Ruokaa kaikille

 

Kovin usein ei nykyään tule testailtua uusia ruokia.  Kun on vain 2 syöjää, jotka molemmat ovat vuorotöissä, on ruoka mitä sattuu. Lähinnä sellaista, jota voi ottaa evääksikin. 

Kesäkurpitsaan olen ihastunut jo monta kuukautta sitten, enkä syö leivän päällä enää kurkkua ollenkaan. Aina kesäkurpitsasiivuja vaan. 

Kaupassa sain ahaa-elämyksen, että haluan täytettyjä kesäkurpitsoita. ostin useamman ja googlettelin vielä, että mitä niihin suunnilleen tulisi.  Sinä päivänä olikin ohjelmanmuutos, enkä ehtinyt lopulta tehdä mitään ruokaa.  Muutaman päivän viiveellä tuli kuitenkin vietyä homma loppuun. 

Erittäin hyviä, kuten uumoilinkin (vaikka itse sanon). 

Kaikenlaisia ohjeita löytyy netistä. Tein kuitenkin soveltaen omalla tyylillä, päälisin puolin tekotapaa syynäillen. 

Halkaisin ja koversin kurpitsat. Paistoin kananjauhelihaa, jonka sekaan laitoin sipulia ja lopuksi vielä koverretut sisukset palasina.  Jonkin aikaa paistettuani lisäsin joukkoon valkosipulituorejuuston. Nostelin mössön kurpitsakuppeihin, meni yllättäin kaikki. Päälle ripottelin Mozzarella juustoa. Uunissa reilu 15minuuttia. Lisäksi keitin riisiä. 

Vettä satoi muutamana päivänä, joten lähdin taas kerran metsään.  Vastaan tuli ruokintapaikka. Tuli tunne, että pitää lähteä pois, kun paikalle voi eksyä joku, joka luulee ruuan kävelleen paikalle 😅

Tällä kertaa tutustuin jo hirvikärpäsiinkin itikoiden lisäksi. 3 rohkelikkoa päätti lähteä mukaani, mutta huonostihan niille kävi. Eivät pärjänneet minulle. 

Neulottukin on.  Ystävän kanssa istuttiin tutussa kahvilassa ja vaihdettiin kuulumisia, jonka lisäksi tietysti neulottiin. 

Olin ostanut aiemmin tuon lehden (ihan kuin malleja ei olisi jo tarpeeksi...) ja vasta kahvilassa sitä selailtiin. Jotkut mallit olivat mielestäni vähän epäselviä neuloksessa, vaikka näyttivät pikaselauksella hyviltä.  Löytyy varmasti neulottaviakin malleja, kun vaan ehtisi neuloa. 

Kesän loppu on aina jotenkin seisahtunutta aikaa. Tekisi mieli vielä viettää kesää, kun lämpöäkin riittää. Toisaalta syksy kutsuu touhuineen ja "uusine alkuineen". Kansalaisopiston lehti pumpsahtaa laatikkoon kurssiehdotelmineen. Ei tässä mitään uusia alkuja minulla ole, luultavasti. Kursseille on lähes mahdoton osallistua epäsäännöllisen vuorotyön takia. Soittoharjoitukset kuitenkin pyörähtävät taas käyntiin.  Illat ja aamut selkeästi ovat jo hämärtyneet. Sen huomaa parhaiten aamuvuoron alussa ja iltavuoron lopussa. 

Uutta on tullut kissoillekin. Merri tässä näyttää esimerkkiä, miten toimitaan, tai sitten se vaan isännän oikeudella tutustuu lähetykseen ennen Maiaa ja Samia, jotka seuraavat kiltisti vierestä. 

Pidetään vielä kesää vähän aikaa, jookos? 

Mukavaa uutta viikkoa kaikille!