Farkkuinen loota (farkku osa 13)

Ostin uudet työkengät. "Tingin" mukaan laatikon, jossa kengät olisivat kuuluneet olla. Pyysin niitä askarteluun. Sain kolme!  Sanoivat, että niitä menee koko ajan pahvinkeräykseen. 

Kenkälaatikko on säilytystilana jo aika kivan kokoinen 

Vähän siistimistä ja koristelua piti olla, joten päälystin lootan farkulla!  Nyt täytyy tunnustaa, että olen tehnyt muutaman jutun melkein käyttämättömästä farkusta.  Olen aloittanut vuonna nakki ja muusi, tekemään tyttärelle farkkuhousuja. Hyvin edistyivät, kunnes tuli pysäys. Se pysäkki oli nähtävissä vieläkin. Housujen kangas, sekä ylijäämäfarkku on nyt päätynyt myös askarteluun.  

Laatikko tuli päälystettyä. Käytin kuumaliimaa. 

Päälystin myös laatikon sisäpuolen, sekä pohjan.  Kankaiden yhtymäkohdat kaipasivat vielä siistimistä, joten liimasin tuota vaaleaa nauhaa näihin kohtiin. Näyttää maalarinteipiltä, mutta ei siis ole!

Pääliosaan sentään löytyi ihan käytettyäkin farkkua, taskun ja vyölenkkien osalta.  Merkit liimasin päälle erikseen. 

Taskuunkin voi laittaa jotain. 

Laatikko on hyvän kokoinen ja sinne mahtuu jonkin verran tavaraa. 

Näin jälkikäteen arvioituna kangasta tuli kannen sulkemiskohtiin lähes liikaa. Laatikko oli etenkin aluksi vähän jäykkä avata ja sulkea.  On kuitenkin löystynyt vähän. 

Minulla on käytössä ennestäänkin monta kenkälaatikkoa, vaikka tämä onkin ensimmäinen, jonka olen päälystänyt.  

Säilytän niissä mm. kortteja, korttiaskartelun pienimpiä tarpeita, kirjontalankoja, kuminauhoja. 

Mitä sinä säilöt kenkälaatikoissa? Miten olet muokannut laatikoita? 

Neulottukin on, neulontakaverin kanssa tietysti. Sam otti oikein sydämen asiaksi olla lähellä, jos vaikka tarvisin ohjeen kanssa jotain apua. 

Viime aikoina on ollut jotenkin jatkuva väsymys päällä työpäivien jälkeen. Eilen meni kevyesti kahden tunnin päiväunet, eikä haitannut yöunia yhtään.  Etenkin aamuvuorot ovat minulle tällaisia, kun en ole mikään aamuihminen. Useamman päivän aamuherätykset ja täyden  höyryn työpäivät vievät mehut kropasta.  Kotona ei jaksa tehdä enää mitään.  Pakollisten ruokakuvioiden lisäksi alkaa puikkojen heilutus olla ainoaa liikehdintää. Onneksi sitä voi nyt tehdä myös ulkona, joten tulee samalla raitista ilmaa...

Samalla ihmetyttää, että ei ole tullut soitettua yhtään.  En edes muista, milloin olen viimeksi kaivanut huilun esiin.  Korona kielsi orkesteriharjoitukset. Tuntuu, kuin soittaminenkin olisi samalla kielletty.  Voisihan sitä soittaa kotona ja harjoitus olisi aina hyvästä. Vaan miksi harjoitella?  Minulla pitää olla aina jokin tavoite ja nyt sitä ei ole. Miten selvitä soittolamaannuksesta? 

Ehkä tässä kaivataan nyt vain ryhdistäytymistä. Taidan antaa itselleni lupauksen, että kaivan tänään....ööö ehkä sittenkin tulevan viikon aikana huilun esiin, "ilahdutan" Merriä ja luikautan muutaman äänen. 

Pitäisi varmaan luvata myös muitakin asioita, kuten ruohon leikkaaminen ja siivoaminen... vaan sellaista en lupaa. Silti toivon, että jokin osa niistä toteutuisi "kuin itsestään". 

Tänään ja huomenna on iltavuoro, klo 14.21-22. (meillä on hassuja kellonaikoja).  Ajan ollessa rajallinen, ei hommat lähde käyntiin.  Toisaalta, jos saa jotain tehtyä, niin hämmästyy, miten pienessä ajassa se lopulta tapahtui. 

Olisiko heittää jotain tsemppaus- ja ryhdistäytymisneuvoa?