Ruususukat

Nyt on yhteisneulottu niin maan perusteellisen kauan näitä sukkia. Kanssaneulojat lienevät päässeet loppuun jo viikkokausia sitten. 

Bongasin Novitan sivuilta Ruusujen aika -äitienpäivän Knit along villasukat. Ajattelin, että voisihan nuokin tehdä.  Lanka on Venlaa, jota löytyi kotoa tietyissä väreissä, ei ohjeenmukaisissa.  Vihreä on itse asiassa jotain aivan muuta, jossa oli sama paksuus.  Sitä oli todella vähän, mutta lähdin rohkeasti sen kanssa liikkeelle. Vähitellen aukeavasta ohjeesta ei koskaan tiedä, mitä kaikkia osioita milläkin värillä tullaan neulomaan.  Tummemman vihreä olisi ollut kivempi, mutta sitä ei ollut. 

 Lankaa kului kaiken kaikkiaan 85g. sukat ovat kokoa 38, siro. Puikot kokoa 2½.

Kuvio loppui omaan neulontakäsialaani nähden liian aikaisin ja huhuilin, josko sitä olisi voinut jatkaa joltain muulta aiemmalta kerrokselta, mutta en ikinä saanut vastausta. Niinpä päätin, että olen omatoiminen nainen ja teen itse omat kuvioni! Jatkoin ruusukuviota vielä muutaman kerroksen ja venytin kärkeäkin vähän. Vihreän kanssa jouduin tekemään vähittäisen kompromissin, kun se ei muuten olisi riittänyt.  Valmiiksi ne nyt kuitenkin tulivat. 

Kuvio on mielestäni vähän sekava, mutta kaunein osio onkin sukan takana ja pohjassa kulkeva raita. 

Jouduin hankkimaan kiikkuun uuden pehmusteen, kun talitiaiset tykkäsivät siitä edellisestä liikaa.  Kaupassa oli tasan 2 vaihtoehtoa, joista valitsin tämän mustavalkoisen.  Nyt se näyttää kiikussa vähän omituiselta. Onneksi se ei vaikuta istumamukavuuteen. 

Merrikin on löytänyt tiensä kiikuttelemaan. Se on muutenkin onnellinen lämmenneistä säistä. 

Kaksi vapaapäivää ilman maskia ja hiilidioksidiannosta.  Epäilen väsymyksen johtuvan ainakin osittain tästä useiden tuntien maskihengittelystä.  Töissä käytettävät kangasmaskit eivät läpäise ilmaa samoin, kuin kirurgiset maskit (virustorjunnansta en nyt enää niiden suhteen sano yhtään mitään).

Olen huomannut myös kasvojen ja poskien lihasten olevan tosi kireät, kun yrittää saada paremmin happea suun kautta. Varmaan tosi hupaisaa ilveilyä, jos maski yht´äkkiä katoaisi kasvojen edestä. 

Paikallaan oleminen ja hengittäminen olisi melko ok, mutta työn luonteen vuoksi se ei ole mahdollista; ponnistelua, kumartelua, kyykistelyä, pikaista liikkumista, kurottelua.  Auringonpaisteen myötä monen asuntokin alkaa olla jo aika lämmin. Asiakaskäyntien välillä happi "maistuu" ihanalta. 

Nyt maistuu kuitenkin vapaat ihanilta!  Aurinko paistaa ainakin tänään. Aloitin peittojen ja tyynyjen pesun. Teen sen joka kevät. Pesukoneen vahtiminen ja pyykkien kuivattaminen on kevyttä työtä ;D 

Mukavaa pikkulauantaita jälleen kaikille!