torstai 3. helmikuuta 2022

Lukeminen kannattaa aina


(P.S. kissakiintiökuvat eivät liity millään tavalla aiheeseen 😂)


 Tämä lause nostaa varmaan aika monen verkkokalvoille nojatuolissa istuvan miehen mielipiteineen 😀

En minä ainakaan halua väittää vastaan tuohon kommenttiin.  Olen lukenut paljon siitä lähtien, kun opin lukemaan. Olen ollut oikein kirjojen suurkuluttaja. Aikuisiällä, tai oikeastaan lasten syntymän jälkeen tuli luettua paljon lastenkirjoja ja omat kirjakiinnostukset jäivät vähemmälle. Vuosien myötä määrä on hiljalleen vähentynyt ja vakiintunut. Enää ei ole aikaa lukea joka käänteessä. On tietokoneet ja puhelimet, joita luetaan. Työ vie yhä enemmän aikaa. Lukemiseen käyttämäni ajan joudun jakamaan käsitöiden ja muiden harrasteiden kanssa.  Lukeminen on jäänyt pääosin iltalukemistoon ja siinä vaiheessa ei enää hirveän pitkään jaksa lukea yhtäperää. 

TÄMÄN ARTIKKELIN mukaan lukemiseen on ainakin 5 hyvää syytä.

1. Lukeminen rentouttaa

Kirjan sisältöön uppoaminen vie ajatukset pois päivän rutiineista ja stressistä.  Lihasjännitys vähenee ja rentoutuminen voi alkaa.  Lukiessa voi päästä aivan uusiin maailmoihin, joita ei tiennyt olevankaan, tai joita ei edes oikeasti ole. Siis jotain aivan muuta, kuin se, missä nyt olet.  Lukeminen iltaisin rentouttaa  ja unettaa. Uni tulee helpommin. 

2. Lukeminen parantaa oppimistuloksia

Mitä enemmän lukee, sitä sujuvammin lukeminen sujuu. Tästä on hyötyä kaikilla elämän alueilla; opiskelussa, työelämässä, arjessa.  Luettua tekstiä on helpompi ja nopeampi hahmottaa ja eritellä, kun on harjaantunut lukija. 

3. Kirjat kasvattavat sanavarastoa

Eri tyyppiset tekstimuodot, murteet ja aihesanat kartuttavat lukijan omaa kieltä puheessa ja kirjoittmisessa.  Löytyy runsaammin kuvailevaa ja kertovaa kieltä, joka taas helpottaa asioiden selvittämisessä ja ymmärtämisessä. 

4.Aktivoi muistia

Lukeminen  harjoittaa aivojen osia, joita muistikin käyttää.  Aktiiviset aivot dementoituvat hitaammin, kuin passiiviset. 

5. Parantaa empatiakykyä

Lukija eläytyy lukemaansa ja kokee samoja tunteita, kuin kirjan henkilöt tuntevat.  Hän myös myötäelää henkilöiden elämän iloissa ja suruissa. 


Näihin kyllä lisäisin vielä mielikuvituksen kehittymisen.  Lukiessa voi pompata aivan eri maailmoihin, sellaisiinkin, joita ei ole olemassakaan muualla, kuin mielikuvituksessa. Mielikuvitus on luovuuden lähde.  


Kirjoitan tätä juttua, koska olen tehnyt jotain aiemmasta poikkeavaa: ladannut äänikirjasovelluksen. Olen aina ollut vannoutunut kirjojen lukija. Olen jopa kokeillut joskus äänikirjojen kuuntelua, mutta ei napannut.  Mikä sitten sai aikaan tämän kokeilun?  Oliko se ehkä halu kuunnella jotain samalla, kun teen jotain, missä ei pysty seuraamaan esim. televisiota?  Oliko se halu kokeilla jotain, mitä moni muu kehuu ja suosittelee?  Varmaan molempia.  Ommellessa tuli välillä sellainen tunne, että miksi minä tässä istun hiljaa itsekseni ja nyherrän.  Kyllähän minä tietysti juttelin kissoille ja muutenkin hiljaa itsekseni (mitä huomaan harrastavani nykyään aikalailla 😜)

Päädyin siis ottamaan itselleni kuukauden ilmaisen kokeilujakson nimeltä mainitsemattomasta firmasta. Ensimmäisenä piti valita, mitä kuuntelee.  Selailin pitkän aikaa, ennen kuin päädyin yhteen mielenkiintoiseen kirjaan. Siitäkin olen jossain vaiheessa lukenut esittelyjä. Kirja oli Thomas Eriksonin Idiootit ympärilläni. Nimi oli jotenkin huvittava ja mielikuvia herättävä. Uteliaisuuskin oli yksi syy, koska halusin tietää, kuka se idiootti oikein on 😅. Voiko ketään edes sanoa idiootiksi, edes leikillään?  Nimitys kaikuu aika negatiivisin sävyin.   Kirjassa oli mieslukija, rauhallinen  ja tasainen ääni, johon ei ehtinyt kyllästyä minkään pienen äänensävyasiankaan takia.  

Kuuntelin kirjan tosi nopeasti.  Huomasin, että kuunnellessa voi tehdä ties mitä ja lukija "seuraa mukana", vaikka menisin esim. suihkuun, tai tyhjentäisin tiskikonetta.  Työvuoron aikanakin kuuntelin pieniä pätkiä automatkojen aikana.  Kuuntelemisella oli selvästi stressitasoakin laskeva vaikutus.   Huomasin jääneeni koukkuun jo heti ensimmäisen kirjan aikana! 

Äsken mainittu kirja kertoi itse asiassa neljäntyyppisistä ihmisistä, jotka viestivät lähiympäristölleen eri tavoin.  Punaiset henkilöt ovat äkkipikaisia ja nopeita päätöksissään ja toimissaan, odottaen muilta samaa.  Keltaiset ovat hauskuuttajia, jotka keksivät ties mitä  uusia ideoita, mutta eivät välttämättä lähde itse niitä toteuttamaan.  Vihreät ovat hyviä kuuntelijoita ja jättäytyvät usein taka-alalle tarkkailijoiksi. Siniset ovat faktoihin perustavia henkilöitä, jotka eivät pysty ohittamaan yhtäkään virhettä tai epäoleellisuutta vastaamatta siihen perusteellisesti.  Tässä lyhennelmä aiheesta.  Lopputuloksena kukaan meistä ei ole pelkästään yksivärinen, vaan suurin osa ihmisistä on joko kaksi- tai kolmivärisiä.  Kirja ohjeisti ymmärtämään eri ihmisten viestintää ja toimimaan heidän kanssaan oikein, jotta asia etenisi. Vääränlaisella kommunikoinnilla lopputulos on useimmiten negatiivinen. 

Tämän kirjan jälkeen halusin jotain viihdyttävämpää.  Olen niin kiintynyt Taru sormusten herrasta -aiheeseen, että halusin kuulla, miten joku lukee kirjaa ääneen. Olen itse lukenut sen vuosia sitten ja elokuvat katson useamman kerran vuoden aikana.   Tätä kirjaa olen nyt kuuntelemassa edelleen. 

Yllättävää oli myös se, että sovelluksesta löytyi minulle suositeltu kirja ihan tuosta vaan!  Se oli kyllä lukumuodossa, eli ei ole äänikirjana.  

Mikäli olisin lukenut vaikkapa tuon Idiootit -kirjan, se olisi varmasti vielä aivan kesken, ja pitkään olisikin. Kuunnellessa kirja etenee ihan huomaamatta.  Olen aivan hämmästynyt, kun sain koko meidän alakerran siivottua samalla, kun hobitit vaelsivat pitkin metsää ja pelkäsivät mustien ratsastajien löytävän heidät!  Ihan uskomatonta!  En voi edelleenkään sanoa siivoamisen olleen mitenkään mieltä ylentävää hommaa, mutta nyt se ei ollut niin tahmeaa, kuin yleensä.  

Mietin aluksi, että voinko hyväksyä kuuntelemiani kirjoja luetut kirjat -listalleni, kun en ole itse niitä lukenut.  Kyllä ne sinne kuuluvat! Ehkä teen niille vain oman osion. 

Luulen, että "joudun" jatkamaan äänikirjasovelluksen käyttöä vielä ilmaisjakson jälkeenkin. 



Millaisia kokemuksia sinulla on äänikirjasovelluksista?  Haluaisin kuulla myös niistä huonoista kokemuksista. 

35 kommenttia:

  1. Minulla ei ole kokemusta äänikirjasovelluksista,kun kuuntelen äänikirjoja CD-kirjoina. Olen kyllä harkinnut jonkin sovelluksen testaamista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. CD -kirjaa on hankalampi kantaa mukana? Tai saahan sen ehkä ladattua tiedostoina vaikka puhelimeen?
      Minua koukuttaa tässä juuri se, että voi liikkua ja kuunnella.

      Poista
  2. Olen kokeillut äänikirjoja, mutta toistaiseksi vielä en ole niihin täysin hurahtanut. Minulle kävi usein niin, että yhtäkkiä huomasin ajattelevani ihan omiani enkä tiennyt yhtään mitä kirjassa oli tapahtunut ja peruuttaminen ja oikean paikan löytäminen oli mielestäni hankalaa. Minulle tuntuu sopivan fyysiset kirjat paremmin, tai sitten pitää vaan harjoitella kuuntelemista. Tosi käteviähän äänikirjat ovat ja tulisi "luettua" enemmän kun voisi kuunnella melkein missä vaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on varmaan ollut sellaiset valinnat, että olen kiinnostunut kuulemaan niitä. Toisaalta minullakin on varmasti mennyt jotain ohi, mutta ei ehkä niin oleellista. Yhden kerran painoin vahingossa jotain, josta kirja meni ihan alkuun. Oli tosiaan hirveän vaikea saada sitä ihan samalle kohdalle. Aina se hyppi liian kauas jompaan kumpaan suuntaan.

      Poista
  3. Itsellä ei ole kokemusta äänikirjoista, mutta poikani kuuntelee niitä pitkillä automatkoilla silloin kun ei ole juttuseuraa. Itse luen mieluummin paperiversiota, ja päivittäin tuleekin luettua. Eihän se tule illalla unikaan jos ei ensin lue jonkun aikaa. 😉

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään aio luettuja kirjoja kokonaan äänikirjoihin vaihtaa. Luen edelleen entiseen tapaan ennen nukkumaan menoa. Eilen sain yhden kirjan luettua. Se on ollut tosi kauan keskeneräisenä. Äänikirjoja voi kuunnella silloinkin, kun ei malta pysähtyä kirjan ääreen. Voi samalla tehdä jotain muuta pakollista (tai pakotonta). Nyt keksin vielä yhden positiivisen asian: silmät ei rasitu! Sekin alkaa olla hyve iän karttuessa ;D Äänikirjaa en pystyisi nukkumaanmennessä kuunnella. Nukahtaisin varmaan heti.

      Poista
  4. Minulla ei ole kokemusta äänikirjoista (vielä?), mutta tuo Idiootit ympärilläni!? Voitko uskoa, ettei tästä ole montaa päivää, kun äitini (kohta 90v) kertoi puhelimessa, että oli lukenut ko. kirjan ja pitää sitä tallessa minua/minun seuraavaa Rovaniemen reissua varten? Olipa yhteensattumus? Hän mainitsi nuo värit, mutta minä käsitin asian puhelimessa erilailla, koska itse näen ihmiset väreinä. (Sinä saatat olla vaaleansininen..?) Jos tuo kirja ei muka aiemmin herättänyt kiinnostusta, niin nyt ainakin, kiitos! 😉

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No on outoa! Kirja on julkaistu tammikuussa 2020, eli aika tuore kirja. Itse en koe itseäni ainakaan kirjaan viitaten kovin sinisenä. Toisaalta kaikista väreistä tuntui löytyvän jotain itseen sopivaa ja toisaalta kaikissa oli jotain, mikä ei tuntunut oikealta. Ihan mielenkiintoista kuunneltavaa. Kirjoittaja taisi olla käyttäytymistieteiden tutkija, jos oikein ymmärsin.

      Poista
  5. Ilman muuta kuunnellut kirjat on hyväksyttävää listata luettujen joukkoon. Uutisten mukaan viime vuoden myytyihin kirjoihin laskettiin ensimmäisen kerran mukaan myös äänikirjat.
    Olen kokeillut äänikirjoja, mutta huomaan nukahtavani niitä kuunnellessa. Kokeilin myös Ellibs:iä, jonka kautta saa mm. oman kirjaston äänikirjavalikoiman käyttöönsä. Valitettavasti siellä on äänikirjoja vähemmän ja suosituilla on todella pitkät jonot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjaston äänikirjoja olen minäkin joskus kokeillut. Ei oikein napannut. Tuo valikoima oli myös suppeampi (tästä on aikaa). Se ei kuitenkaan ollut syy, miksi en innostunut. Jotenkin ei vaan jaksanut keskittyä. Ilmeisesti mieleni on nykyisin keskittymiskelpoisempi ;)

      Poista
  6. Olen vasta muutama viikko sitten ruvennut kuuntelemaan äänikirjoja ja kuten sinäkin, olen jäänyt koukkuun. Suihkuun en sentään niitä ole ottanut mukaan. Olen ruvennut blogissani esittelemään kuuntelemiani kirjoja ja yhden postauksen olen jo tehnyt. Toinen tulee tämän kuun puolivälin tienoilla. Tähän asti olen kuunnellut kirjoja vain sängyssä maaten, enkä tiedä osaisikohan tehdä jotain muuta kun kuuntelen niitä. Kuulokkeiden sovittaminen korviin tuottaa hiukan hankaluuksia. Vasen korvani taitaa olla jollakin tapaa kummallisen mallinen, sillä kuuloke tahtoo aina pudota pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä nukahdan niin helposti vaakatasossa, että luulen etten voisi sillä lailla kuunnella :) Ei minulla ole myöskään kuulokkeita, en oikein tykkää niistäkään. Nyt kun alan asiaa miettimään, niin olisiko äänikirjakokeilu aiemmin tyssännyt juuri näihin kuulokeasioihin. Minulla on puhelin taskussa, tai asetan sen johonkin lähelle, missä oleilen. Olen yleensä yksin, kun kuuntelen.

      Poista
  7. Rakastan kirjoja, erityisesti murrekirjat on mieleen :) Suomennetuissa kirjoissa jää sekin ilo pois, eräskin kirja on tympinyt, kun joka toisella sivulla on sana keissi, äärgh!
    Kuulon huonontuessa lukeminen ja tekstitettyjen ohjelmien seuraaminen lisääntyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joissain kirjoissa on tosiaan niin teennäinen kieli, että ärsyttää lukea/ kuunnella. Ehkä se on kuitenkin enemmän kirjoitustyylin aiheuttamaa?
      Olen ilolla huomannut asiakaskunnassanikin äänikirjojen kuuntelun lisääntyneen. Näkövammaiset saavat lainaan jopa laitteen, jolla kuunnella. Myös telkun maksukanavia alkaa olle useammalla.
      Ehkä näihin äänikirjoihin pitäisi totutella jo ennemmin, kuin varsinainen lukeminen ei enää onnistu. Silloin ne tuntuisivat luonnolliselta. No ilmankos minäkin olen jo aloittanut ;)

      Poista
  8. Olen kuunnellut kirjoja, ja se on kyllä kätevää. Ehkäpä en osaa yhtä hyvin syventyä kuin itse lukeissa, koska tulee puuhattua kaikkea kuunnellessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajatus voi välillä lähteä harhailemaan, mutta niin minulle käy kyllä lukiessakin välillä ;D

      Poista
  9. Olen kai kerran kokeillut äänikirjaa, en sen enempää. Minulla on sama historia kirjojen kanssa kuin sinulla; olin lapsena ja nuorena kirjojen suurkuluttaja, ja niinpä syntymäpäivälahjaksikin tuli etupäässä kirjoja. Myöhemmin innostus lopahti,vaikka tykkäänkin lukea, mutta se lukeminen hoituu tänään etupäässä kännykän tai tietokoneen kautta. Minulla on kännykässä muutama ostettu e-kirja, jotka pitäisi lukea loppuun. Meillä täällä on onneksi suomalainen kirjasto,joka on auki kerran kuussa, mutta nyt taas on pitänyt taukoa kun koronaluvut korkeita. Rapsutuksia Merrille ja Frodolle, ja hyvää viikonloppua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, kun on suomalainen kirjasto! Sitä hämmästellessäni aloin miettiä, onko täälläkin eri kielisiä kirjastoja? En ole kuullut, kun ei ole tarvinnut. Toisaalta kirjastossa on eri kielisiä hyllyjä, eli tarjontaa löytyy varmaan aika monellakin kielellä.
      Kirjoja on elämän aikana ilmaantunut ihan liikaakin varastoihin. Viime vuosina olen suorastaan tyrkyttänyt niitä kaikille tuttaville, ensin pilkkahintaan, sitten jopa ilmaiseksi. Silti niitä on aina vaan. Itse ostelen jonkin verran kirppareilta lukemisia ja siirrän ne sitten luettuani taas siihen lahjoituslaatikkoon, joka pursuilee kodinhoitohuoneessa. Olen myös alkanut ostamaan myös pokkareita, koska en kuitenkaan aio säilytellä niitä missään hyllyssä.
      Frodo vetäisi just Merrinkin eväät, kun pääsi yht´äkkiä sivupöydälle tuolin kautta. Merri väisti heti, ettei tule konfliktia ja jäi näin ollen vähemmälle ruualle. Nyt alkaa yhä vahvemmin näkyä miksi Merrillä on niin sopuisa luonne. Se ei koskaan ala "väittelemään" mistään, vaan väistää.

      Poista
  10. Minä kuuntelen äänikirjoja silloin kun neulon; kaksi kärpästä samalla iskulla. Lukukirja on sitten erikseen yöpöydällä. Pitkillä automatkoilla neulon takapenkillä ja kuuntelen äänikirjaa kuulokkeilla. Kun tulee liian pimeää neuloa, luen sitä samaa äänikirjaa puhelimen ruudulta.
    Äänikirja ei korvaa paperikirjaa kuin osittain. Äänikirjan huono puoli on, että sen selaaminen esim. taaksepäin on hankalaa. Mitään vaikeampitajuista tai muuten asiapitoista kirjaa en kuuntelisi äänikirjana, en myöskään runoja.
    Jos tekstissä on eri fonttia, kursiivia, sisennystä tai muuta poikkeavaa ulkonäköä, niin sitä ei äänikirjasta erota. Näin oli äskettäin kuuntelemassani Rosa Liksomin Everstinna-kirjassa. Oli sivuja, joilla vain yksi lause - tämä ei ilmennyt luennassa mitenkään, huomasin vasta kun selasin kirjaa puhelimen ruudulta.
    Mutta neuloessa äänikirja on hyvä kaveri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tullut mieleenkään tuo fonttiasia. Se on varmaan ihan totta. Lukijan rooli on muutenkin tärkeä, jotta kirjoitettu avautuisi oikein. Äänikin on tärkeä olla sellainen, että sitä jaksaa kuunnella.
      Autossa neulominen on minulle hankalaa, kun pahoinvointi väijyy heti nurkan takana. Silloin asuntoautoreisulla se yllättäin onnistui. Ehkä siksi, kun etupenkillä oli niin paljon tilaa ja näkymä joka suuntaan, kuin akvaariossa ;)
      Paperiversio on varmasti autenttisempi, kuin äänikirja, siitä ei taida päästä mihinkään.
      Kyllä minä voisin kuunnella asiatekstiäkin, mutta siinä ehkä joutuisi enemmän kelailemaan uusintakuuntelua varten. Kaipasin tuollaista ääneenluettua juttua,kun luin äskettäin lääketentteihin.

      Poista
  11. Minullakin meni hetki ennen kuin totuin äänikirjoihin. Sikäli hassua, että lapsenahan oli ihan parasta jos sai jonkun lukemaan kirjaa itselleen. Ja ehdottomasti ne voi laittaa luettujen listalle!

    Mulla on nyt palvelu, josta voin ladata kirjat joko tabletille luettaviksi tai kuunneltaviksi. Toisinaan on kiva tarttua "kirjaan", siis tablettiin. Joskus on hauska taas kuunnella. Mun ongelma on, että ajatukset karkailevat sekä lukiessa että kuunnellessa, ja fyysisen kirjan kanssa on helpompi peruuttaa siihen kohtaan, missä lähti harhateille. Joskus voi mennä sivukin, kun ajattelen omiani ja muka luen.

    Mulla on ikävä mun kissalapsenlasta. Onneksi täällä on kisun kuvia!

    Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en muista kaivanneeni tuota ääneenlukemista sen jälkeen, kun opin itse lukemaan. Omille lapsilleni sen sijaan olen hospottanut kirjoja ääneen vielä pitkään senkin hetken jälkeen. Muutaman kirjan olen lukenut myös miehelleni (vaikka ei kyllä olisi jaksanut kuunnella ;D ).
      Tässä minunkin palvelussa on vaihtoehtona äänikirjat tai luetut versiot. Jotkut kirjat näyttävät olevan pelkästään lukuversioita.
      Meillä oli ennen Merriä toisten kissoja hoidossa pitkiäkin aikoja. Sitten tuli muutaman kerran pitkä väli, että ei ollut, ja silloin koti tuntui tosi tyhjältä, kun ei enää kukaan tassutellut perässä. Silloin syntyi päätös ottaa Merri meille asumaan. Ehkä olisi jo silloin pitänyt ottaa toinenkin kissa, mutta Merri näytti viihtyvän yksinkin ja hoitokissat kävivät ajoittain. Frodo on kuitenkin selvästi tuonut lisää aktiivisuutta Merrinkin elämään. Välillä vähän liikaakin kai sen omasta mielestä ;)

      Poista
  12. Lukeminen kannattaa aina <3 Olen ollut pikkuisen lukutoukka, kun olen lukenut opintoihini liittyviä kirjoja. Aloitin työn ohessa opiskelemaan neuropsykologiseksi valmentajaksi. Kotoa meiltä löytyy kirjakaapista lähinnä harrastekirjoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Opiskelu on toinen asia, joka kannattaa aina :) Onko vielä paljon opintoja jäljellä?
      Meillä ei ole enää edes kunnon kirjahyllyä/ -kaappia, vaan kirjat ovat alakerrassa jemmassa, jos joku haluaisi viedä ne pois. Vain ihan muutaman kirjan haluan säästää itselläni. Nekin kirjat vähenevät vuosi vuodelta, kun tarve alkaa hiipua :) Kirjoja ei nykyään enää kukaan haluaisi edes ilmaiseksi. Voihan niistä askarrellakin, mutta niin paljon ei jaksa :)

      Poista
  13. Minusta on tullut luvattoman huono lukija nykyään. En ole käynyt kirjastossakaan pitkään aikaan, kun olen todennut, että ihan turha roudata kirjoja kotiin, kun en lue niitä kumminkaan.

    Äänikirjoistakaan en tykännyt, kun keskittymiseni hajoaa ja ajatukseni karkaavat aina jossain kohtaa, ja sitten huomaan, että kirja on mennyt eteenpäin jo pitkän pätkän, enkä tiedä yhtään, mitä on tapahtunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä tuota kannata murehtia. Miksi pitäisi lukea, jos ei halua? Sinulla on jotain muuta tekemistä elämässäsi. Pääasia, että pääsee toteuttamaan itseään niillä keinoin, jotka itseä miellyttävät. Kaikenlainen urheilu on vähintään yhtä tärkeää. Minä voisin vastata tuohon samalla tavalla, kuin sinä lukemiseen ;D Pää sanoo, että pitäisi liikkua ja lähteä lenkille, mutta jossain vaiheessa ajatus karkaa johonkin ihan muuhun ja huomaan, että onkin jo nukkumaanmenoaika ;D

      Poista
  14. Olen harkinnut samaa, mutta en ole vielä antanut asialle entteriä. Kiva lukea kokemuksestasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitkään olin sitä mieltä, että ei ole minua varten, en jaksa keskittyä. Sitten ajatus ikään kuin kypsyi ajatukseksi ja teoksi, ihan huomaamatta ;)

      Poista
  15. Muutamia olen kuunnellut. Joskus CD:nä kuuntelin kirjastosta lainatut levyt Sinuhe Egyptiläisestä. Olin lukenut ne nuorena, niin halusin uudistaa kokemuksen, oliko se yhtä hyvä kuin silloin. Oli.
    Toiset olivat Aamulehden tarjoamia joku vuosi sitten kun vielä tilasin lehteä. Yksi kirja /kk sai kuunnella ilmaiseksi kännykästä. Siinäkin oli mukava jos oli sopiva kirja, mutta kaikki ei miellytä. Tuntuu vaan että pitäisi olla käsityö, neule tms. Mitäs sitä käsillä tekee? :D
    Jos kirjasto olisi kaukana, niin voisi olla että pitäisi kokeilla taas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo Sinuhe oli minullakin joskus kirjastosta kuuntelussa. En pystynyt keskittymään siihen yhtään. Olen joskus lukenut sen ja samoin ajatuksin valitsin sen, kuin sinäkin. Ehkä kyseessä on tahtotila? Silloin ei sittenkään kiinnostanut tarpeeksi.
      Minä taas eilen sain siivottua yhden huoneen äänikirjaa kuunnellen. Imuroinnin ajaksi on suljettava ;)

      Poista
  16. Kerran kuuntelimme jotain dekkaria Lapin matkalla. Oli niin unettava lukija, että Vanha herra meinasi nukahtaa rattiin. Minä olen lukenut oikeita kirjoja aina ja taidan lukea hamaan tulevaisuuteen. Mikään ei voita sohvannurkkaa ja hyvää kirjaa.

    Luin muuten Idiootit ympärillä lentomatkalla. Ei ollut hyvä valinta, sillä ympärillä istuvat kohottelivat kaikkitietävästi tämän tästä kulmiaan, kun meikä huudahteli "Se on just tommonen, mitä mää oon aina sanonut!" ja "No nyt mää ymmärrän, miks se hikeentyi." ja "EN tunnusta, enhän mää ole ikinä noin tee... vai teenkö....".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tuo Idiootit -kirja jätti aikamoisen ajatusmyrskyn päälle ;) Edelleen mietin monia kohtia, että täsmääkö minuun vai ei ja minkä värinen lopulta oikein olen? MIllainen sekoitus? Tai miksi joku toimii, kuten toimii. Jokaisesta väristä tuli heti ainakin yksi ihminen mieleen ;D
      En minäkään vaihda oikeaa lukemista mihinkään. Äänikirjat tulevat vain lisänä. Nykyisin luen muutenkin vain illalla sängyssä. En jotenkin vaan enää malta lukea päivällä. Aina on olevinaan jotain muutakin tekemistä (vaikka sitten kuinka tehotonta sellaista). Olen niin suorituspainotteinen ihminen (työ vielä lisää sitä), että teen varmasti ainakin kahta hommaa yhtä aikaa, jos se vaan mitenkään on mahdollista ;D

      Poista
  17. Minä kuuntelen äänikirjoja Celia -palvelusta. Celian äänikirjapalvelua voivat käyttää kaikki henkilöt, joille lukeminen on vaikeaa tai mahdotonta esimerkiksi lukivaikeuden, vamman tai sairauden aiheuttaman lukemisesteen vuoksi. Minä sain sen Riesani (epilepsia) aiheuttaman muisti- ja keskittymisongelmien vuoksi.

    Äänikirjoja tulee kuunneltua lähinnä neuloessa, jos telkkarista ei tule mitään kuunneltavaa/katseltavaa. Sängyssä ei kuuntelu onnistu tai ainakin hyvin harvoin. En tiedä onko muissa äänikirjapalveluissa samanlaista toimintoa, mutta Celiassa on uniajastin: voit ajastaa lukemisen päättymään esim. 15 min tai 30 min kuluttua. Toi 15 min. on mulle yleensä sopivin :) Jos joskus käy niin, etten nukahdakaan, niin aikaa voi jatkaa.
    Luen sängyssä tavallisesti oikeita kirjoja - ja herään siihen, kun multa otetaan kirja pois "on se nyt kumma, kun ei saa edes lukea rauhassa ;)"

    Kirjoja tulisi varmaan kuunneltua esim. kävelylenkeillä, jos uskaltaisin käydä yksin lenkillä. Riesa vaan on se joka estää sen(kin).

    Yritin lukea tota Idiootit ympärillä, mutta taisin kuulua niin vahvasti johonkin ryhmään, että en päässyt alkua pidemmälle - mikähän väri se olisi ollut?

    VastaaPoista
  18. Punainen olisi varmaan jättänyt kirjan kesken, koska se olisi ollut hänen mielestään täysin ajanhukkaa. Keltaisella ei olisi riittänyt mielenkiinto lukemiseen, vaikka se olisikin alun perin ollut hyvä idea. Vihreä halusi auttaa perheenjäseniään tärkeässä asiassa, eikä ehtinyt lukea kirjaa ollenkaan. Sininen lopetti kirjan lukemisen heti, kun huomasi, että faktat eivät olleet tarpeeksi tilastollisia ;D Tässä minun arvioni ;D
    Tuo torkkumekanismi on varmaan ihan hyvä, jos pelkää keskittymisen herpaantumista. Minä en ole sen kummemmin perehtynyt tämän sovelluksen saloihin. Olen myöskin joskus kokeillut lenkkeillessä kuuntelua, mutta siinä en pystynyt keskittymään sitäkään vähää.
    Ikävä vaiva sinulla. Olet varmaan elänyt sen kanssa jo niin kauan, että osaat väistellä pahimpia "monttuja"? Aikamoinen riesa on sekin, että ei anneta rauhassa lukea ;)

    VastaaPoista
  19. Ehkä keltainen olisi ollut mun väri - kirja tuntui hyvältä idealta ja mielenkiintoiselta, mutta en saanut siitä kiinni.
    Lenkillä en uskalla yksin käydä kun pelkään epikohtauksia - ja en ehkä turhaan 😟 Luulin Riesan jo tasaantuneen, mutta eilen se pitkästä aikaa yllätti.

    Eilen heräsin taas kirja kädessä siihen kun Mursu tuli nukkumaan 😅

    VastaaPoista

Kiitos kommentoinnista! Iloa päivääsi!