perjantai 5. maaliskuuta 2021

Tarpeettoman hävitystä

 Olen hiljalleen hävittänyt vanhoja opiskelupapereita kouluajoilta.  Tässä talossa on ollut merkillinen tapa säästää kaikkea... 

Lasten jäljiltäkin on kaiken maailman koulukirjoja ja vihkoja vielä tallessa (niitäkin olen hiljakseen hävittänyt tallin ullakolta). 

Ajattelin, että jälkikasvulle jäisi vähemmän hävitettävää tulevaisuudessa...   Miettiköön nyt sitten vaikka noita lankoja ja muita romppeita käsityöhuoneestani ja miehen jäljiltä autotallitavaroita 😉

Osan papereista olen käyttänyt takan sytykkeinä, mutta suurimman osan laittanut paperinkeräykseen. Kaikki on tietysti ensin pitänyt käydä läpi (en kyllä tiedä miksi...). 

Viimeksi on mennyt useampi kansiollinen lähihoitajakouluun liittyvää materiaalia.  Nyt vastaan tuli perushoidon kurssista tehty portfolio. En ole varma oliko kurssi perushoito, vai joku muu, mutta portfolio oli ainakin nimetty perushoidoksi. 


Opiskelutehtävät ovat yleensä kovin tietopuolisia ja täynnä "uuvuttavaa" tekstiä asiasisältöineen. Tässä oli ilmeisesti lupa käyttää myös kuvitusta, koska olen heti ottanut homman haltuun.  Nämä välilehdet olivat niin hassuja, että otin niistä kuvat muistoksi ennen hävittämistä. Mitään askartelun ihmeteoksia nämä eivät kuitenkaan ole. 

Anatomia oli lempiaiheeni, vaikka se ei nyt tämän tehtävän aihe ollutkaan. Tykkäsin siitä, että elimistön toiminnasta saattoi päätellä sairauksien syitä ja perustella hoitojen merkitystä. Opin helposti kaikki latinankieliset nimet asioille ja muistan aika paljon vieläkin.  Lääkärit kirjoittavat edelleen paljon latinaa, vaikka teksti onkin selkeämpää luettavaa, kuin aiemmin. 
Onhan se tietysti mukavampi lukea lääkärin kirjoituksesta, että obeesi rouva, kun ei tiedä että se tarkoittaa ylipainoista. Monelle lääkärin kirjoitukset ovat edelleen täyttä mysteeriä. 


 Tuosta anatomiasta tuli siis mieleen, että opiskelukaveri palautti anatomian tehtävän, johon oli kirjoittanut 5 sivua tekstiä. Opettaja antoi huonon numeron ja kirjoitti perään, että oli liian suppea.  Minä tästä tietysti "otin onkeeni" ja tein omastani 25 sivuisen, tiiviin kirjoitelman.  Kiitettävä tuli, mutta säälin kyllä opettajaa, joka joutui sen kaiken lukemaan. 😅


Tässä tehtävässä piti käsitellä kaikkea perushoidollista, suuntautuen eri ikäluokkiin ja erityispiirteisiin. 
Aiheina oli ainakin ihonhoito, sairaudet ja niiden hoito, mielenterveys, päihteet, uni, ravitsemus, hygienia, hengitys, erittäminen. Ehdin hävittää  tekstipaperit, mutta nämä nyt ainakin tulevat näin äkkiä mieleen.  Monesta oli vielä ihan omakin kurssinsa, mutta kaikki nämä kuitenkin ovat osa myös perushoitoa. 



Hilja Sainialan runo on vaikuttava edelleen. 



Hoitajien pitää muistaa myös oma hyvinvointinsa ja terveytensä. Päivittäin rasvaillaan asiakkaiden jalkoja, mutta tuleeko omat jalat rasvattua? 
Liike on lääke, monelle tuttu sanonta, mutta tuleeko itse työpäivän jälkeen liikuttua? 
Syötkö terveellisesti?  Tarpeeksi kuitua?
Itselleni ainakin ikuinen ongelma: juotko riittävästi? 
Tunnistatko stressioireet ja tunnetko keinot niiden lievittämiseen?
Nukutko hyvin ja riittävästi?
Miten on päihteiden laita? Pysyykö kohtuudessa? 
Muistatko huumorin ja sosiaalisten suhteiden tärkeän merkityksen?


Internetin syövereistä löytyy kaikenlaisia vaivoja oireiden perusteella.  Hyvin äkkiä voi diagnosoida itselleen  muistisairauden, selkärankareuman tai vatsakatarrin.  Tieto lisää tuskaa vähän turhankin paljon. Onneksi tietoa löytyy myös moniin jo diagnosoituihin sairauksiin. Monesta sairaudesta tai sairausryhmästä on olemassa Käypä hoito -suosituksia ja on monia yhdistyksiä jotka jakavat tietoa ja antavat vertaistukea.  
Mitä enemmän osataan tutkia, sitä enemmän löytyy sairauksia, joista ei ennen ole tiedetty. Uusimpiin "löydöksiin" on varmaan vaikea löytää vertaistukea ja ohjeita. 


Pitkä työura hoitotyön saralla on antanut minulle paljon. Olen nähnyt valtavasti ihmisiä elämänsä eri tilanteissa ja kaikenlaisia ihmiskohtaloita. Ihmisillä on erilaisia arvomaailmoita ja kaikentyyppisiä elinympäristöjä.  Kotihoidossa näkee ihmisen aivan omimmillaan, omassa ympäristössään.  Itsemääräämisoikeus on ihan toisella tasolla kuin sairaalassa tai laitoksessa.  Mikäli ei lähdetä suihkuun, niin väkisin ei voi ketään viedä. Mikäli halutaan pitää parta ajamattomana, kasvakoon se vaikka 2 metriseksi. Mikäli halutaan syödä vain  riisipuuroa ja porkkanalaatikkoa, ei sillekään aina mitään voi. Jos viinan pirulainen pitää ihmistä hallussaan vaikeuttaen normaalia elämää muiden mielestä, mutta ei ihmisen itsensä, ei sitäkään voi väkisin lopettaa.  
Moniin asioihin voi silti vaikuttaa ja sinnikkäästi suostutella.  Monesti lopputulos onkin yllättävä ja hoitajan näkökulmasta erittäin palkitseva.  Tuuletuksen paikka jopa!  Sainpas Erkin suihkuun!  Sainpas Maijan maistamaan makaroonilaatikkoa!  Tauno suostui ajamaan partansa!  Wau!  


Tuntui vähän haikealta hävittää näitä papereita, mutta totuus on, että eihän näitä enää kukaan lue.  Jos itse tarvitsen töissä jotain tietoa erilaisista asioista, niin kyllä se etsitään ihan jostain muualta paljon nopeammin.  
Oli silti mukava selata ja muistella aikaa, jolloin näitäkin tuli rustattua. 

Työ kotihoidossa on nykyään todella rankkaa, siitä en enempää nyt edes viitsi puhua. 
Silti se on ollut ja on edelleen minulle se paikka, joka tuntuu omalta työmaalta. Ihmisten kohtaaminen ja auttaminen on juuri sitä, mitä haluankin tehdä. 

30 kommenttia:

  1. Olipa kiva postaus, kiitos!
    Itseäni koskettaa kotihoito sen verran, että äitini luona käydään kaksi kertaa viikossa (silmän antibioottisalvan aikaan aamuin illoin). Käyvään porukkaan mahtuu erilaisia persoonia, mutta yleisesti ottaen hän on ollut oikein tyytyväinen. Silloin siis minäkin. Arvokasta työtä teet, arvostan!
    Mukavaa maaliskuun ekaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hoitotyössä, kuten varmaan kaikessa palvelutyössä on niin paljon merkitystä persoonalla ammattitaidon lisäksi. Millaisen sanattoman viestinnän kuvan toinen antaa ja mitä sanoo, mitä mahtoi tarkoittaa. Vaikuttaako siltä, että tietää mitä tekee.
      Olen tavannut ihan mahtavia persoonia asiakkaissa vuosien varrella. Monet muistan vielä ihan työn alkuajoiltakin, vaikka ovat jo aikaa sitten nukkuneet pois. Pistää miettimään omaltakin kohdalta, että mitä meistä tänne jää, millainen jälki?
      Hyvää viikonloppua sinullekin!

      Poista
  2. Minunkin on ollut tosi vaikea hävittää lasten vanhoja kouluaikaisia kirjoja, piirustuksia, kokeita ja kirjoitusvihkoja. Karsintaa on kuitenkin ollut pakko tehdä ja osan olen antanut pojilleni. Ovat sitten saaneet tehdä niiden suhteen mitä tahtovat. Uuniin ovat tainneet mennä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä juuri, että itse on oppinut elämän myötä arvostamaan niitä vanhoja asioita paljon enemmän, myös niitä, jotka tulevat esiin omasta lapsuudesta tai vaikka isovanhempien ajalta. Ei voi tietää, mitä omat lapset arvostavat joskus, vaikka nyt ehkä eivät arvostaisikaan. Olen minäkin jotain juttuja laittanut sivuun, en raaski kaikkea hävittää ;)

      Poista
  3. On niin mukava lukea toisen työstä, varsinkin kun se on kirjoitettu ajatuksella. Mitäpä minä tietäisin työstä kotihoidossa tai yleensäkään hoitotyöstä. En niin mitään. Mutta arvostaa osaan ja korkealle. Toissapäivänä istuin hyvinvointikeskuksen (ent. terveyskeskus) käytävässä odottamassa omaa koronarokotusvuoroani. Istujia oli jos jonkinmoisia. En voinut kuin ihailla, miten kärsivällisesti ja huolella jokaista, omanlaistaan ohjattiin. Ei minusta olisi siihen. Mutta toisaalta, osaanhan minä työkseni ohjailla viihteellä olevia, enemmän tai vähemmän korkin päälle astuneita. Että semmoisia ja tämmöisiä ammattilaisia ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokainen on oman ammattinsa asiantuntija. Vaikea siihen on kenenkään pystymetsästä asettua. Joillain on luonnostaan keinot löytää oikea tie eteenpäin vaikeissa tilanteissa, joillain se on opittua, joillain molempia. Minusta on mukava, kun on haastavia tapaamisia tavalla tai toisella. Pitää olla tuntosarvet herkillä, että asia etenee ;D Lähimmäistä tulee arvostaa, on se tilanne sitten millainen tahansa, missä ammatissa tahansa.
      Kiva että sait jo rokotuksen.

      Poista
  4. Tiekkö minäkin lastenohjaaja koulutuksen papereita sepesin yksi päivä ja tuikkasin takkaan ja osan säästin mitä varhaiskasvatus työssäni tarvitsen.
    Ihana oli lukea sinun tarinasi työssäsi, jota arvostan suuresti arvokasta työtäsi ihanien ihmisten parissa. Täytyy myöntää varhaiskasvatus työssäni myös uusia tuulia puhaltaa koko ajan ja työ muuttuu kokoajan vaatimammaksi. Mutta pikku ihanat asiakkaat ovat kyllä niin ihania sydän käpysiä.
    Meillä täällä valtava sijaispula vähä joka alalla. Kuin hoitopuolella,varh.kasv ja koulupuoli.
    Ihania hetkiä sinulle jatkossa työhösi ja aurinkoa viikonloppuusi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikä se pitää kaikesta kurasta huolimatta ihmien hoitoalan töissä? Joku sisäinen halu tehdä hyvin työtä, josta tykkää. Vastatuuleen mennään päivittäin, mutta pää pysyy sentään pinnalla ;) Asiakkailta (isoilta ja pieniltä) saa sen parhaan palautteen, miksi jaksaa päivästä ja vuodesta toiseen.
      Tsemppiä sinullekin ja jaksamista töihin!

      Poista
  5. Hieno postaus, ja teet tärkeää ja raskastakin työtä. Poikani on myös hoitoalalla, mutta keskittynyt lapsiin ja nuoriin. Vanhoja opiskeluajan papereita ei minulla enään ole, sillä kun on muuttanut maitten välillä on pitänyt karsia ahkerasti,mutta kieltenopiskelukirjat olen säästänyt.
    Kaunista viikonloppua sinulle Sartsa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen ollut vuoden verran lastenhoitopuolella, mutta palasin hyvillä mielin takaisin ikäihmisten pariin. Se on minulle ominta aluetta.
      Muutoissa varmaan moni asia "katoaa" ihan luonnostaan. Meillä suunnitellaan hiljalleen keittiöremonttia ja kauhulla mietin, mihin saan kaikki tavarat ja mitä voisi taas karsia pois.
      Pikkupakkasella mennään, vähän toisenlaista, kuin teillä :)

      Poista
  6. Niin tuttua! Täälläkin on merkillinen tapa säilyttää kaikkea! Opiskeluistani on jo niin kauan,että olen sentään niistä jo luopunut. Aurinkoista viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viimeisimmät opinnot, muistihoitajakoulutus, on jäänyt vielä viimeiseksi. En millään meinaisi raaskia hävittää niitä ;) Vähä vähältä, useamman vuoden sektorilla.
      Hyvää viikonloppua sinullekin!

      Poista
  7. Suupielet sai reilusti ylöspäin ..nuo kuvat ja niiden tekstit.🤗😊
    Toisaalta säälikin heittää roskiin....niin huolellista ja ammattimaista muistiinpanoa.
    Minulla tuo jemmaaminen on korvike..jollekki??
    Mutta samoihin hommiin on ryhdyttävä kun ,nämä "kiireet"vähenee 😊
    Poijan tavaroita paljon varastossa (koulupapereita .askarteluja/leluja/vaatteita),Kankaille annoin viimekesänä jo vuoden lisä aikaa,,en tiedä antaisko jatkoa ja anonko jatkoa...se jää nähtäväksi.
    Hyvää viikonloppua!,Sinulle Sartsa 🤗😻

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin kuvitella omat ajatukseni tuolloin, kun kävi ilmi, että voi käyttää myös kuvitusta ;D
      Kiireitä tuntuu olevan aina, kun jotain hankalaa ja tylsää pitäis tehä ;) Minun pitäis alkaa käydä läpi kaikkia keittiökaappeja ja heittää ylimääräset pois. Remontti häämöttäis kai eessäpäin ja tilanne vaikuttaa tulkalalta jo ihan ajatuksen tasollakin.
      Kankaille voi antaa huoletta jatkoaikaa! Ja varmaan langoillekin. Se vanha sanontahan meni, että mitään ei kannata heittää pois, mitä seuraavan sadan vuoden aikana voi tarvia. Otetaan tästä nyt joku kultainen keskitie.
      Leiskuvaa lauantaita!

      Poista
  8. Hejj Sartsa! :)))) Jeg måtte le av det du skriver!!Hah hah så sant så sant!Jeg opplever det samme-!

    Og.Dess mer man vet dess reddere blir man hah hah en kan jo ha alle slags sykdommer!Jeg har og kvittet meg med mye av mine avhandlinger.Men jeg har jo Bacholar graden på papir enda.Jeg skrev om omsorg til foredre med for tidlig fødte barn.Ja det var litt av en oppgave.Jeg arbeidet på intensiv avdelingen for nyfødt medisin og det var mange gode oppelveser men og triste.Det fineste var når vi matet disse små med sondemat.Jeg ville alltid jobbe med barn, men skjebnen ville noe annet.Så jeg ble en Ortopedisk sykepleier og har jobbet på sykehus hele mitt liv.Sett mye rart ja! Jeg husker en streng lærer under studiet sa til meg..Er det hjelpepleier eller sykepleier du vil bli ?Jeg likte å holde det rent og ta bosset og vaske..Men nei..det var en helsefagarbeider sin oppgave ..Nå jobber jeg bare med rusomsorg og de svakeste ..Dem som ingen gidder å vite noe av.Krevende og utfodrene men også givende.Alle har rett på god omsorg uansett skjebne

    Jeg liker så godt innleggende dine!

    En blir rent i godt humør!
    Du sprer lys og varme !og latter :))

    Ønsker deg en strålende helg!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Life does not allways go like we want. Is it destiny, or something else, that kicks our asses ;D I never thought to be as a practical nurse. At high school I read different languages, as to work somewhere, where I could use them. I read english, swedish, german, french, sign language. A few times I`ve used english, swedish and sign language. Sometimes the whole work is a big sign language ;D So many oldish people have bad hearing. I have to use all my imagination to show what´s happening ;)
      you are right, everyone has to be met as equal. I`m glad we are so different, that everyone can do his/her own thing in the world.
      Humour is one big thing we can survive ;)
      Have a nice day and enjoy your day!

      Poista
  9. Myös itselläni on kertynyt kaappeihin sitä tarpeetonta tavaraa joita olisi hyvä heittää pois. aina sitä kuitenkin säästää kaikkea ihan "kaiken varalta" :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikkea ei raaski kerralla hävittää, mutta vähän kerrallaan. Poissa silmistä on poissa mielestä! :)

      Poista
  10. Ihana postaus. Kiitos.
    Minulla pursuaa koti yli. Olen säästänyt lasten piirustuksia ja lapsenlapsen lähes kaiken taiteenluomisen. Pitäisi istua alas ja ajatuksen kanssa lonehtia koko koti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse tykkään vanhoista asioista ja jos tietäisin, että lapsetkin tykkää, niin säästäisin monta juttua. Toisaalta asioita hävittäessä, jää vielä paljon jäljellekin :)

      Poista
  11. Sama homma on täälläkin menossa. Hitaasti, mutta varmasti tavaramäärä vähenee ja uutta en hanki tilalle.
    Jotkut lääkärinlausunnot jää joskus mieleen ihan hyvällä tavalla. Minä ole reilusti ylipainoinen ja lääkäri oli kirjoittanut todistukseen "pulleahko rouva". Vieläkin tulen hyvälle mielelle siitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miä kävin kauan sitten lääkärissä, kun jalkoja kutisi ihan kamalasti. Sanoin, että en voi olla raapimatta. Lääkäri sanoi, että raavi vaikka pöytää ;D Tälläinen ohje on jääny minulla mieleen ;D

      Poista
  12. On ihana lukea, että teet työtä, joka tuntuu omalta. Se on palkisevaa jos mikä.

    Mitä, että teilläkin asuu joku, joka pistää kaikki koulupaperit ja projektit talteen? Niin muuten on meilläkin. Tosin meillä se arkistointisysteemi ei ole kaikkein kehittynein.

    Olet kyllä niin oikeassa tuossa, että karsit ja siivoat. Mä olen yrittänyt sitä samaa ja tavoite on, että kun musta aika jättää, niin jäljellä on kaksi matkalaukullista ylimääräistä tavaraa. Lapset voivat sitten miettiä, että haluavatko jotain muistoksi vai eivät. Olen auttanut poisnukkuneen tavaroiden läpikäynnissä ja siivouksessa ja onhan se ihan älytön työ. Saatikka sitten jos sitä tavaraa on paljon.

    Kuvista tuli hyvä mieli. Sinulla on ollut iloinen ote myös opiskeluun.

    Ihanaa alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt minulla on uusi tavoite! Keksin sen sinulta :) Kerään ylijäämätavarat 3 (lasten määrä) matkalaukkuun. Vetäköön sitten pitkää tikkua, kuka ottaa kantaakseen minkäkin niistä ;D Tasapuolisesti tietysti painoa kaikkiin.
      Sama juttu, olen ollut tyhjentämässä ja oli todellakin hirveä homma, vaikka olin vaan apuna. Veikkaan silti, etten saa karsittua täältä riittävästi turhuuksia. :)
      Kohta meillä luultavasti keittiöremppa ja sitä varten olis laitettava kaappien sisällön suhteen hihat heilumaan. Silkkaa ahdistusta ilmassa jo nyt! Mies sanoo, että me ei tarvita kuin pari mukia ja lautasta molemmille ;D
      Ei tässä elämässä taida synkistelyllä kovin pitkälle päästä, ainakaan omaa päätä hajottamatta, joten pakko pitää lippu edes puolitangossa, jos ei aina jaksa ihan ylhäällä pitää ;D
      Mukavaa viikkoa sinulle!

      Poista
  13. Oih... sinä kuvasit nämä muistoksi!! Upeaa... minä nimittäin tein joku aika sitten saman homman ja suoraan roskiin... VOI EI sanon nyt... Upea postaus ja hatunnosto työllesi ja sen arvostamiselle myös ITSE, se on se tärkein pointti!! Minä teen töitä lasten ja heidän perheiden kanssa ja nautin ja koen olevani myös tarpeellinen.... työ on iso osa arkea ja sen ajan arvostaminen itsekin tärkeää!! Virtuaalihaleja....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin. Takkaan pöllähtivät kaikki.
      Tarpeellisuuden ja onnistumisen tunteesta koostuu mieleinen homma. Palautteen saa tavalla tai toisella, vaikka ei esimiehen puolelta saisikaan.
      Tuo virtuaali -sana kolahtaa kuule paremmin kuin osuvasti minuun just tällä hetkellä ;D Meillä on nimittäin töissä aloitettu vuoden vaihteessa nuo virtuaalipalvelut, eli nk. hoitopuhelu asiakkaille, jotka ei tarvi fyysistä läsnäoloa, mutta kuitenkin jonkinlaista tukea tekemisiinsä. Olen kiikutellut noita laitteita jo useampaankin kotiin. Pääosin erittäin myönteistä on ollut palaute, vaikka itse aluksi olinkin vähän epäileväinen. Kohta meidät varmaan korvataan roboteilla ;)

      Poista
  14. Muistojen läpikäyminen on uuvuttavaa, joskin hauskaakin. Paluu menneisyyteen tuo muistot mieleen, ystävät ja opettajat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mennyttä elämää :) Opiskelu aikuisiällä oli minusta mukavaa. Tykkäsin noista kirjallisista töistä. Niitä oli paljon helpompi tehdä tietokoneella, kuin aikanaan käsin tai kirjoituskoneella.

      Poista
  15. Olipa ihana postaus :) Kiva oli lukea sun muisteloita ja nuo "leikkaa, liimaa"- sivut, niin tulee nuoruus mieleen. Eihän tuollaisia enää tehdä, kun kaikki tapahtuu tietokoneella. Meillä on nuorimmaisen lähihoitaja opiskelu loppusuoralla (tällä viikolla viimeiset yo-kirjoitukset) ja sitten huhtikuussa viimeinen harjoittelu juurikin kotihoidon puolella. Saa nähdä mitä hän tykkää siitä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä nääkin oli tehty tietokoneella, mut välilehtiä sai elävöittää mielensä mukaan, kun oli portfolio :)
      Kyllä tästäkin hommasta jotkut onneksi tykkää, kaikista huonommista seikoista huolimatta. Huolestuttavan paljon on silti myös työpaikan- tai jopa alan vaihtajia. Toivottavasti siellä löytyy nyt joku kiva ohjaaja ja niitä hienojakin kokemuksia :)

      Poista

Kiitos kommentoinnista! Iloa päivääsi!