Tarpeettoman hävitystä

 Olen hiljalleen hävittänyt vanhoja opiskelupapereita kouluajoilta.  Tässä talossa on ollut merkillinen tapa säästää kaikkea... 

Lasten jäljiltäkin on kaiken maailman koulukirjoja ja vihkoja vielä tallessa (niitäkin olen hiljakseen hävittänyt tallin ullakolta). 

Ajattelin, että jälkikasvulle jäisi vähemmän hävitettävää tulevaisuudessa...   Miettiköön nyt sitten vaikka noita lankoja ja muita romppeita käsityöhuoneestani ja miehen jäljiltä autotallitavaroita 😉

Osan papereista olen käyttänyt takan sytykkeinä, mutta suurimman osan laittanut paperinkeräykseen. Kaikki on tietysti ensin pitänyt käydä läpi (en kyllä tiedä miksi...). 

Viimeksi on mennyt useampi kansiollinen lähihoitajakouluun liittyvää materiaalia.  Nyt vastaan tuli perushoidon kurssista tehty portfolio. En ole varma oliko kurssi perushoito, vai joku muu, mutta portfolio oli ainakin nimetty perushoidoksi. 

Opiskelutehtävät ovat yleensä kovin tietopuolisia ja täynnä "uuvuttavaa" tekstiä asiasisältöineen. Tässä oli ilmeisesti lupa käyttää myös kuvitusta, koska olen heti ottanut homman haltuun.  Nämä välilehdet olivat niin hassuja, että otin niistä kuvat muistoksi ennen hävittämistä. Mitään askartelun ihmeteoksia nämä eivät kuitenkaan ole. 

Anatomia oli lempiaiheeni, vaikka se ei nyt tämän tehtävän aihe ollutkaan. Tykkäsin siitä, että elimistön toiminnasta saattoi päätellä sairauksien syitä ja perustella hoitojen merkitystä. Opin helposti kaikki latinankieliset nimet asioille ja muistan aika paljon vieläkin.  Lääkärit kirjoittavat edelleen paljon latinaa, vaikka teksti onkin selkeämpää luettavaa, kuin aiemmin. 

Onhan se tietysti mukavampi lukea lääkärin kirjoituksesta, että obeesi rouva, kun ei tiedä että se tarkoittaa ylipainoista. Monelle lääkärin kirjoitukset ovat edelleen täyttä mysteeriä. 

 Tuosta anatomiasta tuli siis mieleen, että opiskelukaveri palautti anatomian tehtävän, johon oli kirjoittanut 5 sivua tekstiä. Opettaja antoi huonon numeron ja kirjoitti perään, että oli liian suppea.  Minä tästä tietysti "otin onkeeni" ja tein omastani 25 sivuisen, tiiviin kirjoitelman.  Kiitettävä tuli, mutta säälin kyllä opettajaa, joka joutui sen kaiken lukemaan. 😅

Tässä tehtävässä piti käsitellä kaikkea perushoidollista, suuntautuen eri ikäluokkiin ja erityispiirteisiin. 

Aiheina oli ainakin ihonhoito, sairaudet ja niiden hoito, mielenterveys, päihteet, uni, ravitsemus, hygienia, hengitys, erittäminen. Ehdin hävittää  tekstipaperit, mutta nämä nyt ainakin tulevat näin äkkiä mieleen.  Monesta oli vielä ihan omakin kurssinsa, mutta kaikki nämä kuitenkin ovat osa myös perushoitoa. 

Hilja Sainialan runo on vaikuttava edelleen. 

Hoitajien pitää muistaa myös oma hyvinvointinsa ja terveytensä. Päivittäin rasvaillaan asiakkaiden jalkoja, mutta tuleeko omat jalat rasvattua? 

Liike on lääke, monelle tuttu sanonta, mutta tuleeko itse työpäivän jälkeen liikuttua? 

Syötkö terveellisesti?  Tarpeeksi kuitua?

Itselleni ainakin ikuinen ongelma: juotko riittävästi? 

Tunnistatko stressioireet ja tunnetko keinot niiden lievittämiseen?

Nukutko hyvin ja riittävästi?

Miten on päihteiden laita? Pysyykö kohtuudessa? 

Muistatko huumorin ja sosiaalisten suhteiden tärkeän merkityksen?

Internetin syövereistä löytyy kaikenlaisia vaivoja oireiden perusteella.  Hyvin äkkiä voi diagnosoida itselleen  muistisairauden, selkärankareuman tai vatsakatarrin.  Tieto lisää tuskaa vähän turhankin paljon. Onneksi tietoa löytyy myös moniin jo diagnosoituihin sairauksiin. Monesta sairaudesta tai sairausryhmästä on olemassa Käypä hoito -suosituksia ja on monia yhdistyksiä jotka jakavat tietoa ja antavat vertaistukea.  

Mitä enemmän osataan tutkia, sitä enemmän löytyy sairauksia, joista ei ennen ole tiedetty. Uusimpiin "löydöksiin" on varmaan vaikea löytää vertaistukea ja ohjeita. 

Pitkä työura hoitotyön saralla on antanut minulle paljon. Olen nähnyt valtavasti ihmisiä elämänsä eri tilanteissa ja kaikenlaisia ihmiskohtaloita. Ihmisillä on erilaisia arvomaailmoita ja kaikentyyppisiä elinympäristöjä.  Kotihoidossa näkee ihmisen aivan omimmillaan, omassa ympäristössään.  Itsemääräämisoikeus on ihan toisella tasolla kuin sairaalassa tai laitoksessa.  Mikäli ei lähdetä suihkuun, niin väkisin ei voi ketään viedä. Mikäli halutaan pitää parta ajamattomana, kasvakoon se vaikka 2 metriseksi. Mikäli halutaan syödä vain  riisipuuroa ja porkkanalaatikkoa, ei sillekään aina mitään voi. Jos viinan pirulainen pitää ihmistä hallussaan vaikeuttaen normaalia elämää muiden mielestä, mutta ei ihmisen itsensä, ei sitäkään voi väkisin lopettaa.  

Moniin asioihin voi silti vaikuttaa ja sinnikkäästi suostutella.  Monesti lopputulos onkin yllättävä ja hoitajan näkökulmasta erittäin palkitseva.  Tuuletuksen paikka jopa!  Sainpas Erkin suihkuun!  Sainpas Maijan maistamaan makaroonilaatikkoa!  Tauno suostui ajamaan partansa!  Wau!  

Tuntui vähän haikealta hävittää näitä papereita, mutta totuus on, että eihän näitä enää kukaan lue.  Jos itse tarvitsen töissä jotain tietoa erilaisista asioista, niin kyllä se etsitään ihan jostain muualta paljon nopeammin.  

Oli silti mukava selata ja muistella aikaa, jolloin näitäkin tuli rustattua. 

Työ kotihoidossa on nykyään todella rankkaa, siitä en enempää nyt edes viitsi puhua. 

Silti se on ollut ja on edelleen minulle se paikka, joka tuntuu omalta työmaalta. Ihmisten kohtaaminen ja auttaminen on juuri sitä, mitä haluankin tehdä.