Teidellä

 Nyt tulee vihdoinkin kuvia Teide -tulivuoresta, jolla kävimme Teneriffan  matkallamme.  Alakuvassa tuo vaaleahuippuinen vuori on se, josta puhutaan. Vaaleus ei ole lunta. 

Pico el Teide on 3718 metriä merenpinnasta. Vertauskohdaksi voi sanoa, että Suomen korkein huippu Halti on 1323m meren pinnasta.  Wikipediasta näen, että Teide on maailman kolmanneksi suurin tulivuori, mikä vähän hämmentää, koska opas sanoi minusta ihan selvästi, että tämä on maailman suurin. Ehkä kyse oli siitä, miten tuo mittaus tehdään, tai sitten ymmärsin väärin. 

Vuori on ollut vuodesta 2007 Unescon maailmanperintökohde. Se on purkautunut viimeksi 1909 ja sitä ennen 1700 -luvulla. Tulivuorta pidetään edelleen toimivana tulivuorena. Vuorta ympäröi kansallispuisto. 

Vuorella ja sen ympäristössä kasvisto on sopeutunut ravinnerikkaaseen, joskin ohueen maakerrokseen, kuumuuteen ja kuivuuteen.  Suurikasvuisin kasvi on kanarianmänty, jolla on selkeästi supervoimia.  Viime vuonna alueella riehuneet metsäpalot polttivat ison alueen metsää. Kanarianmänty ei kuitenkaan pala kuoliaaksi asti, vain sen ulkokerros palaa ja runko mustuu.  Melko nopeasti se toipuu ja alkaa uudelleen vihertää ja kasvaa entiseen tapaan. 

Eläimistö on pienikokoista, kuten kaniini, liskot, hyönteiset, linnut jne. 

Meidät ajettiin bussilla köysiradan alatasanteelle, joka on 2353m korkeudella.  Hissi on käytössä, mikäli tuuliolosuhteet sen sallivat.  Ylös ei suositella menemään, mikäli on sydänperäisiä sairauksia, tai on raskaana. Myös ihan pienet lapset piti jättää alas. Onneksi meillä ei ollut sellaisia mukana 😂       

Netissä muistutettiin myös, että ylhäällä voi olla tosi kylmä tuuli.  Olen käynyt joskus Etnalla ja siellä tosiaan oli todella kylmä. Olin varannut reppuun pitkähihaista ja takin. No joo.... eivät suomalaiset ole mitään kylmälle alttiita. Ihan T -paidassa lopulta olin ja oli silti kuuma, kun aurinko paistoi koko ajan.  Ilmeisesti huipulla on kuitenkin kylmemmällä ilmalla ja tuulella todella purevaa.  Kyllä siellä nytkin näkyi porukkaa paksusti puettuina. 

Varoituksen sanan saimme myös ohuemmasta ilmasta.  Vähän aikaa ylhäällä oleiltuaan voi joutua toteamaan, että liikkuminen on tosi raskasta.  Ohut ilma voi myös käydä pahasti henkeen.  Korvat alkoivat naksahdella jo hississä.  Omalta osaltani voin sanoa, että ohut ilma ei käynyt huilunsoittajalle pahasti, mutta minusta on tullut vanhemmiten korkeanpaikankammoinen. 

Ylätasanne on 3555m korkeudessa. Huippu on tuosta vielä 200m ylöspäin. Sinne pääsee vain erikseen haetulla luvalla ja luvan käsittelyyn voi mennä useampi viikko, jopa kuukausi. 

Tuon hissin rakentamisesta täytyy vielä mainita, että tavaroiden kuljettaminen rinteeseen oli todella haastavaa. Sinne ei päässyt millään kulkuneuvolla. Aasien avulla tavarat kuljetettiin rinteeseen. Siinä ovat aasit olleet kovilla!  Rinne on paikoin melkein pystysuora. 

  

Ylhäällä on huikeat näkymät!  Taivas on valtavan sininen, pilvenhaituvat katseen alapuolella ja auringonpaiste kirkkaana ympärillä. 

Siellä on nyt se ylin huippu. Sinne kiipesi luvan hakeneita nytkin. 

Latasin muutaman videon. Toivottavasti ne näkyvät. 

Ylhäällä kulki n.700m pitkä kävelyreitti näköalatasanteelle, toiselle rinteen reunalle.  Onneksi oli hyvät kengät jalassa, sillä polku oli silkkaa kivikkoa. Tuolla kaukana näkyy, minne olimme menossa. Rinteessä näkyy pikkuruisia ihmisiä. 

En ole käynyt kuussa, mutta tästä tuli kyllä kuukävely mieleen 😄 Laavalohkareita toisensa perään. 

Jykeviä onkaloita ja halkeamia. 

Sitä pitää mennä oikein maapallon toiselle puolelle tuijottelemaan kivenlohkareita 😂  Matkan parhaat osiot olivat muutenkin kivenlohkareinen maasto ja muhkeat Atlantin aallot rantakivikkoon. 

Katse kaukaisuuteen ja toteamus, että jokuhan tosiaan asuu täällä!  😆

Tässä on sitä polkua, jota pitkin kuljimme, tai loikimme. Ei muuten ole esteetön reitti! 

Näin kuivassa maastossa ei luulisi minkään kasvavan, vaan totuus on toisenlainen. 

Hissillä alas palattuamme oli vastassa jonkinlainen näyttely, joka koostui enimmäkseen tietokonepelin esittelystä.  Joukossa oli kuitenkin tämä edesmennyt henkilö, jonka luulen olevan tulivuorenpurkauksen uhri. Sanon luulen, koska en ehtinyt lukea vieressä olevaa infotaulua.  Lähetin tämän kuitenkin työkavereille ja totesin, että lomalla  mieli ja keho lepää ja rentoutuu. 

Tällä matkalla ei ollut mitenkään erityisesti tarkoitus matkustaa tämän tulivuoren lähelle.  Tämä oli kuitenkin kolmas tulivuori, jolla olen käynyt.   Olen aiemmin käynyt Etnalla (tästä on niin kauan, että ei taida olla juttua)  ja Vesuviuksella (TÄÄLLÄ). 

Työpäivät ovat  nyt sujuneet todella hyvin tuon virkistävän matkan jälkeen.    

EDIT: 😂😂   Kirjoitin tuon aiemman pari päivää sitten ja nyt on pakko korjata, että olen sairaslomalla. Minulle sattui tosi outo juttu eilen ja vietin puoli päivää päivystysosastolla.  Homma  korjaantui melko pian, mutta nyt  pitää ottaa rauhallisesti muutama päivä.