Kesäkuulumisia

Kesäloma on mennyt vauhdilla eteenpäin. Työasiat ovat kivasti unohtuneet. Unirytmi on taas "vaarallisesti" kääntynyt tavallistakin iltapainotteisemmaksi.
Ilma on suosinut lomailijoita, joskin välillä on ollut koleaa.  Vaihtelu virkistää. 😊

Pihalla olen touhuillut maltillisesti (luetaan: laiskasti). Kaikki on kuitenkin suurin piirtein kohdillaan ja nurmikon leikkuun voi ottaa liikuntasuorituksesta. 😏
Kasvilavoissa kasvaa herneitä, retiisiä, porkkanaa ja punajuurta. Ehkä pitäisi sanoa, että niihin on istutettu noita siemeniä. Jotain sieltä kyllä jo kasvaakin.
Komposti toimii upeasti! Olen joka kerta ylpeä viime vuotisesta hankinnastani, kun laitan sinne jotain. Ainoa harmi on, että sinne ei voi laittaa esim. kitkemisjätettä reiluja määriä, kun ne eivät mahdu sinne, eivätkä ehdi maatua niin nopeasti. Pitääkin täyttää vain hillitysti, enemmän kerroksittain ja vähän kerrrallaan.         Rikkaruohojen kiskojan on vähän vaikea saada itseään käyntiin niin montaa kertaa kesän aikana 😓

Jättiläiskokoisesta laukkakasvista tuli sittenkin hieno pallero! Aluksi se oli aika harva ja ajattelin, että ei ole kummoinen kasvi tuo.  Pikkuiset kukat kuitenkin avautuivat vähitellen ja pallo tuuheutui sen mukana.  Nyt voi sanoa, että kannatti tuokin sipuli istuttaa. Olisivat varmaan aika näyttäviä, jos olisi useampi, mutta tuohon penkkiin ei kyllä enempää mahdu.

Lomalla olen tehnyt paljon asioita, toisaalta jättänyt myös tekemättä paljon asioita. Parasta on se, kun ei kalenteri ja kello määräile päivän tekemisiä. 

Olen käynyt mm. taidenäyttelyssä. 

Soittokeikalla GP -raveissa. Silloin oli tosi kylmä päivä. Joutui kaivamaan kynsikkäätkin kassista, että tarkeni. 

Hevosille (vai kuunteleville ihmisille? ) piti soittaa esittelymarssia aina ennen  kilpalähtöjä. Lopuksi kansallislaulu voittaneelle hevoselle, joka tällä kertaa oli ruotsalainen. 

Kaikenlaistahan tuossa odotellessa ehti miettimään. Ainakin on tullut vuosien varrella soitettua tosi monessa erilaisessa paikassa. Mieleen tulee ainakin teltta tehtaan pihalla, kuorma-auton lavalla, esiripun takana, painikisoissa,  hautausmaalla, kirkoissa, pihoilla, avaamassa jos jonkinlaisia tilaisuuksia, torilla, TI-TI -nallen kanssa, jäähallissa, uudenvuodenavajaisissa, palvelutaloissa....... 

Täytyy sanoa, että kaikki ovat olleet kokemuksen arvoisia, enkä olisi läheskään kaikkiin paikkoihin päätynyt ilman soittoaikeita. 

Vielä on kesää jäljellä, vielä myöskin joitain lomapäiviä.....

Merrillä oli tänään jännittävä päivä. Kertokoon itse......

Tässä olen jo taas kotona. Istun tuolla kuljetusrepussa ja kehrään. Automatkasta en tykännyt, mutta kestin sen kuin kissa konsanaan!  Minut vietiin eläinlääkäriin. En ole ihan varma, mutta muistaakseni olen käynyt siellä ennenkin. Istuin repussani mamin sylissä . Olin vähän hermostunut, kun en tiennyt mitä tapahtuu. 2 isoa koiraakin siellä oli! Minä maastouduin ihan alas, niin ne eivät nähneet minua ollenkaan. 

Päädyin eläinlääkärin pöydälle. Lääkäri oli nainen ja puhui tosi nätisti. Se pyysi mamia rapsuttelemaan minua korvien takaa! Osaahan se itsekin!  Joka tapauksessa ne luulivat, että en huomaisi sitä rokotuspiikkiä. Olen kuitenkin jo niin iso kissapoika, että en ihan vähästä hätkähdä.  

Vaakassa minut punnittiin; 4,3kg. Ihan sopivan kokoinen siis, kuten se aika mukavaltakin kuulostanut lääkäri sanoi!  Alkoi olla minun suosikkini 😻

En ollut kuulevinaan, kun ihmiset puhuivat hampaidenpesusta. Minulle ostettiin harja ja tahnaa! Höh. Onneksi edes kananmakuista. Ovatkohan ne itse  maistaneet sitä?

Mami osti myös uusia ruokanappuloita!  Tykkään nappuloista.  Viljaakin saa kuulemma kissanruuassa olla, jos kissalla ei ole mitään erityisruokavalion tarvetta. Minä en ole mikään nirso nappuloiden suhteen!

Kotona piti vielä haistella reppua, kun siihen oli tarttunut jotain hajuja sieltä lääkäristä. Toivottavasti ei haise niille koirille!

Nyt minua ei tarvitse rokottaa 3 vuoteen! Sain punkkiliuosreseptinkin. 

Minulla on nytkin punkkisuoja, kun pyörin pihalla ruohikossa. Yhtään punkkia en ole vielä nähnyt!! Jos näen, niin otan siltä nirrin pois!

Teille KissaKamut tahdon sanoa, että ei se lääkäri mikään paha paikka ollut. Minä ainakin haluan nähdä sen rapsuttavan naisen vielä uudestaankin. Kehui turkkianikin ihanan sileäksi ja pehmeäksi!

Ei muuta kun hellurei ja hellät tunteet! 

t: Merri ja Sartsa