Tule mukaan luontopolulle

 Uusi polku, uudenlaiset maisemat.  Tämä polku oli kaikkein mielenkiintoisin ja parhaiten ylläpidetty. Opaskyltit olivat hyvät. Maasto oli pitkälti luonnonmukaista kinttupolkuineen, mutta puurakenteitakin löytyi jonkin verran.  Aurinkokin oli tällä kertaa päässyt paikalle. 

Kallioista polkua. Aita estää putoamisilta, jos joku yltyisi kurottelemaan kohti jokimaisemaa. 

Täällä päin aina puhutaan siitä, miten Kymijoki pitäisi ottaa asukkaille ja turisteille hyötykäyttöön.  Näitä polkuja tallaillessa on käynyt selväksi, että luontopolkuja on ainakin runsaasti joen eri kohdissa. 

Rappuja alas ja välillä ylös.  Kiemurtelevat portaat ovat mielenkiintoisempia, kuin suoraan rakennetut.  Tulee melkein Linnanmäen vanha, puinen vuoristorata mieleen näin runsaista puurakenteista. 😊

Pitkin matkaa oli puiden oksilla heijastimia.  Varmuudella en tiedä, mutta voisin kuvitella, että reittiä voidaan kulkea pimeälläkin, otsalampun kanssa. Heijastimet näyttävät reitin.  Jännitystä olisi ainakin.  Yksin en kyllä lähtisi. 😱

Mikäs se siellä pilkistää? En tiennyt, että näin viileillä ilmoilla voi vielä nähdä leppäkerttuja. 

Leppäkerttukiviä olen maalannut itsekin, mutta kivimökkiä en.  Kukahan tässä mahtaa asustaa?

Tällä 3,5 kilometrin lenkillä oli useita levähdyspaikkoja grillaajille, eväiden syöjille...

...tai muuten vaan hengähtäville maiseman katselijoille. 

Luonto kohtaa teollisuuden. 

Laavu  oli hyvin varusteltu. 

Mahdollisuus vaikka nokipannukahveille. 

Laavu ja koko luontopolku olivat erittäin siistejä. Johtui varmaan parin vuoden takaisesta kunnostamisesta ja tästä kyltistä. 

Tietoa tiedonjanoisille. Puuteollisuuspaikkakunnalle ominaista. 

Myöskin yleistä historian tuntemusta alueellisesti. 

Ja vielä vanhempaa historiaa 1830 -luvun rajamerkinnöistä. 

Joenvarsimaisemat jäivät taakse ja loppupolku kulki metsän läpi. Yht´äkkiä löytyi "keidas" kesken lenkkiä.  Ainakin viihtyisäksi koristeltu levähdyspaikka.  Ehkä jopa tapaamispaikka, tyyliin" pidetään pikku palaveri järkälekiven luona kello 12.00". 

Koivikkometsässä oli useita koivuista tehtyjä penkkejä.  Voi sitten useampikin retkikunta levähtää turvallisin välimatkoin. 😀 Tällä polulla ei nähty kyllä yhtään ihmistä itsemme lisäksi. 

Ilmeisesti täällä kuitenkin kulkee ajoittain jotain elämäntapa -intiaaneja. 

Merri oli erittäin masentuneen näköinen kotiin palatessamme. Aamupäivä oli kulunut päiväunien merkeissä. 

Pian se kuitenkin piristyi, kun pääsi omaan pihaan luontopolulle.  Tässä taas yksi viisarikivi näyttämässä rajan paikkaa. Merri päivystää luvattomia rajan ylittäjiä (esimerkiksi sellaista Gizmo -nimistä koiraa...). 

Noista tuijista voin sanoa, että minä en ole niitä rakentanut, vaan naapuri. 

Viikonlopputoivotukset juuri Sinulle!