Pakkanen paukkuu

 Parinkympin pakkanen tuo omat haasteensa ulkoiluun.  Kerrospukeutumisella pysyy lämpimänä, vain poskia nipistelee. Lumi on puhtaan valkoista ja tuo päivään lisää valoa. Aurinkokin ajoittain näyttäytyy.  Eipä kylläkään minun kävelylenkkini aikana. 

Lumi ja jää luovat omia taideteoksiaan. Nyt ei tee mieli uimaan, vaikka virtaavaa vettä on näkyvissä. 

Hassua, että pitää lähteä aina merta edemmäs kalaan. Muistelen kaikkia niitä luontopolkuja, joita tuli syksyllä tallattua. Miten moni kulkikaan tämän Kymijoen vierustaa?   Parisataa metriä, niin pääsen joenrantaan vaikka omasta pihasta kävelemällä.  Liian lähellä, vai liian kaukana, ken tietää.  Täällä ei ole mitään varsinaista luontopolkua tai kävelytietä. Sulana aikana rannan tuntumassa kulkee jonkinlainen polku ja laitureita löytyy muutama. Jotkut käyvät tässä kesäisin pulahtamassa.  Joskus on tullut käytyä lasten kanssa ongellakin, pieniä ahvenia kiskomassa. 

Keväällä on vesi usein niin korkealla, että lähellekään rantaa ei pääse, vaan vettä on jo pitkälle rantakoivikkoon. 

Näin talvellakin täällä näkyy satunnaisia koiran ulkoiluttajia. Näkyypä haalentuneet latusetkin, kun joku on testannut suksiaan. 

Samaan aikaan toisaalla.....

Merri: Lähdetäänkö Maia ulkohäkkiin?  Lyödäänkö vetoa, että et uskalla! 

Maia: Varpilla uskallan!  Menen vaikka ennen sinua! 

Sam: Ihan hulluja! Minä en ainakaan tule! Voin olla huoltojoukoissa. 

Maia: No niin Merri. Alahan tulla! 

Merri menee ulos ja käy häkin alaosassa. Viipyy ehkä minuutin verran. 

Maia istuu ensin ylälipalla, kuuntelee lintujen viserrystä. Ei tule sisään, vaikka pyydetään.  Lähtee lopulta vielä käymään alatasolla ja päätyy lopuksi tähän ikkunan ulkopuolelle tuijottamaan vellihousuMerriä, joka luovutti niin nopeasti.

Tytöt vastaan pojat, 2-1.  Sam ei edes yrittänyt. 

Sam: No niin yllytysulkoilijat. Käykäähän nyt tähän takan eteen matolle lämmittelemään. Tassujanne varmasti palelee.  Merri, sinulla on jäänyt vielä joku lumihiutale korvan taakse. Minä nuolaisen sen pois. Lämmitelkää nyt oikein kunnolla. Tämä se on oikein kissan elämää, lämpö. 

Matto onkin ollut kovassa käytössä.  Oikeastaan se on tuossa vain siksi, että minä olen jumpannut ja veytellyt siinä.  Tuttu hierojakin on käynyt kotona ja matto on ollut hierontapöydän alla. 

Selkä kipeytyi vielä entisestään joulun jälkeen ja olen sitä potenut. Onneksi kuvissa ei näkynyt mitään mullistavaa. Vain sellaista, mitä puoli vuosisataa vanhassa selässä olettaakin näkyvän. 

Päivittäisellä jumppa-venytyshetkellä yritän venyttää ja vahvistaa olemattomia lihaksiani.  Minulla on vain neulontalihakset kovassa kunnossa. 

Lihaksikasta pakkaslauantaita kaikille!