Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjan 4. osa
Otavan kirjapaino 2016
muut osat:
Paimentyttö
Lapsenpiika
Emännöitsijä
Ensimmäisestä osasta kirjoitin jo TÄÄLLÄ.
Ida Erikssonin kertomushan alkoi 13 -vuotiaasta tytöstä, joka työskenteli kartanon lehmipaimenena, päätyen tästä navettapiiaksi ja siitä sattumusten kautta Topeliuksen pikkupiiaksi.
Sibeliuksen ja Edelfeltin kautta päästiin itseellisempään Idaan, joka palaa Ruotsista perinnön kera. Hän päättää nostaa itsensä palvelijasta parempaan asemaan ja ostaa Albergasta keskeneräisen huvilan, josta hiljalleen kunnostuttaa täysihoitolan.
Ida on yksinhuoltaja ja saa pian huomata olevansa toisenkin tytön äiti. Lasten kasvattaminen, täysihoitolavieraiden ruokkiminen ja talouden ylläpitäminen vievät kaiken ajan, rahan ja voimat.
Hän saa apua ystäviltä , joita onneksi kertyy ympärille. Kansalaissodan lähestyminen näyttää kuitenkin myös huonot puolensa ihmissuhteissa ja Idan luottavainen ja auttavainen mieli pettyy useammankin kerran.
Täysihoitolan pitäjänä Ida pääsee mukaan kylän juhliin ja tapaamiseen siinä, kuin taiteilijat ja hienostokin. Hän pelkää kuitenkin joutuvansa hankalaan tilanteeseen, jos joku aiemmissa työpaikoissa tavatuista henkilöistä tunnistaa hänet piiaksi. Juhlissa ja kertomuksessa pyörii useita tunnetuiksi tulleita merkkihenkilöitä, kuten Leinon veljekset, Hertta Kuusinen, Ville Vallgren...
Tämän aikakauden ihmisen näkökulmasta vuosisatojen vaihteen kansanryhmien eri tasot näyttävät todella mahdottomilta ylittää; piika on piika, hienosto on jo syntynyt hopealusikka suussa ja sinnittelee elämäntavassaan, vaikka ei rahaa olisikaan. Ajatus siitä, että piika voisi nousta elämässään noinkin korkealle, täysihoitolan omistajaksi, tuntuu mahdottomalta. Paheksunta ja hyväksyntä käyvät rinnakkain.
Naapurin, ystävän, vieraankin apu on korvaamatonta ja itsestään selvää. Ei ole vielä mitään tietoa siitä asenteesta, että asutaan vierekkäin, eikä edes tiedetä, kuka naapurissa asuu, kuten nykyään.
Omavaraisuus ruokavaroissa ja kädentaidoissa, sekä valtava kekseliäisyys ja luovuus asioiden järjestämisessä tuo helpotusta elämään. Mitään ei heitetä pois.
Lukijalla on tiedossa jo historian kulku, mutta silti jännittää, miten sota tällä kertaa päättyy. Miten nämä henkilöt selviytyvät sodan jaloissa? Miten pieniltä vaikuttavilla rahamäärillä mennään eteenpäin! Miten lapset selvisivät sodan vaikutuksista?
Huvilan osto ja sen kuntoon saattaminen, sekä vieraiden asuttaminen tuntuu kiinnostavalta. Sodan alkaminen enteineen jännittää. Sodan aika, sotaväen vallituskaivaukset, tiedon kulku juuri tuolla Suomen osassa ovat yksityiskohtaisiakin. Oliko Suomessa kiinalaisiakin töissä?? En tiennyt!
Jääkäriliike sai alkunsa salamyhkäisesti, kuten kirjassakin. Tämä aikakausi kuitenkin vilahti ohi vähän liiankin nopeasti, kuin se olisi ollut kovin lyhyt aikakausi. Siitä olisin kaivannut jotain enemmän.
Lukemisen aikana mietin näitä asioita silloinkin, kun en lukenut, eli kirja oli siinäkin mielessä selvästi hyvä. Kaivelin netistäkin tietoa Albergasta ja muista mainituista asioista. Kirja pohjautuu todellisuuteen, mutta on kuitenkin mielikuvitusta. Vai onko? Hämäävää.
Ensimmäinen osa oli jo kiinnostusta herättävä, mutta kaksi väliosaa olivat vähän tasapaksuja. Kolmannen osan loppu herätti kuitenkin jo halun jatkaa heti tähän neljänteen. Seuraavat osat on varmaan etsittävä kirjastosta, että pääsee lukemaan tarinan jatkon. Miten Ida perheineen jatkaa kansalaissodan jälkeen?
Kuten kirjoitit, niin välissä oli aika mitäänsanomattomia tarinoita. Ekat oli tietysti tosi kiinnostavia kun niissä pääsi ikäänkuin kärpäseksi kattoon muutaman tunnetun henkilön elämää seuraamaan. Viimeisin Sotaleski ehkä, ehkä oli ihan ok mutta se aika on jo niin tuttua että ei enää säväyttänyt niin.
VastaaPoistaAlberga on mulle tuttua aluetta ja mielikuvissa oli siellä hyvä liikkua henkilöiden mukana. Viime kuussa oli Tarvaspäässä,kävellen kirjojen teillä ja rantamaisemissa, ja taas tuli paljon kirjojen tapahtumia mieleen, varsinkin 'hauskat' Vallgrenit.
Tarina on varmaan vieläkin helpommin uskottavissa, kun näkee ja tuntee ko maisemat. Näkyikö sikapossuja juoksentelemassa? ;D
PoistaEi, ei ollut sikapossuja mutta haju merenrannassa oli hieman sikamainen kun myrsky pöllyytti lahonneita kaisloja ja muuta maamassaa;)
PoistaEhottomasti hyvät luettavat!
VastaaPoistaMinun lemppari kirjailija,,,,
Varmaan pitäs lukia uuestaan...kun en muista tuon kirjan juonia..kun näitä elämän juovia tässä hionu;)),mutkia suoriksi;)))))
kyllä minäki aika nopiiaa pääsen kirjan maisemiin,hyvän mielikuvituksen ansiosta!
Minä kun alotan kirjan lukemisen..on minä luen ekasivun ja sitten vimppa sivun....aina.
Lehetki kuulemma luen väärin päin takakannesta alotan;)))
Mieli tekis minunkin välillä takasivua lukea ennen aikojaan, mut yritän pitää jännitystä yllä, mikä se sitten onkaan.
PoistaMielikuvitus on kyllä hyvä juttu. Oikeasti näkeminen silti vielä ihmeellisempää, tai sitten latistaa koko mielikuvituskuvaelman.
Joskus kun pääsis näkemään Keskimaan, missä Frodo Reppuli kulki.... ;D
Tämä kirjasarja on minullekin tuttu. Kaikki osat olen lukenut. Ihan joka sivu ei kiinnosta, mutta kokonaisuus kylläkin ja kun Albergan eli Leppävaaran aluekin on tuttua. Sekin on totta, että kirjan tarinat ikäänkuin jäivät päähän elämään myös lukutauoilla, mikä on tietysti hyvän kirjan omainaisuus.
VastaaPoistaJoku tässä viimeisessä kirjassa ja ehkä vähän jo edellisessäkin osassa piti mielenkiintoa yllä muita osia enemmän. Niitä jäi miettimään. Kaksi ihan viimeistä osaahan minulla on vielä lukemattakin.
PoistaOlen lukenut jonkun Mustosen kirjan ja pidin siitä. Olen näitäkin silmäillyt, mutta jotenkin en ole osannut tarttua. Tarinat eivät ole kiinnostaneet kai riittävästi. Mutta täytyykin katsoa tulisiko nettikirjoina alennukseen.
VastaaPoistaTämä yhteiskunnallinen nousu on merkillinen juttu. Mähän sain täällä hyvin erilaisen käsityksen yhteiskuntaluokista, kun yks kaks olinkin maahanmuuttaja jota katsotaan vähän karsaasti. Kun arvon debytantti ei tervehdi, kun tulee vastaan vaikka naapureita ollaankin, niin siinä alkaa miettiä ovatko nämä ihmiset ihan tosissaan. Tämä debytantti oli kyllä hauska tapaus. Hänet oli siis esitelty jossain Georgian suunnalla seurapiireille valkoisessa mekossa ja oli peräti lääkärin kanssa naimisissa. Siinä ei enää sitten tervehditä maahanmuuttajia. Tosin silloin tervehti, kun lääkäri aviomies oli rinnalla. Mulla olisi muitakin herkullisia juttuja. Mutta joo, maahanmuuttajana olen joidenkin mielestä ihan pohjasakkaa :)
Olen joskus muinoin minäkin lukenu Mustosen kirjoja ja sitten kiinnostus jostain syystä lopahti. Nämä löysin kirpputorilta, 4 ekaa osaa. Sitten vasta tajusin, että tämähän jatkuu vielä.
PoistaEi ole kyllä mielekästä sekään, että lukee aina samantyylisiä kirjoja. Ehkä se oli se innostuksen lopahdus silloin aiemmin.
Erilaisuus on varmaan monelle "kanta-asukkaalle" kaikissa maissa aika kova juttu hyväksyä. Sitä ei varmaan oikein edes tajua, ennen kun näkee ulkopuolisen näkökulmasta. Näin pakolaisaikana hyväksymättömyys on todella rajuakin.
Kaksinaisuus on todella ärsyttävää. Näen saman tilanteen myös niin, että olen töissä ja asiakas (tai omainen) on todella epäkohtelias. "Aseeni" on olla mahdollisimman kohtelias ja olla huomioimatta toisen epäkohteliaisuus ihan täydellisesti. On se silti ikävää.