Kenellä on päällä jotain punaista?

 Punainen Myboshi lanka on päätynyt käsineiksi. 

Testauksessa edelleen sen pienen neulekuviokirjan malleja. Itse tykkään eniten alakuvan keskimmäisistä ja oikean alalaidan kämmekkäistä. Taidan pitää ne itse.  Sinisistä yhdet lähtivät jo tyttärelle, toiset työpaikan opiskelijalle läksiäislahjaksi. 

Lankaa kului 460g, eli lähes koko puoli kiloa tuli käytettyä. Tällä hetkellä väri on vaihtunut puikoilla vihreään. On minulla suunnitelmakin näille, mutta sitä varten pitää tehdä lisää lapasia. 

Kämmekkäiden peukalot on tehty kokonaan  joustinneuleena.

Yhteiselo sujuu pääosin hyvin.  Näitä painihetkiä on vähän väliä. Aloittajana 110 prosentin varmuudella Frodo, joka käy Merrin kimppuun, joko häntään, tai sitten useimmiten päähän.  Hyvin usein näkee myös, että Frodo makaa selällään ja Merri nuuhaa naamallaan edestakaisin sen vatsalla. Se näyttää olevan molempien mielestä kivaa. 

Arttu kävi ensimmäisen kerran kylässä.  Frodo kuuli Artun innokkaan haukahtelun ja ryöpimisen eteisessä ja näkyi vain ruskeankirjava viiru, kun se vilisti alakertaan, eikä tullut pois, ennen kuin pitkän ajan päästä vieraiden jo lähdettyä. Se vapisi, mutta alkoi heti haistella Artun jättämiä hajujälkiä. Hännänruippanakin näköjään sai pörhökettä ja paksuutta. 

Pituutta on tullut lisää, sekä takajalat ovat selvästi vahvistuneet. Tässä lepäillään nautinnollisesti matolla takan edustalla.  Frodo osaa todellakin nauttia elämästä. 

Aluksi pelättiin Frodon menevän luukusta kissahäkkiin ja putoavan korkeuksista, kun se apinoi koko ajan Merrin tekemisiä. Pelko on kuitenkin osoittautunut aiheettomaksi. Frodo ainakin toistaiseksi pelkää ulkoilmaa. Kyllä se käy välillä tuossa luukulla haistelemassa, mutta ei pyri ulos.  Ehkä se jo kohta voisi mennäkin häkkiin, jos vain itse uskaltaa. Pitää vaan katsoa, että se pääsee sitten myös sisään, jos ei ymmärrä, miten luukku toimii. 

Toistaiseksi tyydytään viettämään aikaa lämpöpumpun alla. Merri näyttää juuri esimerkkiä, miten lihaksia voi venytellä rappua vasten. Frodo katsoo tarkasti ja kohta varmaan nähdään se samassa asennossa. 

Tässä on asia, jota Merri ei juuri koskaan tee.  Frodo hakeutuu  usein syliin. Aluksi se yrittää epätoivoisesti päästä lankaan käsiksi, mutta lopulta väsähtää. Eilen sitten tapahtui sellainen ihme, että Merri tuli viereeni katselemaan, kun neuloin. Laitoin työn pois käsistäni ja Merri hyppäsi syliin. Se asettui hyvään asentoon ja olisi varmaan ollut siinä vaikka kuinka kauan, ellei ulko-ovi olisi yllättäin auennut. 

Niin sitä voi oppia toinen toisiltaan tässä elämässä, ikään katsomatta. 

Mukavaa lepohetkeä lumitöiden välillä toivotellen, Merri, Frodo ja Sartsa.