tiistai 17. elokuuta 2021

Kissanhännästä kissaan

 Kissanhäntä oli ensimmäinen kuvauskohde päädyttyämme Joensuuhun.  Botania, eli kasvitieteellinen puutarha on mielenkiintoinen, vaikka se olisi nähty ennenkin.   Viimeksi kävimme täällä lasten ollessa pieniä. Perheen kanssa matkustaessa pääsymaksut tekevät usein ison loven rahapussiin.  Lapsista oli toki pienempi hinta, ikärajan kanssa.  Vanhimman kanssa oli juuri tuo ikäraja ylitetty, mutta mehän "lainkuuliaisina" kansalaisina kerroimme kaikkien olevan vielä rajan alapuolella.  Noloksi teki tilanteen se, että vanhin väitti äänekkäästi vastaan. Lipunmyyjänä ollut mies sanoi vain pojalle, että kyllä sinä nyt olet nuorempi 😅

Tällä kertaa maksoimme mukisematta aikuisten pääsymaksun molemmilta kävijöiltä. 


Kasvihuone on valtavan suuri ja siellä on kostea ja lämmin ilma.  Kulkureitit oli tehty mielenkiintoisiksi ja viihtyisiksi. Tuoleja, penkkejä ja pöytiä oli aseteltu sinne sun tänne, jotta näkymää voisi istuskella ihan rauhassa katselemassa. 


Muutama villieläinkin pilkisteli kasvien joukosta. 


Hauskasti aseteltuja kukka-asetelmia. En osaa päättää, onko tämä mielessäni viulun väärinkäyttöä, vai vanhan tavaran uusiokäyttöä. 


Pihapiiri on siisti.  Upeat penkki- ja pöytäasetelmat  tekivät paikasta mielenkiintoisen. Puutarhassa järjestetään myös konsertteja. 
Itseäni ihmetytti enimmäkseen nuo bonsaipuut, joita oli pihalla useita.  


Parasta olivat kuitenkin upeat perhoset! Yritin löytää netistä niille nimeä, mutta en löytänyt. Sen sijaan lukiessani muistin, että vuosia sitten botaniassa olikin tosiaan useita perhoslajikkeita, sekä muutama papukaija.  Botania on ollut lopettamisuhan allakin.   Onneksi se on saanut jatkaa, sillä kokemus oli hieno!


Vietin eräänkin hetken ja nappasin eräänkin kuvan, että saisin näistä kaunokaisista edes jonkinlaisen kuvan siivet levällään. Siipien alaosa on ruskea, mutta yläosa upean sininen. Perhosia lenteli vähän väliä joka puolella, mutta niiden kuvaaminen lennon aikana oli suoranainen haaste. 
Alla taitaa olla paras otos niistä sadasta, jotka yritin napata. Lisäksi huomaan, että tuo alempi sininen läntti onkin jonkun vierailijan sininen T-paita 😆




Kävimme pyörähtämässä myös Joensuun torilla ja Taito -korttelissa. 

Pari yötä vietimme Punkaharjulla.  Emme ole kovin paikallaanpysyää sorttia , joten päädyimme heti seuraavana päivänä piipahtamaan Savonlinnassa.  Linnaan en päässyt, vaikka  olisin totisesti halunnut siellä taas käydä (ehkä kahdennenkymmenennen kerran..). Tuo arkijärki kuitenkin totesi, että se on  nähty jo.  Siispä tyydyin kuvaamaan pilvisellä säällä tuota upeaa rakennelmaa kauempaa. 
Tori tuli kierrettyä ja vanhat mukulakivikadut käveltyä. Minua ihmetyttää tuo nk. vanhakaupunki, kun se ei oikeastaan näytä vanhalta muutoin, kuin tuon kadun osalta.  Mikä mahtaa olla kaupungin vanhojen talojen historia, vai ovatko ne ehkä tuhoutuneet joskus kauan sitten?  Netistähän tuokin tieto tietysti löytyisi.  


Takaisin majapaikkaan ajelimme vielä kuuluisan Kerimäen kirkon kautta. Mies pelkäsi, että nyt joutuu taas Hytermän saarelle. Siitä on tullut aikamoinen vitsi lähipiireissä.  Paikkahan on siis todella hieno monimuotoisine luontoineen. Olen käynyt siellä lapsena muutaman kerran ja aikuisenakin kerran.  Yrityksiä on kuitenkin ollut useampi.  Kerran yritin viedä mieheni sinne, mutta veneen avain löytyykin yli 20 kilometrin päästä Kerimäeltä. Avain haettiin, mutta se ei käynyt veneen lukkoon. Toisella kerralla pääsimme vesille asti, mutta soudimme vastatuulessa väärään saareen. Kolmannella kerralla pääsimme kohteeseen 😅. Nyt sekin on kuulemma jo nähty. 


Tämä kirkkohan kerrotaan olevan maailman suurin puukirkko.  Se on rakennettu 1847.Seurakuntalaiset ovat olleet rakentamassa kirkkoa työvelvollisina. Jokainen 15-60 -vuotias mies oli velvollinen osallistuman vuorollaan rakannustöihin. Kirkko valmistui kolmessa vuodessa.  Pohjakaavaltaan se on esitteen mukaan lyhytsakarainen kaksoisristikirkko. 


Penkkejä on noin 1670 metriä, istumapaikkoja löytyy yli 3000 ja seisomapaikkoineen kirkkoon mahtuu kerralla n.5000 ihmistä. 


Lampeteista on saatu kirkkoon valoa. Onneksi ei ole syttynyt tulipaloa. 


Isoilla pönttöuunilla on pidetty kirkkoa lämpimämpänä kovilla pakkasilla.  Esitteessä lukee, että nykyisin kirkkoa ei voi lämmittää millään. Siksi se ei ilmeisesti ole käytössä kylmimpinä vuodenaikoina, paitsi jouluna. 


Kangasalan urkutehtaan ääneltään 20 -kertaiset urut asennettiin kirkkoon vuonna 1894. 


Kirkko on siis aivan täydessä käytössä edelleen. 


Miksi kirkon piti sitten olla niin iso?  Syyksi on epäilty mittavirhettä tai piirustusten vaihtumista.  Todellisin syy on kuin kuitenkin kirkkoherran ajatus siitä, että puolet koko seurakunnan asukkaista on mahduttava kirkkoon, myös juhlapyhien aikana. 

Kirkon kunnossapito on vaativaa ja kallista hommaa. Ulkomaalaus on tehtävä noin 25-30 vuoden välein, viimeksi vuonna 2009. 

Pakko laittaa vielä tuo alakuva... 


Punkaharjulla on upea luonto ja harjumaisema.  Maisematie tuli ajeltua ja ihasteltua näkymiä. 

Mainittava asia Punkaharjulla on myös pieni leipomo, joka löytyi kylältä. Maailman parasta tosca -piirakkaa!! Menkää heti sinne ja maistakaa! 

Alla oleva patsas lienee yksi näkyvimmistä asioista Punkaharjulla. 


Retretti on jälleen avattu yleisölle.  Siisti ja lähes arkinen ulkomuoto pitää sisällään ihmeitä. 


Tuonne alas lähdettiin kulkemaan oppaan perässä. Kallioon on louhittu luolasto, joka on edelleen muokkausvaiheessa. Tulevina vuosina tullaan ilmeisesti näkemään vielä laajempi kokonaisuus.  
Heti alkumetreillä kävi selväksi, että kovin huonojalkaisena tänne ei kannata ainakaan yksin lähteä.  Taluttelin erään rouvan tästä alamäkeä seuraavalle tasanteelle. Myöhemmin huomasin, että hän olikin päättänyt palata, koska kulkureitit olivat loppuun asti kovin kaltevia ylä- tai alamäkiä. 


Luolaston seinämiä, lattiaa ja vedenpintoja  oli käytetty hyväksi digitaalisten kuvien heijastamiseen. 


Ääni kuulosti myös erilaiselta, hieman mystiseltäkin maan alla. 
Tämän taideteoksen metalliset ja kiviset nuottitelineet odottelevat kai soittajia jostain mytologiasta. Mitään kevyttä musiikkia eivät varmaan suvaitse.  Ensimmäisenä tuleekin mieleen Vuorenpeikkojen tanssi.


Näyttelyn aiheena oli kuitenkin Kalevala.  Sammon taonta ja ryöstö.  Seinäpintoihin kuvastui pieniä filminpätkiä ja tarina eteni seinältä seinälle, liikuttaessa tilasta toiseen.  Kalliopinnan epätasaisuus korosti kuvien sisältöä. 


Retretin pihapiiristä löytyi lisää taidetta.  Ylinnä Hiien hirvi (Jussi Nykänen & Ilai Elias Lehto), on aika vaikuttavan näköinen ilmestys. 
Alla keskellä on Saasteenkerääjä (Kaisu Koivisto). 
Muiden teosten nimiä en valitettavasti tullut ottaneeksi ylös.  Monet näistä oli tehty luonnon- tai kierrätysmateriaaleista. 



Moottorisahataidetta oli myös.  Nämä ovat niin hienoja, että luulen muitakin työkaluja käytetyn. 




Ulkorakennuksessa oli vielä lisää taidetta. Alla Puoli se puoltaan ettii -teos (Outi Piiroinen). 


Nettiä selaillessa osui silmiin Hobitti -kahvila! Sinne piti ehdottomasti päästä, koska se oli kotimatkan varrellakin. Paikka on ilmeisesti enimmäkseen kesäkahvila, mutta oli vielä auki.  Sijainti on "keskellä-ei-mitään". Pienet kyltit opastivat kääntymään paikan pihaan.  Taas tuo mokoma aurinko-varjo -yhdistelmä pilasi kuvat.  Kahvila on tehty vanhaan talliin. Ovena toimii, kuinkas muutenkaan, Hobittikolon pyöreä ovi. 
Hobittihan on käsitteenä hyvinkin tunnettu fantasiapiireissä, mutta jos joku ei tiedä, mistä puhutaan, niin kyseessä on Tolkienin tarinoihin perustuva Taru Sormusten Herrasta ja Hobitti- kirjat. Kahvilasta löytyi kaksi aivan oikeata, hobittivaatteisiin pukeutunutta hobittia 😊


Sattui aurinkoinen ilma ja juotiin herkulliset kakkukahvit ulkopöydän ääressä. Servetit oli aseteltu lautasille virkattujen kivipainojen alle. 


Sisällä oli myynnissä käsitöitä. 
Kahvin kanssa löytyi pullaa ja piirakkaa, mutta minä näin oikeastaan vain nuo netissäkin mainostetut juustokakut, jotka olivatkin herkullisia. Ainakin tuo 3 suklaan juustokakku.  Toinen hobiteista tarjoili tilauksen pöytään. 



Kahvilan nurkalla vielä osuva kyltti!
Käykää ihmeessä jos liikutte Hobitti -kahvilan kulmilla. Kannattaa tarkistaa aukioloajat. 


Pysähdys Lappeenrannassa, jossa mies kävi ihastelemassa autonosia niille tarkoitetussa paikassa ja minä kävin vanhan kaupungin puolella käsityöpuodissa ostoksilla. 
Näkymä kukkulalta satamaan ja  Saimaalle on aina yhtä kaunis. Tuolloin sattui vielä kaunis ilmakin. 



Hiekkaveistosten aiheena oli tänä vuonna pelit, tai kuten alla: Spelit. 


Alla oleva teksti kuvasi kotiinpaluuta parhaiten 💝







31 kommenttia:

  1. Todella komea tuo kirkko ja aika harvinainen värivalinta ulkopinnalle tuo kirkkaan keltainen :)

    Kiva kuulla, että Retretti on jälleen avattu. Toivottavasti se nousisi taas uuteen kukoistukseen. Olen käynyt siellä kerran ja näyttely oli todella hieno. Silloin vetonaulana oli venäläinen Ivan Aivazovski ja hänen meriaiheiset työnsä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt kun sanoit tuosta väristä niin minäkin aloin ihmetellä, mutta kuukeloinnin jälkeen totean, että aika monta muutakin kirkkoa on keltisia ;D
      Minäkin olen käynyt Retretissä vuosia sitten ja silloin oli mielestäni pelkästään taulutyyppistä taidetta (en muista kenen).

      Poista
  2. Tahtoo hobitti-oven!!! Mitähän VH sanoisi, jos moottisahalla tempaisisin ulkoovesta tuommoisen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Otappa kuule ihan heti se moottorisaha kauniisiin kätösiin, niin alkaa tapahtua ;D

      Poista
  3. Voi jestas sentään; on kyllä nyt toinen-toisensa jälkeen niin upeita kotiseutumatkailun kuvia, että toinenkin kaffemukillinen loppui kanssasi... kirjeen verran olisi kirjoitettavaa, kun suorastaa pulppuaa ajatuksia kuvia katsellessa. Siis kotikonnuillani liikutte; taisin jo johonkin postaukseesi laittaakin, että olen Punkaharjulla syntynyt ja elänyt 11 ensimmäistä vuotta... Savonlinnassa nuoruuteni ja parin kesän kesätyöpaikkaanikin olit kuvannut, Olavinlinnaa... olin siellä tarjoilijana! O-joi-jo-joi... ja nyt sitten Joensuussa... siellä mekin reilu viikko sitten tyhjentämässä pojan käytössä ollut yksiö ja samalla meni itseltäkin kiva "lomaosake" - sieltä käsin oli kiva kierrellä Itä-Suomea, mutta kaukana on nykyisestä, joten luovuttava oli... aika aikaansa kutakin... neljä kertaa kuitenkin tänäkin vuonna Joensuussa... tulevina vuosina tuskin enää lainkaan! Kiitos muistoihin ja ajatuksiin vievistä kuvista, matkasta kanssasi!!
    Toivottavasti lomallanne saitte akkujanne ladattua ja se vielä, että tapasi kirjoittaa on niin ihana... nuo pääsymaksutkin, hih... samaa on harrastettu 5-henkisessä perheessä!! Iloa elokuiseen eloosi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiiätkö kun miä aattelin kirjottaessa, että miten nää asiat aina unohtuu? Reissuistakin, vaikka olis kuinka kivoja reissuja. Muutaman vuoden päästä ei enää muista, että oliko se kiva juttu siellä vai siellä ja onko käyty vai ei. Noita sinun matka-albumeita tossa välissä ehdin jo katsastaa ja ajattelin, että tuollainen ois joka matkasta kiva, jos osais (lue: ja jaksais) tehdä. Edes niistä isommista. Onneksi on edes valokuvat :)
      Jotkut asiat sitten jäävät elämään ikuisesti, kuten tuo ikähuijaus ;D
      Olavinlinnassa töissä?? Wau! Mietin tälläkin reisulla sitä, miten linnassa ennen elettiin ja justiin niitä keittiötyöntekijöitäkin, että miten ne niitä jyrkkiä rappuja pitkin kiipesivät ruoka-asioiden kanssa moneen kertaan ylös ja alas. Sinullahan onkin siitä nyt sitten kokemusta ;D Varmaan kokonaisia kinkkuja, mallaskaljoja, sipuleita ja nauriita...
      Kiitos kivasta kommentista :)

      Poista
  4. Botaniassa kävin minäkin heinäkuussa. Hinta on minusta liian kallis, mutta paikka on kaunis..Mietin pitäisikö oma viulu laittaakin taiteeksi, niin siitä olisi enemmän iloa kuin nykyisin salkussaan 😁 Perhosia etsin ja etsin ja yhden lopulta löysin naamioituneena taustaansa supussa. Olisi ollut kiva nähdä lenteleviä yksilöitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä istuin varmaan koko rahan edestä kyttäämässä perhosia ;D
      Minäkin mietin tuota kukka-asetelmaa, että saisko huilusta jotain? Jotain köynnöksiä ehkä läppien alta? Aika kauan se on jo hautunutkin kotelossaan. Pari viikkoa sitten yllätin itseni ja kävin porukan kanssa yhden harjoituskerran ja kesäsattuma -keikan ;D Voi voi, millä eväillä sitä rohkeneekin lähteä liikenteeseen ;D Nyt alkais hiljalleen taas soittoharjoitukset muutenkin. Pieni laiskuus on iskenyt pitkän soittotauon aikana. Lisäksi harmittaa, kun työvuorot menee miten sattuu ja osuu välillä monta viikkoa peräkkäin iltavuoroille nuo harkat. Toisaalta: vain lahjattomat kuulemma harjoittelee ;D
      Luin netistä tuota kirjoittaessa, että perhosia näkee, jos niiden elinkaarivaihe on sellaisessa jamassa. Meidän onneksi oli paljon perhosia, mutta tosiaan ennen oli useita lajejakin. Säästöt iskeneet joka paikkaan. Onneksi Botania on saanut jatkaa.

      Poista
  5. Kiitos matkaseurasta. Olette tehneet upean kotiseutukierroksen. Tässä on saanut siivellä olla mukana.
    Botanian tunnen minäkin; lapsenlapset ovat olleet siinä aivan vieressä päiväkodissa. Me vierailimme Botaniassa kerran paukkupakkasilla talvella. Pihalla oli upeita lumiveistoksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lumiveistokset oli varmaan etenkin lasten mieleen :) Eri vuodenaikoina nähtävyydet ja käyntikohteet antavatkin ihan erilaisen vaikutelman.
      Sen lisäksi nuo kotia lähinnä olevat jutut jää aina vähemmälle, kun niihin on ajatus niin tottunut, ettei muista niitä olevankaan. Aina pitää lähteä merta edemmäs kalaan :)

      Poista
  6. Kiva reissu! Näin tuli itekin käytyä Retretissä ja Kerimäellä pitkästä aikaa. Lasten kanssa koluttiin Itä-Suomea joskus vuosia sitten. Se on mukavaa seutua ja nähtävää riittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jostain syystä suunta on aina mieluummin itä- kuin länsiSuomi. Länttäkin ollaan koluttu useaan otteeseen, mutta jos ei ole mitään erityistä kohdetta, niin suunta vetää itään :)
      Lasten kanssa reissaaminen on toisenlaista, kun saa iloa siitäkin, mitä lapset näkevät ja kokevat. Kahden aikuisen reissu on hillitympi. Ei tule esim. ollenkaan trampoliinivammoja tai huonovointisuutta huvipuistolaitteissa ;D

      Poista
  7. Bongasitkin eksoottisen sinisen perhosen. ;-D Mikähän tuo lajike mahtaisi olla nimeltään...

    Hauskoja sattumuksia teillä on ollut vuosien saatossa. Nuo ovat ihan parhaita juttuja – tapahtumahetkellä ei ehkä ihan hirveästi naurata, mutta jälkeenpäin naurattaa sitten senkin edestä. :-)

    Kiva reissu ja vieläkin kivempi kirjoitus siitä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo tummempi sininen, joka pusikossa vilahtelee on todella eksoottinen! ei ehkä itsekään tiedä olevansa ;D Ehkä Tpaitulis Lsizes.
      Näitä reisujuttuja kirjoittaessa tulee mieleen, että tämäpä vasta oikein käsityöaiheinen blogi! Ehkäpä niitäkin tulee sitten taas ajallaan ;)

      Poista
    2. Tpaitulis Lsizes. :-D :-D Repesin tälle! :-)

      Poista
  8. Oi,miten ihania kuvia. Ihankuin itsekkin olisin ollut mukana,kun uppouduin niin kuviin🤗
    Kiva reissu teillä ollutkin. Sanon aina joka reissun jälkeen,ihana palata kotiin❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reissu meni hyvin, vaikka suunnitelmia ei ollut juuri ollenkaan. Ne kehkeytyivät vasta yksi kerrallaan päivien edetessä.
      Kotiin on aina kiva palata 😊

      Poista
  9. Oli mahtava päästä reissaamaan postauksesi kautta! Tuolla Botaniassa olen kerran käynyt. Perhoset ovat niin upeita!

    VastaaPoista
  10. Varmasti kiva reissu. Kiitos hienoista kuvistasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Mukavaa oli. Vähän katkoa arkeen. Tänään alkaakin työt..

      Poista
  11. Hauska perhosvideo :) Kerimäellä on kirkossa kokoa ja mallia muillekkin, niin koristeltu hienoin leikkauksin.
    Hiien hirvi on yksinkertainen ja kuitenki erilainen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvaa vaan miten kauan "väijyin", että sain perhosia videolle ;D
      Tuollaisen hirven kun tekis vaikka mökin metsikköön, niin olis aika hyvä! No ehkä vähän jopa uhkaava ;)

      Poista
  12. Ihanat kohteet ❤️❤️❤️ tuon puukirkon kohdalla olen saanut itsekin pysähtyä joskus. Kyllä tunsi itsensä pieneksi. Näköä ja kokoa riittää.

    Niin monta hienoa paikkaa olet taas tuonut nähtäväksi. Tuo puutarha on huippu ja viulu. Sen voisin tehdä myös minäkin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käsittämätöntä miten ennen on tehty isoja rakennelmia ilman nykyaikaisia apuvälineitä. Onkohan ollut työturvallisuusasiat ihan kohdillaan. Toisaalta; niillä tehdään, mitä on käytettävissä.

      Poista
  13. Kyllä vaan kotimaasta löytyy valtavasti mielenkiintoista nähtävää. Moni esittelemistäsi paikoista on itsellekin tuttuja, mutta tuoreina otoksina niitäkin on aina ilo katsella. Kerimäen kirkko on mahtava puuarkkitehtuurin taidonnäyte. Millainenkohan tunnelma siellä on silloin, kun se on aivan täynnä?
    Olipa kiva matkailukierros, kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onkohan se oikeasti ollut joskus aivan täynnä?
      Minä taas mietin sitä rakennusprojektia, kun kaikki miehet olivat useamman vuoden ajan työvelvollisia. kaikki eivät ehkä olleet aivan rakennusmiesainesta. Ei ollut varmaan helppoa hommaa, etenkään niillä, jotka tuolla ylhäällä kapusivat. Ei tuo nykyäänkään taida olla ihan helppo maalausprojekti. Netistä löytyi yksi blogi, jossa oli kerrottu maalausvaiheista ja kovasta tuulesta telineiden ja muovipeitteiden haittana.

      Poista
  14. Onpa kiva lukea Punkaharjusta ja Lappeenrannasta, joissa olen monena kesänä vieraillut ja Savonlinnassakin käytäviä oppaan kera kiertänyt. Merrin luo, suloinen kotiinpaluu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitavat olla tuttuja ja moneen kertaan koluttuja kesäkaupunkeja nuo kaikki. Aina sieltä jotain katsottavaa löytyy silti.

      Poista
  15. Upeita kotimaankohteita. Hobitti-kahvilasta luinkin keltasenlehdistön sivuilta.
    Meillä on myös menty halvennuksella pääsymaksujen kanssa, mutta jo autossa sanoin. Äiti puhuu, ootte hiljaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Etukäteenhän nuo ikäasiat pitäisi sopia ;) Ei ollut tuota mukana kulkevaa nettiä tuolloin, että olisi ollut ikäraja etukäteen tiedossa. Huvittavinta oli, kun lipunmyyjä kuiskasi pojalle, että et sinä vielä ole niin vanha.

      Poista

Kiitos kommentoinnista! Iloa päivääsi!