Vaihdetaan maisemaa

 Aurinko paistaa ja päivän lenkkeilyt tulee hoidettua kevyemmällä mielellä (ja ehkä askeleellakin). Välillä voi vaihtaa uusiin maisemiin, kun oman asuinalueen tiet on tallattu jo moneen kertaan. 

Pitkät metsien ja peltojen reunustamat hiekkatiet kutsuvat kulkemaan. 

Välillä voi ottaa selfien! 

Tästä tulee mieleen se lastenlaulu: Onko vastahasi koskaan tiellä Pitkäsääristen, tullut pitkäsääri mies ja vaimo pitkäsäärinen. 

Minä olen tässä kuvassa kuulemma ainoa, jolle on ilmestynyt pupunkorvat...

Löydettiin kesämökki! Tästähän me kunnostetaankin itsellemme kauniissa ja luonnonläheisessä paikassa oleva mökkirakennus.  Maalaismaisemat avautuvat pelloille ja taka-alalla metsä, jossa varmasti pääsee keräämään metsän satoa, kun sellainen aika tulee. 

Ehkä tässä pitäisi ensin pyytää paikalle Huvila ja Huussi, että saadaan tämä paikka oman näköiseksi!

Mies on vähään tyytyväinen ja totesi, että riittää, kun nostetaan tuo irtonainen ovi paikoilleen. 

Tähän on rakennettu junaradan ylittävä silta autoille. 

Sinne se menee, ylämäkeä. Oudon näköinen, kun tie on kuitenkin alun perin ollut samalla tasolla, kuin junarata. Tässä on ollut aiemmin radanylityspaikka. Vaarallisuutensa vuoksi se on nyt korvattu näin. 

Kuva tietysti latistaa näkymää, mutta kyllä tuo hieman oudon muotoinen rakennelma on. 

Kuva on otettu selkä Helsingin suuntaan päin ja kasvot Kouvolaan. 

Tie oli menosuunnassa tosi liukas paikoitellen. Aurinko lämmitti kuitenkin koko ajan ja paluumatkalla jään pinta oli sulahtanut pehmeämmäksi. Joissain tien pätkissä pilkotteli jo hiekkakin lumen alta. 

Kaukaa häämöttää talo, jossa mieheni on lapsuutensa ja osan nuoruuttakin elänyt.  Kuusiaita ympäröi rakennuksia ja tontin alareunaa. Yläosa rajoittuu metsään. Siellä on kuulemma juostu erinäisetkin kerrat ties millä asioilla.  Pihapiirissä on talon lisäksi ainakin vanha aitta, puuliiteri, saunarakennus, navetta, riihi, kun asiaa tiedustelin. 

Näin kaukaa oli välillä hankala lähteä kouluun, kun pihatiekin saattoi olla paksussa lumikerroksessa.  Bonuksena olivat maatalon touhut kotona ja naapurissa, tilaa keksiä kaikenlaisia kolttosia ja ilo erilaisista kotieläimistä, kuten ketusta, koirasta ja pupuista.  Junaradan läheisyys toi varmaan vanhemmille pelon tunteen lasten tekemisiä miettiessä. 

Tähän päivään sain taas oikein mukavan herätyksen Merrin toimesta.  Mies lähti töihin jo aikoja sitten ja Merrillä oli ilmeisesti tylsää, kun joutuu yksin olla hereillä. Pitkän työpäivän jälkeen uni olisi maittanut...  

Ensin tultiin mahan päälle kävelemään ja lopulta makaamaan. Tassut leipoo siitä peiton päältä ja alkaa pelottaa, koska menee yli peiton reunan ja osuu kynsi leukaan. Kehräyskään ei salli enää nukkua.  Kun tämäkään ei auta, ihminen ei  nouse ylös, otetaan jykevämmät otteet. Äkkihyökkäys jalkoihin peiton alle. Argh!  Lempeä aamuherätys on ohi ja uni katoaa silmistä kerta heitolla. 

Päästiinpä nyt sitten aamukahville taas tähänkin päivään. 

Ai miten niin kahville?? Ruokaa kuppiin ja nopeasti!

Alakuva osoittaa, mitä käy, jos ei toimita nopeasti. Kissa tuupertuu ja masentuu ja menettää kaiken toivonsa jäädä henkiin tässä hidastelussa. 

 Makoisaa maaliskuuta!