Kauko Röyhkä: Ville Haapasalo, Junamatka Moskovaan

Röyhkä Kauko: Ville Haapasalo, Junamatka Moskovaan
kuvat: Juha Metso
Docendo oy 2017

1990 -luvun alkupuolella Ville päättää hakea ulkomaille teatterikouluun, kun ei kotimaassa tärpännyt.  Hän on jo suunnitellut kaiken Englantiin lähtöä ajatellen, kun satunnainen kohtaaminen saa hänet muuttamaan mielensä.  Matka suuntautuukiin itään, Venäjälle.  Maa on vielä kuohumistilassa, Neuvostoliiton jälkimainingeissa.
Ville pääsee heti teatterikouluun, vaikka ei osaa kieltä juuri lainkaan.  Hän opiskelee muiden mukana ja pänttää kieltä sana sanalta omin avuin.  Uudet asiat vievät kaiken huomion, eikä hän kaipaa elämäänsä muuta. Rahat ovat vähissä ja ryöstelijät iskevät satunnaisesti.  Asuminen on jotenkin levällään ja vaihtuu paikasta toiseen. Ville oppii hiljalleen maan tapoja, joskin monet asiat jäävät  vaille ymmärrystä.
  Yht´äkkiä ilmaantuu mahdollisuus koekuvauksiin elokuvaa varten ja Ville tarttuu päättäväisesti tilaisuuteen.  Hän sopii ajan ja lähtee junalla paikalle.   Junassa tapahtuu merkillinen ryöstö, koko junanvaunu ohjataan samalla aivan väärään paikkaan.  Huumauksesta selvittyään Ville huomaa olevansa rahattomana ja passittomana jossain, missä ei näy muita ulkomaalaisia.   Jäljelle jäivät ainoastaan päällä olevat vaatteet, muutama kirja ja partakone.
  Virkavallalta ei heru apua. Ville  myy partakoneensa, jonka seurauksena joutuu taas ryöstetyksi ja rahattomaksi.  Lopulta poliisit laittavat Villen toiseen kaupunkiin, jossa oli heidän mielestään paremmat mahdollisuudet saada apua.
Rahattomana ja passittomana mielessä oli koko ajan joutuminen pidätetyksi.  Apua ei tullut mistään.  Ville keksii alkaa työskennellä läheisillä maatilkuilla, joskaan ei saa siitä mitään rahaa. Nälkä pysyy kuitenkin loitolla.  Hiljalleen alkaa selvitä , että hän on päätynyt Mustanmeren rannalle.   Hän asuu rannalla ja keksii mennä pariin ravintolaan esiintymään koomikkona.  Tästä alkaa vähä vähältä kerääntyä kolikoita, jotka lopulta avaavat tien junaan ja takaisin Leningradiin, Suomen konsulaattiin ja lopulta kotiin.  Ilman kommelluksia ei paluumatkakaan suju.

Kirjan luettua tulee tunne, että ei voi olla totta! Onko tämä oikeasti totta?  Niin siinä sanotaan ja netistä kävin vielä asiaan etsimässä vahvistusta.  Haapasalon ohjelmia on tullut televisiosta seurattua ja tämän lukemisen jälkeen näen hänet taas erilaisessa valossa.
Mikä ihme saa syömisongelmaisen  ja  mielipiteiltään noin vaihtuvaisen henkilön lähtemään kielitaidottomana naapurimaahan kouluun?  Tahdon lujuus, kärsivällisyys ja usko selviytymiseen?  Näillä eväillä hän toisaalta pääsi myös ahdingostaan pois.
Kirja oli paikoin jopa ahdistavaa luettavaa, joskin tieto henkilön nykyisestä tilanteesta helpottaa.

Oman tunnelmansa kerrontaan tuovat Metson taidekuvat, jotka syventävät tunnelmaa.
Vaikka Ville ei itse ole kertojana, kuuluu siinä silti hänen äänensä. Röyhkä on saanut kerronnan kuvastamaan päähenkilön ajatusmaailmaa.

Olen saanut kirjan lahjoituksena ja ajattelin lukevani sen välipalana. Se oli kuitenkin erittäin mieleenpainuva ja kiinnostava kaikin puolin. Suosittelen.