Arvonnan voittaja

Arvonta-aika on päättynyt ja on aika kasata kaikki kommentit runoksi. Aloitin tuolla ensimmäisellä värssyllä ja kokosin runon tuolla viimeisellä värssyllä. Loput ovat Teidän tuotoksianne.
Aivan ihana runo saatiinkin aikaan 😍


Avaan silmät pimeässä,
mietin missä?
Tuuli ympärillä ujeltaa.
Jokin varpaitani koskettaa...

Kostea pieni kuononpää,
sipaisee varpaitani,
pieni rusankon-poika
säpsähtää...,
oi nukahdinko keinuun?
miten kaunista sointua tuuli pitääkin,
kuuntelen, ja haaveilen.
Pimeässä, piha keinussa istuen

Ei paista aurinko, ei kuu,
on vain tämä ja hiljaisuus.
Tuuli ujeltaa, tuoden tuoksun mukanaan.
Kesäyön unelias tahti,
pian aurinko nousee, on aika uuden päivän.

Mustarastas vaikenee öisestä laulustaan,
mietin pelkäsinkö pimeää, vai öistä rapinaa,
menen piha keinustani sisälle
mutta mikä tuo ääni on, joka tulee keittiöstäni...

Keittiössä kiiluu kaksi hiileä.
Ovat kuumia, eikä viiliä.
Sytytän valot.
Kissa sieltä kurkkaa ja sanoo..

ja katin kontit,
minä mikään kissa ole
olen kotitonttu Uolevi
ja jos juuri nyt en saa viiliä talkkunan kanssa pöytään
niin joku kuolevi.

Sikin sokin sukkaset,
takki sekä rukkaset,
takkikin ihan nurinpäin.
Kuka kaiken sotki näin?
Kotitonttuko?

Parempi valot sammuttaa,
muuten alkaa kammottaa.
Palaan ovelle
ja juoksen taas pihalle.

Vaan mitä siellä nään,
jonkun villin pään!
Kuka hän on,
tiedä en,
mutta ainakin peloton.
Tästä aion ottaa selvää!

Heräsin
olin nukahtanut pihakeinuun
se villipää oli pörrötyyny
mitä olin puristanut
rintaani vasten
olin nähnytkin unta
vai olinko...
Vapisin kauttaaltani.

Huokaisin helpotusta
turhaan sydän pomppii kauhusta
itselleni nauran,
se oli unta vaan..
Kepeästi nousen istumaan,
jalat reunan yli roikkumaan.
Silloin joku varpaisiini
nappaa kiinni!

Oi kuinka fiini,
tuo pienen pieni siili.

Ilman onkea ja matoa
on turha pyytää kalasatoa.
Siis riennän kaupan tiskille
ostan ruokaa piskille
ja siilille silakoita
itselle uusia perunoita

Annoin kuppiin silakoita,
toiseen kuppiin nappuloita,
(koiranruokaa siis)
mutta siitä viis
koira söi silakat, jäi siilille nappulat.
Pitäis keittää perunoita,
ettei mahan murinoita
tarvitsis enää kuunnella.
Voiskohan jo rauhoittua!
Ei ihan vielä
joku istuu keinussani...

Olen Ullasfiina.
Nyt päättyy tämä piina!
Veljeni Uolevi, se sinua pelotteli.
Tahtoi varmaan esiin tuoda
miten helppoa on suoda
rauha kaikille eläimille;
mustarastas, kissa, siili, mato,
silakka, koira, rusakko.
Kaikille täytyy ruokaa riittää,
siitä vatsat kiittää!


Voittajaksi päätyi arpalipuketyylillä  NILA, joka saa lunastaa voittonsa lähettämällä yhteystietonsa sähköpostiosoitteeseeni 

 sartsa.piccolo@gmail.com

Palkintohan oli tämä sukkapari

Kiitos Teille ja ihanaa, että osallistuitte tämän runon tekemiseen 😊