Jalat ja rahapussi kiittävät

 Kuten matkakertomukset, myös messukertomukset ovat erilaisia. Jokainen kokee asioita omalla tavallaan. 

Me ajelimme Tampereelle neljän sukupolven voimin, auton täydeltä 😊 Matka oli sen verran pitkä, että paikan päällä ei oltu vielä ovien avaamiseen aikaan, vaan vasta lähempänä puolta päivää. 

Auton parkkeeraus oli selkeästi ohjattua toimintaa, mutta autoja oli liikenteessä niin paljon, että paikka löytyi parkkipaikan kaukaisimmasta nurkasta.  Lämpimästä autosta kylmään ulkoilmaan siirtyminen oli raakaa  peliä.  Miten yhden asteen pakkanen voikin tuntua niin kylmältä tähän vuodenaikaan.   Keväällä ollaan  noiden lukemien aikaan jo suorastaan kuumissaan.  Onneksi olin varautunut korvaläpillä ja sormikkailla, vaikka ne lähtöhetkellä naurattivatkin.  

Liput messuille maksoivat 14-16 euroa päivästä riippuen. 

Messut olivat levittäytyneet 4 hallitilaan, joista jokainen oli aivan täynnä ihmisiä.  Paikan päällä tarvittiin siis erityisen pitkää vieteriä, kun joutui matelemaan eteenpäin ja jonottelemaan, jos halusi jotain katsoa. Moni juttu jäi tarkemmin katsomattakin, kun myyntitiskin edessä oli ihmismuuri.  

Myyjiä oli laidasta laitaan: oli harrastelijoita, ammattilaisia,  yrityksiä, järjestöjä.....     Oli erilaisia työnäytöksiä, kuten kangaspuilla kudontaa,  nypläystä,  ompelua, brodeerausta jne, sekä se yksi juttu, joka on ihan jokaikisillä markkinoilla, missä tulee käytyä, eli vihannesleikkurin esittelyä 😂   Aina löytyy uudenlaisia leikkureita ja vihannessilppua.  Anteeksi, jos nauroin tärkeälle asialle. On minulla kotona itsellänikin vihannesleikkuri, ehkä vähän vanhaa mallia, mutta kuitenkin 😉

Ihastelin kauniita makrameetöitä ja tulin sanoneeksi ääneen, että olisi kiva joskus kokeilla.  Kanssakulkijoiden kannustuksesta huomasin, että eipä aikaakaan, kun pussista löytyi nämä kaksi rullaa...   Tunnustan, että en tiedä yhtään, mitä näistä syntyy, tai onko lankaa/ narua edes tarpeeksi, tai minkäkokoiseen juttuun nämä riittävät. Myöskään solmut eivät ole ollenkaan hallussa. Heräteostos siis!  Kotimatkalla tosin tajusin, että näistä voisi myös virkata esim. korin?    Toivottavasti en kuitenkaan liian kauaa näitä kaapissa ala marinoimaan. 

Vain harvakseltaan muistin kaivella kameraa esiin. Tuntuu muutenkin nololta kuvata, jos ei sitten osta mitään.  

 Näistä tontuista tykkään. Ostin viime vuonna yhden potkukelkkatontun.  Äiti osti nyt porolla/ hirvellä ratsastavan tontun. Toipilastonttua emme tunnistaneet 👀 Mistä se mahtoi olla toipumassa? 

Yhdellä seinustalla oli kierrätyspukunäyttely. 

Parhaana, tai ehkä silmiinpistävimpänä ihastuin Paula Malleuksen Mokka -pukuun.   Mallin hiuksetkin sointuvat puvun väreihin. 

Nähdäänkö kenties tämän vuoden linnanjuhlissa tällainen?   Olisipa hienoa, jos linnan pukukoodina olisi tänä vuonna kierrätys, tavalla tai toisella. 

Näihin "hatturasioihin" ihastuin.  Mökillä voisi olla tällaisia ja sopisivat nätisti mökkiteemaan.  Kannen reiästä voisi pudottaa säilöön tyhjiä pulloja, tai puuastiaan voisi sijoittaa esim. muovinkeräyspussin. 

Ideana mainio, mutta en lähtenyt kanniskelemaan mukanani.   Nappasin kuitenkin verkkokaupan (Vanerikko) osoitteen, jos satun innostumaan myöhemmin. 

Erilaisia lankamyyjiä oli vaikka kuinka monta. Oli erilaisia villalaatuja ja värjäysmenetelmiä. En silti ostanut yhtään lankaa! (vai lasketaanko tuo makramee?).   Ajattelin, että kotona on jo riittävästi ja niillä pitäisi pärjätä. 

Sen sijaan kävin hipelöimässä vaikka kuinka monessa kangasmyynnissä.  Eihän niitäkään olisi tarvinnut ostaa, mutta ei niitä voinut täysin vastustaakaan 😊

Oikeassa reunassa on puuvillakangaspaloja. 

Vasemmanpuoleiset ovat trikoota. Jonkinlaisia suunnitelmia on olemassa. 

Päivän aikana oli muotinäytös, jota katsomaan oli kerääntynyt valtavasti ihmisiä.   Me olimme tyytyväisiä siitä, että käytävillä oli tuolloin väljempää. 

Yksi ostos jääköön tuonnemmaksi.... näytän sen sitten, jos, ja kun siitä jotain kehkeytyy. 

Yhdessä hallissa oli nk. jouluteemana  kaikenlaisia syömisiä ja juomia. 

Maistiaisia oli monessa paikassa 😄

Mukaan lähti  karjalanpiirakoita, kuivalihaa, saaristolaisleipää, makuhunajaa ja metrilakua.  

Kotimatkalla piti vielä käydä syömässä huoltoasemalla.  Olin torkkunut jo kolmet unoset siihen mennessä.  Syödessä tajusin, että en ollut juonut kahvia, kuin aamulla! Ei mikään ihme, että nukutti. 

Merrillä oli jo ihan kamala ikävä kotona.  

Tästä on taas hyvä jatkaa eteenpäin. Mieli on jo vähän jouluisempi, kuin ennen messuja. 

Heikunkeikun ja uutta viikkoa kohti!