tiistai 15. lokakuuta 2019

Tapaamisia

Aika usein tulee piipahdettua palvelutalovierailulla.  Ujuttaudun oleskelutilassa joukkoon ja kaivan neuleen esiin. Harvemmin on aivan hiljaista. Aina joku keksii jotain juttua, johon voi ottaa osaa.
Monet tunnistavat minut jo ennestään, vaikka en olekaan heidän omaisensa.
Aika kuluu myös lehteä lukien, televisiota katsellen, tai pienellä kävelypyörähdyksellä. Hyvällä ilmalla voi mennä ulos, jos seuralainen suostuu.


Vein viimeksi ison lankavyyhden mukanani ja toivoin saavani sen muutettua keräksi.  Tämä sujuikin hyvin. Pitelin vyyhteä ja ensimmäinen pyörittäjä pääsi vauhtiin. Käsien väsyessä sain houkuteltua kerän pyörittäjäksi toisen henkilön. Hänen pyöritysintonsa hiivuttua vaihdoimme rooleja ja minä olin kerän pyörittäjä. Toiminta kirvoitti kaikenlaisia jutunjuuria mieleen. 
Palkkioksi sain yllättäen kahvia ja munkin, kun sain pyörittelijät viihtymään ja pysymään rauhallisesti läsnä. 😊


Tässä kuvatunnelmaa viikon takaa, jolloin oli taas palokunnan soihtumarssi. Me soittajat istuimme lämpimästi pukeutuneina kuorma-auton lavalla soittaen marsseja tai pelkkää rummutusta.  Tällaisissa soitoissa minun soittimeni on piccolohuilu, jonka kimeä ääni kantaa ulkona paremmin, kuin huilun. Palomiehet kantoivat soihtuja ja kävelivät perässä. Letkassa oli myös moottorikalustoa mukana. Valaistuksena soittajilla pienet telinevalot. Marssi on nimittäin ilta-aikaan, jolloin soihdut ovat näyttävimmillään.  Vettäkin saatiin jonkin verran, onneksi ei kaatosadetta. Nuotit joka tapauksessa saivat lisämaustetta runsaista pisaroista muovipinnalla 😁
Tällä kerralla ei ollut kovinkaan kylmä, monien vaatekerrosten ansiosta. Lämmin sauna kotona kuitenkin oli ihan mukava päätös illalle. 

 Palokunnan soihtumarssiperinne on jatkunut pitkään, mutta selvästi näkee sen hiipuvan hiljalleen mm. marssivien palomiesten määränä, soittajien motorisoitumisena ja katselijoiden määrän vähentymisenä. 


Merri rentoutuu sohvalla, kun sitä rapsutetaan. Ilme on taas paras 😻


12 kommenttia:

  1. Moi. Vapaaehtoiset ovat korvaamattomia! Työssäni tarvitsin vapaaehtoisia eri tehtäviin lähes päivittäin, joten tiedän mistä puhun. Olis kiva kokea tollainen soihtumarssi. Kristiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu minun työssä. Sieltä käsin katsottuna vapaaehtoisia ei ole kovin paljon käytettävissä. Olisi hienoa jos olisi!
      Täälläkin on palokuntaa supistettu ja osa marsseista on jo lopetettukin. Muutama vielä sitkeästi hengittää :)

      Poista
  2. Näitä sinun vierailuja varmasti osataan jo odottaa 😁. Ja kyllä kaikki tällaiset kulkueet ja muut on tosiaan vähentyneet. Ihmiset eivät enää ole tällaiseen tottuneet ehkä uudet ajat on käsillä. Sääli. Merri on tarkkana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kohta järjestetään varmaan virtuaalikulkueita ;D
      Ihmiset eivät osaa lähteä kotoa mitään katsomaan, kun on näitä somejuttuja ja televiota niin paljon. Nytkin kuulin useamman sanovan, että eivät edes tienneet moisesta, eivätkä kuulleet, vaikka kuinka rytisteltiin :)

      Poista
  3. Kaikenlainen yhdessä tekeminen tuntuu vähenevän. Ehkä nykyajan kiireisiä ihmisiä ei enää kiinnosta erilaiset talkoot ja kylän yhteisten tapahtumien järjestäminen. Ainakin meidän kylällä kaikki sellainen tuntuu hiipuvan pois, kun vanhat tekijät ei enää jaksa häärätä. Merri näyttää vähän uupuneelta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä nuo jutut aina järjestelijää vaatii ja jos ei ole, niin lopahtavat. Nykyään taitaa olla nin paljon kaikkia viihdykkeitä, että tällaiset "tavalliset" eivät kiinnosta. Ajattelukin on varmaan muuttunut jotenkin itsekkääksi ja yksilökeskeiseksi?

      Poista
  4. Olipas mukava kirjoitus langan kerimisestä. Nostan hattua vapaaehtoisuudellesi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä miten vapaaehtoinen olen, kun käyn omaa isää katsomassa. Kyllähän sekin tietysti vapaaehtoisuuteen perustuu, enkä pistä yhtään pahakseni, vaikka jollain tavalla olisin viihdykkeenä muillekin asukkaille.

      Poista
  5. Samoin, iso kunnioitus heille jotka vapaaehtoisina käyvät ihmisiä tervehtimässä.
    On se niin suloinen tuo Merri.....sanoo meidän Smirre❤❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oleellisin jäi tosiaan mainitsematta, ketä käyn katsomassa. Samalla voi tietysti katsoa ketä vaan ja jutella tai toimia kenen tahansa kanssa. Porukassa tulee parhaat jutut :)
      Merri on juuri rapsutus meneillään, siksi tuo autuas ilme :)

      Poista
  6. Vanhukset ovat aika yksinäisiä, joskus kun on mahdollisuus käyn tervehtimässä ent.työpaikalla vanhusten luona, joulun lähestyessä ainakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on sitä varsinaista vapaaehtoistyötä :) Pienikin tapaaminen kantaa muistojen myötä joskus kauaskin.

      Poista

Kiitos kommentoinnista! Iloa päivääsi!