Farkut osa 10: Lasinaluset

Vaihdetaanpa välillä kuumaliima ompelukoneeseen.  

Lasin- /mukinalusia farkusta.  Mietin, mitä laittaisin koristeeksi. Sommittelin kaikenlaisia pitsejä ja nauhojakin.  Mietin, josko maalaisi kangasväreillä jotain, mutta mitä? 

Muistin ottaneeni talteen vanhoista Käsityölehdistä noita silityskuvioita, joilla olin muinoin painanut ne tyynyliinojenkin kuviot. Pienen mietinnän  jälkeen lähdin tarkistamaan askartelukaapista, jos tulisi muistikuva, onko niitä vielä jossain. Mikä ilon ja onnen päivä! Minullahan oli lokerikko, jossa kansio, jossa kaikki talteenotetut silityskuvat! Niitä olikin ihan valtavasti.

Tässä vain murto-osa näytille. 

Aiottu kuvio kannattaa leikata paperista ennen silitystä, etteivät vieressä olevat kuviot siirry mukana... olen senkin joskus kokeillut  ;D

Olen käyttänyt näitä myös kirjepaperin koristeluun. 

Keksitkö, mihin muuhun näitä voisi käyttää? 

Valitsin näihin pienen kukkakuvion, jonka maalasin kangasväreillä, pienellä sudilla. Reunat kaipasivat täsmennystä, joten kävin  ne läpi cocktailtikun kanssa. 

Silitin taas leivinpaperin läpi maalatut kohdat, värin kiinnittämiseksi.  Väri hieman muuttui kiinnityksen aikana.  Purkissa väri on ihan ruusun punaista ja siksi valitsin taustakankaankin tuollaisen. 

Pohjakangas löytyi "yllättäin" kangaskasastani, ja sitähän kului tähän hommaan ihan ruhtinaallisesti  ;D 

Leikkasin kankaasta vähän isommat neliöt. 

Ensin oli ajatuksena laittaa vinonauhaa reunoihin, mutta siitä on vähän suttuisia kokemuksia (=taidon puute).  Käänsin toisen kankaan reunat nätisti päälipuolelle ja kuinka ollakaan, sain ne ommeltua siististi, ainakin oman mittapuun mukaan!

Kyllä näistä varmaan kelpaa juoda kahvia!, tuumaa Sam. 

Ai noita kangaspalojako tässä pitikin katsoa...?

Älä häiritse! Vahdin pihaliikennettä!

Ai kysyitkö minunkin mielipidettäni...kiinnostaako se ketään...minähän olen vain minä... tuumaa Maia -söpöliini. 

Lokerikosta löytyi muitakin aarteita, kuten tällainen nimikoimiskirja. 

Ei taida olla ihan uutta tuotantoa.  Ei varmaan kukaan enää nimikoi pyyhkeitä ja lakanoita, eikä tee kapioitakaan? 

Entäs nämä?! 

Olen saanut oikein raittiuslautakunnan ryhtipalkinnon vuonna 1982. Muistan siihen kuuluneen myös 60markkaa rahaa, joilla ostin harmaat samettihousut.  Tämä myönnettiin jollekin soittokunnan jäsenelle, jonka soittajat valitsivat keskuudestaan.  Minut valittiin siksi, että olin reilusti alaikäinen, joten myös ansaitsin raittiuspalkinnon.  Ketään muuta ei voinut valita ;D 

Kävin useamman kerran Tampereen Ylöjärvellä, Voionmaan opistolla järjestetyllä soittoleirillä. Siellä oli aina mukavaa ja tapasi samanhenkisiä nuoria. 2 viikon aikana tuli soitettua todella paljon.   Hauskaa oli joka kerta ja myös täydellistä hulluttelua.  Leirin ohjelmaan kuului soittotunti ja teoriatunti päivittäin, sekä orkesteriharjoitukset.  Orkestereita oli eri tasoisia; A, B, C. Näihin soittajat valittiin alkutesteissä. Muistan olleeni aluksi B -orkesterissa ja muilla kerroilla A-orkesterissa.  

Soitosta ja teoriasta sai myös todistuksen, jos halusi suorittaa kursseja. Kävin kaikilla tunneilla, vaikka varsinaiset todistukset peruskurssien suorittamisesta sainkin musiikkiopistosta, lukuvuosiopiskeluna. 

Noita musiikkisanastoja on tullut päntättyä aika paljonkin...

Olen mennyt orkesteriin 9 -vuotiaana ja kaikenlaisia esiintymisiä ja orkestereiden yhteisiä isoja juhlia oli usein. Nykyään niitä ikävä kyllä on huomattavasti vähemmän. 

Maa on jaettu piireihin, jotka järjestivät aina isot laulu- ja soittojuhlat vuosittain.  Oli hienoa soittaa valtavan joukon mukana.  Juhlat sisälsivät myös suuren paraatisoiton.  Kaikilla soittokunnilla oli/ on omanlaisensa soittokunnan juhlapuvut. Eri soittajien tunnistikin kuuluvan samaan joukkoon noista puvuista.  Täytyy sanoa, että ei sielläkään mitään raittiuspalkintoja olisi päässyt paljon jakamaan...joukossahan asiat aina tuppaavat tiivistymään ;D 

Olipa nostalgista löytää tuo lokerikko ja kaikki paperit!   Kaikkea ei kannata hävittää... tai ei oikeastaan mitään ;D 

Mahtavaa viikonloppua teille kaikille!