Nämä sukat on tehty Venlasta ja painoa niille kertyi 70g. Puikot kokoa 2½. Nostetut silmukat joka kolmas kerros pintaneuleena. Sopivat jalkaan, jonka koko on 38-39.
Ainakin kahdessa blogissa olen nähnyt arvontaan yhdistettynä ns. jatkokertomuksen joko tarinan tai runon muodossa. Minusta ne ovat olleet tosi kivoja ideoita ja haluan itsekin kokeilla sellaista. Toivottavasti ideoijat eivät pistä pahakseen, vaikka käytänkin ideaa...
Haluaisin RUNOMUOTOISEN ja mielikuvituksellisen tarinan, joka on jopa vähän pelottava (mikä nyt kenellekin on pelottavaa 😉 ). Runon mallin saa jokainen itse päättää. Tämä ei ole niin vakava paikka, että pitäisi liikaa aivojaan vaivata. Mukavaa on, jos vaan heität sekaan oman osuutesi runotarinasta.
Voittajan ilmoitan täällä 20.7. jälkeen, eli siihen asti on aikaa osallistua. Aika on vähän pitempi, koska luulen kesäaikana ihmisten viettävän enemmän aikaa muualla, kuin tietokoneen ääressä. Ehtii siis useampi mukaan.
Jos olet blogini kirjautunut lukija ja sinulla on blogi, voin käydä ilmoittamassa voittosi siellä. Muussa tapauksessa jätä jonkinlainen yhteystieto kommenttisi jälkeen.
Mikäli haluat liittyä lukijaksi, olisin siitä mielissäni, mutta se ei ole mikään vaatimus tähän arvontaan osallistumiselle. Kaikki voivat siis osallistua.
Tarina alkaa näin:
AVAAN SILMÄT PIMEÄSSÄ,
MIETIN MISSÄ?
TUULI YMPÄRILLÄ UJELTAA.
JOKIN VARPAITANI KOSKETTAA......
Tästä siis aina seuraava jatkaa edellisen kommentoijan kirjoittamaan pätkään.
Arvonnan voittaja saa nämä alussa näytetyt sukat.
kostea pieni kuononpää
VastaaPoistasipaisee varpaitani,
pieni rusakon -poika
säpsähtää...
oi nukahdinko keinuun,?
miten kaunista sointua tuuli pitääkin,
kuuntelen,ja haaveilen.
pimeässä ,piha keinussa istuen:))
Ihanaan arvontaan osallistun:))))
Mukavaa keskiviikkoa ja ,kaunista kesäistä päivää;)
Ei paista aurinko, ei kuu,
VastaaPoistaOn vain tämä ja hiljaisuus.
Tuuli ujeltaa, tuoden tuoksun mukanaan.
Kesäyön unelias tahti,
pian aurinko nousee, on aika uuden päivän.
... mustarastas vaikenee öisestä laulustaan,
VastaaPoistamietin pelkäsinkö pimeää, vai öistä rapinaa,
menen piha keinustani sisälle,
mutta mikä tuo ääni on joka tulee keittiöstäni...
Osallistun arvontaan, kun olen villasukkien ystävä,
VastaaPoistamuuten tosi kiva tarina varmaan tulee, aion seurata mitä sitten tapahtuu.
.. Keittiössä kiiluu kaksi hiileä. Ovat kuumia eikä viiliä. Sytytän valot, kissa sieltä kurkkaa ja sanoo..
VastaaPoistaja katin kontit,
VastaaPoistaminä mikään kissa ole
olen kotitonttu Uolevi
ja jos juuri nyt en saa viiliä talkkunan kanssa pöytään
niin joku kuolevi
Sikin sokin sukkaset,
VastaaPoistaTakki sekä rukkaset,
takkikin ihan nurinpäin.
Kuka kaiken sotki näin?
Kotitonttuko?
Parempi valot sammuttaa,
VastaaPoistamuuten alkaa kammottaa.
Palaan ovelle
ja juoksen taas pihalle.
-minttu47-
minttu47@gmail.com
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaVaan mitä siellä nään,
VastaaPoistajonkun villin pään!
Kuka hän on,
tiedä en,
mutta ainakin peloton.
Tästä aion ottaa selvää!
Heräsin olin nukahtanut pihakeinuun se villipää oli pörrötyyny mitä olin puristanut rintaani vasten olin nähnytkin unta vai olinko... Vapisin kauttaaltani.
VastaaPoistaHuokaisin helpotusta,
VastaaPoistaturhaan sydän pomppii kauhusta.
Itselleni nauran,
se oli unta vaan.
Kepeästi nousen istumaan,
jalat reunan yli roikkumaan.
Silloin joku varpaisiini
nappaa kiinni!
Hiisukas (hiisukas(at)gmail.com)
Oi kuinka fiini,
VastaaPoistatuo pienen pieni siili.
Ilman onkea ja matoa
VastaaPoistaon turha pyytää kalasatoa.
Siis riennän kaupan tiskille
ostan ruokaa piskille
ja siilille silakoita,
itselle uusia perunoita.
Annoin kuppiin silakoita,
VastaaPoistatoiseen kuppiin nappuloita,
(koiranruokaa siis)
mutta siitä viis
koira söi silakat, jäi siilille nappulat.
Pitäis keittää perunoita,
ettei mahan murinoita
tarvitsis enää kuunnella.
Voiskohan jo rauhoittua!
Ei ihan vielä, joku istuu keinussani....
Armi