Liru laru lorupussi

 Kauan sitten, opiskeluaikoina, piti tehdä yhden kurssin aikana lapsille suunnattu lorupussi.  Harmittaa vieläkin, kun ompelin sen pussin niin huolimattomasti, enkä korjannut yhteen sivuun jäänyttä sauman kuprua.....    Olisin saanut pussista hyvän arvosanan, mutta tuo typerä kupru pudotti numeroa pykälän alaspäin.  No joo, asiaan!   Pussiin tehtiin kortteja, joiden taakse kirjoitettiin loruja.  En muista enää yhtään, mitä tuli kirjoitettua, tai minkälaisia kortit oikeasti olivat.  Sen kuitenkin muistan, mihin pussi päätyi: annoin sen yhden työharjoittelupaikan lapsille. Pussi oli keltainen ja siinä oli pitsi reunassa (ja kupru..). 

Myöhemmin elämässä sain oman perheen ja lapsia. Silloin muistui taas mieleen tuo lorupussijuttu. Tein uuden pussin ja paaaaljon kortteja. Osassa korteista on loruja, osassa lauluja.  Toinen lorupussitekoseni löytyy vieläkin jostain säilytettyjen lelujen joukosta. 

Pussin ulkopuolella roikkuva kortti ilmaisee, mitä sisällä on.   Ensin pussi on aivan supussa ja sitä heilutetaan. Samalla lausutaan, tai lauletaan kortin mukainen loru.  

                                                              Liru laru lorupussi

                                                                     meidän lasten juttupussi

                                                              tarinapussi, porinapussi

                                                                         ihan täpötäynnä on!   

Tällaisia pusseja  on monenlaisia ja loruja myös.  Minä valitsin tuon saman, kuin siinä ensimmäisessä tekemässäni pussissa. Olen siinä määrin tapauskollinen 😏

Mummon pikkuinen typykkä täytti jo 1 vuotta!  Aika on mennyt valtavan nopeasti!   Kirjat ja pienemmät esineetkin kuvineen ovat jo alkaneet kiinnostaa.  Vanhemmat ehdottivat lorukirjaa lahjaksi, jolloin muistin tämän lorupussiasian. 

Kotoa löytyi niin suloinen pala kissakangasta, että ei paremmasta väliä.  Siitä syntyi korteille pussukka. Voin vakuuttaa, että saumoihin ei nyt jäänyt kupruja! Se oli ihan kunnia-asia. 😂

Kortit tein kierrättämällä vanhoja postikortteja, joita en tietenkään ole raaskinut heittää pois. Kaikkihan pitää säästää, eikö niin?  Korteissa oli muutama tuollainen kolmiulotteinenkin (nuo neliskanttiset).  Sattuneista syistä meille on tullut aina paljon kissakortteja. Lisäksi lahjan saajan kotonakin on kissa. Maisa -kissa on joskus kauan sitten ollut meilläkin hoidossa.  Maisa taitaa olla nyt n.10 vuotta (kuva on vanha).  Maisa on aina ollut hyvin itsetietoinen ja itsenäinen kissa. Se on silti ottanut hyvin uuden perheenjäsenensä vastaan.  Eläimet ovat ihmeellisiä, kun ne vaistoavat, että vastassa on lapsi. 

Loruja ja lauluja löytyi omasta kolmannen luokan laulukirjasta, tyttären vanhasta Aapisesta ja netistä. 

Vanhojen korttien takaosa oli tietenkin kirjoituksia ja merkkejä täynnä, joten jouduin päälystämään lorukorttien takaosan askartelupaperilla ja muulla vastaavalla. Sen päälle liimasin tietokoneella kirjoittamani lorut ja peitin takaosan kokonaan kontaktimuovilla. 

Frodo ei osaa vielä lukea ja siksi sitä ei oikein kiinnostanut koko juttu. 

Merri sen sijaan luki hyvin tarkkaan jokaisen kortin ja katsoi, että ei ollut kirjoitusvirheitä.  Kissoja käsittelevät aiheet olivat sen mielestä parhaita. 

Tässä kohtaa muistin, että en ole vieläkään näyttänyt vuosi sitten tehtyjä koristeita, joita oli tarkoitus käyttää kyseisen 1 -vuotiaan neidin babyshowereissa.  Neiti oli hätäinen ja syntyi pari päivää ennen kutsuja, jotka sitten jätettiin kokonaan väliin. 

Järjestettiin äitini ja tyttäreni kanssa koristelu- ja askarteluilta.  Alla oleva mainio aukkotaulu olisi ollut leikkiin, jossa jokainen olisi kurkistanut pahvin takaa vauvana.  Kuva on niin hieno, että en ole raaskinut heittää sitä poiskaan. 

Tuttien kanssakin olisi syntynyt hauskoja kuvia. 

Koristeita syntyi  Pinterestistä löytyneiden kuvien innostamina.  Nyt tarvittaisiin jälleen vauva, jota juhlittaisiin vielä masuasukkina 😃

Kelit ovat taas mitä parhaimmat!  Pakkanen vaihtui nollakeliin ja lunta tuprutteli eilen ihan kiitettävästi. Meidän tiellä ei vieläkään ole käynyt lumiaura ja omalla autolla oli aika haasteellista päästä etenemään syviä uria myöten.   Ei tullut siltikään vielä sellaista ajatusta, että olisi käynyt raivoamaan aurakuskille, kuten meidän alueen sanomalehdessä sanottiin käyneen. Huh huh!  Oli jopa heitetty lumikönteillä auraa!   En tiedä sitten auttoiko tuo toimenpide, vai ei.... 

Minulla on monta juttua mielessä, mistä kirjoittaisin, mutta jostain syystä homma ei meinaa lähteä liikkeelle millään.  Tässä nyt kuitenkin yksi niistä, olkaa hyvät!    

Kiittelen myös kommenteista, joita jaksatte laitella runsaasti joka juttuuni 😍💖

Heikunkeikun taas täältä  päin!