alkuteos hepreankielisenä vuonna 2000
suomennettu versio Päivä Osakeyhtiö vuonna 2017
kovakantinen, sivuja 253
arvontavoittoni Tassulinnan arvonnassa 💝
Kirja kertoo oman, ja perheensä selviytymistarinan vuosilta 1936-1945, eli toisen mailmansodan ajalta. Perhe asui Slovakiassa, jonne juutalaisvainokin pian levittäytyi. Entinen elämä 6-vuotiaasta, koulua käyvästä pikkutytöstä muuttui järkyttävällä tavalla vainotuksi, hyljeksityksi ja tuomituksi henkilöksi, jolla ei ollut enää mitään oikeuksia, eikä edes ihmisarvoa.
Perheessä oli isä ja äiti, sekä 3 lasta, joista kirjoittaja oli vanhin. Muut olivat 4-vuotias ja vauva.
Juutalaisia koskevat kiellot lisääntyivät vähitellen ja lopulta koditkin sinetöitiin, että kaikki olisivat lähteneet järjestettyihin kuljetuksiin. Perhe yritti pariin otteeseen lähettää osan lapsista turvaan Unkariin, mutta tilanne kiristyi sielläkin ja lapset joutuivat palaamaan. Perhe piilotteli , mutta päätyi lopulta kuitenkin kiinni. Tilanteen pelasti kirjoittajan vatsakivut, joiden ansiosta hän pääsi sairaalahoitoon. Muu perhe pääsi katsomaan ja joutui hoidon ajan piilottelemaan ulkosalla, mutta heitä ei kuitenkaan karkotettu. Ystävällinen lääkäri suostui hoitamaan jo ohimenneitä vatsakipuja umpisuolileikkauksella. Tämä turha operaatio vaati tietysti veronsa, mutta perhe pysyi kasassa.
Pakosalle päädyttiin taas tervehtymisen jälkeen ja päästiinkin vaarallisten tilanteiden saattamana. Metsässä asuminen ja jatkuva pelko uuvuttivat, ruokaa piti hankkia. Muutama ystävällinen auttajaperhekin löytyi.
Lopulta perhe pääsi eräällä pellolla olevaan vanhaan kellarimonttuun, jossa he viettivätkin hyvin pitkiä aikoja useaan otteeseen. Tutun auttajaperheen ilmiannon jälkeen perhe joutui vankilaan, josta oli tarkoitus kuljettaa keskitysleirille. Sieltä he vielä ihmeen kaupalla onnistuivat pakenemaan ja palasivat takaisin kellarimonttuun. Siellä kirjoittaja sairastui kehkokuumeeseen ja selviytyi siitäkin pitkällisen taistelun jälkeen.
Lopulta saapuivat venäläiset sotilaat ja perhe pelastui. He pääsivät takaisin vanhaan asuntoonsa ja muuttivat parin vuoden päästä Israeliin.
Vielä tänä päivänäkin tapahtuu asioita, joita ei pitäisi tapahtua. Ihmisen tunnemuisti on joissain asioissa aivan liian lyhyt.
Luin kirjan hämmästyttävän nopeasti siihen nähden, mikä on viime aikoina ollut lukutahtini.
Hyvin kerrottu ja oikein hyvät loppuarvostelut kirjasta; osasit tuoda sanoiksi kirjan sanoman paljon paremmin kuin minä :)
VastaaPoistaMolempi parempi :) Kiitos lukukokemuksesta :)
PoistaIhminen on ihmiselle susi - on aina ollut ja tulee aina olemaan. Nyt joku vetää herneen nenäänsä ja alkaa hyssytellä, mutta mielestäni tuo raaka ja inhorealistinen fakta pitää paikkansa. Haluaisin niin kovasti uskoa kauniiseen maailmaan, hyvyyteen ja rauhaan ihmisten välillä, mutta ei tarvitse kuin avata töllö, niin jo puskee maailma lapsenuskoni kumoon. Hm, tulipas varsinainen vuodatus. Siitä huolimatta, kiitos kirjasuosituksesta. Etsin kirjan kirjastosta.
VastaaPoistaKyllä se näin taitaa olla.
Poista